Mieheni ei usko, että synnyttäminen sattuu

hirveen hieno juttu, jos itse olet nätisti pulpauttanut kaksi lasta ulos.



Mä olen ähkinyt kumpaakin puolen toista tunnin ponnistuksilla ja kiljunut niin helkutisti. Kironnutkin joo. Ja revennyt ja sattunut ja mitäs muuta vielä. Onneksi sä et ole joutunut tätä kauniiden ja rohkeiden elämää kokemaan.

kun sun ponnistaessasi puristat lisää voimaa omalla kädelläsi voimaa hänen kädestään niin, että miehen sormet on lähes katketa. Mun miehellä oli oma käsi hellänä monta päivää synnytyksen jälkeen, kun olin ottanut siihen kunnolla kiinni ponnistamisen hetkellä. En huutanut tai karjunut, mutta ähelsin kyllä kovaa ja hengitin voimallisesti. Naisella on siinä tilanteessa ihan uskomattomat voimat. Luota siihen. Ja sattuu varmasti.

Miten sinua auttaisi, että hän lähtisi panikoimaan kanssasi?



Repeämistarinat ovat suurimmaksi osaksi liioittelua, samoin huutamiset. JOkainen synnytys on omanlaisensa, nää kurjat tarinat saa vain valitettavasti eniten huomiota ja ihmiset kiinnostuu niistä.



Jos mä nyt kerron sulle, että olen synnyttänyt kolme lasta alakautta ilman kivunlievitystä ja repeämiä ja suurempia ongelmia, uskotko? Se on ihan mahdollista.



Ota yhteys pelkopoliin ja lakkaa ahdistamasta miestäsi.

Hänkin insinööri. Hänestä naiset jotka käyttävät kivunlievitystä ovat ihme luusereita, jotka ei pientä kipua kestä.

Meillä on 2 lasta ja molemmissa synnytksissa ollut mukana.

En huutanut, mutta synnytykset olivat pitkiä ja kivuliaita. Mitään tukea en saanut häneltä. Mitä nyt ilokaasumaskia antoi aina pyydettäessä tai kävi lämmittämässä jyväpussia mikrossa välilä. Ei edes kädestä pitänyt.

Kun kuopus syntyi 18 tuskaisen tunnin jälkeen, niin tämä totesi, että sepäs kävi helposti. Itse nukkui synnytyssalissa suurimman osan aikaa.

Kiitos kaikille vastanneille, en tosin tiedä kannattiko minun lukea kaikkia vastauksia, sillä nyt pelottaa vielä enemmän. Vertaukset koirien kiduttamiseen ja raajan amputoimiseen ilman puudutusta miltei laittoivat tajun taskuun... Tosin se insinöörille insinöörikieltä -kirjoitus oli hulvattoman hauska! Tekisi mieleni kokeilla vinkkejäsi.



Kiitos tuosta pelkopolivinkistä, otan sinne yhteytä heti huomenna.



Miehen suhteen olen päättänyt, että raahaan hänet vaikka väkisin synnytyssaliin mukaan (mies ei ole vielä päättänyt haluaako tulla mukaan.Hänelle kuukautisverikin on niin ällö juttu, että meinaa pyörtyä jos näkee vaikka käytetyn tamponin). Haluan, että mies näkee kaiken veren, liman ja visvan ja kuulee jokaisen voihkaisun, älähdyksen, kirkaisun ja kirouksen jonka suusani päästän.



Jos kaikki menee hyvin eikä minun tarvi kiljua, niin aina parempi.



Edelliselle kirjoitajalle: Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti miehesi on fiksumpi tyyppi synnärin ulkopuolella.

Sitten kun itse menet synnyttämään, käske miehes seistä siellä jalkopäässä ja katsoa miltä se puuha näyttää.

synnytyksessä on yksi asia, kirkuminen toinen. En mäkään ole väittänyt olleeni hipihiljaa kuin Katie Holmes konsanaan. Totta kai ääntä voi ja saa pitää, ja oikeanlainen äänenkäyttö edesauttaa synnytystä.

Mutta kirkuminen ei ole oikeanlaista äänenkäyttöä synnytyksessä, eikä se auta yhtään mitään, eikä varsinkaan edistä synnytystä.

