Millaisia lapsia kasvaa sellaisista, jotka joutuvat muuttamaan

kuten allaoleva kirjoitti, mutta jos koko lapsuus on pelkkää muuttamista, voi lapsista tulla myös hyvin "juurettomia" ihmisiä, jotka eivät osaa aikuisena vakiintua yhteen paikkaan.

Todennäköisesti hyvin kielitaitoisia, sosiaalisia, eivät pelkää uusia ihmisiä ja sopeutuvat helposti uusiin tilanteisiin. Kokevat varmasti olevansa maailmankansalaisia enemmän kuin jonkun yhden maan kansalaisia.

Aina joutuvat jättämään kaiken ja aloittamaan alusta. Eivät uskalla kiintyä mihinkään kun tietävät että taas on lähtö edessä, varsinkin vanhemmalla iällä alkavat pelätä tätä. Sosiaalisuuskin on usein miellyttämisen pakkoa, on pakko olla sosiaalinen että pääsisi ulkopuolisena muiden piireihin mukaan.

Uskon, että meidän lapsille tulee siltikin juuret Suomeen-tuo kakkoskoti on nimittäin aina se, mikä pysyy. Vaikka muut kodit vaihtuisivat. Me vanhemmat olemme suomalaisia, puhumme Suomea lapsillemme, juhlistamme suomalaisia juhlapäiviä täällä ulkomailla. Tai sitten jos jämähdämme yhteen maahan loppuajaksi, saattaahaan ne juuret muodostua siihenkin maahan?



Sitäpaitsi kyllä juurettomuus voi tulla suomalaisille lapsillekin, jotka koko ajan muuttavat.

ihan normaaleja ihmisiä niistä tulee.

entä päteekö tämä vain suomen rajojen ulkopuolelle muutaviin lapsiin, vaiko myös suomen rajojen sisällä muuttaviin lapsiin?

entä mikä on se kilometrimäärä tai tiheys kuukausissa mikä sallitaan ilman että menettää juurensa?

ja kaikilla suomessa pysyvillä perheillä ja lapsilla on siis aina vahvat ja hyvät juuret?

Aina joutuvat jättämään kaiken ja aloittamaan alusta. Eivät uskalla kiintyä mihinkään kun tietävät että taas on lähtö edessä, varsinkin vanhemmalla iällä alkavat pelätä tätä. Sosiaalisuuskin on usein miellyttämisen pakkoa, on pakko olla sosiaalinen että pääsisi ulkopuolisena muiden piireihin mukaan.

Lapsille on helpompaa vaihtaa maisemaa kuin aikuisille, tiedätkö? Ei lapset mieti vielä, uskallanko alkaa kaveeraan vaikka ton kanssa jos taas muutetaan? Aikuiset ne aina tekee asioista vaikeita, lapsille monet jutut ovat hyvin paljon yksinkertaisempia ja helpompia. Maata ei kuitenkaan vaihdeta vuosittain...



Sosiaalisuus tuskin on miellyttämisen pakkoa näillä lapsilla? Mistäs tämän repäisit. Ellei sitten omat vanhemmat opeta mielisteleen muita. Jos itsetunto on kohdallaan, kenen tarvii mielistellä?

Aika useassa maassa toimii jonkinlainen Suomiyhteisö ja tuntuu, että siellä ollaan paljon suomalaisempia, kuin itse täällä. Muutenkin nämä juuret ja suomalaisuus saa ihan eri mittasuhteet ulkomailla.



Itselleni oli pienoinen järkytys muuttaa takaisin Suomeen ja huomata, ettei täällä ollakaan niin ylpeitä suomalaisuudesta.



Mutta ainahan useasti muuttaminen tuo hankaluuksia (niin suomessa kuin maailmalla).

lapsena olinkin ihan tavallinen ja reippaaksikin kehuttiin. En ole osannut aikuisenakaan asettua aloilleni ja väitän, että myös mm. sitoutumisvaikeudet (parisuhteessa) juontavat juurensa tästä. Äitini oli muuten kotiäiti, joten tästä ei voi syyttää päivähoitoa =)

Aina joutuvat jättämään kaiken ja aloittamaan alusta. Eivät uskalla kiintyä mihinkään kun tietävät että taas on lähtö edessä, varsinkin vanhemmalla iällä alkavat pelätä tätä. Sosiaalisuuskin on usein miellyttämisen pakkoa, on pakko olla sosiaalinen että pääsisi ulkopuolisena muiden piireihin mukaan.

muuttamaan miehen tyon takia muutaman kerran (ja maatakin ollaan vaihdettu) ja kylla toi lapsi toivoo etta pysyttais nyt tassa paikassa pitkalla aikavalilla. menee pian yla-asteelle eika haluais enaa vaihtaa koulua, haluaa menna tonne yla-asteelle johon on tulossa koulukaverit jotka nyt tuntee.

meidan lapsi on ainakin aika avoin eika ole ennakkoluulonen muita kohtaan vaikka olis sitten mista kotosin, kavereita on ollu ympari maailmaa. koen kuitenkin etta lapsella on tarve nyt juurtua tahan nykyiseen asuinmaahan, ei kuulemma halua muuttaa meidan entiseen asuinmaahan takasin koska on kielitaidossa jaljessa siella.