Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden miehet eivät ole perhekeskeisiä?
24.02.2009 |
OIkein naurattaa, kun jotkut valittelevat, etteivät mummot tai vaarit ota lapsenlapsia hoitoon. Itsellä on juuri tilanne, että olisi kiva ilta tiedossa tuttujen naisten kanssa, mutta tiedän, etten pääse, koska mies ei halua olla lasten kanssa illalla.
Minun mieheni ei tee kotitöitä. Saattaa joskus täyttää astianpesukoneen tai heitellä pyykkejään _pyykkikoriin_, mutta muuten hänen mielestään riittää, että hän tuo leivän taloon (minä en saa mitään tukia).
Olen itsekin laiska, enkä tee mitään ylimääräistä, mutta pakkohan jonkun on huushollia pyörittää. Mies kysyy minulta, missä se ja se tavara on, jonka hän on kädestään johonkin jättänyt (ja usein tiedän, missä ovat, mikä ärsyttää, koska ehkä hän oppisi, jos en tietäisi?). Pidän huolta lasten tavaroista (he sentään raivaavat huoneensa), menoista, ruoista yms. Siivoan, pesen pyykit, käyn kaupoissa, huolehdin menot ja merkkipäivät koko perheelle. Lapset tekevät oman osansa tiskien laitoissa, roskien viennissä yms. mutta ovat sen verran pieniä, ettei heistä vielä ole huimaa apua.
Mies tekee töitä omassa firmassaan asuntomme työhuoneessa. Siellä hän istuu päivät pitkät, jos ei ole sitten jossain palaverissa (ehkä kerran viikossa) tai sitten tulee olohuoneeseen tietokoneensa kanssa ja tekee samalla töitä ja katsoo televisiota. Silloin lasten pitää olla pois olohuoneesta, koska hän saattaa katsoa K-15-elokuvia vaikka keskellä päivää. Hän osallistuu lasten kanssa ehkä kerran päivässä 5-20 -minuuttia riehumalla pojan kanssa ("painia") tai kyselemällä tytöltä jotain tyyliin: "jos sinulla on kaksi omenaa ja minä annan sinulle kaksi lisää, montako omenaa sinulla on". Hän ei lähde ulkoilemaan kanssamme, paitsi, jos mennään esimerkiksi huvipuistoon tai museoon tai muuhun mielenkiintoiseen kohteeseen.
Välillä hän sitten innostuu esimerkiksi selostamaan lapsille jotain juttua. Niin kuin vaikka äsken hän kertoi lapsille (3 ja 4 v) metsien tärkeydestä. Usein nämä tuokiot sattuvat huonoon aikaan niin kuin nyt kesken iltatoimien (nukkumaanmeno viivästyi yli puoli tuntia), mutta en viitsi keskeyttää, kun lapset kerrankin saavat olla isän kanssa...
Joskus saan hänet olemaan keskenään lasten kanssa, esim. vetoamalla siivoamiseen (hän vie lapset vaikka kirjastoon ja minä jään siivoamaan), mutta se edellyttää neuvotteluja ja aina pitää siis olla joku syy. Jos minulla on pakollisia menoja (max kerran kuussa) hän näyttää pitkää naamaa, mutta suostuu lopulta. Joskus illalla (ehkä myös kerran kuussa) saan hänet laittamaan lapset nukkumaan, kun oikein vetoavasti pyydän.
Hän ei halua, että lähdemme esim. kavereiden luo toiseen kaupunkiin viikoksi lomalle, mutta kun olemme kotona, hän ei kuitenkaan vietä aikaa kanssamme.
Olenko ainoa tai onko jotain keinoa, jolla pitää pää kasassa tässä tilanteessa?
Kommentit (71)
21/71
|
25.02.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Jos hommaat itsellesi työpaikan, ei mikään oikeus ota sinulta lapsia ja anna heitä isälleen.
