Lonkkalasta vauvalla

Heippa Jaffa!



Meilläkin käytiin läpi tuo Von Rosen -lonkkalasta hoito. Meillä tyttö lastoitettiin vasta 5 viikon ikäisenä, koska lonkkamaljat eivät olleet tarpeeksi kuperat ja potkiessaan tyttö olisi saattanut saada reisiluun pään pois paikoiltaan.



Kova paikka se oli meille vanhemmille, vaikka osasimme vähän sitä ajatellakin, koska mulla on ollut myös lonkkaluksaatio samoin mun veljellä ja muutamalla serkulla. Lisäksi esikoistakin aikanaan tarkisteltiin parii kertaan, mutta hän säästyi lastalta.



Meillä tyttö sopeutui lastaan todella hienosti. Ei ollut mitään ongelmia. Enemmän niitä "ongelmia" tosiaan oli äidillä. Tuntui oudolta, kun se äsken vielä niin pehmeä vauva olikin nyt jäykkä pötkö. Kyllä se pari ekaa päivää meinasi vähän väliä itkettää, mutta helpotti sitten, kun huomasin, että vauva pärjää asian kanssa ihan ok.



Käytännön asioista meillä lasta vaikutti eniten imettämiseen. Olin siihen asti imettänyt pääsääntöisesti makuulla, mutta nythän se ei enää onnistunut. Eli meille ohjeistettiin, että syötöt vain istualtaan, koska lasta ei voi makuuttaa kyljellään. Ihon kanssa tuli myös vähän ongelmia. Eli reisiin ilmestyi pientä punoista, kun lasta hiersi. Se oli kuitenkin helposti korjattu Bepanthen-voiteella ja sillä että vedin pienet sukat niihin lastan kärkiin. Selkä meillä sitten meni rikki melko pahasti ja sinne tuli pienet vesikellot. Syynä ilmeisesti hikoilu. No lasta otettiin hetkeksi pois. Selkä pestiin ja siihen laitettiin sellainen Duodermin kostea haavataitos. Sitten lasta takaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa Baepanthen voidetta ja tavallinen haavataitos. Nuo hommat siis tehtiin kotona. Älä nyt kuitenkaan pelästy näistä meidän kokemuksista.



Meillä parantuminen oli todella nopeaa. 1,5 viikon jälkeen lastan laitosta meillä oli eka kontrolli ja silloin myös saatiin kylvettää. Siellä saatiin hyviä uutisia siinä mielessä, että pääsimme seuraavaan uä-tutkimukseen jo seuraavalla viikolla eli lasta oli silloin ollut 2,5 vkoa. Tuon reissun jälkeen lasta saatiin jo jättää pois. Eli me selvisimme hoidosta 2,5 viikolla, vaikka ensin meillekin puhuttiin, että hoito kestää yleesnä 2-3 kuukautta. No asiaan tietysti vaikuttaa paljon tilanne. Meillä se oli alunalkaenkin hyvin lievä. Ilman uä-tutkimusta sitä ei olisi edes havaittu. Mutta kuten kerroin, että vaiva on meillä suvussa, niin sain lähetteen noihin kuviin.



Paljon halauksia, kyllä se siitä! Ja täytyy tosiaan ajatella, että hoito on loppujen lopuksi lyhyt, siitä ei tod.näk. jää mitään pysyviä haittoja lapselle ja että paljon pahempiakin vaivoja voisi olla.



Juuso Petteri ja pikkusisko

Suurkiitos JuusoPetteri vastauksesta!



Eka yö lastan kanssa on nyt takana ja nukahtaminen oli vähän itkuista ja vaikeaa. Tyttö nukkui kuitenkin kohtuullisen hyvin, yhden "ylimääräisen" kerran heräsi. Syötin tosiaan istualtaan minäkin, vaikka meille sanottiin että imetyshetken voisi vauva olla hieman kyljellään.



Vauva nukkui yön selällään, mutta pitäisi kuulemma nukuttaa tasapuolisesti mahallaan ja selällään. Päiväunet nukutan sitten mahallaan, niin voin vähän valvoa häntä samalla.



Hyvä vinkki nuo sukat lastan kärkiin. Tuntuu että lastan kärki hankaa ikävästi vauvan rintaa. Iho-ongelmista puhuivat sairaalassa ja täytyy niihin tosiaan varautua.



