Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden miehet eivät ole perhekeskeisiä?
24.02.2009 |
OIkein naurattaa, kun jotkut valittelevat, etteivät mummot tai vaarit ota lapsenlapsia hoitoon. Itsellä on juuri tilanne, että olisi kiva ilta tiedossa tuttujen naisten kanssa, mutta tiedän, etten pääse, koska mies ei halua olla lasten kanssa illalla.
Minun mieheni ei tee kotitöitä. Saattaa joskus täyttää astianpesukoneen tai heitellä pyykkejään _pyykkikoriin_, mutta muuten hänen mielestään riittää, että hän tuo leivän taloon (minä en saa mitään tukia).
Olen itsekin laiska, enkä tee mitään ylimääräistä, mutta pakkohan jonkun on huushollia pyörittää. Mies kysyy minulta, missä se ja se tavara on, jonka hän on kädestään johonkin jättänyt (ja usein tiedän, missä ovat, mikä ärsyttää, koska ehkä hän oppisi, jos en tietäisi?). Pidän huolta lasten tavaroista (he sentään raivaavat huoneensa), menoista, ruoista yms. Siivoan, pesen pyykit, käyn kaupoissa, huolehdin menot ja merkkipäivät koko perheelle. Lapset tekevät oman osansa tiskien laitoissa, roskien viennissä yms. mutta ovat sen verran pieniä, ettei heistä vielä ole huimaa apua.
Mies tekee töitä omassa firmassaan asuntomme työhuoneessa. Siellä hän istuu päivät pitkät, jos ei ole sitten jossain palaverissa (ehkä kerran viikossa) tai sitten tulee olohuoneeseen tietokoneensa kanssa ja tekee samalla töitä ja katsoo televisiota. Silloin lasten pitää olla pois olohuoneesta, koska hän saattaa katsoa K-15-elokuvia vaikka keskellä päivää. Hän osallistuu lasten kanssa ehkä kerran päivässä 5-20 -minuuttia riehumalla pojan kanssa ("painia") tai kyselemällä tytöltä jotain tyyliin: "jos sinulla on kaksi omenaa ja minä annan sinulle kaksi lisää, montako omenaa sinulla on". Hän ei lähde ulkoilemaan kanssamme, paitsi, jos mennään esimerkiksi huvipuistoon tai museoon tai muuhun mielenkiintoiseen kohteeseen.
Välillä hän sitten innostuu esimerkiksi selostamaan lapsille jotain juttua. Niin kuin vaikka äsken hän kertoi lapsille (3 ja 4 v) metsien tärkeydestä. Usein nämä tuokiot sattuvat huonoon aikaan niin kuin nyt kesken iltatoimien (nukkumaanmeno viivästyi yli puoli tuntia), mutta en viitsi keskeyttää, kun lapset kerrankin saavat olla isän kanssa...
Joskus saan hänet olemaan keskenään lasten kanssa, esim. vetoamalla siivoamiseen (hän vie lapset vaikka kirjastoon ja minä jään siivoamaan), mutta se edellyttää neuvotteluja ja aina pitää siis olla joku syy. Jos minulla on pakollisia menoja (max kerran kuussa) hän näyttää pitkää naamaa, mutta suostuu lopulta. Joskus illalla (ehkä myös kerran kuussa) saan hänet laittamaan lapset nukkumaan, kun oikein vetoavasti pyydän.
Hän ei halua, että lähdemme esim. kavereiden luo toiseen kaupunkiin viikoksi lomalle, mutta kun olemme kotona, hän ei kuitenkaan vietä aikaa kanssamme.
Olenko ainoa tai onko jotain keinoa, jolla pitää pää kasassa tässä tilanteessa?
Kommentit (71)
Ota ja lähde sinne illanviettoon. Yksinkertaisesti jätä mies lasten kanssa. Kyllä se siellä pärjää kun on pakko.
