Onko äiti toiselle susi?

On tädillä jo kaksikin lasta, mutta realiteetit edelleen kai hukassa...



35

kun kerran sanoin kuopukselleni (lempeästi), että hän on oikea possu. Lapsi oli siinä vaiheessa 1,5-vuotias ja söi itse. Sotku oli välillä aikamoinen.



Toisen kerran satuin sitten sanomaan, että koiran ja lapsen kasvatuksessa on paljon samaa: Että kertaakaan ei saa antaa periksi ja että pitää olla johdonmukainen.



Siskoni järkyttyi täysin, kuinka nimittelen lapsiani eläimiksi! Ja tätä hän nyt sitten kertaa joka sukujuhlassa...



37

lapset 5v, 4v, 2x6kk



Ensimmäisellä lapsella moitittiin lapsentahtisesta imetykestä ja väsynythän ei saanut olla, lähinnä vanhempisukupolvi. Moitittiin kun imetys kesti vain 11kk.

Sitten kun toinen syntyi 1.5v ikäerolla, piti olla siisti koti, ulkoilua ja riittävää toimintaa koko ajan, jos näin ei ollut oltiin laiskoja ja apuahan ei tarjottu koskaan. Ihmeteltiin jos ei oltu kuivia tasan 2v. Syyllisesttiin kun ei jaksettu pitää kuria.



Kaksoset kun syntyi, niin sitten asenne muuttui, apua olisi saanut liiaksikin, joskaan sitä ei olla otettu aijemmista asenteista johtuen. Kehuttiin kun imetys kesti runsaat 4kk. Nyt kun on monta lasta meidän elämä on kuulemma kurjaa ja tosi rankkaa, ei voi olla hyvä elämä. Lapset eivät kuulemma saa riittävästi huomiota kun on niin monta lasta. Kun olen kotona olen laiska, ja töihin kun menin en jaksanut omia lapsiani, näin se luokittelu tapahtuu. Enkä kuulemma leiki lasteni kanssa riittävästi, kun olen vain 24/7h kotona, minun pitäisi kuulemma koko ajan leikkiä lasteni kanssa, he kun eivät kuulemma voi leikkiä keskenään.... (nämä puheet yleensä yhden lapsen vanhemman suusta). Kestovaippoja pitäisi kuulemma käyttää, mutten käytä.



Käyn miehen kanssa noin 1-2 kertaa vuodessa kahdestaan ulkona, mutta sehän on liikaa se, kun jotkut eivät käy koskaan.



Itse olen syyllistänyt purkkiruoista, sillä en itse taas voi ymmärtää miksi ei tehdä puhtaista raaka-aineista vauvoille hyvää ja edullista ruokaa, vaan syötetään ainoastaa vain purkkiruokaa, sillä ajallisesti se ei ota kun sen 1h ja saat moneksi kuukaudeksi ruoan. En myöskään ymärrä että jotkut vaativat joka viikko yhteistä aikaa ja viedään vauvoja täten jatkuvasti hoitoon, mielestäni vähempikin riittää.



Ensimmäisellä vauvalla oli syyllisyyden tunteet ehkä vahvimillaan, mutta nyt kun lapsia on jo 4, tiedän mikä lapsille ja perheelle on hyväksi ja mikä ei. Enkä ota kuuleviin korviin ohjeita ja neuvoja sellaisilta joilla ei ole lyhyellä ajalla monta lasta tai kaksosia. Lähinnä naureskelen kun se vain menee niin että jos ei itsellä ole kokemusta ei voi tietää. En minäkään mene syöpäpotilasta neuvomaan, miten sen kannattaisi tehdä, kun ei ole kokemusta hänen tuntemuksistaan tai rankkuudestaan.



Äidit jotka muita haukkuvat/neuvovat yrittävät vain pönkittä omaa hyvyyttään, kun tietävät että itse voisivat olla parempia äitejä mitä ovat.

Mielestäni ei. Itse ainakin ajattelen jotenkin, että samassa veneessä ollaan ja jos toinen tarvii apua tai neuvoja, koitan parhaani mukaan auttaa. Kuten myös itse olen saanut tukea toisilta äideiltä.

Jos lapset ei osaa käyttäytyä, on vika kyllä vanhemmissa. Mutta ei siihen voi kukaan ulkopuolinen puuttua, ellei apua pyydetä. Kotonani kuitenkaan en anna vieraidenkaan lasten hyppiä miten sattuu.



T. Äiti 26, poika 4v6kk ja masuasukki

Ja kas kummaa, totta kai syyllistämistä pohditaan imetyksen ja vaippojen näkökulmasta.



