Voiko jo luvatun kummiuden perua lapsen vammaisuuden takia?

kuinka pystyy ystäviä tukemaan näiden raskauksissa ja lasten kanssa?



Siin mä en olisi pitänyt vammaista lasta enkä muutenkaan halunnut kuin kaksi lasta ja nekin siinä elämäntilanteessa kun on vakaa parisuhde, molemmilla työt ja elämä muuten kunnossa. Nämä sain ja siitä olen onnellinen.



Mutta eihän toi tarkota että mun nyt pitäisi katkaista välit ystäviin ja sukulaisiin joilla sattuu olemaan vammainen lapsi tai jotka muuten ovat tehneet lapsensa sellaisissa elämäntilanteissa missä itse olisin päätynyt aborttiin? Kyllä ne vammaiset, yh-äitien ja muuten vaikeassa elämäntilanteessa syntyneet lapset ovat ihan yhtä suloisia ja herttaisia kuin muutkin. Eikä tosissaan tulisi mieleenikään arvostella ystävääni kun hän itsee väsymystä tilanteessa johon en itse olisi ollut valmis. Tää on mun elämäni ja se hänen, tuetaan toisiamme minkä pystymme.



On tosissaan eri asia henkilökohtaisella tasolla päättää abortoida vammainen lapsi kuin ajatella että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä näin. että toisten vammaiset lapset tekevät saavat sut voimaan pahoin............... Entä jos jonkun muun mielestä sun terve lapsi on jostain syystä vastenmielinen? olisiko sun sitten pitänyt abortoida lapsesi sen takia?

toivotun terveen lapsen pitämisellä tilanteessa jossa mies osoittautuu siaksi ole aika iso ero???



Terve lapsi on kuitenkin ainakin äidilleen toivottu tuollaisenaan ja hänestä kasvaa normaali aikuinen, voi saada suhteen isäänkin kuntoon. Mutta vammainen lapsi ei siitä terveeksi muutu ja paitsi äitiä, tilanne verottaa myös muuta perhettä ja koko yhteiskuntaa.

Mihin unohtuu terveiden ihmisten sossusta saamat rahat, asumistuet, työttömyyskorvaukset yms? Ja ajatelkaapa, jos terveenä syntynyt lapsi sairastuu myöhemmin johonkin tautiin ja joutuu lopun ikäänsä syömään kalliita lääkkeitä (siis sellaisia joista kela korvaa satoja - tuhansia euroja vuodessa). Todella kuvottavaa väittää että vammaiset täytyisi abortoida jotta heistä säästyisi rahaa!!

toivotun terveen lapsen pitämisellä tilanteessa jossa mies osoittautuu siaksi ole aika iso ero???

Terve lapsi on kuitenkin ainakin äidilleen toivottu tuollaisenaan ja hänestä kasvaa normaali aikuinen, voi saada suhteen isäänkin kuntoon. Mutta vammainen lapsi ei siitä terveeksi muutu ja paitsi äitiä, tilanne verottaa myös muuta perhettä ja koko yhteiskuntaa.

Terveys ei ole jokaisen perusoikeus vaan etuoikeus. Jokainen ihminen on yhtä arvokas on sitten "normaali" tai vammainen. Abortoikoon kuka haluaa, mutta jokaisen syntyvä lapsi on yhtä arvokas. On vaarallista alkaa arvottaa ihmisiä sen mukaan kuinka paljon he verottavat yhteiskuntaa. Kuinka moni meistä "ansaitsee" paikkansa yhteiskunnassa, jos vammojen, vaivojen ja sairauksien kustannuksia ajatellaan.

Niitä kummilapsia kun ei ole kuin kaksi niin kyllä harmittaisi jos sen toisen kanssa ei voisi tehdä normaalijuttuja.



En häpeä sanoa näin vaikka meillä suvussa onkin down lapsi (tai ehkäpä juuri siksi kehtaan sanoa kun tiedän millaista se elämä 18v ikäisen downin kanssa ihan aikuisten oikeasti on....muulloinkin kun niinä parhaina pulkkamäkihetkinä....).

"Ystäväsi" ei menetä mitään kun häivyt hänen elämästään. Ja toivottavasti et todellakaan ala kummiksi ja tajuat perua lupautumisesi...

vanhempiensa kanssa. Laski hurjaa vauhtia mäkeä alas välillä yksin, välillä isänsä kanssa äidin kannustaessa.



Sinun olisi, ap, pitänyt olla näkemässä. Ehkä lasket mäkeä kummilapsesi kanssa muutaman vuoden päästä aikuistuneena ihmisenä!

Kannattaisiko jo lopettaa, ja suunnata energia siihen että saisit itsesi hoitoon. Et ole mieleltäsi terve kun on pakonomainen tarve täällä tehdä näitä aloituksia. Haepa apua rohkeasti. Saattaisi elämä pikkuhiljaa hymyillä sinullekin. Tsemppiä.

Tämähän se on normaalin palstalaisen tapa toimia. :D

voiko luvatun kummiuden perua huomattuaan että kummi on henkisesti vajaa?.

Onneksi voi! :/

Kun sai kuulla että on neljä muutakin kummia.

päivänä myös olla jonkun kummi. Ehdottomasti, jos nyt on totta tuo juttu,niin sinun ap on kerrottava rehellisesti ystävällesi miten asia on. Näytä vaikka tuo kirjoituksesi hänelle.