Kyllähän se pärjää, ei siinä mitään, joskaan ei se mitään listoja lue. Ja varsinkaan, jos on harmistunut moisesta vastuusta. Lapset ovat omillaan ja mies katsoo televisiota/on tietokoneella. Jossain vaiheessa iltaa (kun mies ei jaksa lasten metelöintiä - oli kello sitten kuusi tai yksitoista), hän käskee näiden vaihtaa yöpuvut, antaa jotain iltapalaa (kun lapset siitä muistuttavat) ja käskee lasten pestä hampaat. Sitten käskee lasten mennä nukkumaan. Lapsista on kurjaa, kun kukaan ei auta iltatoimissa tai lue iltasatua - pahimmillaan tulee huudot vielä, kun kestää niin kauan.
Minä en paapo miestä, vaan yritän pitää lasten puolia. Eikä se illanvietto tässä se tärkein edes ole, vaan se, että lapsilla ei ole isäsuhdetta.
alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te yrittäjämiesten vaimot? paljonko teidän miehet tienaavat, jos ovat aina töissä?
Ei ole siis varaa palkata hoitajia tai ottaa maksullisia harrastuksia. Ei se, että se mies siinä tietokoneella istuu "töissä" ainakaan meillä mitään puurtamista tarkoita. Työtä on osa, mutta iso osa on uutisten lukemista, pelien pelaamista, kahvin juomista, syömistä... Ja itse hän luulee koko ajan tekevänsä töitä. Vaikka olen yrittänyt ehdottaa, että tekisi tietyt tunnit, niin ei sitä niin vaan voi kuulemma jättää konetta - joskus on ihan ehdotettujen tuntien ulkopuolella palavereitakin (ja se ilmeiseti tarkoittaa sitä, ettei niitä palavereita voi pitää poikkeuksena, vaan aina pitää olla töissä siihen aikaan). Ja jos sanon, että tekisi vähemmän sitä muuta, niin sitten mies suuttuu ja kysyy, eikö saisi sitten työpäivän aikana syödä ollenkaan tai pitää muuten taukoja.
Eli suunnilleen samoissa on meidän tulot.
Kun ulkopuolinen ihminen sanoo miten hänen kuuluisi toimia perheessä, voisi se mennä paremmin jakeluun.
Sanot miehelle lyhyesti ja ytimekkäästi:
Olet isä, olet aikuinen. Ota vastuusi myös lasten henkisestä hyvinvoinnista. Sitten menet ja jätät miehen miettimään asioita.
Ihan 110 % varma olen, että kehitystä alkaa tapahtua kun sinä otat ohjat käteesi ja ilmoitat (älkää olko aina niin kynnysmattoja että kyselette ja keskustelette loputtomiin) että asiat on nyt näin. Sinä tarvitset myös vapaa-aikaa ja ennenkaikkea lapset tarvitsevat isäänsä. Piste.
Ota ja lähde sinne illanviettoon. Yksinkertaisesti jätä mies lasten kanssa. Kyllä se siellä pärjää kun on pakko.
Kyllähän se pärjää, ei siinä mitään, joskaan ei se mitään listoja lue. Ja varsinkaan, jos on harmistunut moisesta vastuusta. Lapset ovat omillaan ja mies katsoo televisiota/on tietokoneella. Jossain vaiheessa iltaa (kun mies ei jaksa lasten metelöintiä - oli kello sitten kuusi tai yksitoista), hän käskee näiden vaihtaa yöpuvut, antaa jotain iltapalaa (kun lapset siitä muistuttavat) ja käskee lasten pestä hampaat. Sitten käskee lasten mennä nukkumaan. Lapsista on kurjaa, kun kukaan ei auta iltatoimissa tai lue iltasatua - pahimmillaan tulee huudot vielä, kun kestää niin kauan.
