Lasten kanssa ulkomailla reissaavat

aina kuin ap:n lapsi... Eli reissuilla ei ruoka vain maistu. Ei kertakaikkiaan. Paljon olen matkustellut lapsena ja nuorena ja jonkin verran nyt aikuisena, aina sama juttu. Kilot karisee matkoilla. En osaa selittää asiaa, jotenkin vain, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa ja sitä koittaa kaikilla aisteilla elää sitä hetkeä, jotta sitten voisi kotona sitä muistella, niin se ruoka tuntuu toisarvoiselta. Saan myös tosi helposti muualla ripulin, joten sekin osaltaan ehkä vaikuttaa siihen, etten tahdo huonoa oloa.



Pian lähdetään taas matkalle, jääkaappiin olen keräillyt jotain: lihapullia, pinaattilättyjä, karjalanpiirakoita, juustoa, metvurstia. Niitä aion pakata vielä ennen lähtöä laukkuun kylmäpussiin, että on sitten lapsille jotain tuttua syötävää. Olen myös pakannut jo keksejä, voileipäkeksejä, pillimehuja, laktoositonta maitoa (joka säilyy huoneen lämmössä avaamatta), vohveleita ja mikropopkornipussin. Josko niillä viikon elelisi, Meilläkään lapset eivät oikein malta ravintoloissa syödä, joten sitä sitten kokkaillaan asunnolla. PAikallisista eväistä kun ei aina niin tiedä, niin on hyvä olla matkassa jotain omaakin. Niin, meilä on kolmelasta ja viikon matka on edessä. Ja ei meilä ole kuitenkaan matkalaukkuja lähdössä kuin kaksi sisältäen ruuan lisäksi tietenkin myös vaatteet.

Älkää hyvät ihmiset lasten nälkää herkuilla viekö! Ap:n muksu eli mehuilla jonkun toisen jäätelöllä ym. herkuilla.



Ei lapsi nälkään kuole, alkaa syödä ennemmin tai myöhemmin kun nälkä tulee. Kun aamupalaksi ja lounaaksi saa vaan vettä, niin eiköhän ala päivällisellä jo maistumaan ruoka kuin ruoka...



Meillä ei varsinaista ongelmaa ole tullut, lapsi on kaikkiruokainen, mutta olen kyllä reissussa huomannut, että herkut verottavat varsinaista syömistä ja on todella pitänyt huolehtia, että ei liikaa niitä tule annettua.

Palasimme hiljattain 2 viikon Thaimaan lomalta 4-vuotiaan tyttäremme kanssa. Se oli hänen ensimmäinen ulkomaanmatka. Tyttö sairastui ekana päivänä vatsatautiin ja oksensi lähes 3 päivää. Tuon jälkeen hänelle ei maistunut oikeastaan mikään. Aamiaisella hän saattoi syödä minibanaanin ja lasin maitoa. Loppupäivä meni jukurtilla tai leivänpalalla. Yritimme tietenkin tarjota hänelle mitä ikinä keksimme, mutta hän ei vain syönyt.

Olihan se vähän hankalaa, mutta onneksi hän sentään joi aika hyvin.



Pikkusisko eli sen 2 viikkoa nakeilla, ranskalaisille ja pitsalla :) Tiedän, epäterveellistä, mutta mielestäni lomalla on muutakin tekemistä kun nipottaa lasten ruokavaliosta.

omahyväisimmät ihmiset! EI voi taas muut sanoa, kun lukee näitä viestejä.



On aivan normaalia, että lapsi, oli sitten minkä ikäinen lapsi tahansa, ei syö kunnolla reissussa. Jännittää ehkä uudet asiat ympärillä, vaikka se ei ulospäin näkyisikään ja siinä tilanteessa ei kai aikuisellekaan ruoka oikein maistu. Lasten makuaisti on vielä tottumaton, uudet hajut ja maut ovat outoja. Pelkästään maito maistuu eri maissa erilaiselta! Muista ruoista puhumattakaan.



Mitä pienempi matkaaja, sitä varmempi hakea mahdollisimman samanmakuisia ruokia kuin Suomessa: banaani, riisi, jotkut jukurtit, perussämpylät ja Mäkkäri! Jos kyseessä on vain suhteellisen lyhyt lomamatka, ei lapsi pääse nälkään kuolemaan ruokalautasen ääreen kuitenkaan. Eli ei kannata omaa lomaansa pilata lapsen syömättömyydellä. Se kyllä syö taas kun palataan kotiin ja tuttuihin oloihin.



