Kaverin lapset ei oo olleet koskaan ruokaravintolassa syömässä.

ravintolassa syömässä. Me nyt ollaan matkustettu aika lailla, joten ulkomailla ovat ravintoloihin päässeet todella paljon. Mutta jos siihen ei olisi rahaa, tuskin käytäisiin ravintoloissa syömässä. Siihen menisi 100-150 euroa kerta, ihan älytön summa laittaa kurkusta alas yhdellä kerralla.

Se on kyllä vähän rahan tuhlausta, kun ei nuo yleensä kamalasti syö. Joskus tosin yllättävät hyvällä ruokahalulla ja silloin on kivaa :).



Sedän synttäreillä (hieno ravintola) yllättivät mieluistasti nauttimalla kalalautaselta isot annokset todella hyvällä ruokahalulla. Lihaosuus ei sitten enää mennytkään eli nuo monen ruokalajin päivälliset on lasten kanssa vähän "turhia". Yleensä menee yksi ruokalaji ja ehkä jälkkäri.



Lapset 3- ja 6-vuotiaat.

pysty syömään kerralla kauheaa annosta, kun se ei ole terveellistä aikuisellekaan. Ravintolakokemuksena ja tapakasvatuksena käy siis joku ihan tavallinen lounasravintola, jos halutaan harjoitella pöytiin menoa, tilaamista, ruuan saamista ja maksamista jne.

Ihan varmaan on syvät traumat ja mielenterveys ongelmat ovat varmaa tulevaisuutta. Eihän tuollaisesta puutteesta voi hengissä selviytyä.

Pikkasen on ap:lla suhteellisuudentaju hukassa! Mitä ajattelet nälkään kuolevista miljoonista lapsista? Et voi olla noin turhamainen ja itsekäs!

että "ravintolassa on kivaa syödä!". Mukavaa vaihteluahan se lapsillekin on, ja samalla tulevat pöytätavat tutuiksi. Olisi kyllä ankeeta, ettei päästäisi ikinä ravintolaan syömään, kun pitäisi kököttää lapsen takia kotona.

Syy: lapsiystävällisiä paikkoja, joissa ei tarvinnut mennä noloksi jos vauva pitikin vähän meteliä. Mies on ottanut taaperon mukaansa joskus Rosson tasoisiin (esim. Itiksen "tex-mex"-paikka) ravintoloihin ja siellä on sujunut ihan ok jos pojalla on ollut jotain tekemistä. Mutta enpä lähtisi tuon vilpertin kanssa minnekään "tasokkaampaan" vielä.

Lapset on olleet mukana vauvasta lähtien, nyt ovat jo isompia. Mun mielestä joku n.100 euroa on pikkusumma käyttää oman perheen hyvään kerran kuussa, eikä aina mene edes niinkään paljon.



Joskus näkee lapsia jotka juoksee ympäri ravintolaan hulluna, pitävät kovaa mekkalaa jne. väistämättä tulee silloin mieleen että onko ne niitä lapsia jotka eivät ole koskaan ennen käyneet ravintolassa, eivät tiedä miten siellä käyttäydytään, eivätkä osaa odottaa pöydässä ruokaa.

Eivät edes kahdestaan. Huvittavinta on se että vetoavat rahaan, silti saattavat käydä kyllä kapakassa juomassa. Voisin kuvitella että kun koko illan istuu kapakassa ja taksilla kotiin, niin ei sekää halpaa lystiä ole.

väistämättä tulee silloin mieleen että onko ne niitä lapsia jotka eivät ole koskaan ennen käyneet ravintolassa, eivät tiedä miten siellä käyttäydytään, eivätkä osaa odottaa pöydässä ruokaa.

Me käydään ravintolassa syömässä sen vuoksi, että meidän lapset on niin kamalan hitaita symään, että siinä ajassa aikusietkin ehtivät hyvin nauttia ruokansa rauhassa. Ja oon huomannut, että ravintoloissa on muita samanlaisia perheitä, joissa vanhemmat jo odottavat pitkästyneinä, että lapsetkin saisivat syötyä.

