Onko äiti toiselle susi?

Äitini hoiti 6. vauvaansa, joka oli luonteeltaan temperamenttinen ja vaativa. Tuttava katsoi vauvaa ja tokaisi, ettei tuollaista lasta haluaisi itselleen. Äitini vastasi, ettei tällaista annetakaan, ellei ole viidellä testattu ja hyväksi havaittu.

Sanokaa tästä lähtien vaikka meillä kateellisilla naisilla on tapana, tai meillä ilkeillä naisilla on tapana. Silloin me pääasiallisesti muihin luokkiin kuuluvat naiset voimme lukea itsemme pois kerrotusta tarinasta.



Pelkän sukupuolen perusteella ei voi yleistää yhtään mitään. Toisen syyllistävät, toiset syyllistyvät ja päinvastoin. Kun lapset kasvavat ja äiti siinä mukana, selviää, mitä on tehnyt oikein ja mitä väärin ja nämä syyllistämiseasiatkin asettuvat mittasuhteisiin.



Ei vauvan äiti tiedä vanhemmuudesta lopultakaan kovin paljon ja kaikenlaisia kommentteja kannattaa kuunnella ja hyödyntää niistä itselle kelvollinen aines. Kaikki Perheet ovat erilaisia ja lapset myös. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, tapauskohtaista harkintaa tarvitaan.

Tai sitten en ole vaan tajunnut että mua syyllistetään tai vihjaillaan, vaikka sain esikoisen suhteellisen nuorena, lapsilla 6v:n ikäero, en imettänyt kumpaakaan, menin töihin kuopuksen ollessa 4kk (isä jäi kotiin), isä heräsi joka toinen yö vauvan kanssa vaikka oli töissä ja kaverit sekä harrastukset on aina olleet tärkeitä :D

Oikeesti, mulla taitaakin olla poikkeuksellinen tuttava-/ystäväpiiri jossa ei pohdita muiden tekemisiä vaan keskitytään olennaiseen eli omaan elämään'ja rakkaimpiin :)



Riittävän hyvä äiti33, lapset 12v ja 6v

joka kommentoi/arvostelee äitiyteenkin liittyviä asioita.

Eräs tuttu on niin ehdoton, että ajattelee vain omien mielipiteidensä olevan oikeita. On mm.paheksunut lasten nukkumista vanhempien vieressä, pulloruokintaa, vauvan liian vähäistä vaatetusta, ruokintaa(kyllä sillä on nälkä, vaikka just olis syöny!, vatsavaivojen syiden etsiminen äidin ruokavaliosta syyllistävään sävyyn), lapsen päiväkotiin vientiä pienenä(ihan tosissaan sääli tätä lasta, olis mieluummin halunnu ite hoitaa. Kyllä itteäkin saattaa säälittää, mut en mä sitä ääneen sano, koska en halua syyllistää!) sekä sitä, että jos joku vaatii miestään valvomaan öisin vauvan kanssa(ei taida olla kokemusta koliikkivauvasta ja sen kyllä sanoin!). Nämä kaikki ei oo kyllä kohdistunut itseeni. Mulle ei oo ehkä niin helppo sanoa kuin toiselle tuttavaäidille.



Itse olen saattanut syyllistää tuttavaperheen äitiä siitä, että miehensä on hyvin vähän kotona. Sanoin, että lapsella on oikeus isään ym.. En ajatellut, että äiti siitä syyllistyisi, koska isänhän siitä pitäisi syyllistyä.



Syyllistäminen voi olla osittain tahatonta. Esim.mummuni huolehti vatsavaivoista kärsivää esikoistani kommentoimalla, että kyllä sillä on vaan nälkä, riittääköhän sulla varmasti maito.

Joillakin ihmisillä on vaan niin töykeä tyyli sanoa asioita suoraan, ajattelematta miltä se toisesta tuntuu..:(



äiti 25v lapset 3v,2v ja ½v

Äitini hoiti 6. vauvaansa, joka oli luonteeltaan temperamenttinen ja vaativa. Tuttava katsoi vauvaa ja tokaisi, ettei tuollaista lasta haluaisi itselleen. Äitini vastasi, ettei tällaista annetakaan, ellei ole viidellä testattu ja hyväksi havaittu.