Ilmeisesti ap (mikäli ei ole pelkkä provo, niin kuin vahvasti epäilen; niin idiottiimaista ja lapsellista tekstiä tuo kyllä oli) ei todellakaan suvaitse erilaisuutta ja suorastaan pelkää sitä. Etkö todellakaan ole koskaan ollut tekemisissä "erilaisten" ihmisten kanssa?



Mitä tulee downin syndroomaisiin ihmisiin, mieheni eno on kyseistä syndroomaa "sairastava", tänä vuonna 50 vuotta täyttävä mies. Henkisesti hän on 5-vuotiaan lapsen tasolla, mutta osaa silti esim. käyttää kännykkää yms. normaali elämään vaadittavia taitoja, vaikkei häntä toki yksin voi "laittaa elämään". Anoppini onkin hänen omaishuoltajansa, asuvat samassa kiinteistössä. En ole koskaan tavannut hyväsydämmisempää ja vilpittömämpää ihmistä, kuin tuo mieheni eno. Kun anopistani lopulta aika jättää (ja mikäli mieheni eno on silloin vielä elossa), en voisi edes kuvitella muuta kuin ottaa tuon mieheni enon luoksemme asumaan. Tiedät kai, että downin syndroomaa sairastavat ihmiset eivät välttämättä ole maailman helpoimpia hoidettavia, mutta eivät myöskään todella maailman vaikeampiakaan, luonnollisesti heidän vammojensa asteesta riippuen. Downin syndroomaa sairastavat ihmiset voivat elää aivan tavallista elämää, eikä heistä välttämättä ole sen suurempaa "vaivaa" kenellekään, etenkään kummitädille kuten SINÄ. Kehottaisin sinua tutustumaan vanhempiinkin downin syndroomaa sairastaviin ihmisiin, jotta huomaisit, että tavallisia ihmisiä hekin ovat. Jotkut tulevat jopa toimeen aivan omillaan, omissa asunnoissaan yksin eläen (tottakai heitä silti käy joku henkilö, yleensä omaishoitaja, kerran päivässä ainakin katsomassa, siis yleensä).



Joka tapauksessa, kirjoituksestasi ja lapsellisuudestasi päätellen et ole missään nimessä ANSAINNUT kummitädin osaa, et terveen etkä sairaankaan lapsen kummina. Siihen olet aivan liian ajattelematon ja huolimaton, kehottaisinkin sinua sanomaan ystävällesi (joka ei tosin sinun laistasi "ystävää" ilmiselvästi edes kaipaa), että kieltäydyt tehtävästä, sillä et halua downin syndroomista kummilasta. Sen olet ystävällesi todellakin VELKAA, mietipä ap sitä.

Itse ihmettelisin todella jos minua pyydetään kummiksi syntymättömälle lapselle. Haluan että lapsi on olemassa ennen kuin päätän kenen kummiksi ryhdyn. Eikä aina voi tietää syntyykö lapsi loppujen lopuksi ollenkaan. Ja ap ei ole ollenkaan asiaton.

Kun sai kuulla että on neljä muutakin kummia.

Etenkin, kun kummilahjatoive oli heti valmiina. Taisi olla muilla väärät lahjat.

AP:n tarina tuskin on totta. Hyvän provon keksimiseen tarvitaan taitoa. Ei se vaan kaikilta onnistu.

Minäkin toivon, että kirjoituksesi oli provo, mutta toisaalta nimettömänä on helppoa kirjoittaa erittäin vaikeistakin asioista raadollisen rehellisesti.



Mitä, jos selittäisit ystävällesi, että sinusta ei ole down-lapsen kummiksi, koska arastelet vammaisten lasten seurassa. Sano, että arvostat sitä, että hän pyysi sinua kummiksi, mutta uskot jonkun toisen - down-lapsiin luontevammin suhtautuvan - sopivan paremmin kyseiseen tehtävään.



Toisaalta mielipiteesi voi hyvinkin muuttua, kun tapaat ensimmäistä kertaa ystäväsi lapsen. Down-lapset ovat usein erittäin aurinkoisia ja hyväntuulisia.



Ajatuksesi abortista, pelkosi siitä, että lasta luultaisiin omaksesi jne. kannattaa pitää ihan omana tietonasi. Miksi suotta loukata ystävää, jolla on - mahdollisesti vain sinun mielestäsi - vaikea elämäntilanne.

Se ei ole sairaus.

ystävä ja samalla hyvin suvaitsematon ihminen. Kerro vain ystävällesi, ettet haluakaan kummiksi. Vaikka vetoat mihin syihin, kyllä hän tietää, miksi et suostukaan. Toivottavasti hän laittaa välit poikki sinuun, sillä kukaan ei ansaitse lähipiiriinsä sinunlaistasi ystävää.



Jos oma lapsesi joskus vammautuu esim. onnettomuudessa, toivottavasti muistat toivoa hänen kuolemaansa kuten toivot ystäväsi lapsen kuolemaa.

ja hänet menettäneenä tällaista ketjua tuntuu todella pahalta lukea :(

Parasta on varmasti mahdollisimman nopeasti pyytää anteeksi sitä, että olet muuttanut mieltäsi kummiuden suhteen. Sano niin tahdikkaasti kuin kykenet, mutta kuitenkin ehdottoman rehellisesti ja suoraan, ettet koe olevasi paras mahdollinen kummi down-lapselle. Se on reiluinta kaikille.