Minä en paapo miestä, vaan yritän pitää lasten puolia. Eikä se illanvietto tässä se tärkein edes ole, vaan se, että lapsilla ei ole isäsuhdetta.
alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...samaa mitä joku muukin tässä, että olethan nyt ihan varmasti puhunut asioista VAKAVASTI miehesi kanssa? Et ainakaan ole tässä kertonut miehen reaktioita, jos olet.
Siis mitä miehesi on mieltä siitä, kun sanot että moinen käytös on epänormaalia? Että lapsista on kurjaa kun isää ei mikään kiinnosta (muu kuin työ)? Tai että sinä olet aivan p***kana niin omasta kuin lastennekin puolesta? Tai että kun sanot, että jos asiat eivät muutu, niin sinusta teidän olisi viisaampaa erota (ja mies sitten näkisi lapsiaan joskus, kun hänelle se kenties sopii)?? tai kun sanot, että sinusta tuntuu, että mies lähinnä käyttää sinua hyväkseen?
Onko siis vastaus näihin mieheltä, että "ei kiinnosta"? Vai mitä hän sanoo?
Oikeasti: tajuat varmasti itsekin, ettei tuo kovin normaalia ole, ja pitkässä juoksussa niin sinulle kuin lapsillekin haitallista? JOs mies ei muutu eikä häntä oikeasti kiinnosta, niin silloin ero on viisain ratkaisu. Mutta ensin nuo kaikki muut vaihtoehdot pitää hyvin vakavasti käydä läpi.
... isälläni on ollut pieni yritys siitä asti kun olin noin 6 vuotta (olen nyt 29). Isäni teki yrityksen eteen paljon töitä, ja sai sen jollain tavalla kannattamaan, mutta yhritys edellyttää edelleen PALJON omia työtunteja ja paljon poissaoloja joka viikko.
Äitini pyöritti oman palkkatyönsä ohessa kodin, meidät kolme lasta ja auttoi lisäksi isovanhempiensa rintamamiestalo-huushollissa. TÄmä kaikki johti siihen, että isäni sai kotirintamalla kaiken valmiina (ruuat, pyykit silitettyinä, lapset kasvatettuina jne). Äitini on elänyt täysin kodille ja muiden palvelemiselle.
Vaikka hän on positiinen ihminen, herättää se nyt noin 60-vuotiaana paljon katkeruutta. Avioliitto on väljähtynyt ja sitä huomaa, että elämä meni muiden ehdoilla. JA 65-mies ei ainakaan enää uusia temppuja opi, eli passattava sitä on loppuun saakka, vaikka eläkkeelle yritystoiminnasta jäisikin.
Suosittelen todella näille yrittäjän vaimoille oman tilan ottamista ja jopa eroa jos selvä puhe ja perustelut eivät riitä. Yritystoiminta on saatava niin kannattavaksi jossain vaiheessa, että aikaa jää perheelle. On päivänselvää, että huonoissa suhdanteissa ja yrityksen aloittamisen ekat vuodet vaativat enemmän työpanosta ja joustoa koko perheeltä, mutta se ei saa olla vuodesta toiseen jatkuva olotila, johon jatkuvasti vedotaan. Se yrityksen pyörittäminen ei saa olla KUNINGAS, joka määrittelee, mille alistettuina muut perheessä elävät - vuodesta toiseen.
Ap:lle suosittelen lämpimästi töihin menoa, silloin ei miehesi voi vedota olevansa se, joka vain tuo rahaa perheeseen. JA lapsista ja niiden hoitamisesta on miehelläsi kyllä vastuu. Hänellä on vastuu siittämästään ihmisestä. Sitä ei voi paeta yritystoiminnan taakse.
Ja se vielä, että työntekoa ei ole pelien pelaaminen, elokuvien katselu tms. kesken päivän, jos niitä paperi- tai muita töitä voi tehdä myös silloin. Iahn turhaan annat naruttaa itseäsi tuollaisilla verukkeilla.
