Kaverin lapset ei oo olleet koskaan ruokaravintolassa syömässä.

Tyyli nyt vain oli sellainen meidän perheessämme. Autolla jos liikuttiin, syötiin eväitä taukopaikalla.



Tästä viisastuneena olemme syöneet poikani kanssa ravintoloissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Eihän se vilkkaan taaperon kanssa ole helppoa, mutta omien kokemuksieni takia sanoisin, että juntiksi itsensä tuntee.



Toki minulla vaikuttaa asiaan, että minulla on vanhat vanhemmat. Mutta silti, ravintolassa syöminen on kiva kokemus lapselle ja oppii samalla näkemään, miten käyttäydytään. Ruokatapoja voi opetella kotonakin - tietysti, mutta onhan se aikuisellekin mukavaa istahtaa valmiiseen pöytään.

Ruokaravintola on tasokas paikka jossa tilataan ruoat ruokalistalta ja annokset ei ole hihnalla odottelemassa syöjiään vaan ne valmistetaan tilausten mukaan.

Listoja kutsutaan nimellä á la carte joka tarkoittaa annoskortin mukaan valmistamista.



Ruokaravintolassa voi myös olla noutopöytä josta itse kukin kokoaa haluamansa annoskokonaisuuden. Ensin syödään alkuruoka, sitten pääruoka ja lopuksi jälkiruoka.



Ruokaravintoloissa on tarjoilijat ja parhaimmissa lisäksi hovimestarit.



Pikaruokapaikat eivät ole ruokaravintolaa nähneetkään. Varsinainen ravintolaväki ei arvosta pikaruokapaikkoja juurikaan. Toki niilläkin on paikkansa ja aikansa mutta olisi suotavaa että lapset saisi kokemuksia oikeista ruokapaikoista eikä epäterveellisestä mätöstä.



Terveisin keittiömestari

lasten pitäisi jäädä paitsi uudesta kokemuksesta ja pahimmassa tapauksessa periä äitinsä fobia.

Kun päiväkodissa ja koulussakin pitää syödä toisten nähden. Tuo fobia kyllä rajoittaa elämää pahasti, löytyisikö siihen apua mistään?

jotka pilaavat häät, hautajaiset ja muut juhlat käytöksellään? Eihän tässä ole kyse pelkästä ravintolassa syömisestä, vaan siitä, että lapset oppivat käyttäytymään erilaisissa tilanteissa. Eri asia tietysti on, jos esimerkiksi kotona tai mummolassa oppii syömään myös vähän juhlavammissa olosuhteissa kuin arkisin.

Ainakin mun omat nauttii ja samoin tuttavaperheiden lapset. Ikinä ei oo tarvinnut autoon pakottaa ja ravintolaan sisälle. Kun ollaan sanottu että, "nyt lähdetään ravintolaan syömään, vaatteet päälle", niin ei todellakaan kestä kauan kun lapset ovat valmiita.

Nykyään tilaavat ruuat samalta listalta kuin me aikuiset, ihan mukavasti lautanen tyhjenee ja usein jaksavat syödä vielä jälkiruaankin. Se on muksuista kivaa, kun oikeesti saa valita sen ruuan mitä syö.

Mun lapset on jo sen verran isoja että eivät kaipaa mitään leikkinurkkia tms. mutta on kiva ollut huomata että joissain ravintoloissa on tälläiset leikkipaikat pienille.

Me käydään ihan tavallisissa ravintoloissa, hinnat ei ole mitään päätähuimaavan kalliita niissä usein n. 13- 25 euroa annoksilta, kyllä sen maksaa ihan mielellään sillointällöin. Suosikkiravintoloita meillä on ja aina välillä käydään jossain uudessa paikassa.

"ankeeta"? Eiköhän ravintolassa ruokailu ole lähinnä aikuisille nautinto ja viihdyke. Vähän sama kuin sanoisit, että kaverin 5- ja 8-vuotiaat lapset eivät ole koskaan olleet nykytaiteenmuseossa...

Mikä ihme tuossa lasten kannalta on ikävää tai ankeeta?

Ruokailutavat voi opetella kotonakin.

Toki niilläkin on paikkansa ja aikansa mutta olisi suotavaa että lapset saisi kokemuksia oikeista ruokapaikoista eikä epäterveellisestä mätöstä.

