kenellä on neljä lasta, miltä lapsiluku tuntuu?

miehen kanssa vähän "haaveillaan" neljännestä. meillä ei ole ollut mitään päätöstä montako lasta "pitää" olla. esikoista yritettiin reilu kaksi vuotta, ennätettiin jo pelätä ettei lapsia tulekaan. toista yritettiin toista vuotta, välissä yksi alkuraskauden keskenmeno. tämä lapsiluku tuntui jo sopivalta ja mies oli ihmeissään kun sitten aloin miettimään uskaltaisiko yrittää vielä kolmatta. kun mies taivuttelun ja hyvien perustelujen jälkeen tottui kolmannen ajatukseen, raskaus alkoi ihan heti ekasta yrittämästä! en voinut millään uskoa olevani raskaana, tuntui, että tämä on kohtalon osoittama määrä. tämä luku tuntui tosi hyvältä. olenkin ihmeissäni nyt kun mies monkuu neljättä!!! itse olin aluksi ettei missään nimessä, miten saamme neljä elätettyä ja töissäkin pitää käydä. hän oli sitä mieltä että lapset ja vauvat ovat ihania. itsekin olen ihan myyty vauvamme ja lastemme suhteen. vauvakuume on koko ajan noussut ja olen odottanut sen menevän ohi, kuitenkaan onnistumatta. jonkinlainen haaveilu on päällä koko ajan, ajatukset eivät ole selkeytyneet täydellisesti. toisaalta itse tiedän josssittelevani jo emme yritä, toisaalta hirvittää uusi raskaus, pelko että jotain sattuu itselle tai vauvalle synnytyksessä tai että vauva syntyy keskosena tmv. ettei olekaan terve. meidän jaksaminen tietysti huolettaa myös.ikää on jo 35-vuotta, joten kauan en tätä märehdi.

onko täällä ihmisiä kenellä on neljä lasta ja miten arki eroaa verrattuna kolmeen?