Ei tätä voi varmaksi sanoa. Tilanteet ovat erilaisia ja katsotaan aina perhe kerrallaan.
En toisaalta epäile sitäkään, etteikö miehesi jotenkuten kykenisi hoitamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu, jos on PAKKO. Nythän hän voi luottaa siihen, että sinä huolehdit ja hoidat. Eli olet oikeastaan itsekin syypää tilanteeseen, et ole pakottanut miestäsi hoitamaan omaa osaansa.
Mutta onko joten kuten riittävästi lapsille. Siis se, että ovat viikonlopun keskenään omassa huoneessaan, kun isi tekee "töitä" ja jos metelöivät, on heti hirveä karjunta päällä. Jokunen ateria jäisi väliin ja iltatoimet, vessareissut yms. hoitaisivat itsekseen. Aikamoista turvattomuutta lapsille?
alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole "perhekeskeisyydestä" vaan yksinkertaisesti VASTUUNKANNOSTA. Jos miehesi on huijannut sinun lastenhankintaan ja sitten lipeää kaikesta vetoamalla elatustehtäväänsä, se on vastuunpakoilua pahimmasta päästä.
Hommaa itsellesi työpaikka niin pian kuin saat lastenhoidon järjestymään (päivähoito). Eipä sitten voi äijä vedota siihen, että sinä et ansaitse mitään.
Ja jos miehesi ei suostu töiden jakamiseen, anna sille kenkää. Eihän hän nytkään osallistu lastenhoitoon tms.
Onko ainut mahdollisuus siis ero? Jolloin vastuuta pakoilevalle miehelle pitäisi jättää lapset viikonlopuiksi, lomiksi jne.
Eikö ole mitään vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseen? Töihin meneminen ei valitettavasti ole vaihtoehto.
lyö sitä nyrkkiä pöytään ja vaadi edes perusasiat kohdalleen.
Eikö ole mitään vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseen? Töihin meneminen ei valitettavasti ole vaihtoehto.
lyö sitä nyrkkiä pöytään ja vaadi edes perusasiat kohdalleen.
Eli ainut vaihtoehto on sanella aikuiselle ihmiselle kuinka hänen tulee toimia? En usko, että tuollainen tyyli auttaa. Ei sitä ainakaan mitenkään rakentavana voi pitää. Ja jos joku tulisi minulle iskemään nyrkkiä pöytään, niin en ainakaan tekisi niin kuin hän käskee.
No, tiedän tietysti, ettei mitään oikeita vastauksia ole tällaisessa tilanteessa. Harmi, ettei ole löytynyt sellaisia, jotka olisivat vastaavasta tilanteesta selvinneet ilman eroa. Olisi ollut kiva kuulla, mitä tekivät asialle.
Perheneuvolaankaan ei tietysti saa miestä, jonka mielestä kaikki on kunnossa.
alkuperäinen kirjoittaja
Miksiköhän se on naisille niin vaikeaa?
Joku ratkaisuhan tuohon täytyy löytyä ja pian. Ota siis itsellesi se mitä tarvitset, ei se mies sitä tule sinulle vapaaehtoisesti antamaan. Kyllä äijä siitä sitten havahtuu ja tajuaa ettet sinä olekaan kodinkone.
Mutta ehkä haluat mielummin vaan ruikuttaa.
lyö sitä nyrkkiä pöytään ja vaadi edes perusasiat kohdalleen.
Eli ainut vaihtoehto on sanella aikuiselle ihmiselle kuinka hänen tulee toimia? En usko, että tuollainen tyyli auttaa. Ei sitä ainakaan mitenkään rakentavana voi pitää. Ja jos joku tulisi minulle iskemään nyrkkiä pöytään, niin en ainakaan tekisi niin kuin hän käskee.
No, tiedän tietysti, ettei mitään oikeita vastauksia ole tällaisessa tilanteessa. Harmi, ettei ole löytynyt sellaisia, jotka olisivat vastaavasta tilanteesta selvinneet ilman eroa. Olisi ollut kiva kuulla, mitä tekivät asialle.
