Näkijää paikalla?
Hei!
Pitkästä aikaa kyselen, jos joku olisi kuulolla.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan meidän perheelle?
Onko lapsilukumme täynnä?
Nyt tuntuisi, että kaikki on valmista, olemme aika pitkälti siinä tilanteessa, mihin olemme pyrkineetkin, mutta onko tämä nyt tässä?
Onko jotain yllätyksiä (hyviä tai pahoja, uusia suunnitelmia, lisälapsia) kulman takana, vai saammeko nyt alkaa elämään tätä "valmista" elämäämme?
Näin kauniin kevätpäivän kunniaksi olisi kiva saada pieni kurkistus tulevaan :)
Kommentit (198)
saitpas minut nauramaan! :)
Mieheni todellakin on upea, ja suhteemme on yhta mahtava, intohimoa ja paloa riittaa, siksi kaksintaistelut onkin valilla aikamoisia, onneksi niille voi jalkikateen nauraa, yleensa keskenkaikenkin.
Tiedan kylla mista narusta puhut, mutten osaa luoda sita sanoiksi. Jokin vaisto sanoo etta se on minun itsetunnosta kiinni. Kovasti ollaan parannuttu silla saralla, yhteistyolla.
Mieheni pitaa valilla asioita sisallaan turhankin kauan (esim. lapsuuden tapahtumia vielakin pukee sanoiksi vanhemmilleen) mutta minun kanssani han osaa avautua, kipeista asioista ajan kanssa, kommunikointi meilla on suhteen perusta (kumpikaan emme puhu suhteessamme aidinkieltamme, joten se joskus tuo tympeita tilanteita). Ja se rakkaus, tuntuu etta vain lisaantyy! :)
Taidanpas sanoa miehelle etta tanaan treffeille, olen todellakin kaivannut jotain uutta maustetta silla saralla!
Taipanpas ottaa yhteytta vanhaan ystavaani. :)
Tuosta kuntoonlaitosta mista puhuit.. Kysyin aiemmin juuri remontista, taloasioista. Ehka siita on kyse?
Mutta yksi asia jai kaivelemaan? Naitko mitaan isani ja veljeni tilanteelle? Surettaa.
Kiitos tuhannesti, toivottavasti nuhaisuus helpottaa.
Tottahan toki vielä talousasiat kirkastuvat. Tulee vielä päivä, kun hymyssä suin muistelet kaikkia konsteja, jolla sait rahat riittämään. Olet kuitenkin tyytyväinen, kun olet oppinut monia uusia asioita ja lapsikin kasvaa järkeväksi kuluttajaksi.
Nyt kuitenkin joudut miettimään tarkemmin. Laitathan myös vähän päivän varalle. Kun Sinulla on tuloja laita vaikka 20 e syrjään ihan aluksi ja käytä sitten vasta loput. Unelmasi toteutuu kyllä. Joudut hiukan sen eteen säästämään, mutta se kannattaa. Hitaasti hyvä tulee. Tärkeintä on aloittaa.
Rakkaudesta. Olettahan päässeet viettämään joulua tms. juhlaan yhdessä? Jos ette, niin nyt olisi aika juhlia esim. vappua tai juhannusta, pääsiäistä. Juhlia kuten perhe, jossa taapero on mukana. Sen jälkeen olet viisaampi, tiedät onko tämä se oikea. Suojamuurit ovat vahvoja, pelko saa toisinaan ihmiset piiloutumaan. Pelko ei ole paha asia, eivätkä suojamuurit. Muurien takaa voi löytyä oikea aarre, kertakaikkinen puutarha.
Janoat romantiikkaa, seikkailua. Syksyä kohden haluat kuitenkin vakavamman suhteen, halua jakaa arki toisen aikuisen kanssa?
Mieleeni tulevat auringonkukat. Nyt älä pahastu, mutta muistathan tarkistaa että kumppanisi terveys on ok. Et halua mitään ikäviä yllätyksiä.
olen kahden lapsen yh.. näetkö elämääni tulevan mitään parannusta lähiaikoina? Kun tuntuu että elämäni ollut yhtä vastoinkäymistä alusta saakka,niin joskus toivoisin jotain parempaa :/ Vai onko tämä vaikea elää vaan mun "kohtaloni"?
