Olen huomannut, että erityislasten perheessä on usein ongelmia.

En ole ammattilainen mutta mulla on e-lapsi.



Ja olen huomannut vuosien varrella, että aika useassa e-lapsen perheessä on muitakin ongelmia. Yleistää ei tietenkään voi mutta aika monella on elämänhallinta hakusessa.



Tiedän, rankkaa on, mutta osalla perheistä en yhtään ihmettele kun lapset oireilevat.

jostain ja sitten kun saavat sen, niin pistävät kaiken sen piikkiin. Omassa tuttavapiirissäni ainakin ad/hd tapaukset ovat osuneet juuri sinne, missä on kaikkein vähiten rajoja, luetaan vähän, katsotaan telkkarista mitä vaan ja syödään epäsäännöllisesti epäterveellisiä ruokia. Mikä on sitten syy ja mikä seuraus?

Kaikki erityislapset eivät ole epämääräisistä perheistä, mutta keskinmäärin näissä huonoissa perheissä on erityislapsia enemmän kuin sellaisissa perheissä, joissa lapset hoidetaan hyvin ja meno on tasapainoista. Aika monet ongelmat on itseaiheutettuja.



Vähän kuin: työtön ei ole automaattisesti syrjäytynyt, mutta melkein kaikki syrjäytyneet ovat työttömiä.

kuinka kamala yleistys tuo onkaan. Oletko työssäsi erityislasten kanssa? Ymmärrätkö ollenkaan, millaista on elämä erityislapsen kanssa? Meinaatko ettei siinä vuosien saatossa väsy, ahdistu ja turru kun taistelet lapsesi puolesta hänelle kuuluvia PERUSoikeuksia, yrität selvitä KELA:n kanssa, teet ja tuet lastasi erilaisten terapeuttien, erityislastentarhanopettajan jne neuvoilla??



Kuulun erittäin suureen vertaistukiryhmään jossa on erilaisia erityislasten vanhempia. Voin sanoa että todellakin me yritämme, koetamme jaksaa. Meillä monilla on kuitenkin muitakin lapsia. Moni asuu kuukausia sairaalassa, monen elämä koostuu vain erityislapsen haasteellisesta hoidosta. Olosuhteet ovat monilla hyvät siihen nähden, miten raskasta elämä välillä on.



On varmasti erityislasten perheitä joissa on alkotaustaa jne. Mutta meitä on enemmän joissa panostetaan kaikin mahdollisin tavoin lastemme kuntoutukselliseen hoitoon. Vanhemmuus on aivan erilaista. Voin itsekin sanoa että normaali uhmaikäinen tyttömme on vielä helppo, mutta kehityshäiriöinen vanhempi lapsemme ei. Hän reagoi kaikkeen ylivoimakkaasti ja yritän suojella myös pienempää ettei siitä henki mene jos niistetään nenä...



Millaisia puutteita vanhemmuudessa on? Eikö jokaisella niitä ole?? Neurologiset vauriot eivät johdu pelkästään vanhemmuuden heikkoudesta. Et taida olla piirunkaan vertaa tietoinen näistä asioista? Miksi esität väitteitä joihin sinulla ei ole mitään tieteellistä pohjaa?



Kyllähän minäkin syytin itseäni että lapseni on puheongelmainen.. olinhan lukenut joka ilta kasan kirjoja, puhunut selkeästi, käyttänyt loruilua ja musiikkia.. olisi pitänyt enemmän tehdä vai? En ole terapeutti vaan olen äiti. Sitä olen aina. Diagnoosin saaminen auttoi meidän lasta saamaan hänen tarvitsemansa terapiat. Ja tiedätkö: Meitä ei kukaan ole syyttänyt lastemme kehityshäiriöstä!!

Toisella lapsellemma on ollut kuitenkin täsmälleen samanlainen kasvuympäristö joten miksi hän ei ole erityislapsi?? Hän on vielä joutunut erityislapsen siskona olemaan usein ilman huomiota ja apua... ja siltikin kehitys menee hyvin ns ikätasonsa mukaisesti!!



Ota asioista selvää.

meidän perheessä mennään hurjaa alamäkeä. Kolme vanhinta lasta ovat "taviksia", jotain tosin nähtävissä jo siinä että heistä nuorimmalla on astma ja laajat allergiat. Neljännestä ei tavista saa, koska mittavien allergioiden lisäksi hänellä on mm. laaja-alainen kehitysviivästymä. Hurjaa, miten vanhemmat voivatkaan pilata lapsensa jo ensimmäisen vuoden aikana! Hyi meitä!



