Järkyttynyt, Mikkonen!!?

Aikoinaan ala-asteella kaikki koulukiusaajat olivat olleet päiväkodissa...

etten ymmärrä miksi ap niin on kauhuissaan.

kun he olivat 2,5 ja 5 -vuotiaat. En suostu syyllistymään siitä.

ei kaikilla ole miestä, kaikki eivät halua elää miehensä rahoilla, kaikkien palkka ei päätä huimaa.

etten ymmärrä miksi ap niin on kauhuissaan.

Meillä esim. ei enää voinut tuohonkaan vedota. Meillä mies yrittäjä, ollut jo vuosia ja velkaa on erinäisiä määriä. Joten mies ei voinut töitään lopettaa ja jäädä kotiin. Tosin yrittäjän elämä ei ole sitä, että joka kuukausi tulee tarkka summa tilille ja siihenkin vaikutta monet taloudelliset tilanteet, että tuleeko mitään. Mutta ei auta itkeä, se on miehen työ ja siitä ei vain sormia napsauttamalla eroon pääse.

No siten, minä olin äityislomalla vakituisesta työstä, jossa on kuukausipalkka n.3000 euroa brutto. Eli ilman sitä emme voi elää, koska rahaa tarvitaan vuokraan ja muuhun elämiseen. NIIN ja yrittäjärentun perhe EI ole oikeutettu minkäälaisiin sosiaalitukiin, eli sossuun emme voisi mennä, jos mies ei joku kuukausi saisi tarpeeksi tuloja....

Eli meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se, että minä menen töihin ja mies joutuu pyörittämän omaa yritystään entiseen malliin, ettei tule konkurssia. Niin ja meillä todellakin on jo aikoja sitten luovuttu ihan kaikesta turhasta, koska on ajateltava niin, että vain minun palkallani pärjää koko perhe. Niin ja ei meillä ole lomamatkoja, ei polteta, ei juoda, ei harrasteta, ei tule lehtiä...

NIin ja ihan kiva, kun elämä on muutenkin tätä pa**aa, niin sitten on näitä yli-ihmisiä, jotka ovat valmiita lyömään lyötyä. Siinäpä vasta ihanneäiti ja ihminen...

Ja rahapula..minulla ei ole totisesti rikasta miestä, mutta hengissä pysyimme vaikka olinkin kotona. Arvovalinta, tarviiko ostaa niinä vuosina kaikkia niitä vaattetia, tarviiko matkustella jne., muutaman vuoden me olimme ainakin valmiita tinkimään monesta asiasta, mm. lopetimme lehtien tilaukset, mietimme tosissaa mitä ruokaa teemme jne., se ON arvokysymys, ei rahakysymys, piste.

Aikoinaan ala-asteella kaikki koulukiusaajat olivat olleet päiväkodissa...

Kaikille alle kolmivuotiaille koti on kyllä tutkimusten mukaan paras hoitopaikka, sen jälkeen onkin ihan hyvä "sosiaalistua" - alle kolmivuotiaana, ennekuin oma erillistymiskehitys on päässyt tiettyyn vaiheeseen, sosiaalistuminen on lapselle mahdotonta. Yleensä ihmiset ymmärtävät, että lapsen fyysinen kehitys asettaa tiettyjä rajoja lapsen motorisille kyvyille, ihan sama juttu on henkisessä kehityksessä - täytyy saavuttaa tietty ikä (noin osapuilleen) ja siihen liittyvä kehitystaso, muuten ei tiettyjen asioiden oppiminen ole mahdollista ja "harjoittelusta" on enemmän haittaa kun hyötyä.

Meillä ei myöskään lapsia ole koskaan laitettu päiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle, jolla on ollut aikaa pitää lapsia sylissäkin. Ja lapset ovat menneet päiväkotiin vasta kun on ollut pakko eli esikouluikäisinä. Juuri siitä syytä, etä päiväkoti on pullollaan isolla egolla varustettuja lastentarhaopettajia, jotka eivät koskaan osaa ajatella mistään positiivisesti vaan kaikki ja vain negatiivinen tuodaan esiin. Jos ei millään mitää pahaa ja valittamista löydy, niin se keksitään vaikka väkisin.



Ja sitten jos jostain mainitsee, niin mitään ylimääräistä ei olla valmiita tekemään. Esim. kun yhdelle lto:lle mainitsin siitä, että lastani joku lapsi on kiusannut syömiseen liittyvästä asiasta, niin lto vain tokaisi, että sellaisi ne lapset on, ne huomaa kaiken. Siis ei puhettakaan, että toinen lapsi ei saisi lastani tästä asiasta kiusata. Kun ei ollut siinä työsopimuksessa varmaan erillismainintaa, että tarvisisi kyseisen kaltaiseen kiusaamiseen puuttua, niin siihen ei sitten aikaa käytetä. On varmaan ihan ok lto:ta, mutta ei ole minun kohdalleni sattunut... Siksi ehdottomasti perhepäivähoito.