Terveisin keittiömestari

Se hienompiin ravintoloihin totuttaminen on vaan joskus niin ärsyttävää, kun se ruuan saaminen kestää ja kestää. leikki-ikäinen ehtii turhautua jo monta kertaa kun ruokaa pitää odottaa se vähintään puoli tuntia ja minusta mitään leluja ja piirustuspapereita ei ravintoloihin viedä. Siksi nuo noutopöydät onkin lapsiperheille aika hyviä :)

Lapseni ovat 9v ja 11v. Olimme juuri ulkomailla 2vk ja eniten olin huolissani ruokailuista ja hygieniasta.

Huoli oli aivan turha. Jokaisesta ravintolasta löytyi jokaiselle syötävää.

Paikallisia herkkuja ja "tavallista" ruokaa.

Joka ilta kävimme eri ravintolassa ja kaikissa oli siistiä.

kuin siellä ravintolassa. Ainakaan mun mielestä lapsi ei siitä mene pilalle, jos sitä ei käytetä ravintolassa.

Meillä jokatapauksessa lapset osaavat käyttäytyä juhlissa, vaikka emme olekkaan ravintoloissa iknä käyneet. Kotona ne ruokapöytä tavat opetetaan, ei siihent arvita ravintoloita ja kalliita ruokia. Mun mielestä on naurettavaa, että joku väittää sitä, että lapsia pitää opettaa käyttäytymään ravintolassa. Ja pah. kyllä se käytös ihan muualla opetetaan. Ei missään ravintolapäivällisillä.

on kyllä ollut jo monta kertaa nykytaiteen museossa, ja muussakin museossa.

ja ravintolassa on ollut niin monta kertaa, että en edes pysty laskemaan, siis ns. oikeassa ravintolassa (ei mäkkäri tai rax). kukin tavallaan. kyllä lapsi nauttii noista kaikista asioista.

eniten ravintolassa käymistä rajoittaa tietysti raha.

"ankeeta"? Eiköhän ravintolassa ruokailu ole lähinnä aikuisille nautinto ja viihdyke. Vähän sama kuin sanoisit, että kaverin 5- ja 8-vuotiaat lapset eivät ole koskaan olleet nykytaiteenmuseossa...

Mikä ihme tuossa lasten kannalta on ikävää tai ankeeta?

Kahdestaan ollaan miehen kanssa käyty joskus merkkipäivinä ravintolassa syömässä. Lasten kanssa ollaan käyty Raxissa, ym hampurilais/pizzapaikat

Nyt kun vanhempi lapsista on pian 8v., olen ajatellut lähteväni hänen kanssaan ravintolaan syömään.

3 vuotiaan nuoremman lapseni ei minun mielestä tarvitse osata olla hienossa ruokaravintolassa. Miksi minun pitäisi laittaa itseni sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsi mahdollisesti käyttäytyy levottomasti ja näin häiritsee muita asiakkaita, enkä myöskään itse nauti ruuasta.....joka usein voi olla aika kallista.

Ravintolassa olemista ehtii opetella vaikka sitten kouluiässä. En kuitenkaan mieti muiden vanhempien tapaa toimia.

Kotiruoka on usein tavallista perusruokaa, mutta myös erikoisempia laitetaan.

lapsia kun on erilaisia. News flash.

Se on kyllä vähän rahan tuhlausta, kun ei nuo yleensä kamalasti syö. Joskus tosin yllättävät hyvällä ruokahalulla ja silloin on kivaa :).

Sedän synttäreillä (hieno ravintola) yllättivät mieluistasti nauttimalla kalalautaselta isot annokset todella hyvällä ruokahalulla. Lihaosuus ei sitten enää mennytkään eli nuo monen ruokalajin päivälliset on lasten kanssa vähän "turhia". Yleensä menee yksi ruokalaji ja ehkä jälkkäri.

Lapset 3- ja 6-vuotiaat.

Ehkä pari kertaa vuodessa keskimäärin ja ne on yleensä jonkun sukulaisen tai ystävän juhlat jossain hienommassa ravintolassa - ja yleensä kabinetissa tai koko ravintola on varattu. Sellaisisa tilaisuuksissa lasten on hyvä opetella, kun on suljettu tilaisuus ja tuttuja talo täysi :). Ilmapiiri on vähän vapaampi.

