kenellä on neljä lasta, miltä lapsiluku tuntuu?

että kaikille kolmelle lapsille hankitaan ajokortti tavalla tai toisella. Oli se sitten pankkilainalla tai ilman. Itsekin otin lainaa ja maksoin kesätyörahoista sitten pois. Maalla kun asutaan niin ei tod ole muita mahdollisuuksia kuin ajaa kortti!

eipä tuo arki ole muuttunut lapsiluvun noustua kolmesta neljään. Toki pyykkiä tulee taas vähän enemmän yms. Mutta itse työmäärää en ole neljännen kokenut lisänneen. Kolme on jo monta lasta ja ja neljäs menee siihen samaan. En tarkoita tällä, että menee siinä sivussa, mutta "samalla vaivalla".



Tilanne olisi varmaan toinen, jos neljäntemme olisi ollut koliikkivauva tai muuten eirtyislapsi. On meillä tässä neljännen myötä opittu ihan uusi maailma ruoka-allergioiden ja astman myötä, mutta sitähän tämä lapsiperheen arki on, huolta ja raakaa työtä, mutta myös niin ihanan antoisaa.



Meille odotellaan nyt viidettä murusta. Enpä olisi vielä kahden lapsen jälkeen uskonut, että meillä on vielä joskus 5 lasta! :)

Meillä on aikalailla samanlainen historia kuin teillä, kahta ekaa piti harjoitella aikalailla kauan ennekuin saivat alkunsa, olivat sitten aika vilkkaita tapauksia ja meillä tätä touhua navetan ja lehmien muodossa muutenkin niin tuntui, että kaksi oli hyvä määrä lapsia.



Miehelle iski sitten vauvakuume=) Itse harasin alkuun vastaan, jo ihan sen takia kun pelotti alkaa toivomaan raskautta jos sitä taas pitää kauan odotella ja mikä ressi siitä sitten on.. Mutta laitettiin sitten lopen pökkyä pesään ja raskaus alkoi toiseen yrityskiertoon. Odotus meni kivasti ja isommat elivät täysillä mukana odotuksessa ja sitten kun vauva syntyi, se hurmasi heti koko porukan. Itelläni oli heti synnytyssalissa tunne, että kerran vielä tänne=)



Nelosesta oli siinä sitten puhetta. haaveilua lähinnä, välillä kuumeilin kovastikin mutta sitten laimeni. No, kroppa päätti puolestani ja takuuvarma ehkäisymme varmat päivät petti yllätys yllätys=). Alku oli kyllä aika shokkia vaikka nelosesta olikin ollut puhetta. Mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa muuttui ihan pelkäksi odotuksen onneksi ja vauvaa odotettiin ihan täysillä. Ikäeroa pienillä on kaksi vuotta, kuopus on nyt vuoden vanha ja jos aikanaan kaksi lasta tuntui hyvältä ja oikealta määrältä niin nyt tämä neljä=)

Kolmen ja neljän lapsen välillä ei tunnu oikeastaan mitään eroa, siis neljä menee siinä missä kolmekin. ja kun isommat on jo koululaisia niin heistä on jo kovasti apua monessa asiassa, tärkeimpänä ihan pelkkä viihdyttäminen.

Ja onhan noista pienistä seuraakin toisilleen, kolmonen olisi aikalailla yksinäinen jos olisi kanssani kahden päivät. Ehkä olisi helpompaa, voi olla, että tekemistä saisi olla keksimässä koko ajan kun nyt joutuu toppuuttelemaan kaksikon touhuja;O

Täytin juuri 34v. ja hyvin vielä jaksaa! Ja oikeastaan kun olen nyt kymmenen vuotta vanhempi kuin esikoisen saadessani niin jotenkin elämä on kaikinpuolin rauhallisempaa ja seesteisempää..

on neljä lasta ja viidettä on yritetty reilu vuosi. Haaveissa olisi vielä 2 lasta. Kaikkia on yritetty vuoden verran. Mutta jos tämä viides jää tulematta niin täytyy olla tyytyväinen ja kiitollinen näistä neljästä terveestä lapsesta. ikää minulla on nyt 32v ja tuntuu että jaksaisin kyllä. Ei neljäs paljon arkea muuta ainut on ehkä auton vaihtaminen 7-paikkaiseksi.

Kyläluutijoita ootte nii auto kyllä saa olla mallia tila, muuten se nyt on aivan sama montako mukulaa tulee ensimmäisen kahden lapsen jälkeen, on meinaa hulinaa ja meteliä kämpässä oli 2 tai 10 kakrua.

