Nyt vanhana äitinä olen ymmärtänyt, että suurin osa nuoren äitien piikittelystä johtuu

Ensinnäkin, aika vähän nuoret äidit haukkuvat vanhoja- yleensä se on juuri toistepäin. Nuoret äidit ovat suunnilleen yhteiskunnan pohjasakkaa, mutta ikääntymistä pelkäävässä väestössä on sallittua lisääntyä viimeiseen asti.



Minä en ole kateellinen yhtään mistään kellekään, kaikista vähiten nyt vanhemmalle äidille joka näin luulee :D. Minun sukupolveni osaa iloita muustakin kuin omistusasunnoista ja/tai akateemisesta tutkinnosta.

En näe peilistä vanhenneeni, enkä kaipaa erityistä huomiota miehiltä. Voi olla, että nuorena sai enemmän, mutta huihai. Saan niiltä miehiltä huomiota, joilta sitä kaipaan ja se on tarpeeksi. Kun herään ja katson peilistä, näen samat kasvot kuin viimeiset 20 vuotta. Takapuoli voi roikkua, mutta muutos on hidasta, eikä sitä itse huomaa. Pitäisi varmaan olla kuva takapuolesta kaksikymppisenä ja nyt, niin havaitsisi eron. Elämässä on paljon tasaisuutta ja vaurautta, jota nuorena ei ollut ja nautin siitä. On työ, on kaunis koti ja on ystäviä. Tervekin olen. Nuoruus oli hauskaa muistaakseni, mutta olihan siinäkin ongelmansa. Minusta koko teoria kateudesta on ihan keksittyä. Eihän 25-vuotiaskaan kadehdi 15-vuotiasta tai 50-vuotias 30-vuotiasta. En tiedä ketään ihmistä, joka haluaisi olla nuorempi kuin on. äitini on nyt 61 ja tuntuu todella onnelliselta. Hänellä on terveyttä, lapsenlapsia, paljon odotettu eläke ja varallisuutta. Hänellä on kaikki mahdollisuudet ja vapaudet, joista nuoremmat voi vaan unelmoida. On aikaa ja rahaa tehdä hauskoja asioita. On lapsenlapset, joita saa seurata ilman jatkuvaa vastuuta ja mieli on sopeutunut pieneen kremppaan, ettei niitä huomaakaan.Tottakai elämä loppuu jossain vaiheessa, mutta ei sellaista kukaan mieti jatkuvasti ja äitini ei pidä itseään lainkaan vanhana.

Olen huomannut, että monet nuoret äidit eivät osaa käyttäytyä. Johtuuko se sitten siitä oman ulkonäön palvonnasta vai mistä, että eivät osaa ottaa muita huomioon. Vai onko se vaan siinä, että sellainen sukupolvi joka on kasvatettu itsekkääksi on nyt tullut äiti-ikään. Olen törmännyt esim busseissa näihin nuoriin äiteihin, jotka vievät koko ratastilan yksinään eivätkä pyynnöstä huolimatta siirrä rattaitaan oikeaan paikkaan. On myös näitä, jotka istuvat kuin tatti vaikka huonokuntoinen vanhus tarvitsisi paikan. Nämä nuoret äidit eivät vahingossakaan hymyile vieraille lapsille, jotka yrittävät ottaa kontaktia. Keski-ikäiset ja vanhemmat naiset osaavat käyttäytyä ihan eri tavalla liikenteessä, kaupoissa ja ravintoloissa.

Puhutko nyt tosiaan nuorista ÄIDEISTÄ??? Että jos on esim. 20 vee äiti, niin ei osaa käyttäytyä ja jos on 20 vee lapseton, niin osaa. Kuulostaa aika hassulta.



Ja muuten tätä asiaa kommentoiden, mua sitten nyppi tuolla kerhossa semmonen mua kymmenen vuotta vanhempi äiti, joka päivästä toiseen katsoi mua aina arvostelevasti päästä varpaisiin ja eikä koskaan ryhtynyt kanssani keskustelemaan. Ois varmaan pitäny hankkia samanlaiset silmäpussit, jättää oma tukka värjäämättä ja heittää päälle 10 vuotta vanhat rytkyt, niin oisin ehkä ollut hänen tasollaan ja kelvannut keskusteluun hänen kanssaan.

