vauvalle huutaminen
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]olen huutanut lapsilleni ja mitä sitten? En muista koska ekan kerran, en varmaan ihan pikkuvauvana, mutta noin 1-vuotiaalle kyllä ja siitä ylöspäin aina välillä. Lapsetkin huutaa mulle ja mieskin täällä välillä jollekin huutaa ja joskus sitten huumorilla sanon, että nyt otetaan yhteinen iltahuuto ja puretaan paineet ja sit me tosiaan huudetaan pari minuuttia kaikki. Missä sitä ihminen näyttäisi tunteensa jollei kotonaan? Eikö teillä jotka ette koskaan huuda, tee edes mieli huutaa? Kun vauva/taapero/lapsi on tyytymätön ja te teette kaikkenne ja toinen vain kitisee, tekee jotain vaarallista, pissaa tahallaan olohuoneen matolle, lähestyy kiehuvaa hellaa korokejakkaran kanssa, koska on 1,5 vuotiaana päättänyt olla chef ja haluaa "tekottaa toppaa", vauveli herää puolen tunnin välein heiluttelemaan peppuaan, koska on juuri oppimaisillaan miten kontataan jne... loputtomiin, niin eikö teillä mene hermo koskaan? ja varsinkin, miksi te ette mielestänne saisi huutaa, mikä siinä huudossa on niin pelottavaa? Siis ihan tosi, teidän lapset tulee säikkymään päiväkotia, koulua jne. koska ei ne opet siellä aina lepertele.... Ja mikä tärkeintä, minusta lapsen pitää oppia, että hänelläkin on oikeus huutaa, vanhemmat suorastaan toimivat esimerkkeinä, että kun ketuttaa saa ketuttaa ja sen saa näyttää ja se pitää näyttää... [/quote] No juurikin näin. Joku jaksoi kirjoittaa sen miten itsekin ajattelen. Meillä huudetaan välillä niin että kitarisat vilkkuu. Ja ai että tekee hyvää päästellä höyryjä. Kaikki tunteet on sallittuja. Raja menee siinä että ketään ei satuteta. Turha varmaan edes mainita että iloisia ja hyviäkin tunteita näytetään hyvin avoimesti, säästelemättä pusuja ja haleja.
[/quote]
Onneksi et ollut minun äitini.
[/quote]
Hah, onni tosiaan. :D
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]
Olen ja kerran läpsäisin sitä myös kasvoille, en mitenkään kovasti. Meni vain hermot kun se naama punaisena rääkyi.
[/quote]
Vauva-parka :(
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:00"]Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse.
Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa.
Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
[/quote]
Just tämmösten asenteiden takia umpiväsyneet äidit ei uskalla pyytää apua. Ei kukaan huvikseen itkevälle vauvalle huuda. Olen itse joskus vauvalle huutanut ja hävennyt omaa käytöstäni ja avun pyytämisen kynnys vaan kasvoi entisestään. Pelkäsin leimautumista ja häpesin sitä kun olin niin huono äiti, joka ei osannut mennä sinne vessaan huutamaan. Mieskin syyllisti ja uhkasi erolla ja lastensuojeluilmoituksella, koska hyvä äiti ei huuda lapselle. Tunsin olevani täysin yksin huonosti nukkuvan, huutavan ja allergisen vauvan kanssa. Se oli kamalaa aikaa. En edes muista niistä ajoista kun sen valtavan väsymyksen ja sen syyllisyyden siitä, että minä en osaa olla oikeanlainen äiti.
[/quote]
Tsempit sinulle!! Mies ei ole ymmärtänyt väsymystäsi. :( se on todella inhottava tunne, jos toinen ei ymmärrä!
Oon katunu tätä niin paljon, mutta huusin vaan tosi kovaa "ääääääääääää oo hiljaa mä en kestä enää" mun vauvalle kun olin kuunnellut 7 tuntia itkua ja kello oli viisi aamulla. Vauva oli sillon varmaan 6-7vkon ikäinen :(((( en sillee suoraan sille sen naaman edessä mut siinä vieressä se oli ::/
Olen huutanut ja itkenyt väsymystäni, kun silppuisia öitä on ollut takana pian vuoden verran. Ei loppuraskaudessakaan enää juuri nukuttu, kun pienikin liikahdus sattui...