Olet ällöttävä kun et edes simppeliä sisälukutaitoa hallitse. Ja idiootti.

hyvä 20, ei sinun toki tarvitse kirkua, kun se ei sinua auta. Mutta toisia se voi auttaakin. Parempi keskittyä vaikka äänen tuottamiseen kuin kivun tunnustelemiseen. Olet ällöttävä, kun leimaat idiootiksi ne, jotka päästävät ääniä kivuissaan.

a) olen kolme kertaa synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ja on ollut kamalaa, mutta samalla siistiä. Iso juttu on ollut se, että olen nuo onnistunut vetämään läpi ilman lääkkeitä, se on nostanut kipukynnystäni muualla elämässä, ja tuonut uudenlaista arvostusta omaa kehoani kohtaan. Tätä ei saa sanoa, koska luomusynnytys tehdään tän palstan mukaan aina



1) elämyshakuisesti lapsi vaarantaen ( vaikka kaikki turhat toimenpiteet todistettavasti vain lisäävät komplikaatioriskiä...)

2) jotta sillä saisi elvistellä muille äideillä

3) sen takia, että luomusynnyttäjän synnytys on kivuton, eikä luomusynnyttäjä tiedä OIKEASTA synnytyksestä mitään.



Tosiasiassa kun on ottanut synnytyksestä ja sen fysiologiasta tarpeeksi selvää, sitä pystyy itse helpottamaan melkoisen paljon, silloin kun kyseessä on normaalisti etenevä synnytys (yli 90% synnytyksistä on sellaisia).



Ja kun mä olen ne limaiset otukset rinnalleni saanut, niin en mä ole niitä suoralta kädeltä rakastanut. Enkä ole koskaan kenellekään sellaista väittänytkään. Mä en muutenkaan oikein osaa rakastaa pieniä vauvoja, vaikka mun omat on olleet tosi helppoja luonteiltaankin. Alan rakastaa lapsiani sitä mukaa, kun ne alkavat ottaa kontaktia oikeasti ja osoittaa merkkejä omasta luonteestaan.

ei ole vähätellyt synnytyskipua, ei tosin siitä ennen esikon syntymää hirveästi juteltukaan etukäteen, arveltiin kai, että kai siitä selviää kun on muutkin=)

Mutta kyllä se järkyttyi kun näki miten kipeä olin ja kun se esikoisen ulosottaminen oli sitten aika raakaa hommaa lääkärin vetäessä lujaa imukupilla ja kolmen kätilön painessa mahan päältä..

Sanoi vaan kun kysyin, että meinaako millon pitää varpajaiset, että ei kai toinen voi juhlia toisen kärsimyksen jälkeen.....



Kyllä se ap:n mieskin vielä maankamaralle tippuu, joskin voi se synnytys olla ihan ihana kokemus kuten oli minun kolmas synnytykseni kun mies ei oikeen edes ymmärtänyt että ollaan synnyttämässä;D.

Sellainen on sitten omiaan luomaan miehelle olinpas oikessa-tunteen..



Mitä tulee kirkumiseen niin monenmoista ääntä olen minäkin suustani varmaan päästänyt mutta se on ollut lähinnä sellaista murinaa ja ähinää, ikinä en ole huutanut tai kiroillut vaikka noin normielämässä harrastan noitumista ihan liikaa. aika jännä, että synnytykset on menneet noinkin sivistyneesti=)



Kyllähän siellä synnärillä on monemoista synnytysääntä kuullut, oikeasti korviin käyvää kiljumista ja aika inha tunne oli kun odottelin lääkäriä kalvoja puhkaisemnaan ja synnytystä käynnistämään kun viereissä salissa äiti huusi apua täysin palkein......Vähän meinasi tulla tunne, että pois täältä ja äkkiä.



Ite olen sitä mieltä, että hiljainen keskittyminen itsensä rentouttamiseen auttaa enemmän kuin se noituminen ja huutaminen, siitähän hermostuu itse ja kaikki muut. Tiedän kyllä miltä synnytyssupparit tuntuu, kaksi olen tipan piiskatessa kaikki kivut tuntien maailmaan ahertanut mutta en usko, että huutaminen olisi niitä kipuja hirveästi helpottanut..

Mutta huutakoon minun puolestani kuka halua jos siltä siellä synnytyssalissa tuntuu, pääasiahan on,e ttä synnyttäjä saa oloaan paremmaksi.



Jos synnytyskipua ukko ei ole vähätellyt niin pahoinvointi raskauksien alussa ei todellakaan mene hänelle jakeluun ja se väsy, ei ymmärrä, että voi olla niin väsynyt ettei jaksa mitään ja että hajut etovat ettei voi pyykkiä kuivumaan laittaa tai kauppaan menne. Se on hänestä ollut naurettavaa eikä totta, laiskathan vaan makaa.

Vaan joka ainoa kerta kun rapuloissaan makaa ja oksentaa niin muistutan, että olen kärsinyt elämäsäni yhteensä melkein vuoden moista oloa, että kai sä nyt yhden päivän kestät;D Valitus loppuu aika joutuin......

tilanne vähän toisinpäin... Miehen mielestä synnytys on ihan kamalaa puhaa, kuin sian lahtaamista katsoisi, kuulemma. Ja totuus on se että mulla on ollu TODELLA helpot synnytykset! Sairaalassa oltu molemmista muutama tunti ja parilla irvistyksellä vauvat syntynyt. Ja aina mies jaksaa todeta kuinka kamalaa synnyttäminen on...

