Te, joilla pahoinvointi on kuulunut raskausoireisiin: MILLAISTA se on ollut??

Ei todellakaan verrattavissa mahatautiin, vaan olen kyökkinyt kyökkinyt kyökkinyt ja joskus jopa saanut jotain uloskin.



Paha maku suussa koko päivän joka illalla sitten yltynyt kyökkimiseksi.

Alkanut yleensä heti ja vaihdellen kestänyt loppuun asti.



Pieni syöminen auttanut hetkellisesti, esim tuohon pahaan makuun salmiakin syöminen.



Joskus miettinyt miten helpolla pääsis aamuoksentamisen kanssa ja thats it, mutta ei. Toi kyökkiminen lisäksi niin voimakasta että jos rakossa vähänkään tavaraa niin se oli housuissa.

Ensimmäisen kanssa voin pahoin lähes koko raskausajan, vasta viimeisellä kuulla helpotti kokonaan, siitä tosin en muista yksityiskohtaisesti juuri mitään enää koska aikaa on kulunut jo niin kauan.

Mutta nyt tämän toisen kanssa pahoinvointi alkoi noin viikon 9 paikkeilla, ensin lievänä eli oli vain yököttävä olo mutta muuttui pian sellaiseksi että jouduin juoksemaan vähän väliä vessaan oksentamaan eikä se edes helpottanut yhtään. 2 viikkoa oksensin yötä päivää, yölläkin heräsin vain oksentamaan, oksensin jopa verta koska sisuskalut ärtyivät niin paljon jatkuvasta sappinesteiden oksentamisesta. Pystyin kuitenkin sen verran pitämään ruokaa sisälläni ettei tiputukseen tarvinnut mennä. Tuon kahden viikon jälkeen helpotti vähitellen ja viikon 15 jälkeen ei ole tarvinnut juuri oksentaa.

Olo oli lähinnä samanlainen kuin pahimmassa krapulassa ikinä, eikä siihen auttanut yhtään mikään vaikka kaikkea mahdollista kokeilin.

Kesti rv 6-12, ei oksentelua, mutta krapulamainen ällötysolo ja hirveä himo kaikkeen suolaiseen, rasvaiseen tai muuten vaan epäterveelliseen ruokaan.

Samaan aikaa alkoivat ällöttää kaikki ruoan hajut. Mieheni sattuu olemaan kokki, joten hänen piti tulla kotiin aina suihkun kautta sillä hän haisi rasvalle. Ei puhettakaan siitä, että kotona olisi voinut laittaa jotain ruokaa.



Mihinkään en olisi halunnut lähteä missä ei ollut vessaa lähettyvillä, sillä oksentelin n. 10 minuutin välein aamusta iltaan. Kaupungilla yritin kävellä katujen reunamia, missä voi tarpeen tullen sitten oksentaa pusikkoon.

N. 4 viikon välein kävin terveyskeskuksessa tiputuksessa aina päivän kerrallaan ja se paransi oloa aina hieman.



Viikot 7-26 siis oksensin ihan yötä päivää ja sen jälkeen ei enää öisin tehnyt pahaa. Siitä paha olo rauhoittui sitten sen verran, että enää oli jäljellä aamuinen pahoinvointi, joka kesti raskauden loppuun asti.



Raskauspahointi eroaa vatsataudista siten, että vatsa ei ollut koskaan kuralla eikä mitään kipuja ollut. Vatsataudissa ei myöskään koe sellaista jatkuvaa kuvotusta kuin raskauspahoinvoinnissa. Muistan varmasti ikuisesti sen synnytyksen jälkeisen ensimmäisen aterian kun ei kuvottanutkaan yhtään. Se oli loistotunne!