Tosiasiahan on, että kestovaippoja ei voi käyttää edes salaa omalla vauvallaan, kun joku kuitenkin syyllistyy. Eikä imetyksestä - varsinkaan sekuntiakaan vuotta pidemmästä - kannata sanoa puolta sanaa, kun sitten vaan syyllistää niitä joiden imetys ei jostain syystä ole onnistunut.



Syyllistämisen sijaan taitaa enemmänkin olla kyse syyllistymisestä ja silloin jokainen voi vain vilkaista peiliin.

Minulla on sekä e-lapsi että tavislapi. Tavislapsen äitinä pääsen normaalikäyrille myös äitinä. Erityislapsen äitinä, siitäkin huolimatta että olen kokenut ammattikasvattaja, joudun jatkuvasti todistelemaan omalle äidilleni, ammatikasvattajille sekä tuttavilleni äityiteni ja jaksamisesi sekä taitojeni kantavan.

Joskus kieltämättä olen saanut melko negatiivisia kommentteja liittyen lapseni kasvatukseen. Milloin olen pilannut lapseni selän kävelyttämällä liian aikaisin ja milloin pilannut hänen yöunensa nukuttamalla perhepedissä. Välillä on oikein kiukuttanut muiden kommentit, mutta kun on itse rauhoittunut, ei kommentit niin paljoa paina.



Olen myös kokenut syyllistämistä (tahallista vai tahatonta, sitä en osaa sanoa) sukulaisten taholta, kun eräs sukulaisnainen putsasi minulta salaa poikani korvat topsipuikolla. Ilmeisesti en ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvä äiti, kun piti toisen korvia alkaa putsaamaan ja vielä salaa. Kyseinen sukulainen on myös kauhuissaan katsellut, kun en ole aina ruokailun jälkeen välttämättä pessyt lapseni käsiä ja kasvoja. Kerrankin kurkunsyönnin päätteeksi annoin lapselleni talouspaperia, johon kuivata kätensä. Tämä sukulainen hermostui täysin, nappasi lapsen syliinsä ja pesi kädet ja kasvot. Lapseni oli tuolloin vielä todella nuori (noin ½ vuotta), joten eihän hän tietenkään itse osannut käsiään putsata. Kyse oli vain meidän yhteysestä jutusta, hän kovasti tykkäsi hypistellä talouspaperia käsissään. Enkä vieläkään pysty näkemään, että kurkku pitäisi käsistä pestä pois.



Koska kyseessä on ensimmäinen lapseni, olen ehkä hieman herkkänahkainen. Mutta välillä on muiden mielipiteiden valossa tuntunut, etten ole äitinä riittävä ja minulla ei edes pitäisi olla lasta, koska en osaa häntä kuitenkaan hoitaa.

Edellisen kirjoittanut Nainen 25, poika 1

Kukaan toinen äiti ei ole syyllistänyt minua, mutta sen sijaan lapseton tuttavani yrittää aina osoittaa tietävänsä kaiken lapsista tai ainakin paremmin. Olen mukamas huono äiti, koska en edes harkitse kestovaippojen käyttöä. Ja vauvan ollessa nyt puoli vuotias, tämän pitäisi osata jo istua potalla. Ihan älytöntä...

niin ne iät, äiti 32, vauva 6kk

läheisiltäni, mutta etäisemmät ihmiset esim. naapuri ja muutama opiskelutoverini. On ihmetelty sitä, miten teen toisen lapsen nyt, kun vasta valmistun, ei taida olla kiire palkkatyöhön? Lisäksi olen joutunut perustelemaan sitä, etten ole avioliitossa lasteni isän kanssa. Yksi opiskelutovereistani sanoi kerran, että hänhän ei äpärää tee.

Myös purkkiruuan ostamisesta on joskus joku huomauttanut, kun esikoinen oli peni ja välillä annoin ruuaksi myös semperiä.



Erityisen hanakasti neuvovat ja arvostelevat he, joilla ei ole omia lapsia sekä minua reilusti vanhemmat äidit. Esikoinen on nyt 4 vuotias ja pikkusisarus syntyy n. kuukauden sisällä. Itse olen 25 - vuotias.



Tuleehan noista jutuista välillä paha meli, varsinkin jos arvostelija on joku, jonka mielipiteellä on minulle väliä. Olen kuitenkin opetellut paksunahkaiseksi, enkä jää vatvomaan hölmöjä kommentteja pitkäksi aikaa. Olen myös kertoillut joskus joistain hulluimmista lausahduksista miehelleni ja olemme yhdessä nauraneet ihmisten tyhmyydelle.