Ap ja peesaajat, kiitos teidän palaan ostoskeskuksesta erkkarinin kanssa itku silmässä - "*ittu miten laiska äiti kun työntää noin isoa lasta rattaissa!" ja "eikö toi saa kakaraansa mitään kuria" kommentit ajattelemattomista suista eivät erityisemmin mieltä lämmitä.



Jospa yritetään ihan porukalla nähdä edes vähän omaa nenäämme pidemmälle, asiat kun ei aina ole sitä miltä pikavilkaisulla näyttää...

Lapseni käyttäytyy jopa paremmin, kuin moni muu, mutta on erilainen. I

Olen huomannut hyvin paljon vastaavia ennekkoasenteita hoitohenkilökunnan puolelta, ja arvostukseni kyseistä ammattiryhmää kohtaan on pudonnut huomattavasti. Kiitos kuitenkin niille muutamalle fiksulle ammattilaiselle, jotka näkevät laajemman kokonaisuuden eivätkä juutu ennakkoluuloihinsa.



terveisin erityislapsen äiti (jolla ei ole mitään diagnoosia ja aivan rauhallinen ja perinteitä arvostava koti rajoineen)

Kummatkin poikani on erityislapsia, mutta hyvin erilaisia. U

huonoista perheistä, mutta luonnollisesti näissä perheissä erityislapsia on enemmän. Mikä on sitten huono perhe? Josta rajat puuttuu? Jossa on päihteiden käyttöä? Miksi sitten myös tuollaisissa olosuhteissa kasvaa joistakin järkeviä aikuisia?



Itselläni on ystävä, joka on kotoisin sellaisista oloista, että harvempi jaksaisi. Itse on nykyisin naimisissa, fiksu, korkeakoulututkinto suoritettu ja vakituinen duunipaikka. Perhettä ei ole ymmärrettävistä syistä halunnut perustaa vielä puolisoa lukuunottamatta. Asunnon ostanut ja elelee rauhallista elämää puutarhaansa hoitaen, vaikka vanhemmat ovat alkoholisteja, joita tytär aikanaan hoiti ja veli vankilassa. Tutustuin naiseen kouluaikanani.



Joten myös poikkeuksia suuntaan jos toiseen löytyy aina.

Mä toivoin, että saat joskus erityislapsen ja saat sitten kokea olevasi huono äiti.

Mua tollekakin vituttaa tän kaltaset ämmät tällä palstalla.

Huvittavinta on ihmiset jotka on nähnyt adhd lapsen vilaukselta ja luulevat tietävän jotain perheestä ja lapsesta.

Tosi asia on se, että erityislapset on aivan tavallisista peheistä. Siitä minulla on pitkäaikainen kokemus ja todellakin saa haukkua teidät, koska itse teette sitä jatkuvasti ilman asiantuntemusta.

Pää on täynnä luuloja, mutta näyttöä ei löydy.

Aivan tavallisia vanhempia ovat ja monesti näissä illoissa on myös miehetkin mukana. Näissä perheissä vanhemmat ovat usein tiimi, mutta näin ei välttämättä ole tavis lasten perheissä.

M

voit AP ilmoittatua vapaaehtoiseksi tukiperheeksi ja auttaa viikonloppuisin e-lapsiperhettä



ehkä olisi tuokin LOUKKAAVA aloitus jäänyt tekemättä



t. oikean e-lapsiperheen äiti

Se on nimittäin pitkä prosessi, ja vaatii aikaa sekä vaivaa. Siihen lähtevät vanhemmat, jotka seuraavat lapsensa kehitystä, ovat huolestuneita siitä ja haluavat selvittää asian. Ja he ovat myös sellaisia, jotka myöntävät ongelmien olemassaolon eivätkä vieritä syitä lapsensa käytöksestä kaikkien muiden niskoille.



Diagnoosia varten vanhempia seurataan ja haastatellaan perusteellisesti juuri sen selvittämiseksi, voivatko lapsen ongelmat johtua perheoloista. Me ainakin saimme näiden tutkimusten jälkeen "synninpäästön", eli lapsen ongelmat eivät johdu meistä.



ADHD/asperger ovat vahvasti perinnöllisiä neurologisia ongelmia. Meillä isän suvussa on todennäköisesti taipumusta siihen. Perheemme on tasapainoinen, rajat löytyvät ja alkoholinkäyttö on kohtuullista. Lapsi saa runsaasti huomiota.