Ravintolasyömistä suosivat ne perheet, joilla se homma käy helposti. Ja kun sitten joskus joku eläväisten lasten perhe osuu ravintolaan, niin varmasti he ovatkin käyneet harvoin syömässä, koska sellaisten lasten kanssa se ei ole niin mutkatonta.

Tosin mä tiedän myös perheen jossa lapset eivät ole käyneet kun korkeintaan jossain mäkkärissä. Ja syyn ymmärrän hyvin. Molemmilla lapsilla on keskittymishäiriöitä ja varsinkin nuorimmainen osaa olla todella hankala. En yhtään ihmettelle että ei huvita ihmistenilmoille niiden muksujen kanssa mennä.

mutta ei kyllä silloin kaikista kalliimmissa a la carte ravintoloissa, ei ole rahaa. Oltiin miehen kanssa viikko sitten kahdestaan tällaisessa hienossa paikassa, ja meni 140euroa siihenkin, jos olisi oltu koko perhe niin olisi mennyt reippaasti yli 200 euroa. Liian kallista. Käydään siis lasten kanssa vaan sellaisissa "tavallisissa", ja hyvin viihtyvät.

Ihan varmaan on syvät traumat ja mielenterveys ongelmat ovat varmaa tulevaisuutta. Eihän tuollaisesta puutteesta voi hengissä selviytyä.

Pikkasen on ap:lla suhteellisuudentaju hukassa! Mitä ajattelet nälkään kuolevista miljoonista lapsista? Et voi olla noin turhamainen ja itsekäs!

Mä en voi sietää tota tapaa että nälkää näkevät otetaan esimerkiksi. Ei ole meidän syy että maailmassa on nälkäänäkeviä lapsia. Sille ei voi ap mitään, etkä sille voi sinä mitään. Meidän ei tule tuntea huonoa omaatuntoa siitä että meillä on täällä ruokaa ja me vielä syödään sitä.

En rakasta ruuanlaittoa, joten on ihan kiva päästä joskus ulos syömään (mies kyllä kokkaa paljon) ja samalla lapsetkin oppivat käytöstapoja. Samoja siis mitä kotona opetellaan, ravintolassa sitten testataan onko mikään oppi mennyt perille :) Mihinkään kalliisiin paikkoihin emme mene, lapset eivät juuri mitään syö (ei kyllä kotonakaan). Yleensä selviämme 50 eurolla tai alle.

Olivat varmaan parivuotiaita kun aloimme enemmän panostamaan ulkona syömiseen, eli teimme näistä hetkistä ns. juhlahetkiä perheelle. Osaavat kyllä nauttia, haluavat aina laittaa myös paremmat vaatteet päälle jne. Jos käymme viikolla kiireessä jossain Mäkkärissä tms, saattaa käytös olla mitä hirveintä, mutta kun menemme "oikeaan" ravintolaan, käyttäytyvät todella hyvin. Haluavat myös itse kertoa tarjoilijalle tilauksensa (ja iso kiitos niille tarjoilijoille jotka ovat täysillä mukana siinä "leikissä").

Ja emme todellakaan ole mikään rikas perhe, eli ravintolat eivät ole mitään luksusmestoja.

ja nauttivat siitä. Homma sujuu loistavasti, oli kyseessä sitten lounasravintolan annos tai gourmet-ravintolan viiden ruokalajin menu.



Nirsous on ihan kasvatuskysymys: jos lapsi tottuu pienestä pitäen maistelemaan erilaisia makuja jne niin ravintolasta löytyy aivan varmasti lapselle jotain mieluisaa syötävää. Ja monissa ravintoloissa saa pyydettäessä aikuisten annoksista puolikkaita lapsille. En koe lasten kanssa ravintolassa syömistä rasitukseksi tai ongelmaksi.

