Järkyttynyt, Mikkonen!!?

Kyseessä on julkkiksen vaimo, ammatiltaan kampaaja. Miksi ylipäänsä hänen kommenteillaan on merkitystä kenellekään? Eri asia olisi, jos asiaan perehtynyt psykologi olisi tehnyt keskustelun avauksen näkyvästi jukisuudessa. Turhaan hänen kommenteistaan kukaan provosoituu. Ei vaikuta kovinkaan välkyltä.

Erona vaan, että oma palkkani on muutamia satasia enemmän ja sitä myöten talouden perusta on vieläkin enemmän mun varassa ja toisaalta mieskään ei voi jäädä kotiin vuodeksi tai ei olemassa mitään yritystä enää.

Mutta av-logiikalla tähänkin löytyy ratkaisu: muutat lasten kanssa omaan asuntoon ja nostat sinne kaikki mahdolliset tuet. Mies taas asuu teillä, mutta on kirjoilla jossain muualla, joten pystyt hoitamaan lapsesi 3-vuotiaaksi. Tällä palstalla tälläiset asiat on "jokaisen oma asia" ja lastahan on hoidettava kotona mahdollisimman kauan keinolla tai toisella, joten tässä voisi olla teillekin ratkaisu.

Meillä esim. ei enää voinut tuohonkaan vedota. Meillä mies yrittäjä, ollut jo vuosia ja velkaa on erinäisiä määriä. Joten mies ei voinut töitään lopettaa ja jäädä kotiin. Tosin yrittäjän elämä ei ole sitä, että joka kuukausi tulee tarkka summa tilille ja siihenkin vaikutta monet taloudelliset tilanteet, että tuleeko mitään. Mutta ei auta itkeä, se on miehen työ ja siitä ei vain sormia napsauttamalla eroon pääse.

No siten, minä olin äityislomalla vakituisesta työstä, jossa on kuukausipalkka n.3000 euroa brutto. Eli ilman sitä emme voi elää, koska rahaa tarvitaan vuokraan ja muuhun elämiseen. NIIN ja yrittäjärentun perhe EI ole oikeutettu minkäälaisiin sosiaalitukiin, eli sossuun emme voisi mennä, jos mies ei joku kuukausi saisi tarpeeksi tuloja....

Eli meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se, että minä menen töihin ja mies joutuu pyörittämän omaa yritystään entiseen malliin, ettei tule konkurssia. Niin ja meillä todellakin on jo aikoja sitten luovuttu ihan kaikesta turhasta, koska on ajateltava niin, että vain minun palkallani pärjää koko perhe. Niin ja ei meillä ole lomamatkoja, ei polteta, ei juoda, ei harrasteta, ei tule lehtiä...

NIin ja ihan kiva, kun elämä on muutenkin tätä pa**aa, niin sitten on näitä yli-ihmisiä, jotka ovat valmiita lyömään lyötyä. Siinäpä vasta ihanneäiti ja ihminen...

Ja rahapula..minulla ei ole totisesti rikasta miestä, mutta hengissä pysyimme vaikka olinkin kotona. Arvovalinta, tarviiko ostaa niinä vuosina kaikkia niitä vaattetia, tarviiko matkustella jne., muutaman vuoden me olimme ainakin valmiita tinkimään monesta asiasta, mm. lopetimme lehtien tilaukset, mietimme tosissaa mitä ruokaa teemme jne., se ON arvokysymys, ei rahakysymys, piste.

Nimenomaan ryhmäkoosta ja aikuisten/lasten suhdeluvusta, joka ei mahdollista yksilöllistä huomioimista? Suurin osa hoitajista tekee parhaansa niillä vajavaisilla resursseilla mitä tarjolla on, eikä pysty repeämään enempään.



Päivähoidon tason nostaminen sellaiseksi mitä sen pitäisi olla tietysti vaatii taloudellisia panostuksia, siksi siitä ei haluta puhua enempää julkisuudessa.

Ehkä ei haluta aiheuttaa myöskään syyllisyyttä vanhemmissa - kuten ei pidäkään - mutta samalla asia, mitä pitäisi oikeasti kehittää, vaietaan kuoliaaksi.

Vierailija - 26.1.2009 20:12 (ID 1315482) 1/2





Lisäisin vielä, että Suomessa lasten mielenterveysongelmia (mitkä sitten



jatkuvat aikuisiässä) aiheuttaa varmaan eniten vanhempien alkoholismi ja väkivalta, mikä on yllättävän yleistä - oliko se jopa niin, että lähes viidesosaa perheitä koskettaa jompi kumpi ongelmista tai ne molemmat. Eiköhän se selitä suureksi osaksi suomalaisten lasten ongelmista, harvemmin syyt lasten ongelmiin varmaan johtuvat pelkästään lasten hoitomuodosta.



