~~~ SYYSKUUN SYDÄNTEN vko 7 ~~~

Pahoinvointi on ollut niin kovaa ettei saa mitään aikaseksi, anteeksi siis vähäinen kirjoittelu ja lyhytsanaisuus... Jospa joku päivä tämä vielä helpottaa. Aina ei tiiä itkiskö vai naurais, suummaksi osaksi varmaan itkis... Mutta yritän lohduttautua ajatuksella ettei tämä voi kestää enää kauaa, parin viikon päästä helpottaa aivan varmasti =o)



ANGELMOM: Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa, sulla on kyllä niin kauhea menetys takana ja ihan tuore asia vielä ettei ihme jos käyt "ylikierroksilla" pelkosi kanssa. Tule kertomaan miten neuvolassa meni, toivottavasti kaikki on hyvin pikkuisella!



Sitten koitin katella tuolta esittelypinosta että ketä muita ois täältä Oulusta päin... Maikki ainakin, ja Angelmom olet vissiin muuttamassa tänne?



Minun pitäisi saada aikaseksi leivottua ja järjestettyä kun esikoisen 2 v synttäreitä juhlitaan ylihuomenna... Synttärit oli jo tiistaina muttei juhlittu mitenkään. Mutta iltasin ei saa aikaseksi muuta ku nukkua ja oksentaa...



Käyn lisäämässä itteniki esittelypinoon.



HANNELE rv 8+3

Rauhoitu! Jäitä hattuun!

Olen varma, että kaikki on hyvin!

Tuo kotidoppler ei ole välttämättä hyvä ajatus...meidän neuvolassa ei edes kuunnella noilla viikoilla, koska pettymys on valtava jos niitä ei kuulukaan, samoin alkaa turha huoli. Jos kaikki oli hyvin alku-ultrassa niin dont worry.



Suuri pahoitteluni helenelle! Sulla on ollut tosi rankkaa, en tiedä miten lohduttaa...



pp (tuleekohan musta joku häirikkö kohta tänne...) OVIS MENOSSA!

Sydänääniä ei kuulunu neuvolassa. Mutta terveyskeskuksen lääkäri sattu siihen tilanteeseen tulemaan ja lupas ultrata Tk:ssa kun ehtii takas neuvolasta pyöräillä. Se on nyt sitte yheltä..

Mä nyt valmistaudun pahimpaan, kun viime kerralla en saanu siihen mahdollisuutta. Mutta minkäs sille sitten voi.

Aika yleistähän se on, että näillä viikoilla menee kesken. Että ei niitä lapsia ilmasin tule..

Mutta katsotaan nyt ensin tää tilanne. Ja itketåään sitte. Ilosta tai surusta, sitä ei voi tietää!



Vaikka kyllä toivon, että kaiken jälkeen meille tulis eka elävä vauva :)

Moikka, pääsinpä nyt vihdoin rekisteröitymään.. Alusta asti olen lueskellut, mutta kun viisi vuotta vanhat tunnukset ei enää toiminut, en jaksanut heti keksiä uutta, mutta nyt siis päätin liittyä seuraanne.



Odotuksessa siis perheemme neljäs lapsi, sisarukset ovat 9v 8v ja 5v vauvan syntyessä. Laskettu aina on menkkojen mukaan 1.9. mutta luultavasti oikaistaan np-ultrassa johonkin 6.9. tienoille. Mulla on np-ultra viikon päästä ja silloin menkkojen mukaan rv 12+2. Kyllä tuntuu vaihtelevan käytännöt paikkakunnittain, kun mulle oli aluks varattu np-ultra rv 12+0 ja kysyi, että mitä jos tod. viikot ovat sillon 11+1, niin kuin epäilen, niin sanoivat, että se on sitten liian aikaista ja joudun menemään uudestaan np-ultraan.



