Onko sinua syytetty aikuisena jostain mitä et ollut tehnyt?

Minua on useamman kerran syytetty myymälävarkaudesta. On saatettu takahuoneisiin, on käskytetty ja tylytetty eikä koskaan pahoiteltu väärinkäsitystä. Harmittaa että en ole ymmärtänyt oikeuksiani tuollaisessa tilanteessa tai osannut hämmennykseltäni puolustautua... En ole koskaan näpistänyt tai varastanut mitään. Olen pakko-oireinen ja minulla menee paljon aikaa kaupassa asioidessani, varmaan olen muiden silmiin epäilyttävä jahkaaja. Aika tympeää.

Up

Helsinkiläisen yökerhon poke ei päästä minua ikinä sisään koska väittää että olen aiheuttanut ongelmia. En ole kyseisessä baarissa aiheuttanut mitään ongelmia ja olen yrittänyt hänelle sitä selittää. Ei auta. Se olin ehdottomasti minä joka oli sikaillut tai jotain.

Mäkin ajattelin eka että ei tuu mitään mieleen mut joo mullekin sanotaan AINA että oon vihaisen näkönen! En oo, sen näkönen mun naama vaan on :( nykyään ärsyynnyn tosta jo niin, että jos joku alkaa huomautella niin tuun oikeesti vihaseks, vaikka ei ne huomauttelijat varmaan pahalla tarkoita.

Ei juuri koskaan. Päiväkodissa yksi tyttö oli valehdellut äidilleen, että olisin rikkonut hänen reppunsa. Tämä kävi ilmi, kun oltiin lähdössä kotiin, ja valtava matami alkoi karjua minulle. Tyttö väänsi tekoitkua vieressä. Kiistin asian ja olin tyrmistynyt, että voiko joku aikuinen oikeasti olla epäoikeudenmukainen. Omat vanhemmat uskoivat minua ja selvittivät asian. Eivät korvanneet reppua.

Toinen triviaali tapaus sattui aikuisena. Vuosituhannen vaihteessa pikkukaupungin kirjastoon oli tullut lainausautomaatti, jota kokeilin. Myöhemmin kävi ilmi, että lainaustililläni oli kolme intiaaniaiheista kirjaa, joita en ollut lainannut. Venäläistaustainen kirjastovirkailija ei uskonut vilpittömyyteeni ja jankutti, että "kone ei erehdy". Kiihdyin tilanteessa ja tulin sanoneeni sen verran painokkaasti, että ei minun sitten tarvinnut maksaa niitä kirjoja. Nainen varmaan silti jäi epäilemään. En ole koskaan lainannut intiaanikirjoja.

Enimmäkseen olen sitten elämässäni lasketellut vaikka minkälaista luikuria ja kaikki on mennyt läpi ilman muuta.

Joo, sori tuo lapsuusmuistelu edellä.

Ei mutta lapsena olin aina se syntipukki. Oli aivan saatanan kiva kohtalo.

Ei kun joo, on aikuisena syytetty. Kerran joku nainen baarissa tuli huutamaan ja vouhottamaan, miksi katson hänen kaveriaan niin inhottavasti. En ollut edes nähnyt kumpaakaan tietoisesti.

Sitten usein käy myös niin että kasvojeni ilmeitä tulkitaan väärin. Usein olen kuulema vihainen ja kaikkea paskaa, vaikka olisin neutraali.

Kerran joku mies juoksi kadulla viereeni ja syytti että olen käynyt äsken hänen pihassaan ja kurkkinut hänen autoonsa sisälle. Paskat olin.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 16:31"]Ei mutta lapsena olin aina se syntipukki. Oli aivan saatanan kiva kohtalo.

Ei kun joo, on aikuisena syytetty. Kerran joku nainen baarissa tuli huutamaan ja vouhottamaan, miksi katson hänen kaveriaan niin inhottavasti. En ollut edes nähnyt kumpaakaan tietoisesti.

Sitten usein käy myös niin että kasvojeni ilmeitä tulkitaan väärin. Usein olen kuulema vihainen ja kaikkea paskaa, vaikka olisin neutraali.

Kerran joku mies juoksi kadulla viereeni ja syytti että olen käynyt äsken hänen pihassaan ja kurkkinut hänen autoonsa sisälle. Paskat olin.

 
[/quote]

Minuakin syytettiin lapsena kaikesta :/ pikkuveli oli äitini lellikki ja minua hän jostain syystä inhosi. No ei tarvinnut veljeni kun vierittää kaikki syykseni ja se upposi äitiini ihan täysin.

Niin epäoikeudenmukainen lapsuus oli. No opinpahan siitä etten syytä ketään ellen tiedä itse asian laitaa 100% varmuudella.

