Lue keskustelun säännöt.
Mummu lupasi ottaa lapsia yökylään hiihtolomalla, mutta
22.02.2009 |
meneekö tämä nyt ihan tasapuolisesti? Tyttö 6v oli jo. Hän oli yhden yön ja nyt pojan 7v pitäisi tänään mennä vuorostaan. Mummu soitti illalla, että laita pojalle valmiiksi vähän enemmän vaatteita, jos on vaikka useamman yön. Olin ihan pöllämystynyt puhelimessa, enkä saanut sanottua sanaakaan. Nyt yön yli mietittyäni olen suorastaan kiukkuinen. MIksi toinen saisi olla enemmän kuin toinen? Poika on mummun suosikki muutenkin, mutta minusta sen ei tarvitsisi näkyä lapsille näin selvästi. Jos poika tänään lähtee ja on enemmän kuin yhden yön, mitä sanon tytölle, joka on tasapuolisuuden huippu ja tosi terävä tällaisissa asioissa. Mitä sinä tekisit? Minä olin ajatellut, etä soitan mummulle ja sanon suoraan. Yhtä monta yötä!
Kommentit (58)
ja pyörittelee päätään. Itse näin suurimmaksi ongelmaksi mummun epätasapuolisuuden, ja täällä moni kehottaa vaan opettamaan lapselle, että sellaista elämä on. Minun tehtävä mielestäni ei kuitenkaan ole se, vaan lasteni puolen pitäminen. Kuka niiden puolta tässä maailmassa pitää, ellen minä, joka heidän kanssaan joka päivä olen ja kaiken näen. Maailma murjoo ihan taatusti, mutta sen ei tarvitse tapahtua minun siunaamanani.
Tyttäreni on kovin tarkka tasapuolisuudesta, koska uusien hoitolasten tulo meille syksyllä sai hänet tarkastelemaan paikkaansa "laumassa". Hänelle on hyvin tarkkaa saada samanlainen muki kuin useimmilla muilla pöydässä. Jos hän saa erilaisen, hän heti kysyy, miksi minulla on tämä ja muilla tuo muki. Kun puhuin asiasta kuusivuotisneuvolassa, sain ohjeeksi antaa tytölle ekstraboostin huomiota. Uudet hoitolapset ovat luoneet epävarmuutta hänen tilaansa. En yhtään halua lisätä hänen epävarmuuttaan sillä, että hän saisi olla rakastamallaan isoäidillä vähemmän kuin veli (jolle itseasiassa ei ole edes väliä meneekö mummulle vai ei).
Minä puolustan lasteni tasapuolista kohtelua enkä missään nimessä hyväksy kommenttia, että itse rakastaisin tytärtäni poikani kustannuksella. Yritän auttaa sen tilannetta, joka heikommilla milläkin hetkellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattanut miehenne ja ilman häntä koko teidän lapsikatrastanne ei olisi. Hänellä on varmasti ollut sata kertaa rankempaa kuin teillä nyt kela- ja sossutukien sekä muiden arkeahelpottavien systeemien (esim pesukone) aikakaudella. Nyt kun tämä rouva on jo kaiketi eläkkeellä, tulisi häntä kohdella KUNNIOITTAVASTI ja antaa hänelle vapaus valita ketä hän ottaa yökylään ja kuinka pitkäksi aikaa (tietty kohtuuden ja järkevyyden nimissä, esim 1 vai 3 yötä). Lapselle voi sitten selittää asian (jos kerta on niin hemmetin fiksu tyttö niin varmasti ymmärtää).
Juuri tuollainen vanhojen ihmisten arvostelu saa karvat nousemaan pystyyn.. Ja juuri tuollalailla niitä kaameita anoppi-miniäsuhteita syntyy. Voisitteko vähän relata.. Ennen ei todellakaan tullut kuuloonkaan asettua poikkiteloin vanhempaa ja viisaampaa rouvashenkilöä vastaan. Voi tätä nykyaikaa, huoh..
Ja itse olen 35-vuotias, joten en puolestani ihan nuori ja tyhmä minäkään, enää.
Ap
niin olemaan että kakskymppisenä ollaan niin helvetin fiksuja, sitten kolmekymppisenä ollaan jo ääretömän realisteja ja ymmärtäväisiä, mutta kun ikää tulee vaikka 50 v, niin ajatellaan että "kylläpäs olin naivi ja lapsellinen vielä kolmekybäsenä.." Kysy keneltä 50 vuotiaalta vaan niin näin on..
Kaikilla lapsilla pitää olla samanlainen muki. ???
Anoppi 51 ja miniä 35 v, minkä ikäinen mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia, lapsilla hätää ja avuntarvetta. Miten te jaksatte tehdä kaikista asoista elämää suurempia ongelmia? Olisit ap iloinen että anoppi on kiinnostunut. Ja tosiaan- ei tätä elämää mitata millään tasakupeilla- hyvin ne lapset pärjää vaikka ei kaikkea tasapäistetä. Paitsi tietysti jos se on äidille noin kauhea ongelma.
