Mikä synnytyksessä pelottaa?

Sain ensimmäiseni joulukuussa 2008. Kärsin kovasta synnytys pelosta ja vaihdoin kesken raskauden neuvolaa ja synnytys sairaalaa kun tuli muutto toiseen kaupunkiin. Päivä koitti jolloin tuli lähtö. Paniikissa siinä yritin viivyttää lähtöä mutta ei kauaa pystyny kuitenkaan. Pääsin sairaalaan jonne ei ollut tullu vielä minun potiläs tietoja, joten kenelläkään siellä ei ollut tietoa synnytys pelostani. yö oli pitkä ja puudutukset jäivät tois puoleisiksi. Ponnistus kesti yli puoli tuntia, kätilö oli kamala(en tullut olleenkaan toimeen), repesin tosi pahasti vaikka leikkasivatkin ja kaiken muun hyvän lisäksi rakas pallurani päätti tulla nassu ylöspäin kun ei isän mukaan halunnut haistella peräreikää. Siinä noin alkuun, mutta ei se vielä siihen lopu, poika jäi jumiin olkapäistä, taisin revetä vielä vähän lisää. Puudutukset olivat lakanneet jo aikoja sitten eikä saanut enää ilokaasuakaan. Jätte Kiva. Sokerina pohjalla kukaan ei kuunnellut kun yritin kertoa synnytys pelostani.



Tästä syystä jos seuraavaa tulee, tulee se sektiolla koska tollasta helvettiä en enää läpi käy. Pelkoni oli aivan aiheellisia mun kohdalla ainakin.

ehkäpä eniten synnytyksen nopeus tai hallitsemattomuus. takana 2 normaalia alatiesynnytystä ilman kivunlievityksiä.molemmat hienoja kokemuksia.nyt edessä siis kolmas (toivottavasti myös alatie) piakkoin..

eniten pelottaa esimerkiksi vaihtoehto jossa jostain syystä joutuisikin sektioon.

tai sitten se että lapsi syntyy matkalla sairaalaan. edellinen synnytys yllätti rajuudellaan ja nopeudellaan. 1.lapsi, poika syntyi laskettuna aikana, synnytys kesti 6,5 tuntia, ja vaikka kivut olivatkin paikoin kovia kaikki oli jotenkin hallittavissa..vedet menivät vasta kun puhkaistiin kalvot ponnistusvaiheen alkaessa..sairaalaan mennessä oli kohdunsuu auki 6 cm..epämiellyttävillä muttei valtavan kivuliailla supistuksilla

2.lapsi tyttö syntyi viikon lasketun ajan jälkeen, synnytys kesti vajaat 2 tuntia..ja oli raju, alkoi säännöllisillä supistuksilla ja kun sairaalaan päästiin kohdunsuu oli vaan 3 cm auki, salissa meni vedet lähes heti ja ale tunnissa tyttö olikin jo syntynyt. supistuksia tuli varmaan minuutin välein ja kivut olivat kovat, vasta ponnitusvaiheessa helpotti..



nyt siis tulevaa synnytystä ajatellessa huolettaa synnytyksen rajuus ja nopeus sekä se jos jotain yllättävää sattuu..

suurimpana pelkona ehkä vielä jos joutuisi jostain syystä sektioon.

ajatus vatsan silpomisesta tuntuu kamalalta

(etenkin kun olen selvinnyt tikeittä noista alatiesynnytyksistä)



oman kontrollin katoaminen pelottaa myös.kaiken sen kivun keskellä on jotenkin niin toisista riippuvainen..



tälläisiä ajatuksia

äidillä 30 v