Hyvin pienten lasten päivähoito (9 kk iästä alkaen aikaisintaan) voi olla riski kiintymyssuhteelle (ja siten lapsen emotionaaliselle kehitykselle), mutta VAIN JOS lapsen ja vanhemmat suhteessa ja vuorovaikutustaidoissa on valmiiksi jotain ongelmia ja jos lapsi joutuu hoitoon suureen lapsiryhmään, missä ei saa riittävästi empaattisen, turvallisen aikuisen läsnäoloa ja hoivaa. Ihan samalla tavalla kiintymyssuhdeongelma voi muodostua kotihoidossa, jos äiti/isä ei pysty vastaamaan lapsen perus- ja emotionaalisiin tarpeisiin riittävällä tavalla jonkin oman ongelmansa vuoksi.

luojen kiitos mun tuttaviin ei kuulu niin sekoja kuin esim. Mikkonen, joille äitiys on elämän ainoa sisältö.



Se on hänen lapsilleen on raskas taakka kannettavaksi.

JOS lapsia on neljä, kotona olo ei minkään laskukaavan mukaan kestä VAIN 3 vuotta, paitsi jos on kyse nelosista.



Puhuisitte edes asioista täsmällisemmin. Jos jokaisen lapsen on oltava kotihoidossa se 3 v, ja lapsia on useita, äti on kotona useita vuosia. Siinä ehtii se vakainkin talous ja säästäväisyys joutua koetukselle, jos ei satuta olemaan vähän varakkaampia.



Ja miten kysyn vaan miten pankit voivat myöntää isoja lainoja perheille joissa tienaa vain toinen osapuoli ja hänkin keskinkertaista palkkaa?!!

että kaikilla EI OIKEASTI ole varaa olla kotona, miehen palkalla EI OIKEASTI elätä koko perhettä. EI vaikka kaikki matkustelu, lehtitilaukset ym. ym. ym. ylimääräinen laitettaisiin jäihin!!!



EI OLE VARAA!



T: lto, joka laittoi lapsensa yksi-vuotiaana päiväkotiin

että kyseisen henkilön mielipiteet ovat fanaattisuudessaan verrattavissa esim. ääriuskonnollisuuteen. Fanaattinen ajattelu asiassa kuin asiassa on suvaitsematonta eikä suvaitsemattomuutta pidä suvaita. Yhteiskuntamme pitäisi olla aivan erilainen ja/tai muuttua radikaalisti, että Mikkosen kuvaama maailma olisi täällä mahdollinen. Sitten kun kaikki elävät kuten Mikkoset asiat olisivat tietenkin hyvin, eikös vaan ;-)

Palasin taas parin vuoden tauon jälkeen päivätöihin tarhaan, ja totuus tulee jälleen kerran päin kasvoja !

Pienten ryhmässä ei tosiaankaan ehdi muuta kuin perushoitoa liukuhihnalta.

Ja tämäkin tarha, missä nyt olen, on toisaan ihan mukava, hoitajia lain sallima määrä. Selviytymistä se päivä on pienille, ja ne "virikkeet "ihan perusjuttuja, mitä jokainen voi kotonakin tehdä.

Ei lapsia tarvitse vauvasta alkaen "kouluttaa" joka asiassa, kyllä ne perustaidot kouluikään mennessä ehtii oppia, vaikka tarhan aloittaisi vasta 4-5- vuotiaana.

Suuresti ihmettelen erityisesti niitä, jotka tuovat parivuotiaan hoitoon ja lähtevät kotiin puolivuotiasta hoitamaan. Mitä ihmettä se lapsi saa päivästä metelin keskellä verrattuna kotonaoloon äidin ja pikkusisaruksen kanssa ???

Pakkotilanteet on aina erikseen, mutta omia valintojaan olisi oikeasti ihan hyvä välillä miettiä. Selkeästi näkee, että huono omatunto kuitenkin saa monet nousemaan takajaloilleen.

Mikkosen juttuja en ole yhtään kuunnellut/lukenut, mutta kuullostaa siltä, että on mennyt provosoinnin puolelle. Hyvä kuitenkin, että asiasta taas puhutaan, toivottavasti edes joku tajuaa ajatella asioita uudelta kantilta.

Jos joku vähän ehtii ihastelemaan joskus hänen tekemisiään siihen päälle, olen tyytyväinen. Oikeasti: lapsi ei ole jumala. Hän on ihan tyytyväinen kunhan saa leikkiä tutussa porukassa ja rytmit pysyvät samana, ruokaa ilmestyy välillä eteen. Me äidit itse kehittelemme kauhuskenaarioita ja oikein mässäilemme ajatuksella että joku laiminlyö lastamme- meillä itsellämme on kuitenkin hoidon jälkeen koko ilta aikaa lapselle jolloin voi sylitellä, huomioida sekä rauhoittua. Miksi sitten niin moni jättää väliin nämä hetket?

tukemiseen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen omaksumiseen. Useissa päiväkodeissa ryhmäkoot ovat suuria ja aikuisten ja lasten suhde sellainen, ettei se riitä muuhunkuin fyysiseen perushoitoon, ei sen enempään, vaikka se ei lapsen edun mukaista olekaan.