Jostain kumman syystä olen kuullut monilta ystäviltäni (joista melko harva on imettänyt lapsiaan) päivittelyä siitä, etten ole opettanut lastani laisinkaan tuttipulloon ja korvikkeisiin! Vaikka itselleni imetys on tärkeä juttu, en ole koskaan arvostellut heitä korvikkeen antamisesta lapsilleen. Suurta ihmetystä on aiheuttanut myös se, että meillä ei nukuta kovinkaan pitkiä jaksoja yöllä, ja tiedän tilanteen varmasti tasoittuvan imetyksen loputtua, mutta minua yöheräilyt eivät ole haitanneet missään vaiheessa, toisin kuin tuttavapiiriäni, joka on sitä mieltä, että minun pitäisi antaa velliä ja vaikka mitä, että vauva nukkuisi. Onneksi en sen suuremmin ole stressannut asiasta, mutta kohta lähes vuoden noita juttuja kuunneltuani oli kiva päästä hieman purkautumaan:) En usko heidän missään nimessä tahallaan halunneen aiheuttaa mielipahaa saatika syyllistää minua, varmasti ovat vain yrittäneet omalla tavallaan auttaa, joskin menivät hieman metsään..

Äiti 23v ja tytär 11kk

edellisen viestin siis kirjoitti äiti 34 v. (lapset 4v ja 1,5 kk)

"Ai, teillä ollaankin pullolla... ... Itse kyllä imetin kaikkia lapsiani pitkään ja se oli niin ihanaa aikaa..." "Kyllä rintakumista olisi hyvä päästä eroon, läheisyyden tunne olisi paljon aidompaa..." "Kyllä jokainen, joka haluaa, pystyy imettämään..."

Imettämistä kovasti odottaneena ja sen lyhyestä olemassaolosta nauttineena ja kaikkensa sen eteen tehneenä sekä sen epäonnistumista syvästi surreena ja siitä niiiiiiiin pahoillaan olevana, KYLLÄ, koin edelliset kommentit hyvin syyllistävinä ja äärimmäisen loukkaavina.

Päivähoito on imetyksen lisäksi toinen aihe, jonka tiimoilta sumeilematta, putkinäköisesti syyllistetään. Monet eivät ymmärrä päivähoidon olevan perhekohtainen valinta ja yksityisasia.

Syyllistämällä pönkitetään omaa itsetuntoa ja kuviteltua paremmuutta.

En tiedä onko se syyllistämistä, mutta olen kokenut loukkaavana ihmettelyä kun en imettänyt pitkään kahta lastani. Siis minulla ei tullut maitoa ja koin imetyksen varsin epämiellyttäväksi. Toinen asia josta huomauteltiin oli "mittoihin palautuminen" kohdallani siis varsin nopeasti. Liikuin , hoikistuin ja en imettänyt -ei kai ole sitten hyvä asia?



Mutta täytyy tunnustaa että olen myös itse arvostellut (tosin selän takana) toisten kasvatusperiaatteita , tekemisiä yms. Kai se kuuluu sitten meidän naisten tapoihin? Pidän omilla lapsillani aika tiukan kurin ja "arvosteluni" johtuu lähinnä tästä. Olen opiskellessa saanut molemmat lapset ja käytännössä mieheni kanssa kahdestaan (mutta eri aikaan kotona) hoitanut lapset ja selvitynyt arjesta niin ehkä myös lapsilla siitäkin syystä tiukka kuri (jos nyt niin voi sanoa)koska muuten kaiken yhdistämisestä ei olisi tullut yhtään mitään:)

ikävä kyllä tämä palsta on hyvä esimerkki siitä miten äitejä syyllistetään, haukutaan ja itse ollaan niin hemmetin täydellisiä... Onneksi ei kaikki tietenkään. On aina helpompi arvostella toista kun katsoa omaa elämäänsä. Niin se vaan ikävä kyllä on, mutta opetellaan me kaikki äipät hiukan suvaitsevaisuutta ja älä syyllisty, jos ei ole syytä!!! Voimia sinulle! Äippä, lapset 16, 12 ja 6 (ovat muuten kaikki olleet päiväkodissa... Hui) ja olen itse töissä. Ja EN SYYLLISTÄ ITSEÄNI!