Nyt kun on vähän itsekin jo käsitellyt vauvaa lastan kanssa, niin enää ei niin itketä ja alkaa sopeutua.



Meillä siis kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri totesi, että lonkka vähän napsuu, joten lähetti "varmuuden vuoksi" kirurgille. Minulle jäi sellainen kuva että napsuminen oli harmitonta ja lievää. Kuitenkin kirurgin tutkimuksen jälkeen hän sanoi että lonkka liukuu selvästi. Mutta ei kuitenkaan ole kovin paha eli että ei lähde pois paikoiltaan. Tuo kirjoituksesi antoi vähän toivoa, jospa mekin selviäisimme hieman lyhyemmällä hoidolla. Kiitos sinulle!



Ja muitakin kokemuksia mielellään kuulisin



T. Jaffa

Hei Jaffa,



Täällä kohtalotoveri, jonka poika jo konttaa ja nousee tukea vasten pystyyn tomerana sekä ottaa muutaman askeleen tukea vasten :)

Meillä lasta laitettiin viikon ikäisenä, kun vasen lonkka luksoitui. Se oli kamala paikka minulle. Itkin silmät päästäni ja stressasin kaikkea tulevaa. Pari iltaa poika itki hankalaa oloa mutta sitten kai tottui selällään oloon. Meillä tuli lastan myötä vatsavaivat, kun jalat eivät pääseet vapaasti potkimaan ja edesauttamaan vatsan toimintaa. Eli kärsittiin lasta-aika koliikkityyppisestä itkusta. Uutterasti imetin mielikuvituksellisissa asennoissa ja oma kroppa olikin aika jumissa. Mutta täysimetys onnistui alun hankaluuksista huolimatta.

Iho meillä pysyi erittäin hyvänä. Käytin ahkerasti apteekista saatavaa rasvatalkkia ja se oli huipputuote. Pari kertaa kakat tuli niskaa myöten ja silloin olikin aika operaatio putsata :)

Kolmen viikon kontrollin kohdalla lasta vaihdettiin isompaan ja sitten siitä kolmen viikon päästäotettiin pois. Puolivuoitiaana kävimme kontrollissa. Lonkan liikelaajuudet olivat hyvät ja ne olivat stabiilit. Vielä puolitoistavuotiaana käymme tarkistamassa lonkkamaljan, joka oli jo normaalirajoissa.



Nyt voi sanoa, että kuusi viikkoa meni nopeasti. Silloin se tuntui ikuisuudelta, kun pojan oli vaikeaa syödä vatsavaivojen takia ja itkua riitti mahdottoman paljon. Nyt kun olen nähnyt miten joka päivä tulee uusia taitoja ja kehitys etenee, niin huoli ja miettiminen on vähentynyt.



Ollaan tyytyväisiä että lonkat bongattiin ajoissa, olen kuullut että myöhemmin hoitaminen on paljon vaikeampaa.



Tsemppiä kovasti teille, kyllä hommat hoituu !



Ai niin, meillä poika oli niin paljon selällään ja katseli oikealle päin, että pääkin muotoutui vähän toispuoleiseksi. Kun pääsimme lastasta, kiinnitin huomiota asentoihin niin nyt ei päästä huomaa enää eroa. Meillä poika ei lasta-aikana viihtynyt lainkaan mahallaan.



Hyvää kevättä,

Jumpsu

että minua helpotti suunnattomasti se, miten hienosti meitä palveltiin Jorvin sairaalassa. Asiallinen ja ystävällinen kohtelu sekä oikea-aikainen tieto oli ensiarvoisen tärkeää. Lastenkirurgi ja hoitajat olivat ihania :)

Meillä jouduttiin tytöllä laittamaan viikon ikäisenä myös samainen lasta.

Ja itku siinä tosiaan äidille tuli, vaikka kuinka yritti ajatella että voisi olla jotain pahempaakin, että onneksi näin helppo hoitoinen vika...

Kai se johtui osittain siitäkin kun juuri synnyttänyt äiti on herkässä tilassa.

Meillä tyttö oli perätilassa pitkään, vasta ihan viime metreillä kääntyi, hänellä todettiin lonkkaluksaatio, johon sai lastahoitoa 2kuukautta.



Imetys onnistui vain istualleen.



