Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden miehet eivät ole perhekeskeisiä?
24.02.2009 |
OIkein naurattaa, kun jotkut valittelevat, etteivät mummot tai vaarit ota lapsenlapsia hoitoon. Itsellä on juuri tilanne, että olisi kiva ilta tiedossa tuttujen naisten kanssa, mutta tiedän, etten pääse, koska mies ei halua olla lasten kanssa illalla.
Minun mieheni ei tee kotitöitä. Saattaa joskus täyttää astianpesukoneen tai heitellä pyykkejään _pyykkikoriin_, mutta muuten hänen mielestään riittää, että hän tuo leivän taloon (minä en saa mitään tukia).
Olen itsekin laiska, enkä tee mitään ylimääräistä, mutta pakkohan jonkun on huushollia pyörittää. Mies kysyy minulta, missä se ja se tavara on, jonka hän on kädestään johonkin jättänyt (ja usein tiedän, missä ovat, mikä ärsyttää, koska ehkä hän oppisi, jos en tietäisi?). Pidän huolta lasten tavaroista (he sentään raivaavat huoneensa), menoista, ruoista yms. Siivoan, pesen pyykit, käyn kaupoissa, huolehdin menot ja merkkipäivät koko perheelle. Lapset tekevät oman osansa tiskien laitoissa, roskien viennissä yms. mutta ovat sen verran pieniä, ettei heistä vielä ole huimaa apua.
Mies tekee töitä omassa firmassaan asuntomme työhuoneessa. Siellä hän istuu päivät pitkät, jos ei ole sitten jossain palaverissa (ehkä kerran viikossa) tai sitten tulee olohuoneeseen tietokoneensa kanssa ja tekee samalla töitä ja katsoo televisiota. Silloin lasten pitää olla pois olohuoneesta, koska hän saattaa katsoa K-15-elokuvia vaikka keskellä päivää. Hän osallistuu lasten kanssa ehkä kerran päivässä 5-20 -minuuttia riehumalla pojan kanssa ("painia") tai kyselemällä tytöltä jotain tyyliin: "jos sinulla on kaksi omenaa ja minä annan sinulle kaksi lisää, montako omenaa sinulla on". Hän ei lähde ulkoilemaan kanssamme, paitsi, jos mennään esimerkiksi huvipuistoon tai museoon tai muuhun mielenkiintoiseen kohteeseen.
Välillä hän sitten innostuu esimerkiksi selostamaan lapsille jotain juttua. Niin kuin vaikka äsken hän kertoi lapsille (3 ja 4 v) metsien tärkeydestä. Usein nämä tuokiot sattuvat huonoon aikaan niin kuin nyt kesken iltatoimien (nukkumaanmeno viivästyi yli puoli tuntia), mutta en viitsi keskeyttää, kun lapset kerrankin saavat olla isän kanssa...
Joskus saan hänet olemaan keskenään lasten kanssa, esim. vetoamalla siivoamiseen (hän vie lapset vaikka kirjastoon ja minä jään siivoamaan), mutta se edellyttää neuvotteluja ja aina pitää siis olla joku syy. Jos minulla on pakollisia menoja (max kerran kuussa) hän näyttää pitkää naamaa, mutta suostuu lopulta. Joskus illalla (ehkä myös kerran kuussa) saan hänet laittamaan lapset nukkumaan, kun oikein vetoavasti pyydän.
Hän ei halua, että lähdemme esim. kavereiden luo toiseen kaupunkiin viikoksi lomalle, mutta kun olemme kotona, hän ei kuitenkaan vietä aikaa kanssamme.
Olenko ainoa tai onko jotain keinoa, jolla pitää pää kasassa tässä tilanteessa?
Kommentit (71)
Ja heti alkuun ehdottomasti kieltäytyä siitä että senkin jälkeen tekisit 100% kotitöistä!
Meillä on muuten auttanut se, että on sovittu että arki-iltaisin tietokone on kiinni klo 18-21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi haluan sanoa, että itsellä ei ole vastaavaa tilannetta, joten tuo tilannetaju minulta puuttuu tätä kirkoittaessani, mutta itse mietin seuraavaa:
- Älä mene tosiaan sinne töihin, sillä olet vieläkin rasittuneempi, teet työt ja lisäksi kotityöt.
- Auttaisiko siivooja (vai tuleeko liian kalliiksi)
-Aloita harrastus (opiskelu, kurssi tmv) iltaisin ja tämän ajan miehesi olisi PAKKO katsoa lapsia.
- Odota vuosi, tuo ikäero ja ikävaihde oli meidän perheessä raskinta, odota 1v niin jo helpottaa...
-Voisiko tarkka työaika olla hyvä 9-17 tai jotain ja sitten kone kiinni..
- Miehet tarvitsee pakottamista !
Monessa kulttuurissa lapset näkevät isäänsä hyvin vähän sillä tämä paiskii töitä vuorokauden ympäri. Ja sitä siis pidetään normaalina!
Hoida lapset ja ala harrastaa kun he ovat tarpeeksi isoja jäädäkseen esim. hoitoon jonnekin (joku leikkipaikkakin kaupungissa käy satunnaisesti tunniksi tms.). Jos miehesi ei nipota rahasta, selitä hänelle että tarvitset omaakin aikaa ja ala käymään joskus jossain. On miehesi oma moka jos lapset jäävät etäisiksi, älä sinä stressaa siitä.