pelottaa, mitä opettavat aikanaan lapsilleen. Olen bussissa myös seurannut ja tuntuu, että alle 25-vuotiaille on täysin mahdotonta huomioida toisia ihmisiä. Esimerkiksi eilen bussiin tuli noin 80-vuotias nainen kepin kanssa ja yksikään lähellä istuvista ei nostanut takapuoltaan. Siinä istuivat 15- ja 25 -vuotiaat kuin tatit tuoleillaan. Eikö ne tajua edes sitä, millainen vahinko tulee, jos tuon ikäinen kaatuu bussin kurvatessa? Vanhoilla tasapaino on heikentynyt ja luut hauraat. Minä nousin monta riviä taaempaa ja tarjosin paikkaani tälle mummulle. Ylipäätään ihmiset on huonoja antamaan toisille paikkaa, mutta kaikkein huonoimpia ovat nämä nuoret. Missä vaiheessa kasvatus on muuttunut tuollaiseksi, ettei tarvi toisia ihmisiä enää huomioida? Varmaan on fiksujakin nuoria, mutta enpä ole ainakaan tuolla omalla linjalla törmännyt. Raskaana ollessani (ihan viimeisilläni) seisoin aikani, kunnes huomautin eräälle noin 16-18 -vuotiaalle nuorelle miehelle, että haluaisin istua ja voisiko hänen reppunsa pärjätä ilman omaa istuinta ruuhkabussissa. Poika katsoi tympeästi ja siirtyi ikkunan puolelle ottaen repun syliin.

Jos itsekäs kaiken saamaan tottunut kaksikymppinen saa lapsen, niin eipä se asia juuri muutu. Ei ole tarvinnut koskaan välittää muista, ei ole tarvinnut antaa paikkaansa iäkkäämmälle, on vaan opittu siihen että minä ole kaiken keskipiste. Niin mihinkäs ne ominaisuudet äitinä yhtäkkiä katoaisivat. En millään haluaisi moittia juuri nuoria äitejä, mutta koskaan en ole törmännyt esim kolmenkympin toisella puolen olevaan äitiin joka läväyttäisi lastenrattaat niin leveästi ettei muut mahdu ollenkaan. Eikä parista pyynnöstä huolimatta voi nostaa pyllyään penkistä. Tai sellaiseen nelikymppiseen, joka ei pyynnöstä huolimatta antaisi istumapaikkaansa vanhukselle. Ja näitä nuorten äitien kömmähdyksiä näkee niin usein kun paljon liikkuu julkisilla liikennevälineillä ja kiertelee yleensäkin kaupungilla.

No mä en kyllä ole törmännyt äiteihin(en nuoriin enkä vanhoihin), jotka ovat käyttäytyneet kuten 26 sanoo. En sitten tiedä missä asut, mutta täällä Länsi-Suomessa en ainakaan ole koskaan tollaista käyttäytymistä nähnyt.



Epäilen, ettei se käyttäytyminen kuitenkaan ole siitä iästä kiinni.

Siis vain pari. Erilaisia nuorten äitien käytösongelmia näkee päivittäin.

5 vuoden kotiäitiyden jälkeen voin väittää, että minulla on melko laaja kokemuspohja siitä minkälaisia äitejä puistoissa, kauppakeskuksissa, kerhotoiminnassa yms liikkuu.



Osa on mukavia ja ystävällisiä, hierovat tuttavuutta ja ovat sosiaalisia ja omaavat käytöstavat.

Osa katsoo nenänvartta pitkin, kuuntelee ja selvästi arvostelee kuulemaansa ja näkemäänsä omassa pienessä päässään.

Osa viestittää jo olemuksellaan, että älä tule lähemmäs.



Koskaan, en koskaan muista saaneeni jäätävää kohtelua minua nuoremmilta äideiltä. Vanhemmilta kyllä! On katsottu nenänvartta pitkin, on oltu tylyjä, kuulteni on arvosteltu nuoria äitejä, siirrytty toiselle puolle puistoa kun olen tullut lasteni kanssa leikkimään jne.



t. 29-v

Olin lähes 27 v kun esikoinen syntyi, ja se oli juuri sopiva.

jotkut iäkkäämmät naiset toki kadehtivat nuoria, erityisesti tietenkin kauniita naisia. Ja jotkut vähemmän kauniit naiset kadehtivat kauniita, ylipainoiset normaalipainoisia, vanhat miehet nuoria, lihavat hoikkia jne. Lista on loputon. On varmasti totta, että jotkut ihmiset kadehtivat toisia ja näyttävät sen kurjalla, elämäänkyllästyneellä käytöksellä.



Ja täytyy sanoa, että onneksi ne miehet tosiaan katsovat muitakin kuin alle 25-vuotiaita, lapsekkaan söpöjä tyttöjä. Papatkin flirttailevat mummojen kanssa jne. On surullista, jos ihminen ei tule toimeen oman vanhenemisensa kanssa - jos nimittäin on kovin tympeä ja laittautuu ankeannäköiseksi, tuskin monenkaan pää kääntyy.