Mistä johtuu, että erittäin monet julkkiset ovat olleet koulukiusattuja?

ihmiset jotka ovat tunteneet ulkopuolisuuden tunnetta siinä "tavisjoukossa" olivat sitten halunneet kuulua joukkoon tai eivät- alkavat kulkea enemmän omaa tietään. Ja sillä omalla tiellä joutuu raivaamaan kaikenlaisia esteitä- ja miettimään asioita ja siitä taas monesti seuraa se että alkaa tehdä jotain luovaa- tiedettä taidetta tms- joka tapauksessa omaa juttua. Ja sitten päätyy ammattiin joka on jollakin tavalla julkisuudessa. Luulisin ettei kyse ole niinkään näyttämisen halusta vaan sisäisestä pakosta kulkea omaa tietään ja luoda omia juttuja. Samalla työ auttaa käymään lapi koettuja traumoja. Tosin jos on kokenut liikaa vääryyttä suhteessa kestokykyyn ei todellakaan päädy julkisuuteen vaan kamppailee olemassaolostaan masennusten, terapioiden ja itsetuhoisuuden keskellä. Ehkä lopun ikäänsä.

että se johtuu ensisijaisesti kiusaamisen yleisyydestä.

Ikävää, jos asumme kiusaajien yhteiskunnassa.

julkkiksen suosio on laskusuunnassa ja julkisuuteen pitää päästä jollain konstilla, joten he vetävät esiin kortin "Olin koulukiusattu".

Itse asiassa koko ala-aste aika oli aika kaameaa johtuen ilkeämielisestä ja tyrannimaisesta johtaja-opettajasta. Kuinkahan moni koulutovereistani siltä ajalta kärsii traumoista opettajan takia..? "Haistan kyllä teidän vihoistannne, kenen kotona poltetaan tupakkia" - ja päälle ilkea moralisoiva katse. Tällaista opettajan suusta.

Tämä on minun teoriani. Itse en ollut millään tavalla joukosta poikkeava joutuessani koulukiusatuksi. Kiusattuna olo traumatisoi minut, mutta toisaalta se opetti pärjäämään yksin. Kun on pärjättävä yksin, sitä sitten pärjääkin. Olen kokenut omat 15 minuuttiani julkisuutta, mutta totesin ettei se sovi minulle. Sopeudun mielummin joukkoon.. mutta voisi tässä taas hieman rohkaistua omia polkujakin kulkemaan.

Sitten tulee elämän päähänpotkima kiusaaja, joka huomaa tämän ja tekee mitä vaan, ettei vaan tästä toisesta tykätä tms.



Itse olen ollut työpaikkakiusattuna, joka loppui, kun hapan, kärttykaali jäi eläkkeelle. Tiedän, että saatan ärsyttää ihmisiä, tahtomattani sillä, että uskallan puhua suoraan myös epäkohdista. Kun jouduin tämän kiusaajan hampaisiin lamaannuin kyllä täysin. Noin puoli vuotta ennen eläkkeelle jäämistään tämä kiusaaja alkoi kiusata minua äänekkäästi. Puuttumalla ylipainooni (olen kokoa 36, sporttinen, normaalipainoinen), mitätöi töitäni. Sitten menetin hermoni ja sanoin tälle ihmiselle, "sullahan kiva asenne on". Sen jälkeen vältteli minua, ei tervehtinyt, eikä kyllä kiusannutkaan, ainakaan niin, että minä olisin ollut paikalla.

Ymmärrän kiusaajaani, hänellä oli todella paha olla...ei kukaan terveellä itsetunnolla varustettu kiusaa muita.

Sekä tilastollista että lahjakkuutta. Itse olin lahjakas ja kyllä sain siitä kuulla.

ja "näyttää kaikille, että olen sittenkin suosittu".



Tämä ei ollut ilkeilyä - olen itsekin ollut kiusattuna. Tosin en ole julkkis :) Kiusattuna olo on kamalan nöyryyttävää eikä siitä ole helppoa selvitä.

Hyvä jossakin, hieman erilainen kuin muut aiheuttaa takuuvarmaa kateutta ja helposti kiusaamista. Ja toisaalta, käsi sydämellä jos mietitään, ketä meistä ei olisi joskus koulussa ainakin ihan vähän kiusattu. Käsittämättömän yleistä!

Olen siistoki ollut huomattavan lahjakas, mutta ei lahjakkaistakaan aina "mitään" sen erityisempää tule, eikä iso kasa julkkiksista myöskään ole erityisen lahjakkaita.



Vielä enemmän merkitystä on, luulen minä, sillä että se kiusaaminen tuotti yhtä aikaa tietyn näyttämisen tarpeen ja kunnianhimon ("minä perkele näytän teille") JA tietyn yli-itsekriittisen pikkutarkan perfektionismin, joka estää mokaamasta, joskin voi myös viedä sekoamisen partaalle. Mutta tulos on siis ulkiosesti erittäin menestynyt.

Että olipa minusta sittenkin johonkin, pystyin parempaan kuin te hähhää.

Aika usein. Ainakin omasta yläastekoulusta julkkikseksi pongahtaneet on olleet sellaisia. On myös tietysti niitä ihan tosi lahjakkaita mutta niitä ei oltu kiusattu, ne oli suosittuja ainakin lukiossa. Ja ne on ihan eri tavalla julkkiksia, ei mitään turhia julkkiksia, jotka unohdetaan heti.

niin kaikilla nousee esiin omia, joskus pieniäkin kokemuksia.



Eiköhän ainakin tytöillä kaikki oo joskus ollut hetken vähän epäsuosiossa. Kyllä meillä ainakin kaveripiirissä suosio vaihteli, välillä oli se suosituin ja välillä vähän ulkopuolinen. Niin se tytöillä menee.

Ja myös kaveripiirit "kiusaa" toisiaan, eli aina on joku joka ei tykkää. Se helposti mielletään kiusaamiseksi nyt, kun sitä joka paikassa pohditaan.

mä en ole mikään turha julkkis, vaan ihan asiapuolelta. Lisäksi mun kiusaaminen ei ollut mitään pientä kavereiden keskeistä naljailua vaan 9 vuoden syrjintää ja avointa väkivaltaa peruskoulussa. Lukiossa sovin joukkoon astetta paremmin, mutten vielä kovin hyvin. Vasta yliopistossa löytyi myös "tämän sortin" kavereita enemmänkin.