Lue keskustelun säännöt.
Sainkin vielä yhden pienen huollettavakseni...
29.01.2009 |
Tyttäreni on, tai oli, pienen tytön yksinhuoltaja. Tyttäreni menehtyi äskettäin ja lapsi tulee nyt meille asumaan ja meidän huollettavaksi. Miten ihmessä me jaksamme? :( Olen viimeksi hoitanut pieniä lapsia 30 vuotta sitten ja taloudellinen tilanne on huono. Toivottavasti rakkaus kantaa meitä eteenpäin...
Kommentit (9)
Jos on totta, niin kannattaisiko asiasta keskustella ihan vakavasti. Jos jo nyt tuntuu ettei tule jaksamaan, niin entäs kun sinulle ikää tulee lisää ja lapsen ja nuoren kasvussa kuitenkin vaativampia aikoja.Kannattaisiko miettiä lapsen sijoitusta muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekulle vieraalleko? Hänellä ei ole mitään yhteyksiä isänsä sukuun, ja minä ja mieheni olemme aina olleet tytön elämässä paljon läsnä.
kuin joutua taas vaihtamaan. Yhden kodin hän on jo menettänyt. Ja tietysti olette mukana lapsen elämässä!
Jos on totta, niin kannattaisiko asiasta keskustella ihan vakavasti. Jos jo nyt tuntuu ettei tule jaksamaan, niin entäs kun sinulle ikää tulee lisää ja lapsen ja nuoren kasvussa kuitenkin vaativampia aikoja.Kannattaisiko miettiä lapsen sijoitusta muualle?
rakastava adoptio perhe olisi hyvä mahdollisuus jos itse et tiedä jaksatteko?
entäs kun ette jaksakkaan, kenelle se isompi lapsi sitten menee? lastenkotiin? pienemmät lapset saa helpommin perheen kun isommat lapset.
mielummin kerta rytinä kuin ainainen kitinä.
pitää lapsenlapseni. Eihän tuo ole ensiommäinen eikä taatusti viimeinen kerta kun lapsi kasvaa isovanhempiensa kasvattamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää lapsenlapseni. Eihän tuo ole ensiommäinen eikä taatusti viimeinen kerta kun lapsi kasvaa isovanhempiensa kasvattamana.
vain taistelusta oman lapsenlapsen puolesta koska kyse ensisijaisesti on LAPSEN edusta ja parhaasta.
Jos ap ajattelee että edellytyksiä jaksaa ei ehkä ole ja talouskin on mitä on joten kyllä RAKKAUS kantaa niin ei toi kyllä lapsen kannalta ole se paras mahdollinen lähtökohta.
Entäs kun itse ikääntyy ja taouskin menee vain tiukemmalle (tulee eläke ikä ja lapsi kuluttaa kasvaessaan enemmän) ja se pelkkä rakkaus ei enää kanna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on varmasti väsynyt, koska on vasta menettänyt tyttärensä! Se on ihan ymmärrettävää. Ap on ilmeisesti itse halunnut lapsen luokseen asumaan, ei kai häntä ole pakotettu ottamaan lasta. Rakkautta lasta kohtaan vaikuttaa olevan.
Eikä lapsen elättämiseen ja kasvattamiseen tarvi olla rikas. Vähälläkin voi pärjätä. Lapsen kannalta tämä on varmasti paras ratkaisu.
Ap tarvitsee nyt rohkaisua tähän tilanteeseen, ei epäröintiä tai ihmettelyä.
Voimia paljon, ap!
Olen pahoillani menetyksestäsi.
Mutta en usko että sosiaaliviranomaiset antavat mummolle pienen lapsen huoltajuutta jos olet yli viisikymppinen.