Meillä on lapsia viisi, nuorin 2kk vanhin 9v, eikä olla lasten kanssa käyty kertaakaan ravintolassa . Ittekkin olen elämäni aikana käynyt kunnon ravintolassa kerran, ja kerran sitten hampurilaisravintolassa, eikä tarvetta ole ollut mennä enempää. Ikääkin on 32 vuotta.



En tosiaan näe, että lapseni menettävät mitään, jos emme heitä vie. Ihme pakkoja nykyään. Jos muistelen omaa lapsuutta, harvat ylipäätään kävivät ulkona syömässä.

Mun mielestä ei ole mitään väärää, eikä ankeeta olla viemättä lapsia ravintolaan.

Minä itse en erityisesti pysty syömään paikassa missä on muita ihmisiä, enkä kyllä halua viedä lapsiakaan. Olemme kerran käyneet miehen kanssa eräässä hienossa ravintolassa, enkä pystynyt siellä tilaamaan mitään

Tämä johtuu siitä, etten tykkää syödä vieraiden nähden. Lisäksi mieskään ei halua lähteä ulos syömään joten ei ole siitäkään syystä mentävä minnekkään.

Joskus kotiin tilataan ruokaa. Lisäksi en näe tarvetta kuljettaa pieniä lapsia joka paikassa mukana. Kaikki tavallaan. Eivät lapset ravintolamattomuudesta kärsi. .

kuuluu opettaa lapselle siinä missä muutkin käytöstavat. Ymmärrän kyllä, että voi monessa perheessä olla rahakysymys, mutta sitä en ymmärrä, että oman rajoittuneisuuden ("en voi syödä muiden nähden") lasten pitäisi jäädä paitsi uudesta kokemuksesta ja pahimmassa tapauksessa periä äitinsä fobia. Ehkä lähipiiristä löytyisi joku, joka voisi viedä lapsia syömään ravintolaan. Itse olen käynyt kummilasteni kanssa ravintolassa syömässä ihan pienestä pitäen ja ne ovat olleet mukavia (ja juhlavia) hetkiä meille kaikille.

OIkein innolla aina odottaa sitä! Ja me käydään ns. oikeissa ravintoloissa, ei pizzerioissa ja burgeripaikoissa. Ihan nätisti istuu parikin tuntia pöydässä syöden ja seurustellen ja välillä loppuvaiheessa piirtäen.



Myönnän kyllä että ravintola ei varmaan sovi kaikille lapsille, esim. jos on tosi nirso tai vilkas. Eikä lapsi tietenkään osaa ravintoloita kaivatakaan jos ei koskaan niihin pääse. Me kuitenkin arvostetaan hyvää ruokaa ja harrastetaan kokkailua, ja lapsi on pienestä pitäen opetettu maistamaan kaikkea (syödä ei tarvitse mutta maistaa pitää) ja kun sen myötä on huomannut että useimmat "epäilyttävät" ruuat onkin hyviä on nykyisin hyvin ennakkoluuloton ruokien suhteen.

Nirsous on ihan kasvatuskysymys: jos lapsi tottuu pienestä pitäen maistelemaan erilaisia makuja jne niin ravintolasta löytyy aivan varmasti lapselle jotain mieluisaa syötävää.

Oma 3-vuotiaamme tarvitsee monta maistelukertaa, ennenkuin hänen ennakkoluulonsa hälvenevät. Ei vaan laita mitään uutta suuhun jos ei uskalla, enkä ravintolassakaan rupea pakottamaan. Lisäksi uusi paikka aiheuttaa hänelle pientä "jäätymistä", ei vaan pysty yhtäkkiä mihinkään. Tottakai yritämme kasvatttaa häntä pois noista ennakkoluuloistaan, mutta se on todella hidasta. Yritetään käydä ravintoloissa ja joskus siellä maistuu ruoka, joskus ei.

Ei nuo ravintolassa käynnit meille yleensä mitään juhlaa ole, mutta yritetään olla tekemättä niistä sen kummempaa numeroa :)