... kun matkustatte laivassa ja vain toinen voi päästä yläpetiin...
... kun poika tapaa ihanan naisen, mutta tyttö ei tapaa ketään erityistä...
... kun poika perustaa perheen, mutta tyttö ei...
... kun tyttö pääsee yliopistoon, mutta poika ei...
... kun poika saa allergian, eikä voi ottaa koskaan koiraa, vaikka haluaisi. Tytöllä ei ole allergiaa, ja voi ottaa koiran...
... kun tyttö muuttaa Australiaan ja äiti ei voi tavata häntä joka juhlapäivänä ...
... kun tyttö onkin onnellinen, mutta poika ei...
... kun ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 41 ja anoppi on 57, sama ikäero kuin ap:lla. Anoppi sai poikansa 18-vuotiaana ja nyt tämä poika on 39, kaksi vuotta minua nuorempi. Ongelma?
Halusiko tämä olla edes useampaa yötä?
Meillä kun pojat menee mummon luo niin usein käy niin että nuorempi 7v soittaa seuraavana päivänä että hän haluasi tulla jo kotiin, vanhempi jää mummon luo ja saattaa olla vielä pari yötä.
Eihän se ole välttämättä mikään ongelma siis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistelen omaa lapsuutta ja me oltiiin mummon luona koko kesä. Osa sisaruksista oli vain muutaman päivän tai viikon.
Kukaan ei nähnyt siinä mitään probleemaa.
Kannattaisiko tuostakin mummun "periaatteesta" keskustella? Ei olisi sitten tuota kuvatunlaistakaan ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on perheessä opetettu, että sisaruksia kohdellaan tasapuolisesti. Kirjoituksista päätelleen kaikille ei ole.
Aina tämä tasapuolisuus ei tarkoita sitä, että kaikkea saa yhtä paljon ja samaan aikaan. Olemme olleet eri-ikäisiä. Mutta sen tiedän, että meidän perheessä se ei ole esim. tarkoittanut sitä, että pojalle ostetaan mopo ja samanikäinen tyttä saa kävellä kouluun 5 km!
Minusta on ollut tervettä ja sisarrussuhteita tukevaa, että kaikki tiedämme, että vanhempamme yrittävät parhaansa mukaan olla meille tasapuolisia. Tälläkin sivustolla olen lukenut ihan riittävästi juttuja siitä, mitä aiheutuu kun sisarrukset kokevat tulleensa epätasa-arvoisesti kohdelluiksi.
Minusta ap:llä on hyvät perustelut siihen, että molemmat lapset ovat yhtä monta yötä mummolassa.
Kertokaa minulle, miksi ap:n pitäisi tukea pojan asemaa mummon suosikki lapsena?
Mä olen sillä kannalla, että tasapuolisesti pitää lapsia kohdella. Todella outo ajatus tuo, että jos maailma murjoo, niin sitten pitää vanhempienkin jo sitä tehdä, että lapsi oppii olemaan murjottuna.
Mutta en mä tajua mikä tässä on ongelma. Poika menee mummulaan yöksi. Äiti käy lapsensa hakemassa seuraavana päivänä etukäteen ilmoittamaansa aikaan. Jos mummu sanoo, että olisin pitänyt pitempään, niin sitten sanoo vain, että toisella kertaa sitten. Meillä on nyt perheen omaa ohjelmaa tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään ei voi ihan aina olla ehdottoman tasapuolinen, mutta kyllä lasten kanssa pitää suunnilleen pitää kiinni siitä, että saavat samanverran kaikkea. Se, mitä joku tuossa yllä sanoi siitä, että toinen tapaa puolison ja toinen ei tai toinen on elämässään onnellinen ja toinen ei, eivät ole enää vanhempien vastuulla olevia asioita. Jos toinen tarvii uuden takin ja toisella on vielä vanha ihan hyvä, ei tietenkään tarvitse ostaa toiselle takkia vain siksi, että toinenkin saa. Mutta ei voi tehdä niinkään, että toinen saa aina kalliin merkkivaatteen ja toiselle ostetaan aina kirpparilta. Tämä on sitä tasapuolisuutta, jota onneksi moni on tässäkin keskustelussa tuonut esiin. Kyllä pienten lasten tulee karkkipäivänä saada samanverran karkkia jne. Mutta se on tietysti hyvä opettaa, että jos toisella on synttärit, niin hän saa silloin lahjoja, toinen saa sitten, kun on omat synttärit. Eiköhän tämä ole meille suurimmalle osalle ihan selvää.
Ap:n tapauksessa ei käsittääkseni ole kyse pelkästään tästä yhdestä yövierailusta, vaan anoppi suosii toista lasta muutenkin kaikessa. VAnhempien ei tätä tarvitse ymmärtää. Jos anoppi ei puheista huolimatta asiaa tajua, puhuisin asiasta lasten kanssa avoimesti. Jos tyttö itsekin kokee, että mummo suosii veljeä, olisi ihan hyvä, että vanhemmat sanovat tytölle suoraan, että heistä se on väärin ja he eivät asiaa hyväksy/ymmärrä. LApsenkin voi olla helpompi miellä asia, jos mieltää, että vanhempienkin mielestä tilanne on väärin.
