Mummu lupasi ottaa lapsia yökylään hiihtolomalla, mutta

teillä tulee olemaan tosi vaikeaa kun lapset ovat vanhempia jos opetatte heidät saamaan aina saman verran.

Mulla on kaveri, joka on opettettu pienestä saamaan sama kuin veljensä.

Vanhemmat antoivat vähän rahaa kun poika osti ensimmäisen autonsa niin kaverini soitti, että hänen pitää saada sama summa käteisenä vaikka mitään erikoista ei ollut ostamassakaan.

Ja niinhän hän sai sen :/

Ap, opettakaa lapsenne jo nyt, että kaikki eivät mene aina tasan.

Mitä jos karkkipussissa on karkkeja niin etteivät ne mene tasan "sullemulletyylillä", syötkö itse sen ylimääräisen karkin vai eikö todellakaan kummallekaan lapselle voisi yhtä ylimääräistä karkkia antaa silloin?

Kyseessä on PAITSI se, että tasapuolisuus on tärkeää niissä asioissa, missä se on mahdollista, MYÖS siitä, että koska mummu aina suosii poikaa, en anna hänen tehdä sitä suosimista niissä asioissa, missä minä voin vaikuttaa siihen. Onko teistä oikein, että mummu suosii yhtä lastenlasta? Minusta se ei ole. Ja jos voin jotenkin vaikuttaa siihen, teen parhaani. Kyllä elämässä ihan varmasti meilläkin on niitä hetkiä, jolloin kaikki ei mene tasan. Ei lähimaillekaan! Mutta en TAHALLANI edesauta niitten syntymistä. Miten ihmeen yksioikoisia näkemyksiä teillä on?



Ap

niin vähin menisivät tapaamiset. Ja näin on käynnytkin kunnes olen sanonut että jos ei osaa olla tasapuolinen niin ei tarvii olla ollenkaan.



Eli meillä oli niin että esikoinen sai kaiken mahdollisen ja toinen ei edes huomiota kun oli ujo.

Eihän tässä ole kyseessä mikään yleinen kasvatuskeskustelu tyyliin, että opettaakko lapsi hyväksymään, että kaikki ei aina mene tasan, vai oliko? Eikö tässä ollut kyse yhdestä asiasta, johon ap toivoi kommenttia? Ja saikin, mutta olette te taas kerran kovin tuomitsevia, ei voi muuta todeta.



Kuinka monta kertaa täällä on porattu ketjuissa sitä, että mummit suosii yhtä tai yhden perheen lapsia toisiin verrattuna? Ja kun joku äiti asettuu sitä vastaan, niin sekin on väärin? Teille ei näytä riittävän mikään. Niin tai näin, aina huono.

Mulla vanhemmat kuollu jo aikoja sitten. Ja sitten joku viittii tuollasta pilkunpiiperrystä.. Turhamaisuuden huippu.

kun mummut kuollut, mitä pohtimaan kasvatusmalleja, kun ei saa lapsia vaikka haluaisi, miettimään, että rahat riittää, kun jollakulla vielä vähemmän rahaa jne jne jne.....

mä en tajua ollenkaan?

Miksei poika vois olla kauempaa kuin tyttö... jos opettaa että aina pitää olla sama määrä niin hullustihan siinä käy?

Ja jos mummu tulee paremmin toimeen pojan kanssa niin sitten tulee?!!?!?!?

myös kun ei olisi suostunut ottamaan kuin yhden kerrallaan yökylään. Meillä on 4 lasta iät 1v-6v.

Mitä vitun hyötyä siitä on, että yhden vain kerrallaan ottaa. Ei muka jaksa ottaa kaikkia.

Ilmoitin anopille, ettei tarvitse lapsenlapsiaan nähdä enää tämän jälkeen.

se että sinulla on neljä lasta ja saat vain yhden kerrallaan yökylään, niin mikäs ongelma se sinulle on. kyllä jokainen yökylään pyytäjä tietää omat voimavaransa, ja tarjoaa sitä sen mukaan. häpeä vähän.