Siinä pahimman pahoinvoinnin vaiheessa pysyi välillä sisällä viinirypäleet, vihreät omenat ja salmiakki. Kaikki muu lensi kaaressa ulos. Aamuisin tein niin, että join pillimehun ennen kuin nousin ylös jottei olisi tarvinnut kääntää tyhjää vatsaa sitten kun lopulta nousee. Sappinesteitä ei ole miellyttävää kakoa.

ole kauheasta pahoinvoinnista kärsinyt mutta krapula on tosiaan hyvä vertaus. Kuvottaa ja kokoajan piti syödä jotain. Jos ehti tulla nälkä, olo oli tosi inhottava. Söin siis kokoajan. Ja aika paljon. Yhdessä vaiheessa alkoi vessanpytty ällöttämään, piti käydä aina silmät kiinni vessassa! Eikä se siis johtunut siitä että olisi ällöttänyt "jarrutusjäljet" tms vaan pönttö itsessään oli kuvottava kapistus. (kylläpä kuulostaa hassulta...) Ekassa raskaudess olin vatsataudissa ja kun ekan kerran alkoi oksettaa, tiesin heti että nyt se vatsatauti iski minuun (oli jo läheisillä) eli raskauspahoinvointi oli selkeästi erilaista.

oksensin rv 8-34, pahimmillaan 15 kertaa päivässä

molempia, mutta etenkin lopussa ummetti

rv 8

jatkuvasti

ei

aivan samanlainen. Sellainen krapulapöhnä, jossa aivot eivät oikein toimi. Jotain ruokaa tekee mieli, mutta kun sitä haistaa, niin ei sittenkään. Välillä tekee mieli syödä ihan hirveästi, nimenomaan ROSKARUOKAA, ei mitään kunnollista. Mulla oli varsinkin ekassa raskaudessa hillitön himo lihaan ja maitoon, kasvikset ja hedelmät yököttivät, vaikka niitä olin ennen syönyt mielihyvällä.



Kaikki voimakkaat tuoksut ällöttivät, varsinkin hajusteet.



Hirveitä väsymyskohtauksia, juuri sellaisia kuin pitkän valvomisen ja juhlimisen jälkeen. Ei vain jaksa, olo on turpea, limainen, rasvainen ja pöhöttynyt.



Sellaisia ovat mun raskaudet. Varsinaista oksentelua ei ole ollut.



Pahoinvointiin on auttanut synnytys.

sellainen ällöttävän kuvottavan yököttävä olo KOKO ajan. Aamusta iltaan.



Hajut tekee sen pahemmaksi. Samoin, jos edes ajattelee jotain ruokaa. Mutta kuitenkin pitää koko ajan miettiä, että mikä maistuisi. Se hetki, kun syö jotain on vähän helpompaa, sit alkaa taas yököttämään kaikki.



Oksentaminen helpotti hetkeksi, mutta sit alkoi taas se kuvotus.



Ei siihen auttanut kun aika. Viim. vk 42 helpotti :)

Sekin on pahimmillaan joko maha liian tyhjänä tai täynnä.

nyt 18 viikolla, ja edelleen vaivaa. kuin olisi jatkuva meripahoinvointi, vellovaa oloa, ei tee mieli ruokaa ja heikottaa. ei ole tullut ylös asti, mutta pari kertaa pitänyt juosta vessaan.

oli tokaa odottaessa siis niin kamalat pahoinvoinnit et huh hei...

oloa en voi verrata mihinkään..

alkoi joskus viikolla 10 ja jatkui viikolle 17..laihduin 10kg,kun oksensin joka päivä vähintään 3 kertaa!muistan kun joskus illalla kun pääsin suihkuun,niin oksensin sielläkin..alussa en päässy edes sängystä ylös,niin ihme "aaltoja"ja tuska hiki tuli ja kaikki hajut tuntui sata kertaa normaalia voimakkaammalta.

mulla ei ainakaan mikään auttanu..pikkuhiljaa sit oireet katosi..synnytin tytön..sitten poikaa odottaessa oireet oli ihan minimaaliset tohon verrattuna :)

oli aamupahoinvointia. Joka aamu oksentamaan ja illat oli hyvä olo. Oli tyttö.