Vanhemmat kuvittelevat, että alle kolmivuotias oppisi päiväkodissa sosiaalisia taitoja, mutta ne taidot opitaan vain ja ainoastaan jos aikuinen häntä niihin ohjaa. Päiväkodissa ei mitenkään ehditä olla opastamassa lasta näihin taitoihin, siellähän vain puututaan räikeimpiin vuorovaikutuksen epäkohtiin eli fyysisiin konflikteihin, eikä niitäkään pystytä kaikkia havaitsemaan, kun hoitajia ei ole riittävästi läsnä. Useimmat lapset saavat paremmat eväät vuorovaikutustaidoille oman vanhemman seurassa, etekin, jos lapsi pääsee säännöllisesti tapaamaan ikätovereitaan leikkipuistossa, kerhoissa tms. missä vanhempi on mukana ohjaamassa.



Tiedän hyvin, että monilla ei ole mahdollisuutta lasten kotihoitoon kolmeen ikävuoteen saakka, eikä tarvitsekaan, jos lapsi pääsee hoitoon vaikka perhepäivähoitoon tai sellaiseen päiväkotiin, missä on riittävä määrä hoitajia.

Tällaisia hoitopaikkoja pitäisi saada enemmän! Jotkut lapset kyllä pärjäävät sinnittelemällä hoitopäivän "huonommissakin" paikoissa, etenkin, jos saavat sitten kotona riittävästi vanhemman läsnäoloa, hoivaa ja rakkautta.



Mielestänio on älyllisesti epärehellistä yrittää saada päivähoito näyttämään lapsen kehitystä tukevaksi, jos se sitä reaalisesti ei ole ja perustella hoitopaikkavalintaa sellaisin agumentein, jotka eivät ole relevantteja.

Onko se nyt niin kamala tunnustaa itselle, että okei, lapsen hoitopaikka ei ole paras mahdollinen, mutta ehkä se lapsi siellä kestää, kun olen kuitenkin niin hyvä äiti (ja isä hyvä isä, jos sellainen on), että pystyn antamaan sitten muulla ajalla sen, mitä lapsi niin kovasti tarvitsee tasapainoiseen kehitykseensä.

on turha ylistää liikaa kotona oloa.

Olen kyllä joo kotiäiti. Mutta ei se kotona olo ole herkkua lapsellekaan. Joistakin kyllä joo tulee sosiaalisia siitä huolimatta, mutta joistakin taas ei. Minä en ole lapsena ollut missään hoidossa. Ja minusta kasvoi ujo tyttö, jota kiusattiin aina 15v asti. Sitten minulla paloikin jo pinna ja alkoin antamaan takaisin samalla mitalla. Voitte vain kuvitella mihin se johti kun yritti saada muiden hyväksyntää? Koulut meni päin, alkoholi maistui liikaa, tupakkiakin meni niin paljon että hyvä kun ääneni on suht normaali nykyään.

Minulle olisi siis sopinut päivähoito paljon paremmin kuin kotihoito. Olisin saanut tutustua muihin lapsiin ja kasvattaa sosiaalisuutta.



Ja sitten on taas toinen ääripää. Lapsia joille ei se päivähoito sovellu ollenkaan. Vaan heille on se kotihoito paras ratkaisu.



Ei ne lapset ole yhdestä muotista tehty. Heitäkin on niin erilaisia luonteeltaan. Siksipä en usko tuohon Mikkoskan ajatustyyliin. Ja siksikään en usko kun helppohan hänen on suoltaa noita "viisauksia." Rikas ukko sillä joka maksaa kaiken eikä ole rahahuolia.



Annetaan nyt ihmisten tehdä ne omat ratkaisunsa. Kukaan ei voi heitä haukkua valintojensa takia. He tekevät niin kuin parhaaksi näkevät.



Ja toisekseen. Jos tulisi enemmän kotiäitejä ja päiväkodeissa ei olisi paljoa lapsia, säästämissyistä varmasti saatettaisiin sulkea osa paikoista ja ne ryhmäkoot ei muuttuisi mihinkään.