On aivan turhaa antaa neuvoja ja kommentteja, että kyllä meillä vaan syödään kaikkea uutta ja eksottista, tai että vanhempien mallin mukaan ovat oppineet tai että opettakaa! Ne, joilla lapsi syö muutakin kuin Mäkkärin ruokaa, olkaa tyytyväisiä. Mutta ihan turha ihmetellä, että jonkun toisen lapsi ei syö. Makutottumukset kehittyvät eri yksilöillä eri aikaan näet.



Terveisin neljän maan ruokakulttuureihin lastensa kanssa tutustunut expattiäiti, joka on vuosien varrella nähnyt jo varmaan satoja suomalaislapsia opettelemassa eri maiden ruokien syömistä.

Lapset syövät ja paljon. Tärkeää on pitää rytmistä kiinni. Oma eväspolitiikka on toisinaan, puurot huoneistohotellissa aamiaiseksi, joskus koko ruokakin, Mutta syödään myös "ulkona". Hyviä on puurotetrat. Jos joku ei syö (neljä ipanaa) niin toisella on iso nälkä ja paljon ei jää haaskuun,



Itselläkään ei mene etanat, mustekalat ja merenelävät. Lapsista en tiedä. Pienin tosin on hulluna loheen ;.)

käymme usein mc gonaldsissa ulkomailla- aikuiset syömme gourmeeta ravintolassa

eikä mulla ole käynyt mielessäkään pakata sille mukaan mitään evästä! Ehkä pitäis jotain harkita, mutta en mä kyllä ymmärrä, että miksi keksejä ja pillimehuja tarvii Suomesta asti rahdata? Eiköhän esim. leipä ja appelsiinimehu maistu suht samalta joka paikassa ja peruskeksejäkin luulis saavan ihan paikan päältä, jos ei nyt ihan kamalan eksoottiseen mestaan ole menossa.



Mä melkein tiedän jo nyt , että ravintoloiden ruoat jäävät muksulta syömättä, mutta kyllä mä uskon, että sille jugurtit, hedelmät, leipä ja muu ihan peruskama menee. Eiköhän sitä viikko pärjätä ilman pinaattilettuja ja maksalaatikkoa. :)

Onko hänellä jotenkin paha mieli siellä reissun päällä?

montaa kertaa noin hankalan lapsen kanssa.

joissa todetaan että kyllä lapsi syö kun vaan annetaan vauvasta asti outojakin makuja. Mutta tosiasiassa kaikki lapset EI silti syö!



Mekin ekan lapsen jälkeen olimme sitä mieltä, että olemme omalla hyvällä toiminnalla saaneet lapsemme syömään intialaista, kiinalaista, italialaista, amerikkalaista, unkarilaista ja jos jonkinmoista ruokaa. Väitimme usein, että kun ei vaan totuta johonkin suomalaiseen perusruokaan, vaan tarjoaa monipuolisesti, niin kyllä jo 5-vuotias lapsi syö oikeastaan mitä vaan.



Ja kas kummaa, tähänkin tuli sitten toisenlainen totuus kuopuksen syntymän myötä. Hän on oikeasti NIRSO lapsi. 3-vuotiaaksi asti alkoi hysteerisesti huutamaan, jos laittoi hänen lautaselleen jotain outoa tai hänestä epämiellyttävää ruokaa (tämä tapa alkoi 11-kuisena). Tällöin lapsella ei edes ollut mitään pakkoa maistaa tai syödä ko. ruokaa. Se vai kökötti siinä lautasen reunalla. Mutta niin kauan kuin tuota oli lautasella, lapsi paastosi. Meillä kun ei saa huutaa ruokapöydässä, niin itse asiassa lapsi oli useat kerrat poissa koko ruokailusta kun muu perhe söi.



