Onko äiti toiselle susi?
Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että joku toinen äiti on
syyllistänyt sinua jossakin lapsenhoitoon liittyvässä asiassa? Millaisessa tilanteessa, mistä asiasta sinua syyllistettiin?
Millaisia tunteita tilanne sinussa herätti? Luuletko, että tuo toinen äiti syyllisti sinua tarkoituksellisesti vai tekikö hän sen epähuomiossa? Oletko itse joskus syyllistänyt jotakuta äitiä?
Mitä arvelet, miksi äidit syyllistävät toisiaan? Entä miten syyllistämisestä pääsisi eroon? Ja miten olla syyllistymättä kun syyllistetään?
Kerrothan myös oman ja lastesi iät. Kertomuksia saatetaan siteerata huhtikuun Vauva-lehdessä, jossa myös lisää juttua aiheesta.
Kommentit (64)
Varsinkin kun tätä palstaa lukee :(!!!
Siitä, etten unikouluta lapsiani. Yöheräily kun on kerrassaan vaarallista lapselle ja teen lapselle karhunpalveluksen, kun en "opeta" heitä nukkumaan öitänsä. (Ovat "oppineet" ihan itse nukkumaan yönsä sitten kun ovat olleet siihen valmiita. Eivätkä tuntuneet yöheräilyistä kärsivän.)
Siitä, että imetän "ihan liian pitkään". Se kun tekee lapsesta epäitsenäisen, pitää tämän vauvana ja toteutan siinä pelkästään omia tarpeitani.
Siitä, että nukutan lapsiani vieressäni. Se kun tekee myös lapsesta täysin epäitsenäisen ja on heille karhunpalvelus. Katsos, kun lapsi oppii nukahtamaan äidin viereen, on hänellä yöllä herätessään samanlainen olo kuin jos itse heräisin autotallista (kun on siis nukkumapaikka vaihtunut). Vaan kappas vaan, meillä ei ole herätty "autotallista", vaan edelleen sieltä äidin vierestä. Niin ja lisäksi vieressä nukuttaminen palvelee vain minun tarpeitani, unohtaa lasten isän (joka todellisuudessa on 100% sitä mieltä, että pienten paikka on meidän vanhempien vieressä) ja on minun tapani vältellä seksiä (seksiähän kun ei voi harrastaa muualla kuin parisängyssä, ei).
Periaatteessa kaikesta ns. valtavirrasta poikkeavasta voisi sujuvasti syyllistyä, mm. lehtijutut auttavat siinä hyvin - ja paheksuvat kommentit mm. neuvolasta ja muilta äideiltä.
Vaikka hei: minähän se syyllistän. Syyllistän jo pelkästään sillä, että imetän. Koska jos minä imetän, teen sen takuuvarmasti siksi, että haluan osoittaa olevani parempi äiti ja pönkittää itsetuntoani. Näin toki varmasti.
Tosin en ole suostunut syyllistymään - minä teen parhaani äitinä, se on tähän asti riittänyt ja riittänee tulevaisuudessakin.
Olen saanut palautetta sukulaisiltani imetykseen liittyen. Kerran sanoin haluavani imettää esikoistani 1,5 vuotiaaksi ja serkkuni oli sitä mieltä ettei se tulisi onnistumaan. Olisihan hänkin halunnut imettää lastaan pidempään, mutta lapsi itse lopetti rinnan syömisen. Mitenköhän se liittyy siihen kuinka kauan minun lapsi syö rintaa. Koin kommentin loukkaavana.
Sama serkku kommentoi yöimetyksen lopettamiseen. Sanoin haluavani lopettaa yöimetyksen kun lapsemme on 6kk. Tämä ei kuulemma onnistuisi koska täysimetin vauvaamme siihen asti. Olisi kuulemma pitänyt ruveta syöttämään kiinteitä, ettei lapsi olisi öisin rintaa vailla. Lapsemme lopetti itse yösyömisen kun oli 4kk ikäinen. Ja pidin esikoisemme täysimetyksellä siihen asti kun hän täytti 6kk. Toiset äidit ne tuntuu aina tietävän paremmin... -Äiti -82 ja lapsi 9kk-
* Olin ylipainoinen odottaja ja jouduin sektioon lapsen virhetarjonnan takia. Olen varmaan viisi kertaa kuullut ammatti-ihmisiltä "arvailuja" sektion syistä ylipainoon viitaten kunnes olen sitten kertonut todellisen syyn :(. Anteeksi ei ole pyydetty kertaakaan.
* Imetys ei onnistunut, kuolintapaus perheessä juuri ennen sektiota ja kävin ylikierroksilla stressin takia. Etenkin miehille näytti olevan kova paikka kun en myöhemmin edes yrittänyt imettää.
* Poikani on liikunnallisesti hyvin taitava mutta sanoi "äiti" reilun vuoden iässä. Seuraavaa sanaa ei tullut kuukausiin ja sain kuunnella veikkauksia milloin puheviasta, milloin siitä että emme lue pojalle tarpeeksi. Todella loukkaavaa!