Poika oli jo lähtökohtaisesti "vaikea" vauva, ärtyisä ja itkuisa. Myöhemmin ilmeni ongelmia motoriikassa, viivästynyttä puheen kehitystä, puutteita oman toiminnan ohjaamisessa, impulsiivisuutta, tarkkaavuuden ongelmia, kovaäänistä jatkuvaa puhetta ym. ym. Kaikki adhd/asperger -oireita.



Lapsella on lääkitys, pääsi erityisluokalle ja koulu lähti alkuun hienosti - paitsi että poika joutui heti kiusatuksi, mihin koulu on hyvin reagoinut. Pojan oppimiskyky on hyvä, ja tuemme lasta minkä voimme. Täydellisiä vanhempia emme ole, mutta siitä olen varma, että emme ole aiheuttaneet lapsemme neurologisia ongelmia.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia "erityislapsiperheitä", mutta suurta osaa kyllä.

on erityisiä tarpeita. En täällä rupea toisten yksityisasioita kertomaan, mutta kyllä omat ongelmat on kutistuneet, kun on vierestä seurannut millaista arki voi olla esim. asperger-lapsen kanssa. Kyllä siinä äidin omat ongelmat saa olla aika vähissä.

Mun lapseni oli vauvana, ensimmäiset 1,5v sairas, ja täytyy sanoa, ettei arjesta tullut mitään, koska sairaus sekoitti arjen, kaikki rutiinitkin sujuivat silloin kuin sujuivat. Vuorokaudet heittivät ihman ympyrää, vaikka ihan kunnillisia ihmisiä oltiin enne lasta. ja nykyään pyörii rutiinit taas.

Tietenkin lapsi oirehtii jos vanhemmilla on ongelmia- ja silloin hoitoa tarvii koko perhe, mutta kyllä se vaan on myös niin, että sairas/ vammainen lapsi tekee arjesta monimutkaisen ja vaikeasti hallittavan. Ja siksi se kasvattaakin- huomaa että elämä ei ole hallittavissa ja osaa olla onnellinen pienistä asioista.

tarkoitat, ap. Yleensä näillä vanhemmilla myös joku diagnoosi. Mä luulen, että se on sitten kasvatuksen + geenien + muiden asioiden yhteissumma, että tulee lapselle ongelmia.

Puutteita vanhemmuudessa, rajoissa lipsutaan, olosuhteet ovat mitä ovat, ei säännöllisiä rytmejä, päihdeongelmaa jne. Ei siinä mitään, sehän ei sulje pois lapsen erityistä vaikeutta ja usein myös näillä vanhemmilla on omia toteamattomia tai todettuja diagnooseja. Mutta luulenpa vaan, että kasvatusasioissa petraamalla monien erityislasten diagnoosit voitaisiin purkaa.

Minäkin tiedän perheitä, joissa -jokaisella- lapsella on jokin diagnoosi. Ja vanhemmilla/vanhemmalla ei yhtään homma hanskassa, vakava masennus, päihdeongelmia, holtitonta kodinhoitoa, ei rajoja tai liikaa rajoja, vain huutamalla lapsille puhuva hermoraunio äiti jne. Lapsille lyödään ADHD-diagnoosi, ja vanhempi voikin levitellä käsiään, että sillä on toi sairaus, ei sille mitään voi, eli ottaa vastuuta entistä vähemmän ja uppoaa lisää omiin ongelmiinsa. Kukaan ei kysy, mitä siellä kotona tapahtuu, saako lapset mitään huomiota, tai saako vain negatiivista huomiota, kun äiti ei tee muuta kuin pinna kireällä huutaa jne. Lapset käyvät lääkärissä ja kotioloihin ei kukaan kiinnitä huomiota, vaikka lasten ongelmat johtuvat vanhempien käytöksestä.

Näin se valitettavan usein on.

on kielenkehityksen viivettä, laitatko senkin meidän piikkiin? Nyt täällä on taas joku keittiöpsykologi jakamassa neuvoja, joka ei tiedä asioista välttämättä yhtään mitään

erityislapsi käyttäytyy huonosti, ja siitä päätellään, että perheessä on vanhemmuudessa vikaa, rajoissa lipsutaan, rytmit puuttuu ym., ja siitä päätellään, että nämä oletetut asiat selittävät lapsen huonon käytöksen.

t. lastensuojelussa harjoittelemassa ollut opiskelija