Voisiko ap sanoa anopille suoraan, että lapset pitävät hänen luonaan yökyläilystä kovasti ja jos toinen saa selkeästi enemmän kuin toinen, he kokevat sen vääryytenä?
Perusteluna, että hän on jo osansa hoitanut (3 lasta). Suutuin niin, etten saanut takaisin sanottua. Joten kyllä minä lapseni pystyn itsekin hoitamaan ja mielestäni ei se helpota, jos vain toinen on poissa. Enemmän ne lapset ovat poissa jaloista kun on leikkiseuraa toisesta. Oikeastaan jos mieheni on työmatkalla, en edes antaisi vain toista pois. Kahden kanssa on helpompaa kuin yhden, jolle pitäisi koko ajan järjestää tekemistä. Eipä ole sitten käynyt siellä kumpikaan yökylässä anopillani ja ovat jo 8v ja 10v. Päivävisiittejä ollaan tehty koko perhe.
Kyllä pienten lasten tulee karkkipäivänä saada samanverran karkkia jne. Mutta se on tietysti hyvä opettaa, että jos toisella on synttärit, niin hän saa silloin lahjoja, toinen saa sitten, kun on omat synttärit. Eiköhän tämä ole meille suurimmalle osalle ihan selvää.
Minä itseasiassa en opeta lapsiani odottamaan, että saavat kaikkea just samanverran. Esim. karkkipäivänä saavat valita karkkilootasta tai irtokarkkihyllyltä itselleen karkkia ihan itse. Rajana on n. sata grammaa. Mutta joskus jommalla kummalla menee yli sen, tai jää reilusti alle. Kumpikin ottaa just sitä mitä haluavat. Myös kotona olevasta rasiasta. Jos saavat lahjaksi suklaalevyn, annan molemmille siitä palasia, mutta en vahdi haukkana, että saavat varmasti tasan saman verran.
Toisinaan tuon kaupungilta tuliaisia esikoiselle, toisinaan kuopukselle. Minut ja veljeni on kasvatettu ehdottoman tasapuolisuuden nimissä. Se meni ihan yli. Lisäksi veljeni on luonteeltaan ehdottoman röyhkeä ja itselleen kaikkea haaliva. Minä taas vähään tyytyvä ja vähemmän ahne. Eli: lopputulemana lähes aina se, että pikkuveli sai kaikkea vähän enemmän, sillä esikoisena minä ymmärsin pienempää. Ja vielä nyt aikuisenakin, jos vanhempani avustavat minua jossain (esim. ostivat lapsellemme pyörän), veli saa itselleen samanaikaisesti yhtä arvokkaan lahjan. Mutta jos asia menee toisin päin, huomaaan aina jääväni "ilman". En minä oikeasti mitään tarvi, en vain tajua, miten vanhemmilleni on jäänyt päälle tämä ehdoton tasapuolisuus, joka oikeasti ei edes ole mitään oikeaa tasapuolisuutta.
Minusta jo lasten erilaiset luonteet tekevät ehdottoman tasapuolisuuden mahdottomaksi.
Mitä taas tulee ap:n juttuun, niin siihen en varsinaisesti osaa sanoa, mitä tekisin.
Ehkä AP:n tyttärellä on joku toinen aikuinen, joka suosii häntä enemmän kuin isoveljeä? Kummi tms. Anoppeja on vaikea pakottaa mihinkään - ainakaan mun maailmassa ;)
On eri asia, jos lapset itse valitsevat karkkinsa ja toinen haluaa eri juttuja kuin toinen. Tässä keskustelussa on tarkoitettu tasapuoliseuudella sitä, että äiti ei voi tuoda toiselle tikkaria ja toiselle puolenkilon pussia. Ei se tarkoita sitä, että joka suupala pitää vahtia, ettei vain toinen saa palaakaan enemmän kuin toinen...
Meillä on tuttavaperhe jossa kyllä tämä tasapuolisuus menee yli (siinä perheessä menee moni muukin asia...). He laskevat irtokarkkeja ja kumpikin lapsi saa yhtämonta ja tasan samanlaista... En tiedä, mitä tekevät niille ylijäämille, kun jäljellä on enää vain yksi sininen ja yksi punainen, ehkä äiti sitten syö ne!
Siis mitä ihmettä!??!!!??!
Opettaisikohan tämän tekstin kirjoittaja lapsilleen että äiti nyt viihtyy paremmin siskon seurassa ja mene sinä poika päiväkotiin 50h viikossa, sellaistahan elämä on, kavereidenkin kanssa olet huomannut että toisten kanssa viihtyy paremmin kuin toisten.
Minusta äidin ja isän pitää olla tasapuolinen ja osoittaa rakkautta tasapuolisesti kaikille lapsilleen, vaikka kuinka rakastaisi toista enemmän tai viihtyisi paremmin toisen seurassa. Sama koskee isovanhempia.