Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei usko, että synnyttäminen sattuu
21.02.2009 |
Odotamme esikoistamme. Minua synnyttäminen pelottaa ihan kauheasti, pelkään kipua ja sitä, että alapääni "repeää". Mieheni mielestä synnyttäneiden naisten repeämistarinat ovat täyttä puppua ja esimerkiksi tuskasta kiljuminen synnyttämisen aikana pelkkää filmaamista ja huomion kerjäämistä.
Hän ei osaa eikä edes halua yrittää rauhoitella minua ja tukea minua pelkojeni kanssa painivaa hermorauniota. Hänen tapansa on väittää, ettei synnytyksessä mitään kipua ole, eikä synnytykseen voi kuolla.
Miten voisin vakuuttaa miehelleni, että tarvitsen hänen tukeaan, enkä suinkaan pelkojeni vähättelyä. Lääkäreitä hän ei usko, vaan väittää tietävänsä synnyttämisestä enemmän kuin alan erikoislääkärit. Hän on itse insinööri.
"Tietonsa" synnytämisestähän perustaa siihen, että yhden hänen työkaverinsa vaimo synnytti jokin aika sitten, ja tällä naisella kaikki meni hyvin.
Taidan olla naimisissa idiootin kanssa.
Kommentit (75)
Insinööri=idiootti ja tässä sen näkee oikein selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tunge nyt vaikka appelsiini sen persreikään ja kysy sattuuko? Synnytys sattuu varmasti vielä enemmän...
Ja onhan niitäkin naisia,mitkä synnyttää ihan vaan ku munan munis, mutta aika harvassa...
Ehkä hän piilottaa omat pelkonsa näiden puheiden taakse..
mutta jospa se mieli muuttuu miehelläkin kun käy synnyttämässä sun kanssa.
Repeämiä todennäkösesti ensimmäisessä synnytyksessä tulee mutta niistä ei ite tiiä mitään. Siis se repeäminen ei tunnu. Mutta kyllähän se kipiää käy varsinkin jos ei saa kipulääkettä mutta kyllä sä selviät. Se on jännä että jostain sitä voimaa saa siihen synnyttämiseen.
Itse odotan kolmatta ja synnytys taas pelottaa mutta kestän sen silti koska lopputulos on jotain ihanaa. Ja se on jännä että kun vauva on mahanpäällä, kaikki kivut on pois. Ja jotkut sanoo, että ei tuntenut kipulääkkeiden ansiosta kipua juurikaan, tosin harva täysin kivuttomasti synnyttää.
Onko se mies ollu siinä työkaverin vaimon synnytyksesä mukana kun tietää niin hyvin? Itse en tommosta ottas synnytykseen ollenkaan. Perustelisin sen sillä, että kerran ajattelee noin niin en halua että nolaan sen siellä, jos sattuisinkin vaikka huutamaan tai jotain. Sehän luulisi että teeskentelisin. Hankkisin jostain doulan.
ja olen kyllä miehesi kanssa samaa mieltä siitä, että tuskasta kiljuminen ja kirkuminen on filmaamista ja elokuvia varten :D
Olen kans samaa mieltä. Kävihän se kipeää, mutta ei se tuskasta kirkuminen siinä tilanteessa auta mitään, varmasti vaan pahentaa tilannetta, kun keskittyy huutamiseen. Kuka sitä jaksaa ponnistaa jos karjuu sydämensä kyllyydestä samaan aikaan?
ja kääntää sen tuollaisiin hölmöihin juttuihin. Tosiasiassa synnytyskokemukset ovat kuitenkin tutkimusten mukaan kaikkein kovimpia kipuja naisen elämässä. Onneksi on kipulääkitys ja muu tuki olemassa. Toivottavasti saat sitä myös mieheltäsi. Hänenkin olisi hyv' päästä juttelemaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
insinööri EI ole = Idiootti. Oma mies on insinööri ja ymmärtää/ tuntuu hyvin tietävän mitä synnytys on ja että se sattuu.
ja olen kyllä miehesi kanssa samaa mieltä siitä, että tuskasta kiljuminen ja kirkuminen on filmaamista ja elokuvia varten :D
Ääri harvoin on niin kivuliaita juttuja salissa että pitäisi kirkua sentään. Paitsi kauniissa ja rohkeissa.
Mistä vetoa, että sä oot alottanut sen ketjun, jossa ihmeteltiin, mikseivät kaikki naiset käytä paria vessapaperin palaa kuukautissuojana!
Ap, katkaisepas vaikka jalka mieheltäs ja sitten ihan pokkana väität, että ei se satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmatta kertaa en enää aio kokea.