Ja hankkikaa ulkopuolinen taho auttamaan, perheneuvola, parisuhdeneuvoja tms. Jos vakavat keskustelut ei auta, ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli täsmälleen samanlainen mies, tosin ei yrittäjä. Kuitenkin kaikki vapaa-aika (ja hänellä lyhyet päivät) oli hänen. Kun menin kuopuksen äitiysloman jälkeen töihin, ja hän jäi pariksi kuukaudeksi kotiin, sain silti tehdä kaikki kotityöt (hän hoiti mielestään osuutensa kun imuroi kerran viikossa). Tietokone oli meilläkin ahkerassa käytössä, ja jokapäiväiset iltaunet saatava, kun minä tein ruokaa tai muita hommia. Sitten valvoi yksin yöt tietokoneella/tv:n ääressä. Minä sain jopa herätä öisin jos lapsi ei nukkunut, vaikka mies oli valveilla puuhissaan. Seksiä olisi tietenkin pitänyt jaksaa kun sain lapset nukkumaan. Olin todella lopussa ja masennuin. Sain lääkkeet, kävin terapiassa ja lopulta otin eron kun mikään ei saanut miestä tajuamaan. On edelleen sitä mieltä että HÄNTÄ tässä on kohdeltu väärin...
näitä "miehiä", joille se yritys, ura tai jokin muu asia menee aina perheen edelle. On surullista, ettei heitä kiinnosta olla omien lastensa seurassa enempää. Surullista niin lasten kuin isän kannalta.
En kerta kaikkiaan tajua, en yhtään, tällaisia miehiä. Miten joku voi olla noin tunteeton omia lapsiaan kohtaan? Sen vielä tajuaisin, että vaimo jostain syystä ärsyttää, mutta että lapsetkaan eivät kiinnosta? Minkäköhän takia niitä lapsia on sitten haluttu? Vai onko sekin tapahtunut näiltä herroilta vahingossa siinä seksin harrastamisen ohessa?
Pidän näitä miehiä lähinnä onnettomina reppanoina, ei millään pahalla.
T: Suht säännöllisin työajoin hommia paiskiva isä, jolle perhe tulee ykkösenä ja sitten hyvänä kakkosena duuni, jossa toki siinäkin tavoitteita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi on superpaapottu aikanaan omassa lapsuudenkodissaan äitinsä taholta? Käytöksen perusteella voisin lyödä tuosta vetoa. Tyypillinen tällainen tapaus: hän luulee, että suuri osa asioista kotona tapahtuu automaattisesti ja itsekseen jonkun "muun" taholta. Ja silloin kun HÄN tekee jotain, niin se on aina speciaalia. Oli se sitten kuinka vähän hyvänsä, on se aina suuri Teko ja häneltä Uhraus.
Ja tästä hyvänä jatkona: muistakaa hyvät äidit, että opetatte pojistanne riittävänä omatoimisia. Teini-ikäinen viimeistään ei enää kaipaa kaikkea eteensä, vaan osaa kyllä vaikkapa silittää itse vaatteensa.
Meillä oli täsmälleen samanlainen mies, tosin ei yrittäjä. Kuitenkin kaikki vapaa-aika (ja hänellä lyhyet päivät) oli hänen. Kun menin kuopuksen äitiysloman jälkeen töihin, ja hän jäi pariksi kuukaudeksi kotiin, sain silti tehdä kaikki kotityöt (hän hoiti mielestään osuutensa kun imuroi kerran viikossa). Tietokone oli meilläkin ahkerassa käytössä, ja jokapäiväiset iltaunet saatava, kun minä tein ruokaa tai muita hommia. Sitten valvoi yksin yöt tietokoneella/tv:n ääressä. Minä sain jopa herätä öisin jos lapsi ei nukkunut, vaikka mies oli valveilla puuhissaan. Seksiä olisi tietenkin pitänyt jaksaa kun sain lapset nukkumaan. Olin todella lopussa ja masennuin. Sain lääkkeet, kävin terapiassa ja lopulta otin eron kun mikään ei saanut miestä tajuamaan. On edelleen sitä mieltä että HÄNTÄ tässä on kohdeltu väärin...