Perheneuvolaankaan ei tietysti saa miestä, jonka mielestä kaikki on kunnossa.
alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeastaan miehille hurjan epäoikeudenmukaista, mutta todellakin on niin, että jos isä ja äiti haluavat lapset erossa itselleen ja molemmilla on työtä (=kykyä elättää perhe), eikä äidillä ole todettuja ongelmia (päihteitä, väkivaltaisuutta) äiti saa AINA lapset. Aina.
Jos hommaat itsellesi työpaikan, ei mikään oikeus ota sinulta lapsia ja anna heitä isälleen.
Ei tätä voi varmaksi sanoa. Tilanteet ovat erilaisia ja katsotaan aina perhe kerrallaan.
En toisaalta epäile sitäkään, etteikö miehesi jotenkuten kykenisi hoitamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu, jos on PAKKO. Nythän hän voi luottaa siihen, että sinä huolehdit ja hoidat. Eli olet oikeastaan itsekin syypää tilanteeseen, et ole pakottanut miestäsi hoitamaan omaa osaansa.
Mutta onko joten kuten riittävästi lapsille. Siis se, että ovat viikonlopun keskenään omassa huoneessaan, kun isi tekee "töitä" ja jos metelöivät, on heti hirveä karjunta päällä. Jokunen ateria jäisi väliin ja iltatoimet, vessareissut yms. hoitaisivat itsekseen. Aikamoista turvattomuutta lapsille?
alkuperäinen kirjoittaja
Kelaapa ap-pieni, millaista turvattomuutta lapset nyt joutuvat kokemaan. Isi ei ole koskaan henkisesti läsnä, äiti on aina ylityöllistetty ja katkera. Riitoja ja henkistä kyykyttämistä (isä kyykyttää äitiä, joka "ei ansaitse mitään").
Ja millaisen työnjaon ja sukupuoliroolit lapsenne oppivat nyt kotoaan?!
Jos sinulla on tytär, olisin sinuna erittäin huolissani asiasta.
Siinä ei kamalasti paina se, että joutuisiko eron jälkeen lapset isällä käydessään syömään eineksiä tai pyyhkimään peppunsa vessassa käynnin jälkeen itse.
Ap, ei varmasti kannata heti kärkeen lähteä lyömään nyrkkiä pöytään. Kuten itse sanot, ei se useinkaan tehoa ja ei ole etenkään alussa kovin rakentava vaihtoehto.
MUTTA, aivan kuten itse kirjoitat, miehesi ihmettelee, että mitä sinä valitat. Eli miten ikinä oletkaan hänen kanssaan asiasta keskustellut, hän ei ole sinua ymmärtänyt. Tilanteenne ei tosiaan ole normaali ja miehesi ei kanna vastuutaan, kuten miehen ja isän pitäisi. Se on sääli niin sinun kuin lastenkin kannalta ja kenties miehesi joskus tajuaa, että myös hänen kannaltaan.
Joten ei sitä nyrkkiä pöytään eikä erollakaan heti pidä uhkailla, mutta vakavammin asiasta on voitava puhua. Et heti uhkaa erolla, mutta kerrot miehelle, ettei nykymeno kerta kaikkiaan voi jatkua.
Pariterapia/perheneuvola voisi olla hyvä vaihtoehto. Jos miehesi vain ihmettelee sinun "valitustasi", niin voisi olla hyvä, että joku ulkopuolinen kertoisi hänelle, ettei teidän tilanne ole normaali ja miehessä todellakin on vikaa. Vaikka sanot, ettei miestä tänne saa, niin vastaan, että olisi saatava, jos muu ei auta. Jos sinun keinot eivät auta, niin jonkun muun on teitä autettava. Kyllä miehen on puhetta uskottava: jos sinä sanot, että teillä on asiat päin per***tä, niin silloin ei voi sanoa, että ei ole. Jos sinusta joltain tuntuu, niin sitten tuntuu. Vaikka mies mielestään olisi oikeassa, niin kai aviomiehen pitää toisen tuntemuksia edes sen verran kunnioittaa, että niitä uskoo.