Autoon hommattiin kantokoppaan turvaverkko, kun turvakaukalossa vauvaa ei saanut lastan kanssa kuljettaa.



Käytin vauvaa lastahoidon aikana ihan kylvyssä vaikka neuvoivat käyttämään ainoataan suihkussa. Ekan suihkuyrityksen jälkeen, kun vauva meinasi luiskahtaa lastan välistä lattialle, aloin käyttämään häntä vain kylvyssä, pitää käyttää ihan pikaisesti ja katsoa että jalat ovat hyvin.

Sain lääkäriltä "luvan" kylvetykseen.



Ihoa sain hoidettua niin, että kosteilla vanulapuilla putsasin kaikki taivekohdat, kaulan, kainalot, haarustan. sekä selän, jonka jälkeen kuivasin paikat pyyhkeellä ja lopuksi laitoin apteekista saatavaa TENAVAN RASVATALKKIA, jota neuvottiin lääkärissä laittamaan, varsinkin niihin kohtiin joihin lasta hankaa.



Mielestäni vauva sopeutui lastaan pian.

Vanhemmille se tosiaan on kovempi paikka.

Nukkuminen onnistui tietysti vain selällään, mutta lääkäri neuvoi laittamaan vähän jotain peittoa, niin että vauvan saa vähän kylkiasentoon, pitää vain muistaa tarkastaa että alla olevat käsi ja jalka eivät jää pahaa asentoon.



Nyt meidän tytär on jo 2.5-vuotias. Lonkka kyllä paukkuu edelleen, mutta lonkassa ei pitäisi olla mitään vikaa.

Meille syntyi joulukuussa uusi vauva, perätilassa.

Kauhuissani odotin mitä synnärin lääkärin tarkastuksessa sanotaan vauvan lonkista, olivat kuulemma kunnossa.

Mutta nyt ekan lääkärineuvolan jälkeen saimme lähetteen lonkkakontrolliin.

Katsotaan kuinka meidän käy, vauva on jo 1,5kuukauden ikäinen, enkä tiedä miten sen ikäisellä hoito enää onnistuu.

Toivotaan että selvisimme tällä kertaa ilman lastaa.



Mutta koittakaahan te pärjäillä lastan kanssa, se 2 kuukautta menee ihmeen nopeasti, vaikka vähän se harmittaa kun menee se pienin vauva-aika lastan kanssa.

TSEMPPIÄ!!!

Teille myös Jumpsu ja Siise! Mukava kuulla toisten kokemuksia.



Täytyy tosiaan tuota rasvatalkkia käydä ostamassa apteekista.



Meitä kyllä kiellettiin kokonaan kylvettämästä ja suihkuttamasta vauvaa. Lasta ei kuulemma saisi kastua, ettei siihen jää kosteutta. Eli kehotettiin pesemään vain kosteilla pyyhkeillä.



Jorvissa meitäkin hoidettiin ja ihan hyvä kokemus, vaikkakin asia tuli vähän kuin "puun takaa", niin oltiin molemmat ihmeissään kun lastoitetun vauvan kanssa tultiinkin "rutiinitarkastuksesta" kotiin.



Masuvaivoja tuntui jonkun verran tulevan, ei tosiaan ilma varmaan poistu masusta niin hyvin, kun vauva ei saa jalkojaan liikuteltua.



Autoon vuokrasimme makuukaukalon, koska olemme vielä lähdössä talvilomareissulle.



Eilen oli vauvalla itkuinen päivä, yö meni kuitenkin hyvin ja nyt näyttää rauhallisemmalta. Niinhän se lääkäri sanoi, että pari päivää menee vauvalla sopeutuessa.



Minulle se kovin paikka on juuri tuo, että se kaikista pienin vauva-aika menee lastassa eikä saa pidettyä vauvaa iholla. Tämä kun on meidän kolmas lapsemme, se viimeinen.



Vauva ei ollut perätilassa, ei ollut yliaikainen, eikä ollut esikoinen, eikä suvussa ole ollut lonkkaluksaatiota -> nämä kuulemma kaikki altistavia tekijöitä.



Siise; toivottavasti te selviätte ilman lastaa, mutta kyllä luin tietoa että on lastoitettu vielä 5 kk ikäisiäkin ja hoito onnistunut ihan hyvin. Sehän se pääasia on, että saadaan hoitoa ja lonkat kuntoon.







T. Jaffa