Kaikenlaista iloa ja surua ollut täällä, niin ku alkuraskauksissa yleensä. Voimia menetyksen kokeneille! Mulla on jotenkin tosi epätodellinen olo tällä hetkellä kun kaikki raskausoireet on hävinnyt. Rinnat on kyllä kasvanut ja mahakin aika paljonkin.. Mutta oireet siis puuttuu. Kävin ultrassa 1,5 viikkoa sitten ja silloin siellä sydän sykki, mutta pelon sekaisin tunnelmin odotan ensi viikkoa..



Lapsille ei olla kerrottu eikä paljon muillekaan, muutamalle läheisimmälle kaverille ainoastaan.



Onko nyt muuten päätetty sitä suljettua palstaa? Kirjoittelisin mieluummin sinne kuin tänne..



Mukavaa päivää kaikille! Ja toivottavasti angelmomin ultrassa kaikki kunnossa.

Täällä myös taustalla palstailija.

Kerran tai kaksi on vasta tullut kirjoiteltua.. Jotenkin avokonttorissa on hankala nettailla vauvapalstalla.

Oliko yahoo-ryhmää olemassa? se voisi luonnistua helpommin.



Pahoittelut kaikille jolla raskaus on mennyt kesken. En osaa edes kuvitella miten hirveää se on.

Itselläkin on kyllä jostain syystä pelko samasta vaikka rv 7 ultrassa sykki sydän. np-ultra on vasta 1,5 viikon päästä..

Neuvolassa ei sydänäänet kuuluneet rv 9, mutta ei olisi niitä vielä ees kuunnellut jos en olisi patistanut. Vasta rv 12

kuulemma varmasti kuuluu heidän laitteella, jos on kuuluakseen siis.



Angelmomille tsempit. toivottavasti ultrassa kaikki on hyvin! Sinulla on kyllä niiin raskas kokemus takana että sinulle

ei kyllä SAA tulla tässä raskaudessa mitään ongelmia.



Täällä oireina on lähinnä mahdoton väsymys ja jatkuva nälkä. Huono olo meinaa yllättää jos ei syö riittävän usein.

Eli tosi usein. Painoakin on tullut jo kiloja! toivottavasti tasaantuu tästä.



Joku ihmetteli aikaisia neuvoloita ja np-ultria. Ne johtuvat tästä uudesta (tai uutena tarjotusta) seerumiseulasta joka

otetaan ultran yhteydessä ja joka pitää ottaa rv 11-12 (vai miten se meni). Mulla on se ultra sihan vasta tonne haarukan loppuun.

Ja en kyllä jaksais sinne asti ootella. Jotenkin vaan tulis niin ylihysteesinen olo jos vielä uudestaan kävis ultrauttamassa yksityisellä.



Ihan uskomatonta kuitenkin että nyt on jo 1/4 raskautta takana (vaikka 2 ekaa viikkoa onkin huijausta). ja jos kaikki hyvin menee niin

parin viikon päästä on jo eka kolmannes mennyt. Josko sitten alkais se energinen keskiraskaus.... ööh, viime kerralla en kyllä sellasta

huomannut ollenkaan.



esikoisen alkava uhma ja äidin väsy ei kyllä oo hyvä yhdistelmä. Tekisi niin mieli mennä siitä missä aita on matalin ja antaa

periksi kaikessa, mutta ei sekään taida olla pitkän päälle toimiva ratkaisu.



ipo rv 10+2

Hannele, ollaan molemmat oulusta, saman ikäisiä ja LA on kolmen päivän erolla :)



Minä kävin tänään siinä parvorokon vasta-aine testissä. Työkaverin lapsi sairasti sen pari viikkoa sitten ja meidän päiväkodissa on lappuja ollut jo viikkoja. No, veret on nyt minusta laskettu ja VIIKKO pitää odottaa tuloksia. Oon muutenki ollu niin känkkäränkkä tässä muutaman päivän (kiitos hormoonien) et ei yhtään stressiä haluais lisää.



Tänään on muuten se päivä milloin kuukautiset pitäisi alkaa toisen kerran raskautumisen jälkeen. sekin pistää pelottamaan. Ensi viikolla on eka nauvola, mut en tiedä yhtään kuunnellaanko tai ultrataanko siellä. Olen tehnyt edelliset lapset toisella paikkakunnalla joten käytäntö voi olla hieman eri.