Niin ja mainittakoon, että esikoinen meni 9kk ikäisenä hoitoon pph:lle. Tyttö on nyt 12-vuotias ja vieläkin on yhteydessä tähän hoitajaan, eli heille syntyi elinikäinen (toivottavasti) suhde, joka voi ola vieläkin läheisempi kuin omien isovanhempien kanssa. Eli minä en ainakaan koe, että lapseni olisi kärsinyt hoitoon menemisestä ja ei ole yleisen "julistuksen" mukaan koulukiusaaja.

Vieläpä hiukan hassahtaneen oloisen.



Mutta periaatteessa olen samaa mieltä, että JOS vanhemmilla on varaa ja JOS vanhemmalla on voimia ja resursseja, niin lapselle parasta olisi kotihoito. Naapurustossa runsaasti kavereita ja virikkeellinen ympäristö.



Ja kotihoidon jälkeen LAADUKAS koulu, jossa ei tasapäistetä, ei ole kiusaamista ja opetus on yksilöllistä, mielenkiintoista ja lapsi suorastaan viihtyy.



Järkytyin kun olin tutustumassa lapseni tulevaan ryhmäperhepäiväkotiin, jossa juuri ja juuri kävelevä pikkutyttö parkui porttia vasten, haluten sisälle. Ulkoiluaikaa oli vielä tunti jäljellä eikä hoitajilla ollut aikomustakaan päästää raasua sisälle. Sanoivat meille, että sama juttu on joka ulkoilun aikana! Jos äiti näkisi vaikka videolta oman lapsensa kärsimyksen, niin luulenpa että kotiin jääminen alkaisi kummasti houkutella.



Omat lapseni viihtyivät hoidossa hyvin. (Ainoita miinuksia oli pakollinen päiväuni, josta varsinkin vanhempi lapsista sanoi kärsivänsä ja epämiellyttävä hoitaja, josta nuorempi ei pitänyt, mutta joka onneksi jäi äitiyslomalle.)

olla matkusteltu, shoppailtu, ollaan katsottu mitä kaupasta ostetaan, nämä siis jo ennen lapsia. ei ollut lehtitilauksia, ei kalliita vaatteita. näistä SINÄ luovuit. mutta mistä me luovuttais? kyllä sun mies sen verran tienaa että pärjäätte, mutta kun kaikki ei, tajuatko?

meillä on rahakysymys, pakko mennä töihin, etkö millään tajua??

Ja rahapula..minulla ei ole totisesti rikasta miestä, mutta hengissä pysyimme vaikka olinkin kotona. Arvovalinta, tarviiko ostaa niinä vuosina kaikkia niitä vaattetia, tarviiko matkustella jne., muutaman vuoden me olimme ainakin valmiita tinkimään monesta asiasta, mm. lopetimme lehtien tilaukset, mietimme tosissaa mitä ruokaa teemme jne., se ON arvokysymys, ei rahakysymys, piste.

Meillä ainakin rahallinen voitto ei olisi ollut niin huikea että olisin edes harkinnut töihin menoa, toki plussalle olisi jääty mutta maksaa se päivähoitokin vanhemille.

t. ap

t. ap

kauanko olit kotona. Kurillani vastasin, että 8kk (mikä on totta), mutta oikeasti sen jälkeen vuoro vaihtui ja toinen vanhemmista oli 9 kk..



kysyjälle ei vain näyyttänyt tulleen mieleen niinkin erikoinen ratkaisu kuin että vanhempainvapaat jaettaisiin, hui!

Kaikissa palkkagallupeissa on palstalaisilla ja etenkin heidän miehillään joko hyvät tai erittäin hyvät tulot. Itse en ole edes viitsinyt meidän perheen tuloja niihin laittaa, ihan sen takia, että en saisi jotain "amisjammu" komentteja.



Mun miehelläni on ihan keskipalkka (nettona jää kuussa about 2 000 euroa), mulla nämä Kelan etuudet.



Ja mainiosti elämme ja pärjäämme, asumme yli 200 m okt -talossa pk seudulla. Ei perintöjä, ei mitään vippaskonsteja.



Ai niin, ja elätämme 7 lasta, ja ei olla mitään säälittäviä retupekkoja.

