Katsokaa A-studio tänään ke klo 21.05/ TV1 HÄTKÄHDYTTÄVIÄ totuuksia alle 3v

ajatuksia toisten perhepäivähoitajien kanssa puistossa? Tottakai vahtia pitää samalla ja opastaa tarvittaessa, mutta muuten on hyvä, että lapset saavat vapaasti luoda omat leikkinsä ja naurettavaahan se on, jos aikuinen koko ajan leikittää lapsia. Pph:n työ on niin yksinäistä, että suotakoon heille se yksi sosiaalinen hetki päivässä ja työtäänhän he tekevät siinä samalla silti, kun katsovat lasten perään. Ihan samalla tavalla päiväkodissa tädit seisoo ringissä ja juttelee ulkona, ja kukaan ei tunnu sitä näkevän ongelmana.



Mulla on kokemusta viidestä perhepäivähoitojasta (kaksi omaa aikanaan ja kolme lapsilla) ja kaikki ovat olleet ihan hyviä. Jotkut todellisia rakkauspesiä ja toiset vähän enemmän leipä-hoitajia mutta kaikki ovat hoitaneet hyvin ja viihdytty on niissä paikoissa.

Mokahan on sinun. Hommaa nyt sitten äkkiä joku uusi luuseri ja elätytä itsesi sillä.

mutta mietin miksi tuo kolme vuotta on niin tärkeä aikaraja. Ihan kuin päivälleen 3-vuotiaana olisi hyväksyttyä viedä lapsi hoitoon.

Meillä toinen alkoi puhua alle 1-vuotiaana, oli kovasti edellä kaikessa kehityksessä. Ihan täysin oli hoitolapsi 2-vuotiaana. Toinen kehittyi hiukan kauemmin ja meni hoitoon 2 ja ½ vuotiaana. Olivat silloin samalla tasolla.

Päiväkotiin menivät molemmat, toisella oli 12 lapsen ryhmä. Siinä oli 2 hoitajaa ja aika hullunmyllyä välillä, mutta enimmäkseen ihan ok. Toisella oli n.20 lasta ryhmässä ja kolme hoitajaa. Tekivät paljon pienryhmisssä, joten itsestä tuntui että oli rauhallisempaa ja metelikin oli pienempi.

Ei ole jäänyt mitenkään kaivelemaan, että on laitettu lapset alle kolmevuotiaana hoitoon. Hyvin kaikki meni!

Voi olla vähän alle tai yli. Meillä esikoinen oli 3 v 4 kk ja kuopus 2 v 11 kk ja 2 viikkoa.



2,5 ei kyllä silti edelleenkään ole 3-vuotias...

Kummallakaan ei ole ollut korvatulehduskierrettä, flunssakierrettä tai muitakaan normaalia pahempia sairauskierteitä. Kumpikaan ei ole agressiivinen tai keskittymiskyvytön. Lapset ovat iloisia, sosiaalisia, saavat helposti kavereita ihan missä vain. Missään vaiheessa en ole edes ajatellut, että pilaisin lapseni päivähoidolla tai että olisin huonompi äiti. En edes koskaan ollut miettinyt asetelmaa kotiäitiys vai päivähoito siitä näkökulmasta kunpi on parempi tai huonompi. Siihen aikaan kun lapseni aloittivat päivähoidossa, en edes käynyt tällä palstalla, ja hämmästys olikin äärettömän suuri kun jossain vaiheessa eksyin näille sivustoille ja näihin päivähoitokeskusteluihin.



Itse olen sitä mieltä, että lapsen on paras olla silloin, kun elämä on muuten mallillaan. Siihen ei vaikuta se, että onko lapsi kotona vai päiväkodissa. Päiväkoti ei pilaa kenenkään lapsen elämää, kuten ei kotihoitokaan. Aikuisten elämää se näyttää pilaavan, keskusteluista päätellen.



Minun ehdotukseni on se, että eletään tätä elämää siten kun kukin elää. Ei stressata turhia. Rakastetaan lapsiamme ja ennenkaikkea, opetetaan lapsillemme elämää ja suvaitsevaisuutta. Ei arvostella toisiamme äiteinä tai ihmisinä. Jokainen äiti on ihan yhtä arvokas, on sitten töissä tai kotona.

vanhemmat käyvät töissä? Ei sen ikäinen osaa "ottaa opikseen" äidin/isän työssäkäynnistä mitään positiivista. Sitä ehtii aivan hyvin toimia työssäkäyvän ihmisen mallina myöhemminkin! Erittäin huono selitys siis sille, että lapsi laitetaan hoitoon. Selitys palvelee enemmän vanhemman tunne-elämää kuin lapsen näkökulmaa asiaan.



Sen sijaan ihan ok selitys on mielestäni se, että perhe tarvitsee kummankin

vanhemman työpanoksesta koituvia tuloja, sillä sehän on usen se realiteetti mikä pakottaa vanhemmat töihin. Tai se, että kummatkin vanhemmat haluavat ja ehkä ovat pakotettujakin "pysymään mukana työelämässä", etteivät heidän työmarkkina-arvo putoa. Joillakin työllistyminen usean kotivuoden jälkeen voi oikeasti olla vaikeaa, jos vakituista paikkaa ei ole odottamassa.



Asioita pitää pystyä perustelemaan oikeilla syillä eikä vastaavilla satumaailman selityksillä.



