vauvalle huutaminen

Minulla ei ole lapsia joten olen ehkä jäävi sanomaan mitään mutta jos sillä huutamisella ehkäisee tapahtumasta/tekemästä jotain oikeasti pahaa/lopullista niin onko se sitten niin karmeaa..

Harvemmassa taitaa olla ne, jotka ei ole huutanut. ;)
Äidit syyllistää toisiaan ihan turhaan ja ennenkaikkea syyllistyy.

-neuvolan täti

Joo. Huusin parikuiselle: "älä huuda!!" ja sit alko naurattaa, kun aattelin tilannetta ulkopuolisen silmin...siis että huutaa, et älä huuda :) eli älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon?!?

Olen ja kerran läpsäisin sitä myös kasvoille, en mitenkään kovasti. Meni vain hermot kun se naama punaisena rääkyi.

Tempperamenttisena ihmisenä niin kyllä olen. En nyt ehkä ihan vastasyntyneelle mutta vauvalle kuitenkin.. sitä kun huutoa kuuntelee jokusen kuukauden kaiket yöt ja päivät niin kyllä sieltä muutamaan otteeseen on äräpäät lennellyt.

olen huutanut lapsilleni ja mitä sitten? En muista koska ekan kerran, en varmaan ihan pikkuvauvana, mutta noin 1-vuotiaalle kyllä ja siitä ylöspäin aina välillä. Lapsetkin huutaa mulle ja mieskin täällä välillä jollekin huutaa ja joskus sitten huumorilla sanon, että nyt otetaan yhteinen iltahuuto ja puretaan paineet ja sit me tosiaan huudetaan pari minuuttia kaikki. 

Missä sitä ihminen näyttäisi tunteensa jollei kotonaan? Eikö teillä jotka ette koskaan huuda, tee edes mieli huutaa? Kun vauva/taapero/lapsi on tyytymätön ja te teette kaikkenne ja toinen vain kitisee, tekee jotain vaarallista, pissaa tahallaan olohuoneen matolle, lähestyy kiehuvaa hellaa korokejakkaran kanssa, koska on 1,5 vuotiaana päättänyt olla chef ja haluaa "tekottaa toppaa", vauveli herää puolen tunnin välein heiluttelemaan peppuaan, koska on juuri oppimaisillaan miten kontataan jne... loputtomiin, niin eikö teillä mene hermo koskaan? ja varsinkin, miksi te ette mielestänne saisi huutaa, mikä siinä huudossa on niin pelottavaa? Siis ihan tosi, teidän lapset tulee säikkymään päiväkotia, koulua jne. koska ei ne opet siellä aina lepertele....

Ja mikä tärkeintä, minusta lapsen pitää oppia, että hänelläkin on oikeus huutaa, vanhemmat suorastaan toimivat esimerkkeinä, että kun ketuttaa saa ketuttaa ja sen saa näyttää ja se pitää näyttää...

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:01"]

En. Osaan käyttää ehkäisyä.

[/quote]

Mutta et osaa käyttää sisälukutaitoa? Koskeeko sinua täällä kaikki lapsi keskustelut? Koskiko tämä sinua? Onko sinulla kuitenkin joku salattu vauva jossain?

Ei ole ihme ettö lapsettomia mollataan täällä.

[/quote]

Tarkoitus oli huomauttaa, ettei ole tullut tarvetta huutaa vauvalle, kun olen osannut käyttää ehkäisyä eikä vauvaa ole näin päässyt yntymään. Luulin tämän olevan aika yksiselitteistä, mutta ilmeisesti sitten ei. Toivottavasti nyt selkisi.

2

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:00"]Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse.

Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa.

Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
[/quote]

No ei nyt näinkään. Itse en ole vauvalle huutanut, mutta (myöskin refluksivauvan) isälle. Ihan väsyneisyyttäni kun joku mitätön sai siinä tilanteessa kiehahtamaan yli. Vauva nauroi iloisesti kun äiti oli niin hassu. Joten, jos olisin vauvalle huutanut, tuskin olisi traumatisoitunut. Vauva oli vielä isänsä sylissä, eli ehkä jopa luuli että huusin hänelle.
Off topicina, vauvan nauru kyllä nopeasti lannisti kiukun, ja äiti tosiaan huomasi miten hassu olikaan.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]olen huutanut lapsilleni ja mitä sitten? En muista koska ekan kerran, en varmaan ihan pikkuvauvana, mutta noin 1-vuotiaalle kyllä ja siitä ylöspäin aina välillä. Lapsetkin huutaa mulle ja mieskin täällä välillä jollekin huutaa ja joskus sitten huumorilla sanon, että nyt otetaan yhteinen iltahuuto ja puretaan paineet ja sit me tosiaan huudetaan pari minuuttia kaikki. 

Missä sitä ihminen näyttäisi tunteensa jollei kotonaan? Eikö teillä jotka ette koskaan huuda, tee edes mieli huutaa? Kun vauva/taapero/lapsi on tyytymätön ja te teette kaikkenne ja toinen vain kitisee, tekee jotain vaarallista, pissaa tahallaan olohuoneen matolle, lähestyy kiehuvaa hellaa korokejakkaran kanssa, koska on 1,5 vuotiaana päättänyt olla chef ja haluaa "tekottaa toppaa", vauveli herää puolen tunnin välein heiluttelemaan peppuaan, koska on juuri oppimaisillaan miten kontataan jne... loputtomiin, niin eikö teillä mene hermo koskaan? ja varsinkin, miksi te ette mielestänne saisi huutaa, mikä siinä huudossa on niin pelottavaa? Siis ihan tosi, teidän lapset tulee säikkymään päiväkotia, koulua jne. koska ei ne opet siellä aina lepertele....

