vauvalle huutaminen
Kommentit (82)
Joo, kerran huusin 4kk ikäiselle umpiväsyneenä. Säikähdin itsekin sitä.
olen huutanut, umpiväsyneenä ja monta kertaa. Huudot liittyneet juuri lapsen itkemiseen, pidä pää kiinni tms. Nyt lapset reippaita koululaisia. Älä ajatteyle asioita liian vaikeesti, nyky-yhteisk. ongelma on juuri täydellisyys ja siihen pyrkiminen. Kukaan täällä ei ole täydellinen.
No olkaa kaikki niin pyhymyksiä. Meidän refluksivauva heräili kaikki yöt vähintään kahden tunnin välein seitsemän kuukauden ikäiseks ja päivät kannettiin eikä päiväunia nukuttu kun pikkupätkissä, niin kyllä olin niin väsynyt että huusin. Enemmän kuin kerran. Saakaa itse kipeä lapsi ja sanokaa sitten uudestaan, että kyllä hermot pitää aina. Ja olen oikeasti todella rakastava ja omistautunut äiti, mutta en täydellinen.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:54"]
No olkaa kaikki niin pyhymyksiä. Meidän refluksivauva heräili kaikki yöt vähintään kahden tunnin välein seitsemän kuukauden ikäiseks ja päivät kannettiin eikä päiväunia nukuttu kun pikkupätkissä, niin kyllä olin niin väsynyt että huusin. Enemmän kuin kerran. Saakaa itse kipeä lapsi ja sanokaa sitten uudestaan, että kyllä hermot pitää aina. Ja olen oikeasti todella rakastava ja omistautunut äiti, mutta en täydellinen.
[/quote]Luitkohan aiemmat viestit?
kun kaksoset oli vauvoja, sain huutokohtauksia. siis päässä pimeni. olin niin väsynyt ja lapset sahasivat sairaalan ja kodin väliä, mistään ei saanut apua ja tuntui, että pää räjähtää unen puutteeseen ja siihen vauvojen loputtomaan itkuun. hengissä selvittiin ja näin kymmenen vuotta sitten en muista ajasta muuta kuin että kamalaa oli.
Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse.
Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa.
Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
Väsyneenä kyllä :( mies töissä 24/7 eikä kukaan auta. Omatunto kärsii ja pyydän aina vauvalta anteeksi miljoonien suukkojen kera
Olen :(
Olen yh ja vauvan kanssa ensikuukaudet oli tosi rankkoja lähinnä henkisesti. Jatkuvaa itkemistä ja parkumista, lukuisia kilometrejä ympäri kämppää kantaen, unettomia öitä ja valtava stressi kaikesta ja sokerina pohjalla oma epävarmuus omasta äitiydestä ja tavoista toimia. Välillä sitten hermo petti ja saatoin karjaista vauvalle tyyliin "huuda sitten kun mikään ei kelpaa" ja menin parvekkeelle itkemään, osittain väsymystäni ja osittain huonoa omaatuntoa että huusin vauvalle.
Onneksi hain ja sain apua, konkreettista lastenhoitoapua sekä jutteluapua psykologilta. Vauva on pian vuoden ja elämä on hurjasti helpompaa isomman vauvan kanssa, luotan itseeni ja kykyihini äitinä sekä säännöllinen juttelu psykologin kanssa pitää mielen "tyhjänä", ettei stressi kasaannu. Ja lapsikin on mitä valloittavin, reipas, sosiaalinen, rohkea ja utelias, antaa lisää voimia itsellekin kun tiedän, että alun vaikeudet puolin ja toisin ei jättäneet vakavia jälkiä :)
Tsemppiä myös muille äideille, rohjetkaa pyytää apua!
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:00"]
Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse. Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa. Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
[/quote]
Sanoo ihminen, joka ei ole kokenut sitä tilannetta. Ei minustakaan hyvältä tuntunut enkä toki huutanut vauvoille 24/7. Olen ihan tavallinen nainen ja rakastava äiti, mutta kun väsyneenä olet sietokyvyn äärirajoilla, ei kukaan kestä.
Kun vauvan itku herättää sut liki 20 kertaa yössä, vuorokaudesta vauva kirkuu koliikkiaan 8 tuntia ja toimit kuin kone syöttäen ja kanniskellen ja kaikkesi yrittäen. Ja kun niitä vauvoja oli kaksi ja mulla sylejä vain yksi ja kun kumpikin huusi tunnista toiseen, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, niin ei ihan todella pää kestänyt.
t. kaksosten äiti
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:54"]No olkaa kaikki niin pyhymyksiä. Meidän refluksivauva heräili kaikki yöt vähintään kahden tunnin välein seitsemän kuukauden ikäiseks ja päivät kannettiin eikä päiväunia nukuttu kun pikkupätkissä, niin kyllä olin niin väsynyt että huusin. Enemmän kuin kerran. Saakaa itse kipeä lapsi ja sanokaa sitten uudestaan, että kyllä hermot pitää aina. Ja olen oikeasti todella rakastava ja omistautunut äiti, mutta en täydellinen.
[/quote]
Minulla ei ollut refluksivauvaa, mutta olen ärähtänyt silti. Joskus laittanut lapsen omaan sänkyyn, sanonut että "huuda sitten" ja lähtenyt pois. Kun olen hengittänyt hetken syvään, olen palannut lapsen luo, ottanut syliin, halannut&suukottanut ja jatkanut rauhottelua. Jos olen ärähtänyt, olen aina halannut lasta ja pyytänyt anteeksi. Vaikkei hän ymmärtäisikään. Ja pitänyt sylissä, halannut. Näyttänyt että on tärkeä. Ja pidän muulloinkin, paljon. Joskus ihmisellä voi mennä hermo. Totta, että ärähtäminen tai huutaminen kertoo siitä, että ei enää jaksa. Ja itseään pitää voida hillitä. MUTTA vaikka olen äiti, minulla on oikeus tunteisiin. Joskus ne ovat purkautuneet väärin. Ei usein, mutta niin on käynyt. En ole ylpeä siitä, mutta häpeilykään ei asiaa muuta. Pikemminkin pahentaa. Kenellä tahansa voi huonona päivänä keittää yli. Ei se huutaminenkaan hyvä ole, mutta voisi käydä huonomminkin.
Hyvä että näistä uskaltaa äidit kertoa!
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:01"]
En. Osaan käyttää ehkäisyä.
[/quote]
Mutta et osaa käyttää sisälukutaitoa? Koskeeko sinua täällä kaikki lapsi keskustelut? Koskiko tämä sinua? Onko sinulla kuitenkin joku salattu vauva jossain?
Ei ole ihme ettö lapsettomia mollataan täällä.
Olen huutanut tyynyyn, kun refluksivauva herää, herää, herää, herää ja edellisestä edes kahden tunnin unista putkeen oli kolmisen kuukautta.
En, mut lähellä on ollut. Se, että menettää hermonsa vauvaan on aina merkki siitä, että äiti alkaa olla psyykkisesti tai fyysisesti niin väsynyt, että tarvitsee aikalisän. Jos huudat vastasyntyneelle, niin mieti rehellisesti mikä siihen on syynä ja miten saisit tilannetta helpotettua. Siihen kierteeseen ei kannata jäädä, että ei hae apua koska oma käytös hävettää, koska ei ihminen ole kone ja jos rajat tulee vastaan niin ne tulee vastaan, minkäs teet.