Läheisimmät ystäväni ja sukulaiseni eivät onneksi arvostele, syyllistä tai harrasta "hyvää tarkoittavaa ihmettelyä", vaan ymmätävät sen, että jokainen hoitaa lapsiaan parhaaksi katsomallaan tavalla (kunhan myös lapset ovat tyytyväisiä) ja hankkii lapset juuri sen ikäisenä kuin kokee itselleen sopivaksi.

Tän palstan perusteella ON todellakin oikeen kaikkien susien äiti. Kyllä täällä niin hemmetisti syyllistetään, tokihan se on tuntemattomana vielä helpompaa. Ja kauheen mustavalkoinen tuntuu olevan mammojen maailma. On vaan yksi, ainoa, oikea tie ja totuus.

Esikoisen synnyttyä kieltämättä kaikki kommentit tuntuivat syyllistämiseltä. Imetin liian pitkään olisi pitänyt vieroittaa alle vuoden ikäisenä, en antanut lisäravintoa tarpeeksi enkä ajoissa tai sitten annoin sitä liikaa ja oli virhe kun en täysimettänyt puolivuotiaaksi, en pukenut vauvalle tarpeeksi tai puin hänelle turhan paksut vaatteet. Lapsi ei saanut olla riittävästi lattialla, ihottumat olisi pitänyt parantaa heti jollain ihmekonstilla, en yrittänyt tarpeeksi jne. Jännitin vauvan hoitoa ja vauva-aika oli uuvuttavaa, ensikertaa äidiksi tulleelle. Syylistin itse itseäni kun ostin kaupasta purkkiruokia, jotka maistuivat vauvalle paremmin ja joista vauva sai monipuolisempaa ruokaa kuin mitä itse olisin keksinyt tehdä.



Reipas pikkupoika meillä silti on vaikka äiti ja isi eivät täydellisiä olekaan. Nyt kun hän on isompi hänen pitäisi osata jo vaikka mitä (ilmeisesti kirjoittaa ja lukea ja väitellä tohtoriksi). Syödä monipuolisemmin varmaan tulisi jo osata valmistaa itse ruokansakin. Ehkä todellisuudessa syylistän itseäni kun en osaa paremmin toimia lapsen parhaaksi.



Pian syntyvän vauvan kanssa aion kuitenkin olla rennompi. Uskon, että minä itse tiedän kuitenkin parhaiten mitä vauvani tarvitsee ja mitä itse jaksan. Kukaan muu ei voi tietää meidän perheen tilannetta tai tunne lapsiamme paremmin ja tiedä heidän taitojaan.



äiti n.33v lapsi 3v ja toinen tulossa

Eräs minulle täysin tuntematon äiti, joka minua ei ollut koskaan nähnytkään, katsoi oikeudekseen arvostella minun kasvatustaitojani vilkkaan ja villin poikamme kohdalla. Hyökkäys oli täysin sivistymätön ja omasta mielestäni käsittämätön.



Äiti ja lapset 3-v ja 1-v

että kyse on enemmän syyllistymisestä kuin syyllistämisestä. Ainakin mitä täältä olen lukenut! Lähinnä se menee niin, että pienen esikoisen äiti on hitusen liian herkkä tulkitsemaan muita ihmisiä ja ottaa itseensä asioista, joissa ei ole niin varma omasta osaamisestaan. Ei sillä, etteikö myös näitä opastajia ja puuttujia olisi, mutta usein he tuntuvat olevan joko lapsettomia ihmisiä, tai sitten niitä äitejä, joiden omasta pienen lapsen äitiydestä on jo useita kymmeniä vuosia. Tosielämässä kaikki tuntemani kanssaäidit ovat erittäin empaattisia ja joskus turhankin hienotunteisia naisia.

Eiköhän useimmiten kyse ole siitä että syyllistämistä kokenut vanhempi tuntee jo valmiiksi syyllisyytä (joskus tunteiden pinnassa ollessa aivan turhaakin) kun kokee tulleensa syyllistelyksi.



Ja syyllisyyden tuntemisessa ei todellakaan ole mitään pahaa, väärää tai poispainettavaa. Terve reaktio omiin toimintamalleihin, ratkaisuihin jne.! Itse en tuudittautuisi kuvitelmaan, että olen ihan riittävän hyvä äiti, joskaan täydellisyyteenkään ei liene terveellistä pyrkiä.

Eräs kaverini syyllistää minua kun imetän. Hän huomauttelee, että et kai kauaa imetä ja loppuuko jo maito. Vauva on viis viikkoa vanha. Hänellä on kolme lasta ja imetys ei ole sujunut/kiinnostanut. jatkuvasti kysyy olenko jo siirtynyt korvikkeisiin jne.



Toinen mistä hän minua syyllistää on kestovaipat. Ihmettelee miten jaksan pestä niitä jne. Minusta kestovaipat ovat olleet helppoja. Hän itse käyttää kertakäyttövaippoja.