Ainiin, masusta. Itse olen kokoa 36/38 joten masun turvotus on kyllä tarkkasilmäisille helposti havaittavissa. Iltapäivästä avaan työhousuista jo napin ja piilottelen käsieni alla massua. En ihan vielä uskalla töissä kertoa, vaikka edelliset raskaudet onkin sujuneet ongelmitta eikä keskenmenojakaan ole takana yhtään. *koputtaa kovaa puupäätä*



Voimia kaikille joilla on keskeytynyt raskaus, toivotaan et jaksatte vielä yrittää!

Kirjoitushärö, siis toivottavasti te jaksatte vielä yrittää...

Täällä mennään 9viikkoa, kuvotusta on edelleen voimakkaana ja väsymystä. Masu on pullahtanut kivasti =)

Kahden viikon kuluttua menen 4D ultraan, jännittää kovasti

Pelot eivät ole vielä kokonaan kaikonneet (mulla siis takana kohtukuolema -03).

Mutta positiivisesti olen yrittänyt suhtautua ja uusin mielin tähän raskauteen.

Onhan mulla tuo terve poika täällä kotona todisteena että onnellinen loppukin on mahdollista =)



Voikaa kaikki hyvin!





Terkuin Choko 8+4

Siellä se Toivo heilutteli käsiään ja liikuskeli.

Ihana pieni :)

Pelkojen takia lääkäri ehdotti, että tulla useesti vaan käymään tuol terveyskeskuksessa. Onhan se kallistakin joka kerta mennä sairaalaan.

Neljäs ultra on viikon päästä. Ja se on nyt se niskaturvotus sitten.

Kuitenkin mun asiat on toisaalta kunnossa, käyn terapiassa ja pääsen sellaiseen odottavien äitien terapiaan jossa mietitään näitä juttuja, mitä mä nyt mietin :)

Ehkä tällä tukiverkostolla jaksetaan syksyyn ja siitä eteenpäin!!!!



Toivo elää rv 10+4

Pahoittelut Helene.. :((



Harmittaa kun ei joka pvä pääse/jaksa teidän juttuja lueskelemaan, meinaa välillä tippua kärryiltä. Tsemppiä Angelmom, onneks kaikki oli hyvin :) luin kirjoituksiasi ja karvat nousi pystyyn, onneksi viimeinen kirjoitus korjasi tilanteen.



Täällä hyvin tasainen olo ja vointi. Välillä tuntuu, että onko sitä edes enään raskaan. Huomenna uusinta ultra kun viikko sitten oli mahdoton mitattava ja näkyvyyskin huono... ?!? Toivon todella että viikot täsmäisivät. Kerennyt jo miettiä vaikka mitä kehityshäiriöitä :( Taas pitää mennä yksin ultraan kun mies työ jutuissa, mutta tulee sitten onneks illaksi ja viikonlopuksi.

*Angelmom* Ihanaa, ko "Toivolla" kaikki hienosti ja varmasti nosti omaa mielialaa ainakin satakertasesti :)))))



*Chokolta* on aivan pakko kysästä, että miten te jo näin "aikasessa" vaiheessa meette siihen 4D:hen? Vai onko se ainoa ultrausmuoto siellä teilläpäin?



Nyt pakko mennä jatkamaan kana-pastan tekoa! Mulla on muuten iskenyt ihme himo pastoihin...

Mulle lääkäri suositteli nyt voimakkaaseen oksenteluun ja tähän pahoinvointiin B-vitamiinia. (B6). Otan sitä nyt 100mg päivässä ja tuo tuntuu aavistuksen verran auttavan. Tietyt ruoat ei maistu, ja juomana menee appelsiinimehu, maito ja vesi jääneet vähemmälle :(

Kalkkia ja D-vitamiinia syön myös päivittäin, ei vaan aavistustakaan mille viikolle näitä kuuluisi sitten popsia. Klexanesta väittävät äitiyspolilla ettei sivuvaikutuksia ole, mutta kovin on olo huonontunut heti pistosten aloittamisen jälkeen. (?)