Toista odottaessa olo oli niin järkyttävä ettei mikään mennyt alas. vesi ainoastaan maistui mutta sekin tuli ylös. Kaikki teki niin pahaa. Terveyskeskuksesta lähettivät sairaalaan tiputukseen missä olin 4 yötä. Sen jälkeen alkoi olo pikkuhiljaa parantua. pari kolme kuukautta olin töistäkin pois. Tuloksena oli poika.

se kesti yhden viikon ja siitä viikosta en muista edes oikein mitään. Paha olo oli kuin TODELLA pahassa krapulassa vaikkei ole niiin pahaa krapulaa ollutkaan :) . Se oli niin paha että mietin keskseytystä useaan otteeseen. en oksentanut kuin kerran

varsinainen pahoinvointi vkolla 6-7. En oksentanut kertaakaan, mutta joitain kertoja istuin vessassa pöntön ääressä koska olo oli niin kamala. Väsymys oli kovaa varsinkin iltaisin ekan kolmanneksen aikana, ja tähän liittyi myös pahoinvointi. Vertaisin ehkä oloa krapulaan, niinkuin monet muutkin ovat tehneet. Paha olo tul myös, jos ei syönyt kunnolla. Joskus ilmeni pelkkänä yökkäilynä, eli ikäänkuin yökkäili tyhjää, vaikkei mitään tullutkaan.



Pahoinvointi onneksi helpotti vkon 12 jälkeen.

Luojalle kiitos tästä sivusta ja topicista, en vielä ole kokenut tarvetta etsiä vatsan nipistelyyn ym vastauksia, mutta tämä pahoinvointi. Se alkoi viikolla 8, olen nyt vasta viikolla yhdeksän ja tämä on jotain niin kamalaa kuin voi olla. MIKÄÄN ei pysy sisällä, oksennan päivästä riippuen 2-6 kertaa ja tuo maku, minullakin kammottava, ikäänkuin raudanmaku suussa. En pysty olla jalkeilla muutamaa minuuttia kauempaa, istualtaankin ollaan vaaravyöhykkeellä, mutta makuulla voi ainoastaan olla. Välillä saan pidettyä muutaman juotavan jugurtin sisällä, sekä mehuja.

Olin niin huolissani tästä ja mulla on vasta huomenna eka neuvolakäynti! Tottakai tiesin, että pahoinvointi on normaalia raskauden ajan, mutta en voinut kuvitellakkaan, että tällaisessa mittakaavassa!

Ihan hirveää se oli! Alkoi viikko siitä, kun tein positiivisen testin ja loppui vasta kun vauva oli saatu ulos. Joka päivä oksentelua 2-25 krt. Päivät alkoivat aina sappinesteen oksentamisella eikä siihen auttanut edes ruoka yöpöydällä. Tuohon sappinesteen oksentamiseen kyllä lopulta turtui ja tottui...

Koko ajan piti syödä jotain, jotta paha olo pysyisi poissa. Aina kun pikkusyötävä loppui, huomasi taas huonon olon. Lounaan jälkeen oli hetken hyvä olla. Ja vain tietyt ruoat maistuivat. Salaatit olivat parhaimpia, raskaat ja rasvaiset ruoat eivät tulleet kyseeseen missään nimessä. Koko raskausaika meni ”sumussa” ja kotimme toinen vessa haisi vatsahapoille koko ajan. Kamalinta oli kyllä se, että saattoi pissat tulla housuihin aina oksentaessa jos ei ollut muistanut/ehtinyt käydä vessassa ennen. Itku oli herkässä useasti.

Olin siitä onnekas että sain pidettyä ruokaa aina jonkin aikaa sisälläni ja sain syötyä paljon, joten ei tarvinnut mennä tiputukseen. Söin myös toisaalta todella terveellisesti, mutta kyllä sitä ruokaa menikin paljon. :D Oli myös kausia jolloin ei maistunut kuin mustikat ja viili...

Matkapahoinvointilääkkeet auttoivat jonkin verran ja käytin niitä aina silloin kun oli ”pakko” päästä jonnekin ja pysyä skarppina. Salmiakki auttoi myös, mutta sitähän ei saanut neuvolan ohjeistuksen mukaan syödä.