Useamman kerran olen valittanut neuvolassa väsymystä ja vauvan uniongelmia. Ei niitä oikeasti kiinnosta auttaa, voivottelevat vain. Jos sanoisin, että tekee mieli juosta rekan eteen, niin auttaisiko sitten joku?
Olen huutanut. Olen muutenkin kova huutamaan. Se on vähän semmonen huono tapa. :/
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:57"]Olen huutanut ja itkenyt väsymystäni, kun silppuisia öitä on ollut takana pian vuoden verran. Ei loppuraskaudessakaan enää juuri nukuttu, kun pienikin liikahdus sattui...
Useamman kerran olen valittanut neuvolassa väsymystä ja vauvan uniongelmia. Ei niitä oikeasti kiinnosta auttaa, voivottelevat vain. Jos sanoisin, että tekee mieli juosta rekan eteen, niin auttaisiko sitten joku?
[/quote]
Mene nukkumaan.
Ja nuku aina kun voit. Vaikka vuorokausirytmi menisi päin persusta niin malta mennä nukkumaan aina kun siihen on mahdollisuus. Ostat paketillisen korvatulppia.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:57"]Olen huutanut ja itkenyt väsymystäni, kun silppuisia öitä on ollut takana pian vuoden verran. Ei loppuraskaudessakaan enää juuri nukuttu, kun pienikin liikahdus sattui...
Useamman kerran olen valittanut neuvolassa väsymystä ja vauvan uniongelmia. Ei niitä oikeasti kiinnosta auttaa, voivottelevat vain. Jos sanoisin, että tekee mieli juosta rekan eteen, niin auttaisiko sitten joku?
[/quote]
Tosi inhottavaa et sulla on tollanen tilanne ja ettei neuvolassa oo voitu mitenkään auttaa :(( en voi mitenkää auttaa tietenkään mut toivottavasti sulla helpottais ja oot varmasti tehnykki jo kaikkes et saisit nukuttua :(
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:00"]Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse.
Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa.
Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
[/quote]
Just tämmösten asenteiden takia umpiväsyneet äidit ei uskalla pyytää apua. Ei kukaan huvikseen itkevälle vauvalle huuda. Olen itse joskus vauvalle huutanut ja hävennyt omaa käytöstäni ja avun pyytämisen kynnys vaan kasvoi entisestään. Pelkäsin leimautumista ja häpesin sitä kun olin niin huono äiti, joka ei osannut mennä sinne vessaan huutamaan. Mieskin syyllisti ja uhkasi erolla ja lastensuojeluilmoituksella, koska hyvä äiti ei huuda lapselle. Tunsin olevani täysin yksin huonosti nukkuvan, huutavan ja allergisen vauvan kanssa. Se oli kamalaa aikaa. En edes muista niistä ajoista kun sen valtavan väsymyksen ja sen syyllisyyden siitä, että minä en osaa olla oikeanlainen äiti.
[/quote]
Tsempit sinulle!! Mies ei ole ymmärtänyt väsymystäsi. :( se on todella inhottava tunne, jos toinen ei ymmärrä!
[/quote]
Kiitos! Nuo ajat jo onneksi takana, mutta kellekään en samaa toivo. Toivon että väsyneet äidit uskaltaisivat puhua ja pyytää apua ilman häpeää ja syyllistymistä.
53 tässä vielä: vauvalla on allergioita (testit tulossa) ja on melkoinen tissitakiainen. Neuvolassa annettiin ymmärtää, että kyllä puolivuotias nukkuu jo täydet yöt ilman imetystä. Toteutusyritykset johtivat siihen, että lapsi itki koko yön ja aamulla en tiennyt, uskallanko puurovettä lämmittää vai palaako kattila ja koko talo...
Aikamme yritettiin ja päätettiin heivata ohjeet nurkkaan. Vauva nukkuu perhepedissä, parivuoteen joustinpatja on lattialla ettei tarvitse pelätä tippumista korkealta. Tissin saa heti kun haluaa. Saamme kaikki paremmin unta eikä enää tee mieli vahingoittaa itseään.