Ja mikä tärkeintä, minusta lapsen pitää oppia, että hänelläkin on oikeus huutaa, vanhemmat suorastaan toimivat esimerkkeinä, että kun ketuttaa saa ketuttaa ja sen saa näyttää ja se pitää näyttää...

 
[/quote]

No juurikin näin. Joku jaksoi kirjoittaa sen miten itsekin ajattelen.

Meillä huudetaan välillä niin että kitarisat vilkkuu. Ja ai että tekee hyvää päästellä höyryjä.
Kaikki tunteet on sallittuja. Raja menee siinä että ketään ei satuteta.

Turha varmaan edes mainita että iloisia ja hyviäkin tunteita näytetään hyvin avoimesti, säästelemättä pusuja ja haleja.

2

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]Olen ja kerran läpsäisin sitä myös kasvoille, en mitenkään kovasti. Meni vain hermot kun se naama punaisena rääkyi.
[/quote]

Jumalauta mikä ämmä. Ansaitsisit kunnolla pataan itse. Mieluiten 150 kiloiselta painonnostajalta, että olisi samat voimasuhteet.

#33

2

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]olen huutanut lapsilleni ja mitä sitten? En muista koska ekan kerran, en varmaan ihan pikkuvauvana, mutta noin 1-vuotiaalle kyllä ja siitä ylöspäin aina välillä. Lapsetkin huutaa mulle ja mieskin täällä välillä jollekin huutaa ja joskus sitten huumorilla sanon, että nyt otetaan yhteinen iltahuuto ja puretaan paineet ja sit me tosiaan huudetaan pari minuuttia kaikki.  Missä sitä ihminen näyttäisi tunteensa jollei kotonaan? Eikö teillä jotka ette koskaan huuda, tee edes mieli huutaa? Kun vauva/taapero/lapsi on tyytymätön ja te teette kaikkenne ja toinen vain kitisee, tekee jotain vaarallista, pissaa tahallaan olohuoneen matolle, lähestyy kiehuvaa hellaa korokejakkaran kanssa, koska on 1,5 vuotiaana päättänyt olla chef ja haluaa "tekottaa toppaa", vauveli herää puolen tunnin välein heiluttelemaan peppuaan, koska on juuri oppimaisillaan miten kontataan jne... loputtomiin, niin eikö teillä mene hermo koskaan? ja varsinkin, miksi te ette mielestänne saisi huutaa, mikä siinä huudossa on niin pelottavaa? Siis ihan tosi, teidän lapset tulee säikkymään päiväkotia, koulua jne. koska ei ne opet siellä aina lepertele.... Ja mikä tärkeintä, minusta lapsen pitää oppia, että hänelläkin on oikeus huutaa, vanhemmat suorastaan toimivat esimerkkeinä, että kun ketuttaa saa ketuttaa ja sen saa näyttää ja se pitää näyttää...   [/quote] No juurikin näin. Joku jaksoi kirjoittaa sen miten itsekin ajattelen. Meillä huudetaan välillä niin että kitarisat vilkkuu. Ja ai että tekee hyvää päästellä höyryjä. Kaikki tunteet on sallittuja. Raja menee siinä että ketään ei satuteta. Turha varmaan edes mainita että iloisia ja hyviäkin tunteita näytetään hyvin avoimesti, säästelemättä pusuja ja haleja.

[/quote]

Onneksi et ollut minun äitini. 

2

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]Olen ja kerran läpsäisin sitä myös kasvoille, en mitenkään kovasti. Meni vain hermot kun se naama punaisena rääkyi.
[/quote]

Jumalauta mikä ämmä. Ansaitsisit kunnolla pataan itse. Mieluiten 150 kiloiselta painonnostajalta, että olisi samat voimasuhteet.

#33
[/quote]

Se on vaan voi voi..
T. Kyseinen ämmä

Jos puhutaan jo isommasta lapsesta, taaperosta, joka oli nappaamaisillaan tiskipöydän reunalle unohtuneen japanilaisen kokkiveitsen, niin kyllä huusin... Ja käsi pysähtyi siihen paikkaan.

Ihan varmaa mä olen sitäkin tehnyt. Mä huudan kaikenikäisille, kun suututtaa. Se on mun valitettava tapa toimia, en osaa olla suomalaisen korrekti, vaikka läpeeni suomalainen olenkin.

Eihän se vauva huutamisesta säry, eikä edes muista.

ps. mulla on neljä teiniä. Huudetaan yhdessä toisinaan vittuperkeleitä. Se helpottaa.

2

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:00"]Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse.

Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa.

Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
[/quote]

No ei nyt näinkään. Itse en ole vauvalle huutanut, mutta (myöskin refluksivauvan) isälle. Ihan väsyneisyyttäni kun joku mitätön sai siinä tilanteessa kiehahtamaan yli. Vauva nauroi iloisesti kun äiti oli niin hassu. Joten, jos olisin vauvalle huutanut, tuskin olisi traumatisoitunut. Vauva oli vielä isänsä sylissä, eli ehkä jopa luuli että huusin hänelle.
Off topicina, vauvan nauru kyllä nopeasti lannisti kiukun, ja äiti tosiaan huomasi miten hassu olikaan.
[/quote]

No voi jumalauta ja lässyti läpäti lää.
Älä sitten pois romahda ihan pieneksi murusiksi kun ensimmäisen kerran huudat ihan sille lapsellekin.

Lapset herättää monenlaisia tunteita ja se on ihan okei. suorastaan NORMAALIA.

Täydellisyyteen pyrkiminen voi olla hyvin vaarallista ja johtaa ties mihin pimahdukseen ennen pitkää. Ei ne lapset ihan pienestä rikki mene.
Mutta jokainen vanhempi kulkee sen matkan omaan tahtiin kun ymmärtää tämän.