Ja vaatteet mitä ostan ovat hänen mielestään huono laatuisia tai muuten tarpeettomia meidän vauvalle. Hän on oikea merkki asiantuntija.



Hänelle en pysty sanomaan takaisin, koska hänellä on kolme lasta ja minulla kaksi. Eli omasta mielestään tietää enemmän. Olen pahoittanut mieleni monesti, mutta yritän olla noteeraamatta niitä. Luulen että hän ei tee sitä tarkoituksella vaan ymmärtämättömyyttään, että joku muu voi tehdä asiat toisin. Tai sitten on jokinverran kateellinen.



En mielestäni itse tee sitä, koska jokaisella on oma tyylinsä. Eikä ne minulle kuulu imettääkö vai ei tai valmisruokaa vai omatekemää. Joskun ihmettelen miten toiset tekevät asioita, mutta en sano niitä kyseiselle äidille.



Esikoisen kanssa en halunnut mennä puistoihin, koska seillä oli usein äitejä jotka syyllistivät. Sain esikoisen 24 vuotiaana ja meidän kulmilla oli suurin osa äideistä yli kolmenkymmenen. He olivat varmaan sitä mieltä etten osaa hoitaa vauvaa,koska aina oli joku neuvomassa. Tyypillinen tilanne oli: kysyttiin heti minkä ikäinen vauva on ja sitten alettiin neuvomaan lasten kasvatusta. Tapasin tämän äidin ensi kertaa, enkä pyytänyt edes vinkkejä. Oletettiin vaan että elän erinlailla. Parin viikon päästä sama mamma oli puitossa, eikä muistanut meidän tavanneen. Aloitti taas kysymällä minkä ikäinen vauva ja sitten tuli jo hoito ohjeet. Näin teki moni äiti puistossa. Ja aina vertailtiin mitää kukin pikkuinen osasi ja koska lapseni oli nuorin niin aina heidän lapsensa oli tuossa iässä jo tehnyt vaikka mitä, suunnilleen yks vuotiaana heillä osattiin jo lukea.



Meillä naisilla on kai vaan tarve puuttua toisten asioihin. Ja halutaan että asiat tehdään niin kun itse tekee.



äiti 32v. , lapset 7v. ja 6 vko

erityislapsen äitinä minut on leimattu epäonnistuneeksi äitinä. Lapseni on syyttä otettu huostaan. Muunmuassa keskustelupalstoilla olen huomannut kuinka yleistä on että erityislapsia otetaan huostaan ja sijoitetaan, miksi siis vanhemmat syyllistetään? Ei ole vanhempien syy että lapsella on erityisongelmia.

Muunmuassa minua on syyllistetty ja moitittu siitä kun olin nuori äiti, en imettänyt. En ikäni vuoksi kuulemma pystynyt olemaan äiti, minusta tehtiin ilmoituksia lastensuojeluun, aiheetta. Asiasta juoruiltiin selkäni takana pienessä kylässä.



Tälläinen arvostelu herätti minussa häpeän ja syyllisyyden tunteita.



Syyllistäminen johtuu mielestäni kateudesta ja täydellisyyden tavoittelemisesta. Koitetaan olla nykykriteerien mukaisesti täydellisiä äitejä mm imetysstandardien mukaan. Koitetaan tehdä vauvan ruuat itse, ei purkkiruokia, ei masennuta synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja jos masennutaan niin asiaa hävetään ja piilotellaan, nukutaan perhepedissä jne mikä nyt sattuukin olemaan in sillä hetkellä..



Olen 24 cuotias, lapsi 8 vuotta toinen tulossa

Mielestäni siihen vaikuttaa kaksi asiaa: se että on itsekin ainakin sisimmässään kyseenalaistanut omia toimintojaan, ja jos joku niistä huomauttaa, niin se aiheuttaa syyllistymistä. Esim. lapsille huutaminen. ITsekin tietää, että se on väärin ja turhaa, mutta voimat ei riitä tapojen muuttamiseen. Ja sitten kun joku siitä huomauttaa, niin tulee voimakas syyllisyyden tunne.



Ja yleisempi syyllistymisen syy on äitien heikko itsetunto. EI pystytä tekemään omia päätöksiä omassa elämässään, saati seisomaan niiden takana. Monista ihan faktoista otetaan hirveät itkupotkuraivarit, ja yritetään vänkäämällä vängätä, että asia ei ole niin, koska on jotenkin niin kamalan vaikea myöntää, että aikuinen ei aina toimi vain lasten ehdoilla, ja kaikki aikuisten päätökset eivät todellakaan ole lapsen parhaaksi.