Miten mies jonka olen tavannut.. ja nyt tuntuu että kiinnostus on hiipumassa. Kannattaa kohan vaan luovuttaa suosiolla?
Kiitos jos jaksat vastata!!
Tämä ei suinkaan ole kohtalosi, elämä kuljettelee, joskus vaatii aika paljonkin, mutta sitten se antaa runsainmitoin takaisin.
Olet nitä onnekkaita, joiden elämä on aluksi lyijynraskasta ja siitä se pikkuhiljaa muuttu kevyemmäksi ja kevyemmäksi. Juuri nyt näyttäisi siltä, että Sinulta vaaditaan enenemmän kuin monelta muulta. Siksi kysynkin, onko Sinulla jotakuta läheistä, joka voisi Sinua auttaa? Saathan välillä vapaita viikonloppuja, hetken huokaista?
Miehestä. Joskus isot vonkaleet tarvitsevat mahdottomasti siimaa, jotta ne saisi väsytettyä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että Sinua tämä henkilö ei innosta kuten haluaisit. Ehkä on aika jäädä tästä junasta, odotella asemalla kaikessa rauhassa. Kyllä se passeli juna kohdalle sattuu.
Et löydä iloa ja riemua kapakassa notkumisesta. Se ei ole ehkä koskaankaan ollut Sinun juttusi. Teettekkö pyöräretkiä lasten kanssa? Käyttekö ongella? Lintukrija ja kiikarit voisivat olla kivaa vaihtelua. Sen jälkeen lämmintä kaakaota.
Tuli mieleeni, että illalla ennen nukkumaanmenoa voisit hieroa varpaasi ja jalkapohjasi hyvän tuoksuisella öljyllä tai voiteella. Sitten puuvillasukat päälle. Tarvitset kipeästi apua stressin laukaisemiseen.
Toivon kovasti, että vastaisit minunkin kysymyksiini!!
Meillä on suurperhe ja nyt on parisuhde niin solmussa kun vain olla voi:/ Miten meidän käy? Kuinka kauan jaksan vielä? Minkälainen ratkaisu olisi lapsillemme paras mahdollinen?
Vastaustasi kiitollisena odottaen...
En ole ennen kysyllet tämmöisiä mutta näetkö sitä että onko minulla lapsia? Ja jos on niin montako?
Toisinaan kaikki tiet eivät mene aivan suoraan. Päämäärä on sama, mutta kieroteitä joutuu/saa käyttää. Ehkä harrastuksesta löytyy toinenkin ammatti joka ei ole ihan niin isestään selvä vaihtoehto.
Pää alkaa olla aika täynnä puuroa. En saa tästä ihan täyttä selvää. Luulen, että vika on täällä minun päässäni, ei lapsesi tulevaisuuden suunnitelmissa.
Äidin tehtävä on siitä raskas, että joutuu olemaan tukena vaikka sydän särkyisi murheesta toisen puolesta. Joutuu jaksamaan ja vakuuttamaan, kannustamaan. Kun pikkuinen kaatuu ensi askeleita ottaessaan pitää vain kannustaa yrittämään uudelleen.
Mieleeni tulee vain Don Huonot ja "jos sulla kerta on taskussa se suuri unelma, niin pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin...".
SInulle toivotan parasta onnea äitinä olemiseen. Olet siinä kyllä hyvä, upea tuki ja turva jälkikasvulle.
Apua ei ole nyt suuremmin ollut,yksin kaikki huolehdittava. Ja huono olen pyytämäänkin. Nyt kuitenkin kai tähän parannusta on luvassa,se jo hieno juttu.
Liian vähän tosiaan tehdään yhdessä lasten kanssa mitään.. välillä epäilen onko jotain masennusta vai mitä kun olen niin kamalan saamaton en jaksaisi kun ne pakolliset. Keskusteluapuakin olen nyt hakenut ja sitäkin on luvassa.
Mies on ihan mukava,vasta kerran tavannut niin en tiedä pitäisikö vielä suuria tunteita ollakkaan.. Mutta tuntuu että häntä ei ehkä enää niin kiinnosta,niin sen myötä myös oma kiinnostuminen on lopahtamaan päin.
