Lue keskustelun säännöt.
Voiko jo luvatun kummiuden perua lapsen vammaisuuden takia?
Kommentit (54)
Hei ap mitä tekisit kun synnytyssalissa kätilö toteasi että lapsella on downin piirteet? Luulit odottavasi tervettä lasta kun et seuloissa kiinni jäänyt? Pakenisitko paikalta? Yllätysdowneja syntyy enemmän kuin olisin uskonutkaan ja omalle kohdalle kolahti pari vuotta sitten. Ja tuolla se nyt kiltisti on omassa sängyssä siskonsa kanssa menossa nukkumaan kuten kuka tahansa pikkuinen. Oletko muuten koskaan nähnyt miten valloittavia hymyjä pikkudownit jakaa? Kannattaisi miettiä vielä pari kertaa asenteitaan. Lupaan, että saat varmasti paljon hyvää jos ystäväsi lapselle rupeat kummiksi. Ja ystäväsi tarvitsee nyt tukeasi enemmän kuin koskaan. Vain tosiystävät sitä voivat antaa!
T.2v4kk downlapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, ja toivottavasti et tule niitä koskaan saamaan. Aivan sama, oletko tuon jutun takana oikeesti, vai keksinyt hyvin mauttoman provon, mielestäni asia on aivan sama.
Ja todellakin, et ansaitse kummiutta tälle lapselle, et myöskään muille lapsille, sillä mielestäni siihen vaaditaan myös mielen kypsyyttä, jota sinulta ei näytä löytyvän.
Toivottavasti löydät itsesi mitä pikimmiten hakemassa itsellesi myös apua noin ahdistuneeseen mieleen.
onnea kypsymisen tielle! toivottavasti tulet sen saavuttamaan jonain päivänä.
Varmasti ystävyytenne päättyy. Teet sitten kummin tahansa.
T.37
Kyllä Down-lapset ovat aivan ihania, minä olen saanut sellaisen ja hän on tuottanut minulle valtavasti iloa. Jos olen aivan rehellinen, alussa minä häpesin liikkua vauvani kanssa, jos joku vaikka huomaa, että se on vammainen. Kun lopulta olin hyväksynyt itseni vammaisen lapseni äidiksi, on ilo alkanut. Nyt liikun vammaisen lapseni kanssa ulkomailla ja aivan missä vain, enkä edes muista, että lapseni on vammainen, joskus ihan mietin, mitähän tuokin tuijottaa. Vaikka äitiys ja sukulaisuus, ehkä ystävyyskin vammaisen arjessa voi olla alussa arka/hävettävä asia, niin lopussa kiitos seisoo. Vammainen lapsi opettaa meitä aikuisia hyvin paljon monissa asioissa. Olen saanut paljon iloa ja uusia ystävyyssuhteita lapsen kautta ja yhtään ystävää en muuten menettänyt! Minulle on näköjään suotu hyviä ystäviä! Kun lapseni aloitti kerhon, menin sinne ja esittelin lapseni taidot ja puutteet ja kehoitin muita lapsia kysymään mitä he halusivat. Muut lapsetkaan eivät kammonneet lastani, kun kerroin miksi lapseni on erilainen. Ja mikä parasta:vammaisuus ei tartu! Asennevammat tosin voivat tarttua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on provo, niin voisi verrata tätä siihen "make a wish" urpoon, joka rahastaa kuolemansairailla lapsilla. Mieti, mitä kirjoittelet tänne, joku raja sentään.
toivoisin varmasti että avoimesti kertoisit mistä kenkä puristaa ja lapselle saataisiin sellaiset kummit jotka oikeasti rakastavat häntä, vammoineen kaikkineen. Kuten itse kirjoitit, heillä on jo tällaisia ihmisiä tiedossa. Varmasti se ystävääsi kirpaisee ja teidän välinne rikkoontuvat, mutta parempi silti noin kuin jättää asia vaivaamaan.
Nyt jos koska ystäväsi tarvitsee tukea ja tunnetta siitä varmuutta siitä että lapsensa kelpaa ja on muille rakas noinkin. Itse en tyttäreni syntymän hetkellä niinkään epäillyt omaa rakkauttani lapseen tai pelännyt muuten tämän puolesta, hyväkuntoinen kun oli. Mutta sitä pelkäsin miten ihmiset suhtautuvat häneen ja pelkäsin jopa tuottaneeni pettymyksen kun en pystynytkään tarjoamaan heille sitä odotettua tervettä lapsenlasta/kummilasta. Suoraansanottuna olisi ollut kamalaa jos joku läheisistä olisi ajatellut tavallasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus tulee kotiin ja sanoo, että pitää mennä Eetun luokse. Eetu pelaa tietokoneella peliä ja sitten Eetu ja kuopus aloittavat leikin legoilla. Lähdemme pulkkamäkeen ja tulemme kotiin. Pojat jatkavat suihkussa leikkejään. Niin Eetulla on keskivaikea kehitysvamma ja leikkii aivan samoilla leluilla, kuin muutkin sen ikäiset pojat.
Aivan normaalia arkea eletään ja veljekset ovat hyviä ystäviä.
Pojat 5v. ja 7v. Täällä ei ketään kärsi, vaan hauskaa meillä on.
Ystäväsi ei ole itsekäs, kun pitää lapsen, siis oman lapsensa. Eikä hänen tekonsa ole törkeä, mutta sinä olet törkeä.