Mua mietityttää enenmän miten matkustelu 4:n kanssa sujuu.Näitten kolmen kanssa mahtuu vielä samaan huoneeseen ja laivalla yhteen hyttiin,mutta jos 4 niin muuttaako se tilanteen.Me kuitenkin tykätään reissata=)Autoon ja taloon mahtuis kyllä neljäskin hyvin.

Kaksi ensimmäistä lasta olivat toivottuja ja "yrittämällä yritettyjä", kolmas oli vahinko, mutta kaikkien lelikki. Neljäskin on rakas, mutta... Elämä muuttui täydeksi hulinaksi neljännen synnyttyä. Auto meni vaihtoon, töissäkäynti on pakollista meidän tuloilla, ollaan aivan hirveän väsyneitä miehen kanssa. Ollaan ylitetty oma jaksamisemme potenssiin kymmenen.Lapset ovat sairastelleet paljon ja ollaan jouduttu tutustumaan tk-päivystyksiin ihan olan takaa. Neljäs lapsi oli toivottu, koska kolmonen oli superhelppo, mitä tämä pahnanpohjimmainen taas ei ole. Hyvin ollaan hoidettu lapsia ja harrastuksiin kuskataan kaiket illat, mutta ilot on aika vähissä tämän väsyneen olotilan vuoksi. Meille jaksamisen kannalta olisi ollut paseli se perus kaksi lasta ja koira.

Tiedätkö paljonko se maksaa? Se on paljon kesätyötuloista ja opintotuesta!

autokoulut. Iso rahahan se kesätyötuloista olisikin, mutta en näe mitään syytä siihen, että nuoren olisi se niistä maksettava, jos vanhemmilla on mahdollisuus se maksaa. Ajokortti on aika olennainen asia nykymaailmassa.

Tiedätkö paljonko se maksaa? Se on paljon kesätyötuloista ja opintotuesta!

Neljäs sairasteli ja keskussairaala tuli enemmän kuin tutuksi. Oli todella raskaita vaiheita ja numero kolmonen jja kakkonen jäivät jossain vaiheessa retuperälle, kun voimia ei kerta kaikkiaan ollut kaikkien lasten riittävään hellimiseen ja lellimiseen.



Nyt vuosia myöhemmin olemme ajan kanssa korjanneet havaitsemiamme puutteita ja sisarussarjan keskinäiset välit ovat hyvät.



Neljän lapsen katras ei alkuvaiheessa ole välttämättä mikään helppo, väsymiseen saa varautua, mutta onhan suuri perhe upea ja rikas. Meillä riittää arjessa elämyksiä ja tapahtumia niin, että ei mitään ylimääräistä äksöniä kaipaakaan.

läheskään kaikkialle ei olla edes tervetulleita, kun meitä on liikaa.



Matkustelukin on hankalaa ja kallista neljän kanssa, mutta kaikesta selvitään keskustellen ja suunnitellen.

Meilläkin neljäs polttelee! :D



Esikoista odotettiin aikanaan vuosi. Toinen tuli omaa tahtiaan -heti perään tärppäs.

Kolmas syntyi vastikään ja ihan harkitusti ollaan taas jännäämässä milloin saadaan tärppi.

Meillä esikoinen täyttää 5 ja ihan lupsakkaa olemista ollut. Vaikka alussa ollaan näitten kolmenkin kanssa.



Kukaan lapsista ei ole ollut erityisen vaativa, ei ole vielä puskenut astmaa tai allergiaa. Jokasen lapsen kohdalla ollaan jääty vähän miettimään JOS lapsella on jotain joka hankaloittaa elämistä mutta tähän asti ollaan päästy.



Auto menee vaihtoon. 3 istuinta Opelissa ei ole mikään mukavin vaihtoehto jos koittaa vielä sinne taakse mahtua itsekin! :D

Vähän jännittää ihmisten reaktiotkin. Yhdelle ystävälle olen kertonut yrityksestä. Muilta pelottaa kuulla eikö osata ehkästä jne.



Miehelle neljännen lapsen päätös on tainnut olla helpoin, vaikka auto vaihtuu niin ei malteta odottaa paria vuotta että olisi raha-asiat helpommin.

Me luotetaan nyt siihen että lapsi on haluttu, tiedä sitten onko muu niin tärkeää? No tietty jaksaminen ja ettei talo mene alta on kai aina huolena mutta sitä se kai on aina.

Meillä lapset kahden "sarjoissa"; isommat ja pienemmät. Esikoisella ja toisella ikäeroa 1v8kk, samoin kolmannella ja neljännellä. Toisen ja kolmannen välissä viisi vuotta ja avioero ja uusi mies.