Jotenkin tuntuu että löydänkö koskaan miestä rinnalleni,on niin kamalia nuo suhteet olleet missä olen ollut. ja kun on miehiin mennyt usko niin olen tosi varautunut ja ahdistun heidän seurassa :/ Ehkä yksinäisyys on sitten se minun juttuni,vaikka ei aina siltä tunnu,että näin tahtoisin olla lopun elämääni.
Stressiä tosiaan tuntuu olevan,pitää siihen koittaa jotain apuja keksiä. Kokeilempa tuota jalkojen hierontaa :)
suurkiitos sinulle vastauksestasi!!
Minäkin rohkaistun kysymään. Montako lasta näet minulle? Työkuviot mietityttävät myös. Olen kokeillut monia eri aloja ja paikkoja, mutta sitä omaa paikkaa, jossa jaksaisin olla pitkään usempia vuosia, ei ole vielä löytynyt.
Paranemisia sinulle!
Näetkö minut vielä joskus koulunpenkillä? mikä ala?
T: ensikertalainen
Haluaisin kysyä mitä näet minulle? Olen pienen tytön äiti ja jaksamiseni lapsen kanssa huolestuttaa. Olisiko minun viisasta mennä töihin? Entäpä asumisasiamme?
Kuule, jostain syystä mieleeni tulee vain moottoripyöriä. Ei tässä taida olla mitään järkeä.
Ehkä teidän pitäisi tehdä retki yhdessä, moottoripyöräillen, patikoiden, autoillen? Kuitenkin jotain sellaista, jossa joudutte/saatte katsomaan toisianne pitkin päivää hiukan kiperimmissä olosuhteissa. Matkan jälkeen moni asia on selvempi.
Mutta mistä ne moottoripyörät tähän tulevat. Argh!
Olet ihanan empaattinen näkijä,teitä on harvassa ja siksi minäkin käännyn puoleesi!
Olen myös näitä energia/tulkkaus yms sellaisia tehnyt mutta viimeisten kk aikana on tapahtunut niin paljon että nämä kaikki henkiset asiat on menneet sivuun,en tiedä koska pystyn jatkamaan mutta jos saat jonkinlaista tsemppi viestiä oppailtani niin otan sen mielelläni vastaan:)
.Miehen kanssa ollaan monta vuotta oltu yhdessä ja kaikenlaista ollut,nyt ollaan jo hiukan paremmalle tolalle saatu asioita mutta silti tuntuu niin...oudolta?!En halua häntä menettää ja oikeasti toivon että saadaan tolkkua tähän suhteeseemme,olisiko sulla pari neuvoa antavaa?Tätä tilannetta ei yhtään helpota se että kaksi näkijää (tuttua) ovat meille ennustaneet suhteen päätymistä eroon mutta en halua siihen uskoa,molemmat rakastetaan toisiamme ja menettäisimme aivan liikaa jos niin kävisi!
Kolmas ongelma on raha,meillä on raha todella tiukilla ja en tiedä miten pärjätään,näetkö sinä mitään tähän asiaan?
Voin laittaa pian energiaa tulemaan sinulle nuhanenä,josko se hiukan helpottaisi oloasi?Kiitos jos jaksat!
-erittäin stressaantunut kanssasisar-
Olen ollut mieheni kanssa 6,5 vuotta ja meillä on 7kk vauva. Riitelemme kovasti rahasta ja mieheni laiskottelusta.
Olenko epätoivoissani tarrautunut tähän mieheen vai olisiko suhteemme vielä pelastettavissa?
Onko vauvamme kärsinyt kovasti riidoistamme?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Tunnen olevani jossakin välivaiheessa elämässäni vaikka kaikki pyörät vauhdilla rullaavatkin eteenpäin. Lasten jälkeen on ollut mieheni kanssa vaikeampia jaksoja ja joskus tuntuu ettemme ymmärrä toisiamme ollenkaan. Miten tästä eteenpäin? Hyviä kavereita olemme ja aina välillä enemmänkin :) . Miten työkuviot edistyvät? Tuleeko kohdallani mitään erityistä mieleen? Mielenkiinnolla odotan! Olen kalat, syntynyt 2.3. Kaikkea hyvää ja ihana oli "ketjuasi" lukea!
nim. ymmällään
Heti alkoi tukkoisuus helpottaa! Kiitos, energiaapusi oli tervetullut.