Sitten menet ja jätät miehen miettimään asioita.
Ihan 110 % varma olen, että kehitystä alkaa tapahtua kun sinä otat ohjat käteesi ja ilmoitat (älkää olko aina niin kynnysmattoja että kyselette ja keskustelette loputtomiin) että asiat on nyt näin.
No, ensinnäkin, vaikka vastapuoli olisi torvelo, ei se anna oikeutta käyttäytyä miten vaan. Ei aikuiselle ihmiselle voi sanella miten käyttäytyä. Itseltäkin nousisi niskakarvat pystyyn, jos alettaisi sanoa, että nyt teet näin ja näin.
Ja toiseksikin, voi olla, että on kyse persoonallisuushäiriöstä, jos ei todellakaan pysty vastaamaan lasten tarpeisiin. Tietysti silloin pitäisi mennä hoitoon, mutta usein persoonallisuushäiriöiset eivät itse tunnista sairauttaan. Harmi vaan, että aina häiriön ja laiskuuden erottaminen ei ole ihan yksinkertaista.
Alkuperäiselle tsemppiä - enpä osaa valitettavasti auttaa muutoin kuin sanomalla, että mieti tuota persoonallisuushäiriöjuttuakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan nyt ihan varmasti puhunut asioista VAKAVASTI miehesi kanssa? Et ainakaan ole tässä kertonut miehen reaktioita, jos olet.
Vastasin heti alkuun noihin kysymyksiin, mutta vastaus ei ikinä ilmestynyt tänne ja sitten uudesta viestistä unohtui selittää tarkemmin. Tässä siis jotain vastauksia:
Olen todellakin puhunut asiasta useampaankin kertaan. Vastauksia tulee erilaisia eri asioihin.
Hän siis on sitä mieltä, että koska hän tuo rahat ja minä saan olla kotona, minun tehtäviini kuuluvat lapset ja kodinhoito. Vaikka yritän sanoa, että en millään ehdi ja jaksa kaikkea, hän vetoaa siihen, että saatan istua keskellä päivää (lasten päiväunien aikana) neulomassa ja lukemassa kirjaa. En voi asiaa kieltääkään, mutta hän on siis sitä mieltä, että minulla on vapaa-aikaa. Ja koska pidän lasten kanssa olemisesta, hän ei katso sitä työksi, vaan huvitukseksi - vaikka myöntää, että lasten kanssa on joskus raskastakin.
Jos hän sitten joskus lupautuu olemaan lasten kansa, hän ajattelee, että tekee palveluksen minulle. Vaikka olen kertonut, että mielestäni lasten kanssa oleminen olisi myös hänen ja lasten etu, hän on omasta mielestään riittävästi lasten kanssa kotonakin minun läsnäollessani. Ja kun minulla on sitä vapaa-aikaa (lasten kanssa tai lasten nukkuessa), niin miksi tarvitsisin sitä lisää?
Jos sanon, että olen tosi väsynyt tilanteeseen, hän ihmettelee vain miksi, koska minähän olen vain kotona. Olen joskus miettinyt, että olisi mahtavaa joutua sairaalaan viikoksi, koska silloin miehen olisi pakko pyörittää tätä huushollia, mutta toisaalta se olisi lapsille kamalaa - ainakin vanhempaa lasta harmittaisi perhekerhon väliin jääminen ja nolottaisi likaiset vaatteet siellä. Puhumattakaan sitten epäterveellisestä ruoasta ja mistä sattuu nukkuma-ajoista.
Erosta en ole puhunut, koska en halua sillä uhkailla ennen kuin olen tosissaan sitä mieltä, että muu ei auta.
Pelkään, että hänellä on tosiaan joku persoonallisuushäiriö, mutta millä sen sitten diagnosoisi ilman hänen suostumustaan ja mitä se auttaisi?