Kyllähän nyt joka naisen pitäis tietää ettei insinöörin kanssa pidä lapsia lähtee tekemään.



Mutta synnytyksestä sen verran, että muakin pelotti etukäteen kaikki repeäiset sun muut. Loppujen lopuksi sain sitten epiduraalin, ja sen jälkeen synnytys oli oikeasti kivaa! Repeämiäkään mulle ei juuri tullut, yksi tikki vaan laitettiin. Ja hei, Suomessa on äärettömän harvinaista, että äiti kuolisi synnytykseen. Käy valmennuksissa ja puhu peloistasi neuvolassa. Ota miehesi kans mukaan niin usein kuin voit, niin hän kuulee sitten asioista siellä. Kyllä se hyvin menee! Mun mielestä ainakin raskaana oleminen oli paljon, paljon ikävämpää kuin synnytys!

siitä ajasta huutamiseen meni yhteensä noin 2 minuuttia. En oikein usko että se olisi ollut syynä siihen synnytyksen kestoon...

kun mies halusi kokea että sattuuko se synnyttäminen. Kaikkea oli jo kokenut ja halusi vielä synnytyksen kipuineen.



Mies kävi makamaan tutkimuspöydälle.



Lääkäri kuultuaan mitä mies halusi kokea, antoi hänelle kunnon annoksen risiiniöljyä ja laittoi pehvanreikään korkin...eipä tule mönjät ulos...



Kun tuli tarve päästä vessaan, ei saanut nousta ja tuskaista oli maata kun pakotti niin..Lääkärillä oli apina kotieläimenään joka liikuskeli siinä...korkki pamahtikin pois paineeesta apinan päälle ja kyllä potilas oli onnellienen saamastaan...



Jos joku muistaa sen paremmin, itse kuulin sen vuosia sitten, mutta idea oli se risiiniöljy, korkki...

Valitsen kuitenkin sen nopean mielummin, koska tuskakin ohi hetkessä.

toki syöksysynnytyksessä tulee repeämiä usein, mutta ei se tarkoita etteikö pitkissäkin välillä revettäisi ja pahasti.

todennäköisintä on, ettei sinun ole kummastakaan ääripäästä, yritä ajatella niin.

Olen huutanut ja itkenyt synnyttäessäni enkä ole idiootti. Ehkä sille miehelles pitäis antaa pieni oppitunti ihmisen anatomiasta ja siitä miten naisen lantio (ja tietysti koko alapää kudoksineen) joutuu nopeasti antamaan tilaa vauvalle. Sellainen muutos ei voi olla kivuton ilman lääkkeitä.

Monesti miehet ovat täysin tietämättömiä siitä mitä se vauvan synnyttäminen vaatii ja siksi sitä vähätellään. Faktat auttavat insinööriäkin ymmärtämään mitä tapahtuu. Eiköhän se sinunkin insinöörisi ole kehityskelpoinen, mutta asiat kannattaa esittää havainnollisesti (vaikka niin että miten greippi voi mahtua halkaisijaltaan n. 10 cm suuren putken läpi).

toki syöksysynnytyksessä tulee repeämiä usein, mutta ei se tarkoita etteikö pitkissäkin välillä revettäisi ja pahasti.

Ei se repeäminen se pahin juttu ole, mun mielestä.

Tai itse en ainakaan tuntenut sitä, kätilö seisoi jalkopäässä ja totesi että voi kun repeää. Itse ajattelin että kiitos tiedosta.

t: 58

miksi sen miehen pitäisi ymmärtääkään miltä se synnytys tuntuu. Mitä se auttais, vaikka se kuinka kertois ymmärtävänsä, en käsitä.



Itse olen synnyttänyt kaksi lasta, epiduraalilla ja ilman kiljumisia. Synnytykset olivat helppoja, koska lapset olivat alle kolmikiloisia. En yhtään kuitenkaan ihmettele, että joillekin synnytys voi olla hankalaa ja todella kivuliasta.

Mutta antakaa niiden ukkojen olla rauhassa, miksi niitä pitää höykyttää ja vaatimalla vaatia ymmärrystä? Kyllä mullakin oli mies mukana, mutta sanoin, ettei mua tarvitse paijata tms kun kyseessä ei ole sairaus vaan ihan luonnollinen synnytys. Eli tsemppiä ja rohkeutta kehiin.

joskus voi olla niin kipeä, että ei tiedä huutavansa