Muistathan, että pitää olla uskoa, ei taikauskoa. Minusta näyttäisi siltä, että uskot mieheesi. Se usko kantaa. Ei esim. tämä näkemishömpöttely :) Kuten aikaisemmin sanoin, että varsinaisesti näe asioita, en tee tätä työkseni. Joskus saan vaan voimakkaita tunteita. Liitän hassuja asioita ihmisiin.
Suurin ongelmanne itse asiassa on raha. Laittakaa se asia kuntoon. Istukaa pöydän ääreen, laskekaa tulot ja menot, laatikaa budjetti. Puhukaa selviksi ne hankinnat, joiden takana voitte molemmat olla. Nyt pitää molempien tehdä myönnytyksiä, kuten varmasti olette tehneetkin. Rakentakaa taluspohjaa niin, että siinä ei ole moitteen sijaa. Te osaatte, te olette taitavia ja teillä on halua. Yhdessä te olette niin vahva pari, että melkein käy kateeksi. Teidän pitää vain vähän tutkia mitkä ovat vahvuutenne, missä tarvitsette tukea.
Muuttolaatikoita näen. Pakkaatte niitä kuitenkin yhdessä, tyytyväisinä.
Onko tärkeintä rakkaus vai sittenkin armo? Parisuhteessa tulee toisinaan oltua aika brutaali. Nyt on armon, hyväksynnän aika.
Iloa elämääsi. Pilvien takana aurinko paistaa. Aina.
Helpottaako taloudellinen tilanne koskaan?
Miten mieheni työtilanne?
Ystäväiseni. Kun näen sanat väkivalta ja vauva, niin en pysty enää näkemään muita kuin kovin järkeviä ratkaisuja.
Ensinnäkin ethän jää yksin. Puhu asiasta neuvolassa. Onhan Sinulla ystäviä? Voitko kertoa vanhemmillesi? Kerro jollekin, olehtan niin kiltti.
Väkivalta pahenee ajan myötä. Etsi apua nyt. Jos saat miehesi terapiaan, puhumaan asiasta niin hyvä niin. Enää ei saa lyödä, ei alistaa. Vauva kyllä vaistoaa, milloin vanhemmat ovat onnellisia, milloin vihaisia tai surullisia. Vauvasi on ansainnut onnellisen äidin.
Siispä pyydänkin vielä kerran: soita neuvolaan/ystävälle/vanhemmille/auttavaan puhelimeen tai muualle. Etsi apua. Älä jää yksin.
Kanssasisar kiittää,meillä asuntohakemukset vetämässä,pakko saada kustannuksia pienemmäksi joten ihan oikeassa olit tuon muuttolaatikoiden suhteen,taidetaan jo ensi kuussa asustaa koko perhe uudessa kämpässä:)
Kumma juttu tapahtui kun olin ton viestini kirjoittanut kun aloin odottamaan vastaustasi tuohon energia hommeliin,hirvee energia humpsaus tuli ja joudun koko kämpän tarkistamaan onko täällä joku,taisi enkelit tuoda sulle helpotusta koska en ole vielä energiaa laitellut mutta energia jutut on nykyään ajatustasolla toimivia (ajatus jo riittää toimimiseen:))...mutta nyt menen nukkumaan ja laitan tujaukset tulemaa enkeleiden kanssa:)
Ps.oli nappi suoritus,ei muuta kuin lisää harkkaamaan ja tuntuu että sulle aletaa todenteolla näitä asiota tuomaan esille.Muista vastapaino näille henkisille asioille,pieni metsäkävely auringon paisteessa maadoittaa hyvin.Minulle annetaan kuvana nainen joka seisoo auringon säteissä kädet kohotettuna taivaalle,hymyilet ja naurat.Läsnä on pari suurta opasta,nyt tuleva jakso tulee olemaan kohdallasi ns.voitokas.Sinua ei pienet takaiskut kaada,muista se hetken päästä!
Kaikkea hyvää sinulle,nähdää kohta energia landiassa:=)
Minäkin olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä näkisit minun tulevaisuuteeni kuuluvan?
Monta raskasta asiaa on takanapäin ja koen olevani jotenkin risteyskohdassa monenkin asian suhteen. Onkohan tunteeni oikea ja mihin suuntaan kuljenkaan niin työ- kuin yksityiselämässä?
Kiitos, jos vastaat :)
Nimim. Uskon huomiseen