Monessa muussa maassa lapset viedään hoitoon jo ennen 6kk ikää, mutta Suomessa yleensä n. 1-vuotiaana tai myöhemmin... Suomessa siis hoidetaan lapset aika hyvin ja pitkälle kotona... Ja mitä tästä seuraa: Suomessa tehdään huomattavan paljon itsemurhia sekä väkivaltaisia tekoja. Eli jos ajatellan mustavalkoisesti niin kotihoito ei ainakaan pelasta meitä suomalaisia...

Monessa muussa maassa lapset viedään hoitoon jo ennen 6kk ikää, mutta Suomessa yleensä n. 1-vuotiaana tai myöhemmin... Suomessa siis hoidetaan lapset aika hyvin ja pitkälle kotona... Ja mitä tästä seuraa: Suomessa tehdään huomattavan paljon itsemurhia sekä väkivaltaisia tekoja. Eli jos ajatellan mustavalkoisesti niin kotihoito ei ainakaan pelasta meitä suomalaisia...

Mun mielestä lapsi VOI mennä hoitoon vasta kun se osaa puhua, kertoa tapahtumista päivän mittaan ja myöskin kävellä! En voi mitenkään ymmärtää äitiä joka vie avuttoman "poikasensa" hoitoon, sellaisen joka ei kävele eikä puhu, luonnossa eläimetkään eivät näin kylmiä ole.



Noin 3v on mielestäni jo asia erikseen, oma 2,5v poikani olisi taatusti jo sopivamapaa kamaa päiväkotiin, selvästi nauttii leikeistä ja huom!, osaa leikkiä, leikit eivät ole enää sitä että revitään käsistä kaikki ja kompuroidaan muiden jaloissa ja itketään onnettomana.



Mielestäni lähellä kouluikää lasten olevien kanssa kotihoito ei enää ole NIIN tärkeää! Mutta toki ihanaa jos joku pystyy olemaan. Itse siitä haaveilen, lapset nyt 2,5v ja 1,2kk.



Nytkin jo tuo isoveli muiluttaa pientä niin että pahaa tekee kun ajattelen miten ventovieraat lapset pientä kohtelisivat!! Pieni kun ei vielä ymmärrä mitään sääntöjä, toki opettelemme kovaa vauhtia :).

Olen lto, ollut töissä eri-ikäisten lasten ryhmissä. Kaikissa lapsista pidettiin huolta, syliteltiin ja oltiin empaattisia.



Minulla on kaksi lasta, 4v ja 1v. 1v on juuri aloittanut päiväkodissa, ja perheemme on todella tyytyväinen. Minun kokemukseni mukaan päiväkodit ovat mukavia, turvallisia ja valvottuja paikkoja. Vanhemmilla on yllättävänkin paljon vaikutus- ja sananvaltaa (toisin kuin pph:n toimintaan). Pienemmän lapseni sopeutuminen kesti kaksi viikkoa. Parina päivänä hän itkeskeli ja isoveli kertoi, että pikkuista olivat tädit sylissä lohduttaneet. Nyt hän jää hymyssä suin päiväkotiin ja hymyilee myös haettaessa, hakuajankohdasta riippumatta.



Mutta se, mikä on oleellista, on HOITOPÄIVÄN PITUUS!!! Meillä lasten hoitopäivä ei koskaan ylitä kahdeksaa tuntia, yleensä se pysyy kuudessa. Kuudesta tunnista pieni nukkuu 2,5 ja ulkoilee ainakin tunnin. Loppuaika sitten syödään ja leikitään.



Itsekin säälin lapsia, jotka ovat joka päivä hoidossa 10 tuntia, se on kamalaa... Meidän lapset kun eivät ASU päiväkodissa, vaan ovat hoidossa. Kasvatusvastuu on meillä vanhemmilla, päiväkoti tukee meitä.

Lapsia ei saa laittaa hoitoon. 3v. lapset hoidetaan koulupenkille asti kotihoidossa.

Eli Nina Mikkonenhan oli sitä mieltä että lasta on jonkun oltava kotona vastassa kun lapsi tulee koulusta. Eli kotona ON OLTAVA tasan niin kauan kun oppivelvollisuus on voimassa!!

Lapsia ei saa laittaa hoitoon. 3v. lapset hoidetaan koulupenkille asti kotihoidossa.

Amerikassa luku on hieman korkeampi. Vaikka muualla ei ehkä tehdä itsemurhia yhtä taajaan, siellä mielenterveyshäiriöt oireilevat myöskin mikä näkyy mm. huumeidenkäyttö- ja rikollisuustilastoissa. Itsemurha on jostain syystä suomalainen tapa käsitellä ahdistusta, muualla siihen löytyy erilaisia tapoja. En tunne eurooppalaisia huumeidenkäyttötilastoja, mutta luulisin, että monessa muussa maassa ongelma on suurempi kuin Suomessa.