Sinun tehtävä on hoitaa asia jollain lailla kuntoon eikä lakaista sitä maton alle, sillä muuten katkeroidut entisestään. Kun mies ei kuitenkaan ole sinua/lapsia hakkaavaa hirviö, niin teillä on vielä mahdollisuuksia pelastaa liittonne, vaikkei nyt hyvältä kuulostakaan.
Voit myös itse hankkia itsellesi ensin ammattiapua ja pyytää apua miten lähteä tilannettanne ratkaisemaan.
lyö sitä nyrkkiä pöytään ja vaadi edes perusasiat kohdalleen.
Eli ainut vaihtoehto on sanella aikuiselle ihmiselle kuinka hänen tulee toimia? En usko, että tuollainen tyyli auttaa. Ei sitä ainakaan mitenkään rakentavana voi pitää. Ja jos joku tulisi minulle iskemään nyrkkiä pöytään, niin en ainakaan tekisi niin kuin hän käskee.
No, tiedän tietysti, ettei mitään oikeita vastauksia ole tällaisessa tilanteessa. Harmi, ettei ole löytynyt sellaisia, jotka olisivat vastaavasta tilanteesta selvinneet ilman eroa. Olisi ollut kiva kuulla, mitä tekivät asialle.
Perheneuvolaankaan ei tietysti saa miestä, jonka mielestä kaikki on kunnossa.
alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeastaan miehille hurjan epäoikeudenmukaista, mutta todellakin on niin, että jos isä ja äiti haluavat lapset erossa itselleen ja molemmilla on työtä (=kykyä elättää perhe), eikä äidillä ole todettuja ongelmia (päihteitä, väkivaltaisuutta) äiti saa AINA lapset. Aina.
Minulla olisi työtähakevana/työssäkäyvänä ehkä 50% mahdollisuus saada lapset itselleni. Siinä alkaa jo miettiä, mitenköhän kävisi.
Kelaapa ap-pieni, millaista turvattomuutta lapset nyt joutuvat kokemaan. Isi ei ole koskaan henkisesti läsnä, äiti on aina ylityöllistetty ja katkera. Riitoja ja henkistä kyykyttämistä (isä kyykyttää äitiä, joka "ei ansaitse mitään").
Ja millaisen työnjaon ja sukupuoliroolit lapsenne oppivat nyt kotoaan?!
Jos sinulla on tytär, olisin sinuna erittäin huolissani asiasta.
Siinä ei kamalasti paina se, että joutuisiko eron jälkeen lapset isällä käydessään syömään eineksiä tai pyyhkimään peppunsa vessassa käynnin jälkeen itse.
Isä ei tosiaan ole henkisesti läsnä kuin ehkä 1% ajasta (kodin ulkopuolella jos ollaan). Minä en ole koko ajan katkera, mutta usein väsyttää. Eikä sekään pidä paikkaansa, että mies kyykyttäisi minua, koska kotitöitä lukuun ottamatta koen olevani tasa-arvoinen - vastaan perheen raha-asioista, vaikken itse tienaa, eikä mies puutu mitenkään ostoksiini. Saan kiinnostua mistä haluan, ruoanlaittotaitoani arvostetaan, minusta puhutaan kauniisti... Uskon, että lapsia vaivaa se, että isä ei kiinnostu, mutta toisaalta, äiti jaksaa olla kiinnostunut suurimman osan aikaa.