Miksi K-J näkemys kohtaa niin paljon kritiikkiä? Eihän hän aja äitejä vuosiksi kotiin, vaan vaatii, että lapsien päivähoidon taso ja laatu olisi sellaisella tasolla, että se turvaisi lapsen normaalin kehityksen. Miten joku näkee sen negatiivisena asiana? Eihän vanhemmilta olla ottamassa mitään pois tai syyllistämässä - päinvastoin, lapsille halutaan taata laadukkaanpaa hoivaa!

Samoin minut ja vielä Helsingissä jossa oli isot laitosmaiset päiväkodit.

Jaa, mutta siitä varmaan sitten johtuukin miksi minusta on tullut kaikkitietävä-ilkeä-beserwisser- palstabitch!

minut sysättiin hoitoon 70-luvulla puolivuotiaana isoon ryhmään muiden vauvojen kanssa (ryhmäkuva todisteena) ja ihan normaali 3 lapsen äiti minusta on tullut.

enpä jaksa uskoa että ihmisten "huonovointisuus" johtuu siitä että lapset laitetaan liian aikaisin hoitoon liian isoon ryhmään. kyllä se syy on jossain muualla.

vai onko se syy nuorison huontovointisuuteen meissä kasvattajissa jotka on laitettu hoitoon liian aikasin? niinkö se on?

ja hyviä, perusteltuja, asiantuntevia kommentteja Keltikangas-Järviseltä.



Ihmiset kokevat syyllisyyttä hoidossa olevista lapsistaan ja haluavat puolustaa itseään näkemättä lapsen parasta. Tällainen toimintatapa ei ainakaan edesauta alle kolme vuotiaiden lasten päivähoitoa, joka ihan oikeasti kaipaa kiireesti muutosta. Kasvatustieteen maisterina alle 3-vuotiaiden ryhmässä työskennelleenä voin vakuuttaa, että on väärin sanoa, että jokaisesta päiväkodissa olleesta tulee stressiherkkä, agressiivinen tai korvatulehduskierteinen, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että



JOTAIN HOIDOSSA ON MUUTUTTAVA. PIAN!

monella lapsella niitä riskitekijöitä kuitenkin on elämässään muutenkin- avioeroa, vanhempien jaksamattomuutta esim. mielenterveysongelman vuoksi (joka viidennellä vanhemmalla on mielenterveysongelmia), monissa perheissä on alkoholin suurkulutusta (noin joka viidennellä miehellä - kuinkahan suuri määrä näistä on isiä?), perheessä voi olla sairautta, työstressiä tms. vanhemmuutta kuormittavaa. On myös lapsen suurempaa geneettistä alttiutta mm. tarkkaavaisuuden häiriöille. Lapsen temperamentti voi olla sellainen, että hän reagoi herkästi aistiärsykkeisiin.



Aivan varmasi hyvin suurella osalla lapsista on elämässään useita kurmittavia tekijöitä, geneettisiä tai ympäristöstä johtuvia. Harva lapsi elää pumpulissa.

Koska on olemassa vaikka kuinka paljon riskitekijöitä joille ei oikein mahda mitään, olisi erittäin fiksua pyrkiä minimoimaan niitä riskitekijöitä, joihin on mahdollista vaikuttaa!



Päivähoidon ryhmäkoko on yksi tällainen tekijä, samoin hoitohenkilökunnan vakanssien perustaminen ja vakinaistaminen sekä riittävä määrä.



Lasten psyykeen kehityksen ongelmat ovat käsittääkseni aina usemman syyn yhteisvaikutuksen seurausta. Siksi osa suurissa ryhmissä hoidetuista kehittyy aivan mainiosti. Monet lapset kuitenkin hyötyisivät siitä, että päivähoito olisi laadukkaammin järjestetty, joillekin se on suorastaan hyvinvoinnin elinehto.

Onpa kyllä tosi törkeää!!!

Hävettää olla suomalainen kun kattoo tota ohjelmaa.....

Huh huh... Nyt meni kyllä boikottiin.

Vierailija kirjoitti:

No jos teidän alueen pph.t onkin tuollaisia, se on murto-osa ammatti-ihmisistä ja kaikki ei tosiaankaan ole tuollaisia.

Ei pph.t ole sen huonomoia hoitajia kuin hoitajat pk.ssa!!

Etkä ilmeisesti edes oikeasti tiedä hoidontasoa... puistossa olet vain nähnyt ja se riittää sinulle tuomitsemaan perhepäivähoitajat... oot kyllä aika ikävä ihminen.

Jos pph on lasta kohtaan välinpitämätön puistossa, tuskin hän on kiinnostunut lapsesta myöskään kotona ollessa. Se kuule kertoo aika paljon hoitajasta jos vaan toisten kanssa juttelee ja välillä vähän vilkuilee että lapset on paikalla. En toki tunne kaikkia suomen pph:ia. Varmasti on olemassa aivan mahtaviakin hoitajua. Valitettavasti nämä meidän alueen hoitajat eivät selvästi sitä ole.

Mä oon pph ja mielestäni teen työni hyvin, oon perheiltä saanut positiivista palautetta ja lapset viihtyvät monta vuotta hoidossani, yleensä vasta eskariin vaihtavat päiväkotiin. Silti joskus puistossa juttelen toisille hoitajille. Työ on aika yksinäistä, ei ole työkavereita, on kivaa joskus sopia treffit puistoon ja jutella kollegoille, se auttaa jaksamaan. Ja silti aina huolehdimme samalla lapsista. Päiväkotien pihalla olen monesti nähnyt myös hoitajien juttelevan keskenään.

Miten te yhtäkkiä 10 vuotta vanhan keskustelun nostitte?