Ehkä tulee sitten pikkuveijarista masussa pelkästään, eikä lääkkeillä mitään vaikutusta asiaan.



Choko 8+5

Äskeinen melko pitkä viestini nähtävästi katosi taivaan tuuliin, kun sitä ei viestirimpsussa näkynyt =)

Eli siis Amalia-Joel: Mulla riskiraskaus, takana kohtukuolema ja lisäksi tukosriski jonka vuoksi piikitän Klexanea raskauden ajan päivittäin. Siksi lääkäri suositteli nyt jo np-ultraksi tuota 4D:tä, ja joskus puolen välin jälkeen toista 4D ultraa.

Angelmom: Täällä ilmoittautuu yksi kohtalotoveri. Mulla vauva menehtyi kohtuun rv36, ja oli maailman suloisin "nukkuva enkelityttö". Vauva hyvästeltiin, hautajaiset pidettiin ja melko nopeasti jäin raskaaksi odottamaan tätä poikaa, joka mulla nyt 4v. Raskausaika oli henkisesti rankkaa, pelkäämistä ja luopumisen tuskaa edellisestä lapsesta, samalla iloiten uudesta raskaudesta mutta olen selvinnyt siitä.

Aika parantaa haavat. Kuinka pahalta tuo tuntuukaan, eivätkä muiden lohduttelut lievitä surua joka sisällämme kalvaa.

Siltikin pieni poikani toi onnea elämääni niin paljon, etten hukkunut suruun.

Tietysti tässäkin raskaudessa pelkään kovasti, pelkään keskenmenoa, kohtukuolemaa, kätkytkuolemaa ja vaikka mitä...

Mutta toivon että kaikki menee hyvin. Toivon sydämestäni samaa sinulle ja voimia surutyöllesi pienokaisestasi.



Myötäeläen Choko rv 8+5

*Choko* Oi, kun sullakin kamalan ikävä kokemus takana, vaikka en osaa tuota oloa omalle kohalle varmasti kuvitella samanvertaiseksi, kuin sinä ja *Angelmom* olette joutuneet kokemaan :( Sydämmestäni toivotan teille molemmille mukavaa raskausaikaa ja iloista tapahtumaa sitten syyskuussa. Enkeitä!

Kylläpäs ootte ihania!



Choko, eli tehtiinkö sinulle hyytymistekijä labrat vauvan menetyksen jälkeen?

Minulle ne tehtiin myös, mutta minulta ei löytynyt tekijää. Eli olen ns terveen paperit saanu. Myös vauvani sai terveen paperit.. toisaalta valitettavasti. Sillä eihän lapsen menetyksessä ole mitään helpottavia tekijöitä. Suurta kärsimystä vain. Tietysti olen iloinen että minussa ei ole vikaa, tulevaisuutta ajatellen. Ja Toivo toukkaa ajatellen. Meille olisi tulossa siis ensimmäinen elävä lapsi. Mutta kaikkiaan toinen, koska tyttö kuoli rv 43. Siitä on nyt 5kk ja 1päivä kun tyttö kuoli ja syntyi. Olen siis myös nopeasti tullut raskaaksi! Ihmeellistä. Aina on vaikea käsittää miksi nämä asiat menee näin.

Nyt olen hiukan alkanut miettiä, miltä se tuntuis jos sais elävän syliin. Tunne on lämmin ja ihana, mutta epärealistinen ja niiiiiin kaukana. La 090909!!!

Kiitos Amalia-Joel <3



Angelmom; Multa otettiin joo ne hyytymistekijät välittömästi vauvan kuoleman jälkeen, ja löytyi APC-resistenssi. Vauvasta ei kuitenkaa löytynyt syytä menehtymiseen, eivätkä lääkärit tiedä onko tällä hyytymistekijällä yhteys siihen vauvan kuolemaan. Minäkin lasken ensimmäisen vauvani aina lapsekseni, sain hänet syliini ja synnytin hänet joten olen hänenkin äiti - luonnollisesti. Muistan hyvin, kuinka epärealistiselta se ajatus todella tuntui, niin kuin kirjoitit sinäkin, että saisin joskus ELÄVÄN ja terveen lapsen syliini ja kaikki menisi hyvin. Synnytyksessä mietin vain, että "no, kun näin pitkälle pääsin niin nyt viimeistään menetän vauvani".