Ja päiväkodit missä minä olen käynyt, joskus ollut harjoittelussakin sellaisessa, ovat olleet ihania paikkoja! Yksikään lapsi ei itkenyt äidin perään kun jäi sinne. Ja minäkin sain koottua yleensä aikamoisen lapsi katraan ympärilleni kun luin satuja :) Ihmeen hyvin muutama lapsi mahtui aivan liki :D

Meinasi vain olla hankaluuksia välillä lukea kun päitä alkoi tulla eteen :) Mutta aivan ihania ja aurinkoisia lapsia olivat!! Ja siinä onkin minulle ammatti minkä haluan opiskella :) Pph:ksi ajattelin ryhtyä jos vain minut hyväksytään :)

Tiesittekö että nuorten psykiatriassa ei olla edes kiinnostuneita siitä missä se lapsi on hoidettu ennen kouluikää? Tai joo, kyllä se kysytään mutta se ei ole mikään relevantti tieto.

Kyllä ne vanhempien taustat ja ominaisuudet enemmän painaa siinä murkussa kuin se onko kotihoidettu ollut vai ei.

sen jälkeen onkin ihan hyvä "sosiaalistua" - alle kolmivuotiaana, ennekuin oma erillistymiskehitys on päässyt tiettyyn vaiheeseen, sosiaalistuminen on lapselle mahdotonta. Yleensä ihmiset ymmärtävät, että lapsen fyysinen kehitys asettaa tiettyjä rajoja lapsen motorisille kyvyille, ihan sama juttu on henkisessä kehityksessä - täytyy saavuttaa tietty ikä (noin osapuilleen) ja siihen liittyvä kehitystaso, muuten ei tiettyjen asioiden oppiminen ole mahdollista ja "harjoittelusta" on enemmän haittaa kun hyötyä.

hoitopaikalla on myös oma vaikutuksensa lapsen kehitykseen, etenkin pienimpien kohdalla. Sillä ihan selvästihän tutkimukset esimerkiksi osoittavat stressihormonierityksen muutoksista ryhmäkoon kasvaessa.



Lapsen kehitys on totta kai kokonaisuus - jos vanhemmat ovat riittävän hyvät (turvalliset ja tunnevuorovaikutukseen kykeneviä) ja muita kehityksen riskitekijöitä lapsen elämässä on vähän (esim geneettinen perimä), niin eihän se päivähoito, oli se sitten vaikka missä laitoksessa, uhkaa lapsen tervettä kehitystä. Siksi suurin osa lapsista pärjää "vähän huonommassakin päivähoidossa" ihan hyvin (tarkoittaen, ettei yksilöllistä huomiota ja hoivaa ehkä ole optimaalisesti).



Mutta kun riskitekijöitä alkaa kasaantua, jossain pisteessä lapsen psyyke ei sitä enää kestä kaikkia stressitekijöitä. Temperamentista ja muista lapsen henk. koht. ominaisuuksista riippuu, missä kohtaa raja tulee vastaan.



Vanhemman alkoholismi, väkivaltaisuus, masennuskin, kuten kaikki, mikä vaikuttaa vanhemman vuorovaikutusalttiuteen ja tapaan olla lapsen kanssa, vaikuttavat varmasti eniten lapsen kehitykseen. Ja kyllähän lapsella pitää myös olla riittävästi aikaa olla vanhempansa/vanhempiensa kanssa, jotta tällainen vuorovaikutussuhde pääsee syntymään ja jatkumaan. Normaali työaika tuskin tätä uhkaa.

Lapset ovat hoitajille kaikki samaa massaa, ei ole aikaa ja kuulkaas, ei edes kiinnostusta perehtyä oikeasti jokaiseen lapseen. Liukuhihnalta perushoito ja tosiaan hiekkalaatikkoon istumaan aamu- ja iltapäiväksi. Ja tiedättehän, että lapsia ei saa liikaa aktivoida, kun ovat sitten aina vailla askartelua yms. Tämän totesi minulle useampikin hoitaja. Sama juttu sylittelyn kanssa; ota vaan syliin, niin saat siitä lapsesta oikean sylikissan. Jos yksivuotias toppahaalareissaan kaatuu, niin kyllä sen täytyy jo osata itse kömpiä ylös!



Maanantaina käsiteltiin viikonlopun juopottelut ja muut kivat jutut, huokailtiin ja komennettiin lapsia hiljaiseksi.



Ihan tavallista päiväkodin arkipäivää...mitä pitäis tehdä, sitä en tiedä ja onneksi en ole enää pk:ssa töissä!

Päivähoidossakin työskentelee kahdenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka tekevät loistavaa työtä ja välittävät siitä mistä tekevät ja sitten on niitä, joilla kaikki on huonosti ja epäkohtia on vaikka kuinka. Niitä on kiva osoitella, mutta niille ei tehdä mitään. Ei oo mun asia. Ei yksi ihminen voi mitään muuttaa. Hölynpölyä - kyllä voi.



Terveiset Metsolan päiväkodin loistavalle työporukalle!

Gggf

Jin Ae pyllisti Mikaelia kohti "Pane mua nyt ja tässä. Pane mut orgasmiin"...