Aikuisena minulta kysytään miksi näytän vihaiselta kokoajan, mutta on varmaan lapsuudesta jäänyt perusilmeeksi.

Käly syytti kiusaamisesta. En kiusannut, hän oli vaan kateellinen veljestään.
Joskus joku nainen soitti puhelimeeni ja syytti suhteesta miehensä kanssa. (En tuntenut heitä)
On sitä koulussakin saanut opettajilta vielä aikuisena huudot jostain mitättömistä jutuista, oon sitten käynyt aina rehtorin kautta varmistamassa tällaisille mielipuolille varoitukset.
Oom luonteeltani hyväntahtoinen ja kiltti mutta sekään ei estä ihmisiä huutamasta mulle.

Kerrostalonaapuri väitti että olen tehnyt auton ovella jäljen hänen autoonsa. No juu oli siinä hänellä kuskinpuolella samanvärinen jälki kuin mun auto mutta sinkku kun olin niin eipä ollut kukaan autostani avannut sen puolen ovea sillä parkkipaikalla. Naapuri intti vaan, että varmaan on mulla joku kaveri ollut kyydissä. Huoh, ikäänkuin maailmassa ei olisi muita punaisia autoja...

Tämä nyt ei ole varsinaisesti syyttämistä, mutta kerran eräs itseään kovin viisaana pitävä sukulainen kertoi ymmärtävänsä minua kun minulla on kuulema se sama mielisairaus joka hänelläkin. En saanut suunvuoroa, kun hyskytteli ja niin topakasti laittoi käden suulleni, ettei minun tarvitse "selittää" mitään, kun hän ymmärtää.

Useinkin. Olen opettaja.

Minua on syytetty työpaikan yleisavaimen varastamisesta/hukkaamisesta. Kaksi kesätyöntekijää siis syytti, koska olivat hukanneet sen, ja olivat kertoneet että olivat antaneet sen minulle. Minä olin silloin todistettavasti toisessa maassa kun tämä oli heidän sanojensa mukaan tapahtunut joten tämä syyte ei mennyt läpi. 

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 16:31"]

Sitten usein käy myös niin että kasvojeni ilmeitä tulkitaan väärin. Usein olen kuulema vihainen ja kaikkea paskaa, vaikka olisin neutraali.

[/quote]

Kohtalotoveri! Oletko jo nähnyt tämän: www.youtube.com/watch?v=3v98CPXNiSk

Ex-mieheni syytti minua vieraitten miesten kanssa pelehtimisestä. Kun kuuntelin jotain musiikkia radiosta, laulun sanat kertoivat kuulemma jostain miehstä jota kaipaan. Kun naapurin seitsemänkymppinen pappa oli pihallamme kysellen kadonnutta kissaansa, mieheni mielestä meillä oli suhde.

Enkä voinut millään mainettani puhdistaa, kun en ollut uskoton. Se oli hirveää. Vuosikaudet kuuntelin sitä paskaa, ennenkuin lähdin.

Exän uusi tyttöystävä syytti (ja kertoili yhteisille tutuille) että olen puhunut hänestä paskaa fb:ssa. Ihan mielenkiintoinen syytös, kun en ole kirjoitellut hänestä koskaan facessa mitään missään yhteydessä ja profiilini ei edes ole julkinen, en tiedä mistä hän tällaista sai päähänsä. Kyseinen henkilökin on yli kolmekymppinen, ettei mistään teinistä ole edes kyse. Ilmoitin vaan takaisin tyynesti, että mitäpä jos herrasväki jatkossa keskittyy ihan siihen omaan suhteeseen ja lopettaa minun syyttelyn aina kun tulee ryppyjä rakkauteen. Että terveisiä vaan eräälle hoitsulle :)

Oo

Kyllä niskaani yritetty vierittää ja vieritettykin syy siitä että joku työ on myöhässä, vaikka syyllinen on se joka on minut siitä syyllistänyt, eli edellisen työvaiheen tekijä ei ole pysynyt aikataulussa, mutta on peitellyt oman myöhästymisensä. No mutta tästä oppii, nykyisin pitän tarkkaan kirjaa milloin olen saanut tarvittavan materiaalin oman työn tekemiseen ja sitten on turha yrittää valehdella kun lyödä jotain sanaa vahmepaa pöytään.

2

On. Esimerkiksi eräs isä väitti, että vanhempainvartissa pahoinpitelin hänen poikaansa. Siis paikalla oli 10-vuotias poika ja isä + minä. Aivan käsittämätön väite. En ole koskaan edes omia lapsia läpsinyt saati oppilaita. Ja vielä isän läsnäollessa. Olin kuulemma repinyt tukasta ja lyönyt kasvoille. Onneksi jopa rehtori nauroi väitteelle.

Pienempiä valheita ja liioitteluja tulee silloin tällöin, mutta tuo oli huippu.