Mutta neuvolasta ei tosiaan oikeasti saa apua. Ei sieltä kukaan tule kuuntelemaan, kuinka vauva huutaa klo 01-05 joka yö. Siksi en aio siellä enää mitään kertoakaan, kun kaikki vain aina kuuluu ikään ja asiaan.
Olen joskus huutanut tyynyyn, kun olen ollut niin väsynyt. Välillä tuntui kuin olisin seonnut. Nyt en enää huuda. Hermot toki saattaa palaa, mutta pystyn hillitsemään tunteeni.
-N25-
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"]
Olen ja kerran läpsäisin sitä myös kasvoille, en mitenkään kovasti. Meni vain hermot kun se naama punaisena rääkyi.
[/quote]
Vauva-parka :(
[/quote]
Ei siihen sattunut. Se oli kevyt läpsäisy, en minä oikeasti lyönyt sitä.
en ole huutanut mutta normaali äänen sävyllä kyllä sanonut "oonny jo hiljaa ja koita nukkua. mikä sua vaivaa?? nyt loppuu toi kiukuttely yms." ja sarattanut useaan otteeseen, mutta en huutanut ole, olen muutenkin tosi rauhallinen tyyppi, mies on kyllä huutanut vauvalle TURPA KIINNI oikein kunnolla, ja sitten otin vauvan syliini takaisin, mutta en ole miestä siitä syyllistänyt, kaikki me reagoidaan eri tavalla ja en näe eroa siinä huutaako vauvalle vai sarattaako,kun molemmista varmasti jää huono omatunto mutta ei vauvalle niistä mitään traumoja luulisi jäävän. mutta jos pitää lapsta edes läpsäyttää taitaa olla parempi mennä juttelemaan psykiatrille..
Kyllä melkeen välillä huudan mutta silti rakastan tota pikku pirpanaa :)
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:28"] Olen ja kerran läpsäisin sitä myös kasvoille, en mitenkään kovasti. Meni vain hermot kun se naama punaisena rääkyi. [/quote] Vauva-parka :( [/quote] Ei siihen sattunut. Se oli kevyt läpsäisy, en minä oikeasti lyönyt sitä.
[/quote]
Sulla on sairaat fantasiat, hanki apua
Kaveri huusi jatkuvasti vauvalleen, kunnes tajusi vain antaa huutaa ja jättää makkariin (vaikka ei ollut koliikki).
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 23:00"]Pelottava aloitus ja ajatus :( Huutaminen vauvalle on henkistä kaltoinkohtelua. Se ei saa vauvaa lopettamaan itkemistä vaan itkettää vauvaa kahta kauheammin. Hoida huutaminen vessassa suljetun oven takana ja palaa rauhallisena vauvan luokse.
Olen korottanut itse ääntä taaperolle kun ei tottele mutta vastasyntyneelle en ikinä. Jos on niin paha olo että huutaa vastasyntyneelle on oikeasti jo tosi paha tilanne josta kannattaa puhua edes ystävän kanssa tai neuvolassa.
Sääliksi käy näitä pieniä ihmisentaimia jotka joutuu syntymään vihan ja pelon keskelle :(
[/quote]
Just tämmösten asenteiden takia umpiväsyneet äidit ei uskalla pyytää apua. Ei kukaan huvikseen itkevälle vauvalle huuda. Olen itse joskus vauvalle huutanut ja hävennyt omaa käytöstäni ja avun pyytämisen kynnys vaan kasvoi entisestään. Pelkäsin leimautumista ja häpesin sitä kun olin niin huono äiti, joka ei osannut mennä sinne vessaan huutamaan. Mieskin syyllisti ja uhkasi erolla ja lastensuojeluilmoituksella, koska hyvä äiti ei huuda lapselle. Tunsin olevani täysin yksin huonosti nukkuvan, huutavan ja allergisen vauvan kanssa. Se oli kamalaa aikaa. En edes muista niistä ajoista kun sen valtavan väsymyksen ja sen syyllisyyden siitä, että minä en osaa olla oikeanlainen äiti.