Ei minua paina se, jos lapset joutuisivat syömään eineksiä viikonlopun, vaan se, että jos he olisivat viikonlopun turvattomia. Saatika se, jos he olisivat turvattomia pääosan ajasta (isän saadessa huoltajuuden).
nykyinen ap:n perheen tilanne on kuitenkin sen verran huono ja siitä seuraa pitkässä juoksussa niin lapsille kuin ap:llekin niin paljon negatiivista, ettei sitten eron tullessa nuo isän luona käyntien pikkujutut ole niin merkittäviä.
Ja lisäisin vielä, että myös poikalapsen kohdalla olisin yhtä huolestunut: minkälaisen miehen mallin poika oikein oppii? Eipä hääppöistä ja äiti siinä sitten sivussa tekee kotihommat, joista mies ota mitään vastuuta. Ei lapsista eikä kodista eikä vaimostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mies kehuu sinua kauniiksi, kehuu ruoanlaittotaitojasi, mutta taas muuten käyttäytyy surkeasti?? Aika oudolta kuulostaa.
Hän ei usko sinua kun kerrot hänelle, että mielestäsi teidän suhteessa mättää suurin osa asioista, ja vielä enemmän hänen kiinnostuksensa isyyteen.
Mitä muuten mies vastaa kun sanot hänelle, että sinähän et ole täällä kotona ollessasi lainkaan läsnä? Etkä ole lainkaan kiinnostunut lapsista ja heidän asioistaan? ja että lapset mielestäsi kaipaisivat osallistuvaa ja läsnäolevaa isää?
Ja sitten tietenkin annat liudan konkreettisia esimerkkejä, jolloin mies ei vain voi väittää vastaan tai kieltää mitä sanot.
...että olet todellakin ap oikeassa, kun sanot, että uskot lapsia vaivaavan se, ettei isä kiinnostu mistään. No totta hel***ssä vaivaa! Ja paljon. Isä on fyysisesti läsnä, muttei kuitenkaan ole kiinnostunut. Lapset ovat todella ihmeissään, että miksi heille rakas ihminen ei arvosta heitä lainkaan, että heidän asiat olisivat kiinnostavia.
Se on vielä kurjempaa kuin se, ettei isä olisi fyysisesti läsnä, jolloin olisi itsestäänselvää, ettei isä voi olla kiinnostunut kun ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös itse hankkia itsellesi ensin ammattiapua ja pyytää apua miten lähteä tilannettanne ratkaisemaan.
Pitänee yrittää sitäkin, että jos itse pääsisi jonnekin puhumaan. Se voi vain olla hankalaa täällä, missä asumme ja lasten hoitokin on järjestettävä, mutta ehkä kaikki järjestyy.
Ja jos ei ole apua, niin kunhan lapset kasvavat ja pystyvät erotilanteessa itse vaikuttamaan sijoituspaikkaansa, niin sekin voi olla vaihtoehtona.
mutta on yrittäjä, tekee siis pitkää päivää. Nyt kun meillä on kolme lasta, on pikkuhiljaa oppinut hoitamaan kotiakin. Iltaisin yhä useammin on siivonnut esim. alakerran tosi nättiin kuntoon, imuroinut yläkerran, petailee. Okei, jonkun miehet tekevät nuo varmaan koko ajan, mutta minun mieheltäni ei niitä ole koskaan kotonaan (siis lapsuuden kodissaan) vaadittu. Ehkä ei kannata alkaa vaatia muutosta, vaan se tulee pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mies kehuu sinua kauniiksi, kehuu ruoanlaittotaitojasi, mutta taas muuten käyttäytyy surkeasti?? Aika oudolta kuulostaa.
Kyllä, juuri näin. Hän voi ruoan jälkeen kiittää kauniisti tai olla huomaamatta lainkaan, mitä syö. Hän voi sanoa lapselle kauniisti hyvää yötä, mutta usein vain huikkaa jotain televisiota katsellessaan. yms
Hän ei usko sinua kun kerrot hänelle, että mielestäsi teidän suhteessa mättää suurin osa asioista, ja vielä enemmän hänen kiinnostuksensa isyyteen.