Kyseessä on PAITSI se, että tasapuolisuus on tärkeää niissä asioissa, missä se on mahdollista, MYÖS siitä, että koska mummu aina suosii poikaa, en anna hänen tehdä sitä suosimista niissä asioissa, missä minä voin vaikuttaa siihen. Onko teistä oikein, että mummu suosii yhtä lastenlasta? Minusta se ei ole. Ja jos voin jotenkin vaikuttaa siihen, teen parhaani. Kyllä elämässä ihan varmasti meilläkin on niitä hetkiä, jolloin kaikki ei mene tasan. Ei lähimaillekaan! Mutta en TAHALLANI edesauta niitten syntymistä. Miten ihmeen yksioikoisia näkemyksiä teillä on?

Ap

Ap kertoi, että kyseinen mummu selvästi suosii poikaa, siis oletettavasti myös muissa tilanteissa. En minäkään haluaisi sellaista kannustaa.



Kyllä meillä ollaan aika tarkkoja siitä, että esim. ne nallekarkit menee tasan : ) Toki vaatteita, urheilutarvikkeita yms. hankitaan silloin kuin kukakin tarvitsee, mutta leluja vaan lahjaksi (synttärit, joulu..). Omasta lapsuudenkodistani muistan, että jokainen sai kotoa pois muuttaessa valita, minkä isomman jutun avustamisessa vanhemmat auttaa, esim. tietokone, avustus autoon tms. Jokaisen vuoro tuli siinä vaiheessa, kun opiskelemaan lähdettiin.



Joo, elämässä ei aina kaikki ole oikeudenmukaista, mutta haluaisin opettaa ja kannustaa omia lapsiani kuitenkin kohtelemaan toisia tasapuolisesti! Enkä halua omille lapsilleni sitä kokemusta, että luulevat äidin tai mummun rakastavan esim. esikoista enemmän. Ja jos jatkuvasti tietty lapsi saa enemmän, niin sellainen tunne syntyy.



Ymmärrän kyllä täysin sen, että jos mummu ei jaksa monen lapsen hoitoa niin ei jaksa. Kaikki mummut ei jaksa ottaa ollenkaan yökylään ja senkin ymmärrän. Iäkäs ihminen, joka ei enää muista kaikkea lapsenhoidosta ja monet hoitotavat ovat sen jälkeen muuttuneetkin, saattaa oikeasti kokea useamman lapsen hoitamisen tosi raskaaksi. Itse ennen omia lapsia olin tosi väsynyt, jos olin hoitanut kummilasta kaksi tuntia! Sitä jännitti, ettei vaan tee mitään väärin ja oli niin intensiivisesti lapsen kanssa, ei oikein uskaltanut jättää yksin vahtimatta leikkimään yms.

Ja ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Minulla kanssa kaksi lasta ja olemme miehen kanssa alusta asti olleet tarkkoja tasapuolisuuden kanssa, myös omat vanhempani tukevat meitä. Miehen vanhemmat ei, he eivät edes ymmärrä koko tasapuolisuuden ideaa, ei aikoinaan kolmen lapsensa kanssa eikä lastenlapsiensakaan kanssa.



Tasapuolisuus ei sulje tosiaan pois sitä että lapsille voi opettaa myös sitä että maailma ei ole reilu ja kaikki ei tapahdu aina oikein. Mutta siksi haluankin lapseni tietävän että vaikka maailma murjoo ja näpeille tulee niin oma koti on se paikka jossa voi luottaa oikeudenmukaisuuteen, reiluuteen ja tasapuolisuuteen.



Kommenttina yhteen kirjoitukseen (numeroa en muista), niin eihän tasapuolisuus ole sitä että jos toiselle mukelolle kustannetaan esim. ajokortti niin toiselle lykätään sama summa rahaa käteen. Kyllä järkeä saa käyttää.

Annat pojan olla mummon luona pitempään, jos poika itse siellä viihtyy.



Selität molemmille lapsille, että jostain syystä mummo taitaa tulla toimeen paremmin pojan kanssa. Sellaista elämä on, mutta kyllähän lapset itsekin ovat jo huomanneet, että toisten kanssa toimeen tulee helpommin, leikit sujuu kivemmin, jne. Tämä viesti menee todennäköisesti lasten kautta myöhemmin mummollekin...



Mutta että olisi tasapuolista, tyttä pääsee äitin kanssa kahdestaan lähtemään jonnekin jonakin viikonloppuna myöhemmin. Poika ei samalla tavalla pääse, koska saa olla mummolassa pitempään.