Tuo appelsiini ahterissa oli hyvä vertaus...
ota miehesi sinne mukaan. Sinä saat apua pelkojesi kanssa ja ehkä ne ammattilaiset osaa vähän havainnollistaa miehellesi, että ei se synnyttäminen ihan leikkiä ole.. En itse tiennyt pelkopolin olemassaolosta ennen tyttäreni syntymää, joten en ole siellä itse käynyt, mutta kaikki kaverit, jotka ovat sittemmin siellä asioineet, ovat kehuneet, että hyvä sessio oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku valittaisi jostain koko ajan voisin alkaa vastatoimena lytätä koko jutun ihan olemattomaksi. Ihan vaan sen takia, että ärsyttäisi. En sano, että tämä on oikea tapa suhtautua toisen pelkoihin, mutta tuo vaan voisi olla selitys miehen vähättelyyn.
Mieheni luki tämän kanssa ja hämmästyi onko tuollaisia juntteja todella olemassa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta ulos punkesin.. Kolme kertaa ja siihen jäi=)
En sentään ihan voihkinut kauniit ja rohket-tyyliin,mutta emmä nyt hiljaakaan ollut...
ja olen kyllä miehesi kanssa samaa mieltä siitä, että tuskasta kiljuminen ja kirkuminen on filmaamista ja elokuvia varten :D
Olen kans samaa mieltä. Kävihän se kipeää, mutta ei se tuskasta kirkuminen siinä tilanteessa auta mitään, varmasti vaan pahentaa tilannetta, kun keskittyy huutamiseen. Kuka sitä jaksaa ponnistaa jos karjuu sydämensä kyllyydestä samaan aikaan?
Ihan naurettavaa ajatella että alkaisi kirkumaan siinä tilanteessa, kyllä mäkin tietty inisin ja älähtelin supistusten kourissa, mutta eipä tullut mieleen kirkua, vaikka tekikin kipeää :)
Ja ponnistusvaiheessa tosiaan on oikeastaan mahdoton huutaa ja ponnistaa tehokkaasti samalla...
se 2 kertaa kirkumatta synnyttänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkääs nyt unohtako sitä, te kirkumatta synnyttäneet. Kyllä moni älähtää ihan siinä avautumisvaiheessa, ja se heille suotakoon. Itse ainakin uikutin kuin kidutettu koira, kun avautumisvaihe kesti 20 tuntia eikä kivunlievitykset vaikuttaneet. Turhaan kiillotatte omaa kruunuanne.
joille synnytys on ollut semmonen kananmunan ulospullauttaminen... Onnittelen!
Eli jos ei käyttäydy kuin idiootti, niin silloin ei ole voinut olla ihan normaali, tuskainen synnytys...
No jos se sua jotenkin helpottaa, niin ajattele ihmeessä niin.
T: Yksi, joka ei vaan koskaan käy kirkumaan, koska se ei auta yhtään mitään, ainakaan synnytyksessä.
joille synnytys on ollut semmonen kananmunan ulospullauttaminen... Onnittelen!
Ota hänet kuitenkin synnytykseen mukaan, ja käske katsomaan kun pää tulee ulos. On aika karu näky.
ei kyllä kipuun,mutta muuten vaan oloa helpotti kun vähän kiroili.. =)
Eli jos ei käyttäydy kuin idiootti, niin silloin ei ole voinut olla ihan normaali, tuskainen synnytys...
No jos se sua jotenkin helpottaa, niin ajattele ihmeessä niin.
T: Yksi, joka ei vaan koskaan käy kirkumaan, koska se ei auta yhtään mitään, ainakaan synnytyksessä.
joille synnytys on ollut semmonen kananmunan ulospullauttaminen... Onnittelen!
Ilmeisesti eivät naisetkaan aina tajua.. Synnärillä kun käynnisteltiin lääkkeillä, ja supistusten kourissa siinä kärvistelin, paikallaan oli aika vaikea olla.. Huonekaveri sitten suuttui, kun kuuhkasin edestakaisin ja huokailin.. Mutta jospa hän myöhemmin oppi.. Ei kai se minun syyni ollut, ettei saliin päässyt jos tabulla käynnistettiin. Loppujen lopuksi käynnistyskertoja tarvittiin kyllä kuusi..
ja olen kyllä miehesi kanssa samaa mieltä siitä, että tuskasta kiljuminen ja kirkuminen on filmaamista ja elokuvia varten :D
Ääri harvoin on niin kivuliaita juttuja salissa että pitäisi kirkua sentään. Paitsi kauniissa ja rohkeissa.