Silloin kun tyttö syntyi niin sain kuulla olevani hirveä äiti kun puin vauvalleni muodikkaita vaatteita, olin huono äiti kun annoin lisämaitoa rintamidon ohella, olin huono äiti kun 2kuinen vauvani meni nukkumaan vasta klo23 kun nukkui siitä sitten heräämättä klo 8asti niin koin sen olevan hyvä aika meille..mutta ei! pitää mennä nukkumaan klo19. Olin superhuono äiti kun lähdin risteilylle ystäväni kanssa kun lapsi oli 2,5kk..lapsi jäi isänsä kanssa omaan kotiin kun olin poissa alle vuorokauden. Nyt ihmetelläänkin että vaikka muotinukeksi puettu kärsinyt vauva on reipas kuiva 2vuotias joka puhuu kuin papupata ;)

Ihan rehellistä syyllistystä koin, kun esikoisen imetys ei pyrkimyksistä huolimatta onnistunut toivotusti. Kun lapsellani oli korvatulehdus, sanottiin, että se johtuu siitä ettet imetä. Kun aloiteltiin kiinteitä, sanottiin, että aloita varoen, lapsi on varmasti allerginen ja vanhempana astmainenkin kun et imetä... Tällainen kommentointi tuntui todella pahalta, koska imetyksen loppuminen ei ollut minulle helppo asia. Muista asioista en ole syyllistystä havainnut, vai liekö itse olin imetysasiassa herkkä syyllistymään.



Sen sijaan itse ehkä syyllistän toisia tahtomattani, jos erehdyn kertomaan tai toinen sattuu näkemään että käytän lapsella kestovaippoja ja teen soseet itse. Mistään syyllistyspyrkimyksistä ei todellakaan ole kysymys, koska en huomauttele toisten tavoista enkä kehota heitä ryhdistäytymään tai muuttamaan käytäntöjään. Joskus reaktio lapsen päällä olevaan kestovaippaan on pitkä selitysvyöry, miksi heille eivät kestovaipat sovi, selvästi syyllistyneeseen sävyyn. Minun täytyy sitten puolustella tälle äidille hänen käytäntöjään ja vakuuttaa, että hyväksyn ne ja hänen oikeutensa vanhemmuuteen. Huono itsetunto näkyy olevan aika usein syyllistymisen taustalla, sillä hyvällä itsetunnolla varustetut äidit ovat varmempia omista tavoistaan ja valinnoistaan eivätkä näinollen syyllisty niin helposti. Harmi vain että usein ensimmäisen lapsen kohdalla äidin itsetunto äitinä ja kasvattajana on vasta muotoutumassa, ja syyllistyminen hyvin helppoa. Kun kokemusta ja näkemystä karttuu, osaa sulkea korvansa turhilta syytöksiltä eikä ainakaan kehittele syytöksiä toisten ajattelemattomista puheista.



Äiti 25v, lapset 5, 2 ja 1 v

Siltä alueelta löytyy isot kasat henkistä väkivaltaa ja pahinta, että näissä tapauksissa lapsi on se, joka kärsii eniten.

Ne, joilla on ollut imetysongelmia, kokevat kaikki aiheeseen liittyvät kommentit syyllistämiseksi, ne, jotka kokevat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät käytä kestovaippoja, syyllistyvät jo siitä, jos näkevät kestovaipat jollain toisella lapsella.



Minulla sattuu olemaan huonosti nukkuva lapsi ja myönnän, että joskus olen syyllistynyt kaikista niistä varmasti vilpittömistä neuvoista (laitatteko sen nukkumaan liian aikaisin/myöhään, onko se nälkäinen, saako se päivän mittaan virikkeitä liikaa/liian vähän). En tosiaankaan jaksa uskoa, että yksikään neuvojista on tarkoittanut edes vihjata, että olisin huono äiti, tai muuten vaan tyhmä, kun en tuollaistakaan tajunnut... Itsetuntoahan tässä tietysti kaivataan ;)



Tosiaan, oikeasti äidit varmasti yleensä tarkoittavat hyvää tai sitten käydään muuten vaan smalltalkia lasten kasvatuksesta, ei kaikesta aina tarvitse ottaa itseensä.



t. äiti ja lapsi 1 v 10 kk

Lähinnä tuntemattomilta ihmisiltä, jotka tuhahtelevat mitä sattuu ymmärtämättä kokonaistilannetta. En ole jaksanut niistä stressata, joskus jopa nauranut vain sanojille päin naamaa. Itse olen jo 30-v. äiti, mutta koska näytän ikäistäni nuoremmalta, koska olen lyhyt ja normaalipainoinen, saan useinkin kuulla haukkuja teiniäidin lapsista. Pukeudun ikäni mukaisesti, mutta minua luullaan kymmentä vuotta nuoremmaksi kuin olen. Kuulostaa hölmöltä, mutta se on rasittavaa. Ja äitipiireissäkin on hankalaa tutustua, koska minua luullaan aina muita paljon nuoremmaksi. siis vaikka en sanoisi mitään, joten ei se voi jutuistanikaan johtua... ;)