3-vuotiaana hieman rauhottui, ja sen jälkeen lautasella on saanut olla jotain outoa. 4-vuotiaana on saattanut maistaakin jotain "oudompaa", kuten kurkkua, paprikaa, tomaattia, jauhelihakastiketta,... Ja vaikka paprikaa lapsi maistoi 2 kuukauden ajan joka aterialla (= 2 kertaa päivässä), niin sekään ei mene vieläkään vapaaehtoisesti. Sama juttu tomaatin kanssa. Vieläkään lapsi ei helpolla syö mitään uutta makua, ja erityisesti eri makuja ei saa sotkea keskenään (kastike, kasvikset, ja kaikki on oltava visusti erillään lautasella).



Syömme muut edelleen etnisiä ruokia, ja silloin tämä lapsi syö paljasta riisiä/pastaa/kuskusia/.... Käytännön syistä pidämme päivän toisen aterian sellaisena, että tämäkin lapsi saa jotain kunnon ravitonaineita. Mutta ikinä emme ole tehneet eri ruokia lapsille, vaan koko perhe syö samaa ruokaa.



Varmaan turha mainita, että tämä lapsi ei ole koskaan koskenutkaan lentokoneateriaan. Lentomatkoja varten meillä on aina lapsille eväät, erityisesti jos kyseessä on pitkä lento. Muutoi tämä nirso elää yleensä lomat riisillä/pastalla.



Ja pointtini oli, että kaikki lapset eivät syö kaikkia ruokia, vaikka heille kuinka niitä tarjottaisiin. Te, joilla lapset syövät kaikkea, niin olkaa siitä onnellisia. Se helpottaa elämää kummasti, ja poistaa yhden (pienen) stressinaiheen vanhempien elämästä.

ja mä en kyllä ihan kovin eksoottiseksi ruuaksi kuitenkaan tuota lohta silti laskisi,,,

mutta

se nyt vaan on kuitenkin fakta että sellaiset lapset jotka on tottuneet matkailuun ja joustamaan rytmeistä,

saanut mallia ennakkoluulottomasta erilaisten ruokien maistelusta

ja on saanut usein maistella erilaisia ruokia,

niin sellaiset lapset ei mene ollenkaan sekaisin lomillla ja reissuissa, vaan niille maistuu ihan yhtä hyvin paikallinen ruoka reissussa kuin kotonakin (ei siis tartte pakata karjalanpiirakoita ja lihapullia matkatavaroihin...)

t: lasten kanssa myös paljon eri mantereilla matkaillut expattiäiti

Lapset syövät ja paljon. Tärkeää on pitää rytmistä kiinni. Oma eväspolitiikka on toisinaan, puurot huoneistohotellissa aamiaiseksi, joskus koko ruokakin, Mutta syödään myös "ulkona". Hyviä on puurotetrat. Jos joku ei syö (neljä ipanaa) niin toisella on iso nälkä ja paljon ei jää haaskuun,

Itselläkään ei mene etanat, mustekalat ja merenelävät. Lapsista en tiedä. Pienin tosin on hulluna loheen ;.)

Uudet ruokalajit eivät ole enää "eksoottisia" kun niitä on useamman kerran maistellut ja ei se matkustaminenkaan niin jännää myöhemmin ole kuin ekalla kerralla. Eli ehkä kokemuksen karttuessa helpottaa...



Mutta, lapsia on niin erilaisia. Meillä kolme, kuopus ja esikoinen syövät ennakkoluulottomasti lähes mitä vain, missä vain. Keskimmäinen tykkää enemmän tutuista ja tiukasti välttelee "vääränlaisia" ruokia. Ja ihan samassa kodissa ovat kasvaneet samoja ruokia syöden. Paljon olemme matkustelleet, kotonakin kokkaillaan kaikenlaista. Eli persoonallisuus vaikuttaa myös paljon, kaikista ei vaan millään tule ennakkoluulottomasti uusia ruokia kokeilevia. Sitten täytyy vain sopeutua siihen, kantaa tarvittaessa jotain tuttua evästä ja yrittää löytää ne ruoat, joilla selviää reissusta.



Vinkkinä: Me tykätään buffet-ravintoloista lasten kanssa matkustaessa. Siellä lapset näkevät miltä ruoka näyttää ja voivat maistella monenlaisia, joku yleensä kelpaa. Ja pikkupalojakin maistellessa tulee jotain syötyä...