Kyllä se vammaisuus on niin kauhea asia, että pitää kummeus perua ja ystävä menettää.
Ilmeisesti pitää aina olla aloittajaa vastaan, oli juttu mikä hyvänsä.
Joskus näin täällä aloituksen jossa joku tuleva yh-äiti kertoi odottavansa down-lasta ja olevansa onnellinen tästä. Ei tietenkään vammasta mutta siitä että saa tämän lapsen, vaikka tämä sitten vammainen onkin. Hänet haukuttiin heti lyttyyn kuinka typerä ja itsekäs hän on. Hän ei tule pärjäämään lapsen kanssa, lapsi kärsii, hänen vanhempansa, yhteiskunta joutuu maksamaan kalliisti tästä lapsesta ja sitä rataa.
Samoin jos joku down-lapsen äiti kertoo rakastavansa lastaan ja että heillä menee hyvin niin heti ollaan piruja maalailemassa seinille. Kyllä se lapsi kerkeää vielä sairastua ties mihin ja odotas kun tulee vähän ikää lisää. Helppohan se on vielä vauvan/taaperon/leikki-ikäisen kanssa...........
Mutta näemmä myös siinä vaiheessa kun joku pitää down-lapsen pitämistä itsekkäänä eikä osaa suhtautua tähän niin silloin hänkin joutuu lynkkauksen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun pitää vetäytyä kummin roolista,koska koet ja tiedät,ettet osaisi olla luontevasti sen vammaisen lapsen kanssa... selität, että "vika" on sinussa,ettet vain osa käyttäytyä ns. luontevasti, ja sanot,että lapsen kannalta on parempi,että kummiksi tulee joku,jolle asia on helpompi käsitellä...
sen voi sanoa ns. kauniisti.
kai ystävä tietää,mitä ylipäätään ajattelet tietentahtoen synnyttämisestä,kun tietää lapsen olevan epänormaali? sanot,että sinun ja hänen ajatusmaailma ei kohtaa tässä asiassa,mutta olet ystävä siinä missä ennenkin,et vain pysty kummin rooliin.
voit vetää vielä esiin mahdollisesti tulevat sairaudet,vaikeat sydänviat ym,mitä noilla downeilla nyt yleensä tulee olemaan...sanot,ettet ole niin vahva,että pystyisit tukemaan ja olemaan rinnalla murtumatta....
hommaudu eroon kummiudesta.
niin minäkin tekisin. keinolla millä hyvänsä.
enkä muuten hyväksy sitä,että synnytetään noita ihmisiä, vaikka mahdollisuus aborttiin olisi,kun asia selviää.
sinun pitää vetäytyä kummin roolista,koska koet ja tiedät,ettet osaisi olla luontevasti sen vammaisen lapsen kanssa... selität, että "vika" on sinussa,ettet vain osa käyttäytyä ns. luontevasti, ja sanot,että lapsen kannalta on parempi,että kummiksi tulee joku,jolle asia on helpompi käsitellä...
sen voi sanoa ns. kauniisti.
kai ystävä tietää,mitä ylipäätään ajattelet tietentahtoen synnyttämisestä,kun tietää lapsen olevan epänormaali? sanot,että sinun ja hänen ajatusmaailma ei kohtaa tässä asiassa,mutta olet ystävä siinä missä ennenkin,et vain pysty kummin rooliin.
voit vetää vielä esiin mahdollisesti tulevat sairaudet,vaikeat sydänviat ym,mitä noilla downeilla nyt yleensä tulee olemaan...sanot,ettet ole niin vahva,että pystyisit tukemaan ja olemaan rinnalla murtumatta....
hommaudu eroon kummiudesta.
niin minäkin tekisin. keinolla millä hyvänsä.enkä muuten hyväksy sitä,että synnytetään noita ihmisiä, vaikka mahdollisuus aborttiin olisi,kun asia selviää.
vaikka niin että mies jättäisi toisen naisen takia juuri kun saat tietää toivotusta raskaudesta. Joudut taloudellisesti tiukille yksin lapsen kanssa jne.
Sun paras ystäväsi on sitä mieltä ettei ikinä synnyttäisi lasta tuossa tilanteessa, isättömäksi kun on vielä mahdollisuus aborttiin. Ystäväsi sitten peruisi etukäteen sovitun kummiuden selittäen ettei pysty luontevasti suhtautumaan lapseen tai teidän tilanteeseen koska ei itse hyväksy lapsen tekemistä tuollaiseen tilanteeseen. Lupaa kyllä olla ystävä jatkossakin, mutta peruu kummiuden koska ajatusmaailmanne ei tässä lapsiasiassa kohtaa.
Vakuudeksi voi sitten esitellä kaikkia ongelmia mitä isättömille lapsille voi eteen tulla. Pystyisitkö pitämään häntä vielä ystävänäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvä juttu..onnetonta vastaila itselleen:)
en minä kyllä vammaista lasta edes kastaisi
sun kuuluisi tukea ystävääsi kun hänellä varmasti tulee rankkaa olemaan. toisaalta on hyvä että paljastut ennen lapsen syntymää ääliöksi, vauvan syntymän jälkeen on muutakin mietittävää kuin tuollaiset ihmiset.
kuten itse sanoit että kummiehdokkaita (hyviä sellaisia) heillä ois jo muutenkin, tuskinpa jäisivät sinua kaipaamaan..
terveisin vammaisen lapsen äiti, ja onnellinen lapsesta silti