Mitä muuten mies vastaa kun sanot hänelle, että sinähän et ole täällä kotona ollessasi lainkaan läsnä? Etkä ole lainkaan kiinnostunut lapsista ja heidän asioistaan? ja että lapset mielestäsi kaipaisivat osallistuvaa ja läsnäolevaa isää?
Ja sitten tietenkin annat liudan konkreettisia esimerkkejä, jolloin mies ei vain voi väittää vastaan tai kieltää mitä sanot.
Hän on omasta mielestään kiinnostunut lapsista ja puhuu heille ja leikkii heidän kanssaan. Ja onhan hän, päivittäin ehkä 5-20min pätkissä. Hän ei itse näe tilannetta. Myöntää, että joskus on esim. niin kiinni töissä, ettei kuule lainkaan lapsen puhuvan hänelle. Tai, ettei ehdi ulos, mutta ensi viikonloppuna sitten - ja jos muistutan hänen sanoneen niin viime viikonloppuna, hän sanoo, ettei voi sille mitään, että juuri nyt tuli taas tällainen ja tällainen tehtävä. Tai nukkuu joskus koko päivän ja kun sanon, että olisi hyvä olla lastenkin kanssa, ihmettelee, että milloin hän sitten saa nukkua, jos ei silloin, kun on vapaa-aikaa. Sanoisin, että hän on kykenemätön käsittämään tilannetta ja haluaisin tietää, voiko sen oppia.
alkuperäinen kirjoittaja, joka lähtee nyt lasten kanssa ulos ja palaa illalla lasten nukkuessa - kommentoikaa siis mielellään edelleen
Sinulla EI ole 50% mahikset saada lapset erossa itsellesi, vaan 100%, jos siis et ole muilla tavoin ongelmallinen. Jos olet normaali, töissä käyvä äiti - ja kaikkien todistusten mukaan huolehtinut tähän asti täysin yksin lapsistanne, miehellä ei ole mitään tsaansseja saada erossa lapsia itselleen.
Todennäköisesti en voi käydä töissä, joten siinä on yksi hyvä syy antaa lapset isälle. Muita ongelmia ei ole.
ap
että ap:n miehen kaltainen ameeba haluaisi lapset itselleen. Tai voisihan hän varmaan viikon sitä leikkiä, mutta into varmaan loppuisi aika lyhyeen. Minusta tuo "kuka saa lapset" on pulmista pienin tuossa vaiheessa. Jos mies ei halua niitten lasten kanssa olla yhtään nytkään, niin miksi ihmeessä hän ottaisi ne kotiinsa sotkemaan sitten kun/jos asuisi yksinään.
Stakesin mukaan 83 prosenttia lapsista jää eron jälkeen asumaan äitinsä kanssa, vain 17% isänsä - eikä tuossa siis ole eroteltu niitä tapauksia, joissa äiti on oikeastikin ollut kykenemätön toiminaan huoltajana.
Fakta on, että jos huoltajuus joudutaan ratkaisemaan oikeudessa, tuomioistuin ei määrää huoltajuutta Suomessa isälle kuin poikkeustapauksissa.
Joten sitä ei kannata ap:n murehtia. Sinänsä en ota kantaa siihen, pitäisikö hänen erota vai ei - mutta hän on väärässä luullessaan, että lapset voisivat joutua isälleen.
Todennäköisesti en voi käydä töissä, joten siinä on yksi hyvä syy antaa lapset isälle. Muita ongelmia ei ole.
ap
mene nyt ihmeessä duuniin, sullahan tuntuu mies jo totaalisesti nitistäneen itsetunnon. "emmä voi" on ihan tuubaa.
On kyykyttämistä, että mies kehtaa vedota laiskuudessaan sinun tulottomuuteesi. Ja sinä näyt jo uskoneen sen miehen veisaaman virren, kun ajattelet, ettet saisi edes lapsiasi itsellesi.