Viesti neljän lapsen äidille: ei mummot aina auttaakseen kutsu lapsenlapsiaan kylään, vaan tutustuakseen lapsiin. Neljä lasta on lauma, ja vanhan ihmisen vaikeasti hallittavissa, jos ovat yhtään eläväisen sorttisia lapsia. Yhteen tutustuu, ja molemmilla on mukavampaa, sekä lapsella että mummolla. Hullua laittaa tuosta syystä välit poikki.

Meillä on kaksi lasta ja alusta asti olemme opettaneet, että joskus toinen saa jotain ja toinen ei ja sitten taas toisin päin joskus.

Miksi ihmeessä poika ei saa nyt mennä olla mummolassa pidempään ja toisen kerran sitten tyttö??

Molemmat lapset nauttii huomiosta yksin.

Meillä tyttö oli koko hiihtoloman mummilassa ja poika kotona.

Voi miten ihana viikko oli molemmilla. Mummi ja ukki antoi kaikkensa tytölle ja me kotona pojalle.

Pojan vuoro on mennä kesällä yksin heille.

Ostatteko aina molemmille ap saman tavaran tai jos toiselle ei ole sopivaa niin toinenkaan ei sitten saa?

Kysehän oli siitä ettei mummu pidä tyttöä siellä yhtä kauaa.

opettaa lapset siihen etteivät laske kuka saa eniten. Meillä minun äitini pitää eniten esikoispojasta, joten hän on siellä usein yksin. Anoppi taas pitää kahdesta seuraavasta pojasta, joten he vierailevat sitten siellä enemmän kahdestaan.



Nyt hiihtolomalla poikkeuksellisesti toiseksi vanhin lähteekin vanhimman kanssa minun äidilleni. Nuorin pojista vähän nikotteli että hänkö joutuu jäämään yksin kotiin, mutta totesimme että me tarvitaan lapsenvahtia kaikkein nuorimmalle (joka on 6 vuotta edellistä nuorempi eikä sivumennen sanoen pääse ikinä minnekään koska ei voi yksin matkustaa junalla), joten tällä kertaa hän jää kotiin ja vierailee sitten toiste jossakin.

Mitä jos laitetaan se lapsi ykköseksi ja lakataan käymästä anoppi-miniä -valtataistelua!



Kaikesta te ihmiset jaksatte ja viitsittekin herneitä nenääne vedellä. Pienet on murhet ja ongelmat.

Ehkä mummon huomio pojalle sitten tasapainottaa tilannetta.

te lasten vanhemmat haluatte että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Jos toinen saa yhden yön yökyläreissun, toinen saa myös samanmoisen yhden yön kyläreissun eikä montaa yötä.



Voithan ehdottaa että poika menee nyt yhdeksi yöksi, ja sitten vaikka parin päivän päästä menevät YHTÄ AIKAA yökylään yhdeksi tai kahdeksi yöksi.

Opettaisikohan tämän tekstin kirjoittaja lapsilleen että äiti nyt viihtyy paremmin siskon seurassa ja mene sinä poika päiväkotiin 50h viikossa, sellaistahan elämä on, kavereidenkin kanssa olet huomannut että toisten kanssa viihtyy paremmin kuin toisten.



Minusta äidin ja isän pitää olla tasapuolinen ja osoittaa rakkautta tasapuolisesti kaikille lapsilleen, vaikka kuinka rakastaisi toista enemmän tai viihtyisi paremmin toisen seurassa. Sama koskee isovanhempia.

elämässä ei kaikki mene aina tasan. Sen vuoksi ei pidä vertailla lasten kanssa että kumpi saa nyt enemmän öitä mummulassa, kumpi saa hienommat luistimet tai kumpi pääsee useammin kavereidensa kanssa elokuviin. Tuollaisella öiden laskemisella juuri korostetaan keskinäistä vertailua ja eduista pitämistä.



Rakentavampaa on, että molemmilla lapsilla on samat säännöt, jotka pitävät. Ja isommissa asioissa pidetään huolta, että molemmat saavat elämään suunnilleen samat lähtökohdat. Aina tämäkään ei toteudu, esimerkiksi tilanteessa jossa perheessä joku lapsista on vaikka puoliorpo, ja siten saanut ison perinnön. Elämässä aina joku on Aku Ankka, ja toinen Hannu Hanhi. Vanhempia tarvitaan kestämään tämän eron aiheuttamat pettymykset ja kriisit. Ei he voi eroja täysin pois hioa.