Minusta silloin, jos se kolmaskin lapsi on vielä pieni, ei ole ratkaisevaa eroa onko lapsia kolme vai neljä. Sitten on varmasti eri tilanne, jos kolme on jo isompia ja neljäs iltatähti. Ainoat konkreettiset erot ovat se, että tarvitaan iso auto ja tosiaan - matkoilla ei mahduta yhteen huoneeseen! Ja onhan matkustelu aika kallistakin 6-henkiselle perheelle!

Mua mietityttää enenmän miten matkustelu 4:n kanssa sujuu.Näitten kolmen kanssa mahtuu vielä samaan huoneeseen ja laivalla yhteen hyttiin,mutta jos 4 niin muuttaako se tilanteen.Me kuitenkin tykätään reissata=).

Omalla kohdalla voin sanoa, että neljäs lapsi täytti meidän kiintiön! Meille ei tule enää lapsia. Kaikki ovat ihania ja olleet tervetulleita, mutta yhtään enempää en jaksaisi. Voisin olal ollut toista mieltä, jos olisin saanut lapset nuorempan, joten tsemppiä vaan kaikille nuorille naisille, jotka haluavat paljon lapsia! Onhan ne ihania!

tähän elämän tyyliin kun oppii ja rutinoituu, niin jokaisen jälkeen tuntuu, että kyllä sitä vielä yhden jaksaa. Ja on jaksettu ja pärjättykin. Aurinkolomallakin käytiin 4 kanssa ja hyvin meni. Tosin mummo oli myös mukana ja kaksi vanhinta oli hänen kanssaan toisessa huoneessa. Toisaalta isommat lapset voi lomalla laittaa omaankin hotellihuoneeseen. Ostimme asuntovaunun, jonka kanssa olemme tykänneet lomailla myös ulkomailla (keski-Euroopassa) ja silloin on huoneongelmat pois matkailusta. Myös mummoloihin ja sukulaisiin voi ottaa vaikka vaunun perään, jos on tarkoitus yöpyä.

Vaikka joskus ajattelen että neljä lasta olisi ihana määrä, niin meillä on ollut sen verran ekstrahommia kaikkien kolmen kanssa, että enempää emme jaksa! Ekat lapset ovat kaksoset ja molemmat ovat jonkin sortin erityislapsia. Toinen jopa niin pahasti että on lievästi kehitysvammainen. Se tietysti vaatii enemmän voimia meiltä vanhemmilta koska tämä lapsi tarvitsee meitä enemmän kuin normaali tavallinen lapsi. Hän ei ehkä koskaan itsenäistykään.



Kolmas tuli jo siinä vaiheessa kun emme tienneet tämän lapsen kehitysvammasta vielä täysin mitään. Kolmas lapsemme on ollut myös suht työläs hoidettava, on vieläkin vaikka on jo 3 vuotta. On tahtoa vaikka muille jakaa ja me vanhemmat olemme välillä aivan tööt!!



Että mikäs siinä estää hankkimasta lisää lapsia. Paljon riippuu tosiaan siitä millaisia vanhemmat lapset ovat - ovatko omatoimisia ja itsenäisiä niin silloin on äidinkin helpompaa keskittyä vauvaan.

Kun olimme kaksilapsinen perhe, ja kun vielä näillä kahdella on 9 vuotta ikäeroa, oli käytännön elämä todella yksinkertaista nykyiseen verrattuna. Liikkuminen, matkustelu, arjenpyöritys, lapsille hoitajan saaminen jne. Kun sitten sen suunnitellun kolmannen lisäksi tuli samalla kerralla se neljäskin, niin paljon muuttui. Osansa tietysti sillä, että kahdessa vauvassa ja nyt kahdessa taaperossa on todella paljon enemmän hommaa kuin yhdessä vauvassa tai taaperossa, mutta kyllä myös ihan määrä aiheuttaa omat ongelmansa.



On helppoa sanoa, että ei tarvitse kuin vaihtaa tila-autoon. No, ei sekään ole ihan yksinkertaista. Vaikka meillä lapsilla on isot ikäerot ja vanhin ei tarvitse autossa mitään lisävarusteita ja keskimmäinenkin menee jo aika kevyellä varustuksella, niin kuljetusten kanssa säätäminen on ihan hommansa sekin. Meillä on kaksi autoa, toinen 7 paikkainen tila-auto, toinen normaali farmari. Kolmea pienintä ei saa yhtä aikaa farmariin (se saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa juuri oikein valituilla istuimilla, mutta nykyisillä ei onnistu), joten heidän päiväkotikuljetuksensa on pakko tehdä tila-autolla.