Itse asiassa en edes tajunnut, että kaikki meni hyvin ennen kuin olin ollut vauvan kanssa kotona jo muutaman viikon :)

Nyt kuitenkin tässä odotuksessa on hieman "helpottuneempi" olo, ja tiedäthän Angelmom, että kuinka harvinaista kuin se onkaan että se tapahtui Sinulle- on se vielä harvinaisempaa että se toistuisi.



Kaikille onnellista Odotusta ja sulle voimia odotukseen <3



Choko 8+5

Hienoa, että kaikki kunnossa! :) Kysyisin sulta neuvoa, samalta paikkakunnalta kun ollaan, että mitenhän sinne tk:n ultraan pääsee, voiko varata ajan itse jostakin, tms? Kun siellä olen kyllä minäkin käynyt varhaisultrassa tiistaina, mutta neuvolantäti varasi sen ajan mulle neuvolasta.. siksi siis, että km takana, ja täälläkin pelottaa välillä niin vietävästi. Vaikka ultrassa oli kyllä kaikki hyvin :)



myym 7+4

En osaa sanoa, ultrataanko Tk:ssa normaalisti..

Kävit varhaisultrassa siis TK:ssa?

Ite kävin sairaalassa kaksi varhaisultraa :) Eli nyt on kolme varhaisultraa takana.

Mulle lääkärit sairaalasta ja tk:sta on sanonu suoraan, että tulla vaan niin monesti kun itsestä tuntuu hyvältä. Ja parhaalta tuntuu, että välitetään. :)

En tiedä millä viikoilla sait km, mutta pelot on aina sellasia mille voidaan tehdä jotain. Puhuminen auttaa kummasti, myös keskustelut lääkärin kans ja vaikka mitä. Kunhan ei pidä niitä sisällään :)

Joo kävin siis tk:ssa varhaisultrassa neuvolalääkärillä, jolle neuvolantäti varasi mulle ajan. Tää alku on mulle (kenelleppä ei olis..) sitä kaikista pelottavinta aikaa, koska viimeks meni siis kesken vko 9, mut huomattiin vasta viikko 11 (menin yksityiselle ultrattavaksi,kun tuntui ettei kaikki ole ok..) ja olin käynyt varhaisultrassa viikko 8 jossa oli kaikki hienosti,mut silti kävi niin.. Lääkkeellisen tyhjennyksen jouduin sitten kotona tekemään. Ensi viikko on tuo yhdeksäs viikko mulla ja se kyllä pelottaa, ehkä voisin varata sairaalan puolelle ajan ultraan tai soitella neuvolaan. Turha stressaaminenkaan ei oo hyvästä..



Hyvää viikonlopun alkua kaikille! :)



myym

Myym! Kannattaa siis varata aikaa ultraan, sitävartenhan se äitipolikin on. Meitä varten :)



Onneksi näyttäs siltä, että vaavit ei stressissä ole moksiskaan. Alivuokralaisina köllöttelevät eikä taida tietää mitään siitä, mitä yläkerrassa tapahtuu (äidin päässä). Ite kun oon kävelevä aikapommi... Ja Toivo silti elää, pikku raukka.

Mä oon nyt vasta alkanu käsittämään, että oon uudelleen raskaana. Siis niinku, ihan oikeesti, että oon ajatellu pikkasen jo positiivisemmin. Enkä ajattele enään, että ihmiset kahtoo kieroon kun lähdimme tytön kuoleman jälkeen niin nopeesti yrittämään. En vaan usko, että aika parantaa kaikkia haavoja. Uskon enemmän, että positiiviset kokemukset parantaa kipeitäkin asioita :)



Toivo Toukka 10+5 (ihana pieni)