Ihan vakavasti: mihin tarvitset miestä, joka käyttäytyy kuin pahin kakara.
Aloituksesi otsikko on hurjaa kaunistelua. Kyse ei ole "perhekeskeisyydestä" vaan yksinkertaisesti VASTUUNKANNOSTA. Jos miehesi on huijannut sinun lastenhankintaan ja sitten lipeää kaikesta vetoamalla elatustehtäväänsä, se on vastuunpakoilua pahimmasta päästä.
Hommaa itsellesi työpaikka niin pian kuin saat lastenhoidon järjestymään (päivähoito). Eipä sitten voi äijä vedota siihen, että sinä et ansaitse mitään.
Ja jos miehesi ei suostu töiden jakamiseen, anna sille kenkää. Eihän hän nytkään osallistu lastenhoitoon tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja SE on meidän jokaisen omalla vastuulla jääkö aina alakynteen. Ei ole pakko suostua mihin tahansa. Ryhtiä naiset!
No, ensinnäkin, vaikka vastapuoli olisi torvelo, ei se anna oikeutta käyttäytyä miten vaan. Ei aikuiselle ihmiselle voi sanella miten käyttäytyä. Itseltäkin nousisi niskakarvat pystyyn, jos alettaisi sanoa, että nyt teet näin ja näin.
jolloin lapset eivät ehdi kärsimään. Vaadi oikeuksiaksi ja vaadi että miehesi hoitaa isän velvollisuutensa. Sitten kun olet sen kokeillut eikä mies havahdu näkemään sinun arkeasi, voit ottaa puheeksi eron.
Mutta niin kauan kun vain pyydät lupaa tehdä sitä tai tätä, et sitä ikinä tule saamaan.
[Olen joskus miettinyt, että olisi mahtavaa joutua sairaalaan viikoksi, koska silloin miehen olisi pakko pyörittää tätä huushollia
Uskaltaisitteko tosiaan antaa tuollaiselle miehelle lapset esim. viikonlopuksi eron jälkeen? Itsellä on saman tyyppinen tilanne, mutta en uskalla erotakaan, koska pelkäisin lasten puolesta viikonloppujen aikana!
Uskaltaisitteko tosiaan antaa tuollaiselle miehelle lapset esim. viikonlopuksi eron jälkeen? !
Uskaltaisitteko tosiaan antaa tuollaiselle miehelle lapset esim. viikonlopuksi eron jälkeen?
Millaista kohtelua saisivat viikonloppujen aikana? Tulisiko siitä lapsille traumoja, jos joutuisivat olemaan vaikka joka toinen viikonloppu pelkästään isänsä kanssa?
Ja ainakin minun mieheni varmasti ottaisi lapset luokseen. Luulen, että erossa yrittäisi saada huoltajuudenkin (ja pelkään, että sen vielä jollain konstilla saisikin). Ei hän itse ole omasta mielestään huono isä!
alkuperäinen kirjoittaja
Jos hommaat itsellesi työpaikan, ei mikään oikeus ota sinulta lapsia ja anna heitä isälleen.
En toisaalta epäile sitäkään, etteikö miehesi jotenkuten kykenisi hoitamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu, jos on PAKKO. Nythän hän voi luottaa siihen, että sinä huolehdit ja hoidat. Eli olet oikeastaan itsekin syypää tilanteeseen, et ole pakottanut miestäsi hoitamaan omaa osaansa.
Mutta kun läksin töihin niin tehtiin selkeet säännöt, kumpikin tekee kotitöitä ja esim. meillä lasten nukutusvuorot, vuoroilloin. Toki edelleenkin joudun miehelleni sanomaan mitä hänen pitäisi tehdä, kun ei se itse tajua tai lähinnä siinä on se ettei häntä häiritse sotkuisuus tms.
Mä kyllä suosittelen töihin menoa, meillä ainakin se auttoi asiaa. Mä jaksan näin itse paljon paremmin.