Krapulaan verrattuna helpompaa, koska ei ollut jatkuvaa päänsärkyä, mutta 9kk kestävää pahoinvointia ei voi päivän krapulaan verrata. :D Välillä tuntui siltä ettei kukaan ymmärrä miten paha oli olla ja vitutti kun joku vertasi omaa kokemustani johonkin aamupahoinvointiin ihan kun se olisi sama asia. Hävetti myös olla saikulla lähes koko ajan, mutta työssä olosta ei vaan tullut mitään. Kiitos ihanan neuvolalääkärin, hän jaksoi tsempata ja kirjoitti sairauslomaa mukisematta.

Onneksi aika on kullannut muistot ja kärsisin tuon koska vain uudestaan, jos se on ainut keino saada lapsi maailmaan. :) Ja se tunne lapsen syntymän jälkeen kun tajuaa taas minkälainen on normaaliolo... ja miten hyvältä aamiainen maistuikaan!!

Onko se ihan niin kuin mahataudissa?

-Ei, ei niin rajua mutta kokonaisvaltaisempaa vellovaa oloa.

Onko tarvinnut oksentaa?

-Kyllä.

Onko maha löysällä/ummetusta?

-Ummetusta. Ulostaminen on vaikeaa, koska ainoa mikä auttoi pahoinvointiin oli jatkuva syöminen, mutta jos ulostetta yritti pinnistää, tuli oksennus. Suoli täynnä koko ajan.

Missä vaiheessa pahoinvointi alkoi?

-Samana pv kun tein testin, viikolla 5-6.

Voitteko pahoin taukoamatta vai vain tiettyinä aikoina päivästä?

-Taukoamatta, mutta hyviä hetkiä osui päivään useita. Herätessä järkky olo, päivä töissä meni ok (toki istuen, jatkuvasti vähintään vettä/purkkaa suussa, silloin tällöin yrjöten). Kaikki illat kotona sängyssä syöden ja nukkuen, koska nukkuessa ei ollut paha olo.

Auttoiko pahoinvointiin mikään?

-Silloin helpotti, kun oli jotakin suussa. Asiaa hankaloitti se, että kaikki ällötti, se mitä pystyi syömään vaihteli joka ikinen pv.

Mulla tuli 2. raskauskuukaudella aina klo 17-19 heikko olo ja oksetti. En oksentanut kuin kerran, mutta oli voimaton olo ja kuvotti.

Oksentelu ja pahoinvointi ylipäänsä alkoi jo 4+4 vaikken edes vielä tiennyt olevani raskaana. Luulin saaneeni mahataudin tai koronan. Viimeinen paha oksennuspäivä oli reilu viikko sitten 14+4. Kuvotusta on vieläkin, mutta nyt todella toivon helpottavan, kun olo on ollut näin hyvä.

Oksentelin päivittäin 1-7 kertaa. Muutama oikein raju oksennuspäivä oli, kun oksensin enemmän. Ehkä kolme oksentamatonta päivää osui tähän kymmeneen viikkoon. Alkuun ajattelin, että en tule selviämään hengissä, varsinkin kun kesäkuun helteissä olin ulkotöissä ilman nesteytystä ja syömättömänä energiaa, mutta selvisin. Sain lääkäriltä luvan postafen-lääkkeeseen, kunhan syön harkiten. Yhden jouduin ottamaan. Tieto lääkkeen olemassaolosta helpotti. Että jos vielä menee pahemmaksi, voin ottaa lääkkeen. Sain sinniteltyä.

Paino on raskauden aikana tippunut 3 kiloa nyt kun lähestytään viikkoa 16.

Ripulointia on ollut lähes päivittäin.

Nettisivuilta "lopujo" luin juttuja pahoina päivinä.

Mun mielestä oli erilaista kun mahatauti. Oli vaan ihan järkyttävän kuvottava olo melkein koko ajan. Ennen pysty juomaan kahvia monta mukia mutta raskaana ei pystyny ees ajattelee kahvia kun alko kuvottamaan. Ei tehnyt mieli syödä mut syömättäkään ei voinut olla. Kuvotuksesta huolimatta en tainnut koskaan oksentaa.