Jokainen hoitaa ja kasvattaa lapset tavallaan. Luulen, että ne arvostelevat eniten, joilla itsellään mennyt huonoiten/ itse ovat olleet mielestään "huonoja vanhempia". Sellaisilla ihmisillä on tarve pönkittää omaa itsetuntoaan muiden kustannuksella. Äitiys ei ole kilpailua, eikä lapsi saa olla äidin itsetunnon jatke. Jokainen lapsi olkoon omanlaisensa ja terve äiti on lapselleen se paras äiti.

Kukaan ei ole syyllistänyt. Itse olen kyllä tuntenut syyllisyyttä monestakin asiasta, mutta muilta äideiltä olen saanut pelkästään tukea ja rohkaisua. Enkä ole myöskään itse syyllistänyt muita; he yrittävät parhaansa, se on tärkeintä. Ei kukaan ole täydellinen.

Internet on asia erikseen, mutta kuten kaikessa mielipidekirjoittelussa, on olemassa kourallinen hyvin fanaattisia ihmisiä, jotka ovat erittäin ahkeria täyttämään keskustelupalstat omilla kärkkäillä mielipiteillään. Medialukutaitoon kuuluu osata tunnistaa nämä ja jättää ne omaan arvoonsa.

Kun lapsemme syntyi olin 21vuotta. näytän vaan ikäistäni nuoremmalta. Olin kerran lapseni kanssa ulkona kun vastaan tuli vanhempi nainen ja alkoi huutaa kovaan ääneen ihmisten keskellä kun olen niin tyhmä että olen hankkinut lapseni 16 vuotiaana ja pilaan elämäni ja lapset pitää hankkia vasta kun on täyttänyt 20. Sain sitten jossain kohtaa sanottua että anteeks vaan mut täytän pian 22. Siihen se mamma vaan tokasi että : on se hyvä että ees jotkut säilyy hyvänä eikä rupsahda niin kuin monet nykyään ja lähti kiukkusena pois... oli siinä ihmisill' hauskaa ympärillä.

Kuten myös niin monella muulla lastenhoitoon liittyvillä asioilla.

muutoin kuin siinä mielessä, että äidit jäävät isiä useammin kotiin hoitamaan lapsia ja ovat siten usein enemmän vastuussa lasten kasvatuksesta.



Minä en syyllistämistä ole kokenut, mutta olen kyllä saanut lastenhoitoon ja -kasvatukseen liittyen sekä arvostelua että (pyytämättömiä) neuvoja, joiden taustalla on ollut ajatus, etten osaa jotain tai teen jotain väärin. Mutta näitähän saa nyt aina välillä muissakin asioissa kuin lapsiin liittyvissä. Osa aivan aiheellista, osa ei. Äitikerhoissa ja muualla on tuettu toisia ja tunnettu enemmänkin yhteenkuuluvuutta kuin vihamielesyyttä.



Tuntuu usein siltä, että etenkin julkisuudessa ajatellaan lasten käytöksen, ominaisuuksien, menestymisen, taitojen jne. johtuvan ainoastaan vanhemmista ja heidän taidoistaan ja halustaan kasvattaa lastaan. Vain jokin lääkärin tekemä diagnoosi voi vaikuttaa lapseen vanhempien lisäksi. Lapsista on tullut vanhempien kasvatustaitojen todistuskappaleita, joten etenkin kasvatuksen päävastuun kantavilla äideillä ei ole helppoa. Täällä netissä paineet sitten tuntuvat purkautuvan helposti.

Ehkä tuttavapiiriin vaan kuuluu niin täydellisiä äitejä, ettei ole syyllistettävää ;). Ei kun oikeasti: olen myös usein tuntenut syyllisyyttä, joskus aiheetta ja joskus todellakin aiheesta, mutta kanssaäideiltä on tullut vain ja ainoastaan tukea ja rohkaisua. Meillä ei puistossakaan ole mulkoiltu tai annettu ei-toivottuja neuvoja, vaikka vakkaripiirit vähän sisäänlämpiäiviä ovat olleet. Sen sijaan muutamaa kaveriani on syyllistetty todella rankasti, eikä siinä ole ollut suinkaan kyse tuoreen äidin itsetunnon puutteesta vaan asiattomasta käytöksestä esim. anopin taholta.