Viikonloppuisin miehen kalenterissa lukee lauantain tai sunnuntain kohdalla perhepäivä. Minua vähän huvittaa tuo nimitys kun se päivä menee yleensä siivoamiseen ja isompien ruokaostoksien tekoon. Toisena päivänä viikonloppuna hän käy remonteeraamassa vanhaa taloa. Olemme seurustelleet yli 10 vuotta. Emme ole naimisissa tai kihloissa. Hyvä isä hän kuitenkin on lapselle. Osaa laittaa myös hyvää ruokaa ja leipoa tarvittaessa tai silloin kun ehtii. Keittiö tosin jää useimmiten aika sotkuiseksi.
Tässä itse mietin vaihtoehtoa, että jos mies pyhittäisi esim. joka toisen viikonlopun kokonaan olemalla meidän kanssa. Taitaa vaan olla turha haave, sen verran kiireinen mies tuntuu olevan. Olisipa mukava tutustua teihin muihin yrittäjä miesten puoliskoihin ja lapsiin.
Teki töitä hirveästi ja kun sitten joskus oli kotona, ei isää saanut häiritä. Tuli olohuoneeseen kun uutiset alkoi ja käänsi kanava kysymättä lupaa keltään. Ei todellakaan leikkinyt lasten kanssa tai tehnyt ruokaa. Siivosi jous, mutta vain äidin käskystä. Siksi minusta onkin jotenkin outoa un oma mieheni oli innostunut lastenhoidosta ja kokkauksesta, se oli mukavaa, mutta ei todellakaan mielestäni miehekästä tai seksikästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheen isillä on vähän samat elkeet. Tekee paljon töitä, kotitöitä ei ollenkaan. Työpäivän jälkeen illalla sen pää on edelleen niin työasioissa kiinni, ettei lapset saa pitää kovaa ääntä ettei häiritse. Viikonloppuna mies on kyllä aktiivisempi lasten kanssa, pelaa, leikkii, kuljettaa harrastuksiin. Meis laittaa myös usein ruokaa viikonloppuna. Mieheni on lapsuudenperheensä ainoa lapsi. Anopilla ei hermot kestä meidän 3 lasta, joten ei mielellään ota niitä hoitoon edes lyhyeksi aikaa, itse on tämän myöntänyt. Appi sanoo joka kerta lapsenlapset tavatessaan, että onhan ne kivoja, kun ne ei oo omia. En yhtään siis ihmettele miksi appivanhemmilla on vain yksi lapsi. Appi on myös ollut sellainen ei-osallistuva isä miehen lapsuudessa, eli kai se miehen malli tulee sieltä jotenkin alitajuisesti.
Ota ja lähde sinne illanviettoon. Yksinkertaisesti jätä mies lasten kanssa. Kyllä se siellä pärjää kun on pakko. Lyhyesti laitat listalle mitä on PAKKO tehdä (ulkoilut klo 14-15.30,ruoka klo 16, iltapesu klo 19, iltapala klo 19.30, vaipanvaihdot jne). Ei liian yksityiskohtaisia ohjeita, anna miehen pärjätä ihan omillaan.
Eihän se mies mitään tee jos sinä hänet pilalle paapot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te yrittäjämiesten vaimot? paljonko teidän miehet tienaavat, jos ovat aina töissä? onko teillä vastaavasti rahaa palkata hoitajaa lapsillenne, jos isä ei ehdi olla mukana? kyllä rahalla voi pitkälle korvata, eikä lapsi rikki mene, jos on yksi välittävä vanhempi.
esim. meillä mies ehtii osallistua ja tekee juttuja lasten kanssa viikonloppuisin. Hänelläkin korkeakoulututkinto, mutta nettopalkka on vähän yli 2000 euroa, josta maksamme aivan kaiken, asumisen (laina), ruoat, laskut, lasten harrastukset. Itse olen kotiäiti.
Onko teillä tuo aivan minimi käytössä, vai tienaavatko puolisonne enemmän? On muistettava, että kaikkea ei voi saada. Yleensä yrittäjät tienaavat hyvin verrattuna tavalliseen palkansaajaan, ainakaan julkisen sektorin palkansaajaan.
yrittäisin sopeutua tilanteeseen ja palkata hoitajaa omien harrastusten ajaksi, jos niitä kaipaisin. Minulla siihen ei ole varaa. miehen palkka riittää aivan vaatimattomaan peruselämiseen.
Kuten olen sanonut, en ole mitenkään nitistetty.
Mies on sairas ja pian on koko perhe jos tuo touhu saa jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä estäisi muuttamasta takaisin Suomeen? Täällä voisit mennä töihin ja saada lapsille hoitopaikan. En nyt sano, että pitäisi, mutta jos tunnet olosi jotenkin nurkkaan ajetuksi, niin kaikki on mahdollista.
Kuulostat nitistetyltä siksi, että tunnut pitävän itsekin itseäsi kelvottomana, kun miehesikin kehtaa sinua pitää kynnysmattonaan. Ja kynnysmattonahan hän sinua pitää, kun kieltäytyy yhteisistä töistä vedoten siihen, että HÄn ansaitsee rahaa, mutta SINÄ et.
mene nyt ihmeessä duuniin, sullahan tuntuu mies jo totaalisesti nitistäneen itsetunnon. "emmä voi" on ihan tuubaa.
Kuten olen sanonut, en ole mitenkään nitistetty.
Työtä en voi tehdä, koska minulla ei ole asuinmaassamme työlupaa, enkä usko, että sellaista saisinkaan.
alkuperäinen kirjoittaja
olla kotiorjana. jos molemmat tuo leivän pöytään niin kotihommatkin on yhteisiä.jos mies on illalla kotona niin mä kylmästi jättäisin sen lasten kanssa. lähtisin lenkille, kauppaan tai mitä vaan jotta joutuis hoitamaan.