Kun päivien pituuden hallitsemiseksi toinen vanhemmista yleensä vie ja toinen hakee hoidosta, tarkoittaa tämä sitä, että toisen vanhemman on aina jompaan kumpaan suuntaan mennessään poikettava toisen työpaikalla vaihtamassa autot. Kun tila-autossa taas on pysyvästi kolme turvaistuinta, sinne ei kuskin lisäksi mahdu kuin kolme ei-turvaistuimen käyttäjää. Tarkoittaa sitä, että teinin harrastusten kimppakuljetuksiin pitää lähes aina käyttää sitä toista autoa tai sitten alkaa irroitella istuimia (se ei kuitenkaan niin kädenkäänteessä käy, että sitä ilokseen tekisi.) Jos lähdetään koko perhe autolla johonkin lyhyttä kyläilyä pidemmälle, on lähes pakko lähteä kahdella autolla, että matkatavarat ja koirat saisi myös mukaan. Sitä kuskaamista en edes halua ajatella, kun pienimmätkin tulevat harrastusikään, vaikka isoimmalla onkin silloin jo ajokortti, jos edes kotona enää asuukaan.



Hoitajan saaminen neljälle lapselle on huomattavasti vaikeampaa kuin kahdelle. Meillä tässä auttaa se, että hätätilassa ei tarvita kuin vastuullinen aikuinen paikalle, käytännössä vanhin lapsistamme pystyy hoitamaan pienemmät (tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että naapurin vanha rouva pystyy vahtimaan lapsiamme muutaman tunnin, hän ei jaksaisi ainakaan kaksosia varsinaisesti hoitaa, mutta kun päältä katsominen riittää, hän jaksaa oikein hyvin.) Jos tarvitsemme paria tuntia pidemmäksi ajaksi lapsenvahtia, on mahdollisuuksia oikeastaan vain kaksi ja he molemmat asuvat parin sadan kilometrin päässä. Tai sitten pitää ripotella lapsia hoitoon moneen eri paikkaan.



Ruokkimis- ja vaateruljanssit ovat aika valtavia ja varsinkin ruokaruljanssi sen kuin kasvaa 8en halua edes ajatella.) Luojan kiitos tässä talossa on kylmiö. Jääkaapin varassa tulisi kaupassa käymisestä päivittäistä viihdettä.

Toki matkustelu on kalliimpaa ja auto piti vaihtaa ja asuntokin. Mutta mitä sitten??

Lapset on tärkeitä toisilleen ja meille vanhemmille, tietysti.

Isot katsoo pienten perään. Arki rullaa. Harrastuksiin ajellaan ristiin rastiin, mutta sitähän lapsiperhe-elämään kuuluu!

Ja... lapset kasvaa... ja elämää muuttuu ja "helpottuu".

Meillä on neljä (9,7,5,2-vuotiaat) ja hyvältä tuntuu. Meidän lapset ovat onneksi aina olleet perusterveitä, joten en lainkaan tunnista monien muiden kuuluttamaa sairastelu ym. hulabaloota. Tottakai meteliä riittää ja kierroksia on joskus liikaa, mutta se ei liene mitään uutta lapsiperheessä - mukuloiden tarkasta määrästä riippumatta. Lapset leikkivät tosi hyvin keskenään, joten meillä vanhemmilla on varmasti enemmän "rauhaa", kuin jos talossa olisi vain 1-2 lasta vinkumassa tekemistä tai valittamassa toisen tekemisistä.



Ja matkustellakin voi, oltiin viikon reissulla Portugalissa syksyllä ja uutta matkaa jo suunnitellaan.



Autoina 7-hengen maasturi ja tavallinen pikkuauto, molemmilla saa kuskattua kaikki lapset (toisin kuin Fletcher omassa esimerkissään kertoi heidän perheestään).

Samoin oli vielä vuosi sitten (kaksi kaukaloa ja turvaistuimen sai farmarin takapenkille) ja tosiaan luulisin, että kun Tirrit voi siirtää nenä eteenpäin ja tuon 5-vuotiaan pelkälle korokkeelle, mahtuvat kaikki lapset yhtä aikaa taas hyvin normaaliautoonkin. Mutta nämähän ovat niitä asioita, joihin lasten ikärakenne vaikuttaa merkittävästi.

Autoina 7-hengen maasturi ja tavallinen pikkuauto, molemmilla saa kuskattua kaikki lapset (toisin kuin Fletcher omassa esimerkissään kertoi heidän perheestään).

Ei siis kannata kuvitella että silloin jo sillä on ajokortti yms.