Koko perheen voimin käydään joskus muutenkin ravintolassa syömässä, mutta silloin syödään vain yksi ruokalaji ja ehkä jälkiruoka. Pikaruokapaikat on tuttuja esim. ostosreissuilta, joskin silloinkin valitsemme mielummin grilliravintolan tai kahvilan, kun ei nää meidän muksut oikein mäkkärin ruokia syö. Mäkkärillä kiinnostaa enemmän se leikkipaikka ja Happy Meal lelu :(

kuin siellä ravintolassa. Ainakaan mun mielestä lapsi ei siitä mene pilalle, jos sitä ei käytetä ravintolassa.

Meillä jokatapauksessa lapset osaavat käyttäytyä juhlissa, vaikka emme olekkaan ravintoloissa iknä käyneet. Kotona ne ruokapöytä tavat opetetaan, ei siihent arvita ravintoloita ja kalliita ruokia. Mun mielestä on naurettavaa, että joku väittää sitä, että lapsia pitää opettaa käyttäytymään ravintolassa. Ja pah. kyllä se käytös ihan muualla opetetaan. Ei missään ravintolapäivällisillä.

Mutta on asioita joita voi oppia ravintolassakin. Esim. ruuan odottaminen pöydässä jonkin aikaa, harva varmaan kotona istuttaa lapset pöytään paljon ennnekuin ruoka on valmista. Serkun lapsista viime kesän huomasin että, ne meni niin "sekaisin" ravintolassa, että rupes käymään ihan täysillä, villiintyi kun se oli niin erilainen kokemus. Ja nämä lapset on oikeesti ihan hyvin kasvatettuja muksuja, ne vaan jotenkin rupes käymään ylikierroksilla ja he eivät olleet ennen ravintolassa käyneet.

Meidän lapset tykkäävät syödä välillä muuallakin kuin vaan kotona. Välillä käydään ravintolassa ja välillä syödään eväitä luonnonhelmassa, aina ne ovat tykänneet.

etteivät kaikki perheet käy edes joskus syömässä ravintolassa tai että ravintolaruokailut ovat samanlainen "harrastus" kuin vaikkapa elokuvissa tai teatterissa käynti. Oppia ikä kaikki...

lapsia kun on erilaisia. News flash.

Pitänänyt kirjoittaa että, "meidän lapset ei nauti ruokailusta ravintolassa". eikä yleisää sen koskevan kaikkia lapsia.

Lapset on vauvasta lähtien mukana kulkeneet. Ikinä ei oo mitään probleemaan ollut. Ei me olla valittu ravintoloita edes sen perusteella onko siellä leikkinurkka vai ei? toki ollaan sellaisissakin paikoissa käyneet. Sen minkä mä olen ilokseni huomannut on se että, hyvin moni ravintola ottaa lapset huomioon erittäin hyvin. Tarjoilijat ovat kohteliaita myös lapsille, joskus tulee jotain extraa heidän puoleltaan, mikä tietysti saa lapset tuntemaan itsensä entistä tärkeämmiksi asiakkaiksi.

mutta me ei anneta sen masentaa, sillä olemme maksavia asiakkaita siinä missä muutkin ja lapsemme on onneksi sitä sorttia, joka jaksaa istua pöydässä.



Sitten on niitä ihania, lapsimyönteisiä paikkoja, jossa tarjoilijoilla on palveluasenne kohdallaan.

jos 3,5-vuotias poikani ei olisi käynyt siellä nykytaiteen museossa. Lapsi tykkää museoista ja ravintoloista tosi paljon kunhan tarjontaan tutustutaan lapsen näkökulmasta. Eli valitaan sopivat ravintolat ja museossa jaksetaan tarkastella taidetta lapsen näkökulmasta ja osallistutaan vaikka työpajoihin samalla...



Sanon siis vaan kun joku sanoi, että 5- ja 8-vuotiaat kaipaavat ravintolaa yhtä vähän kuin nykytaiteen museota...

lapset 5 v ja 13 v.



Kokeilemme uusia ravintoiloita ja aina löytyy ihania paikkoja. Emme koskaan ulkomaillakaan ota mitään huoneistohotellia, emme kuitenkaan tekis keittiöllä mitään. Nautimme ulkona syömisestä, niin aikuiset kuin lapsetkin.