Minulla on myös kaksi lasta, joista esikoinen on aivan ihanan helppo ruokailun suhteen. Kaikki kelpaa ja syöminen on kivaa. Jos kiukun aihe on nälkä, kiukku loppuu kun nälkä loppuu. Sitten tuo kuopus on ihan eri maata, vaikka meillä on samanlainen ruokapolitiikka ollut koko ajan perheessä. Lasten ikäerokin on vain 1v3kk, joten ei siinä ajassa paljon olisi ehtinyt muuttuakaan... Molempia on imetetty yhtä kauan, kiinteät on aloitettu samalla tavalla jne, että lähtökohdat ovat ihan prikulleen samanlaiset. Mutta silti kuopus on tajuttoman nirso, ja vaikka on nälkäinen ja kiukkuinen, niin EI SYÖ. Lusikkaa inhoaa, syöttämistä kammoaa, auttaa ei saa mitenkään. Lautanen lentää hyvin äkkiä lattialle, jos äiti tai isi tulee liian lähelle. Paras syömistulos saadaan sillä, että poika napsii itse sormilla, lusikalla tai haarukalla suuhunsa sen mitä haluaa. Lautaselle laitetaan aina tarjolle kaikkea mitä muutkin syövät, mutta se on sitten herran haltuun siitä eteenpäin. Kaikenlaiset houkuttelut, huomion kääntämiset ym on kokeiltu, joten rehellisesti sanoen en keksi enää muuta keinoa yrittää saada lapsi syömään/maistamaan ruokaa kuin se, että toinen vanhemmista pakottaisi lapsen leuat auki ja toinen laittaisi ruokaa suuhun ja sitten pidettäisiin leuat kiinni ettei lapsi voi sylkeä ruokaa ulos. Ja tähän emme tietenkään rupea! Joten älkää tulko sanomaan, että se lapsi pitää vain opettaa. :)

Vielä varsinaista vastausta ap:n kysymykseen. :)



Meillä lentokoneruuat ei maistu kovin hyvin kummallekaan lapselle, ovat siis iältään noin 1,5v ja 3v. Pienempi ei syö ollenkaan, isompi maistelee ja syö osan. Toisinaan otan koneeseen mukaan esim. hedelmäsoseita, suolakeksejä, rusinoita jne, ja ne saattavat maistuakin. KLM mainostaa, että heillä saa lapsille omat ateriat kun tilaa etukäteen, mutta koskaan niitä ei ollut tilausvarmistuksista huolimatta. Joten en tiedä, maistuisivatko ne. Matkakohteissa sitten huolehditaan siitä, että juotavaa saadaan menemään pojille tarpeeksi. Siksi meillä ei ole vielä edes yritetty pienempää irti tuttipullosta, koska siitä juominen on kivaa. Erilaiset pillit ym on myös hyvä keino saada nestettä menemään. En ole vielä täysin tottunut tuohon pienemmän syömättömyyteen, vaan joka kerta olen huolissani ja stressaan siitä. Kuitenkin lapsi itse voi ihan mainiosti. Joten pitäisi kai vain opetella ottamaan rennosti. Hedelmät, riisi, maito, leipä, murot... Kyllä niillä aina viikon-pari selviää.

se nyt vaan on kuitenkin fakta että sellaiset lapset jotka on tottuneet matkailuun ja joustamaan rytmeistä, saanut mallia ennakkoluulottomasta erilaisten ruokien maistelusta ja on saanut usein maistella erilaisia ruokia, niin sellaiset lapset ei mene ollenkaan sekaisin lomillla ja reissuissa, vaan niille maistuu ihan yhtä hyvin paikallinen ruoka reissussa kuin kotonakin (ei siis tartte pakata karjalanpiirakoita ja lihapullia matkatavaroihin...)

Meillä on lapsi, joka on matkustellut paljon vauvasta asti ja on mitä loistavin, joustavin ja sopeutuvaisin matkakaveri. Kotona hän on aika kaikkiruokainen ja tottunut "eksoottisiinkin" makuihin. Mutta heti kun mennään vähänkin lämpimämpään ilmastoon, häneltä katoaa ruokahalu täysin. En todellakaan ota stressiä asiasta parin viikon lomamatkoilla, kunhan nestettä ja suoloja saa.

Älkää stressatko lasten syömisistä ja rytmin menettämisestä lomalla niin paljon, lapset ovat yllättävän sopeutuvaisia, kunhan vanhemmilla ei pipo kiristä liikaa.