4½v. poikani teki päiväkodissa äitienpäiväkortin ex mieheni vaimolle.

että loukkaantuisi, jos ei nelivuotiaaltalta äitienpäiväkorttia. Tai että miehen vaimo sai.



Ja minusta, kun puhutaan jo vaimosta, niin on se jo lapselle aika tärkeä ihminen. Eikä se riipu siitä kuinka usein nähdään.

joko soitit ja haukuit pkn henkilökunnan?



Pyysivätkö anteeksi, myönsivätkö tahallaan juonitelleensa sua vastaan? Miten perustelivat tuon että olivat kehottaneet lasta tekemään äitipuolelle, eikun korjaan, isän uudelle rakkalle kortin? Miten perustelivat että valitsivat juuri sen 4,5v poikasi eikä toista tekemään tämän pelkän " onnea" kortin? Lupasivatko hyvitystä, jos niin mitä, jos ei, niin aiotko tehdä kantelun pkn toiminnasta eteenpäin?

Mäkin haluaisin tietää kuinka tarina päättyy. Kerrohan AP sitten mitä päiväkodissa vastasivat tai pyysivät anteeksi kun olivat PAKOTTANEET tekemään kortin isin uudelle RAKKAALLE.

Mistä te tiedätte halusiko tämä " äitipuoli" edes korttia? Mistä te tiedätte vaikka hän vihaisi näitä lapsia. Teillä on kummallisia olettamuksia ilman että tiedätte asioista yhtään sen enempää. Tämä nainen ei ole vielä niin läheinen lapsieni kanssa että niistäisi nenän tai pyyhkisi pepun. Anteeksi nyt vaan.



Ja minä tunnen lapseni, tiedän miten hän ajattelee. Ei 4v. saa yhtäkkiä päähänsä tehdä korttia jollekkin, varsinkin kun kortin teko on muutenkin tosi vastanmielistä. Tämä poikani ei ole vielä niin empatiakykyinen. Vielä painotan että MINÄ TUNNEN LAPSENI!



Kuka on puhunut että lasteni isällä on vaimo? Kuka on puhunut että kortissa luki vain onnea? Hmm..



Joltain meni pahasti kyllä tämä idea ohitse. Yhäkään lapselle en ole loukkaantunut vaan päiväkodin toiminnalle. Puuttuvat ihmisten yksityisasioihin kannustamalla lapsen tekemään kortin lähes tuntemattomalle naiselle.



Oletteko tyytyväisiä jos sanon että ex mieheni LASTEN ISÄ otti päiväkotiin yhteyttä ja kysyi ihmetellen asiaa?

Onneks jotkut aikuiset tajuaa että parempi tutustuttaa näihin uusiin tuttavuuksiin pikkuhiljaa. Heti ei tarvitse lapsenkaan yksityisyyden rajoille tunkee!

Miten voi yhdestä kortista nousta noin kauhea haloo??? Kyllä pyörii elämä oman navan ympärillä, jos ei lapset saa muistaa muita kuin omaa biologista vanhempaansa. Huoh! Itsekkyyttä!

Meinaat ihan että lapsi ei käsitä että joku on biologinen äiti ja joku vain puolikas, kaikki naispuoleiset ihmiset joita lasten elämään tuodaan niin ovat heille äitejä? :D Lapsen pakko omaksua joku puolituntematon nainen heti äitipuoleksi koska se on isän nainen? Kai se lapsi saa itse päättää sen nimikkeen? Ei meidän lapset ikinä ole edes mainineet sanaa äitipuoli, äiti, isä, isäpuoli yms. kun puhuvat näistä meidän uusista kumppaneista. Heillä on isä ja äiti ja heillä on mummot ja papat, tädit ja sedät ja muutama aikuinen ystävä.

Voi Jeesus sentää mitä paskaa ap jauhaa!

provoilun säännöissäkin jo on: opettele muistamaan mitä kirjoitat



ja jos tosiaan vuoden ovat olleet yhdessä ja menneet jo naimisiinkin, niin miten ajattelet ettei lapsi tunne naista eikä nainen ole koskaan pyyhkinyt lapsen nenää? :)



Kauan olet itse ollut uuden rakkaasi kanssa?

Vierailija:

varmasti pelkästään minulle kortin teko on joka vuosi ollut päiväkodissa yms. hänelle hankalaa(näkee jo kortista). =)

Kortissa oli kuulema lukenut vain Onnea. Joten eikö sekin jo kerro siitä että päiväkoti oli ajatellut asian näin. No toivotaan että päiväkoti ymmärtää tehdä samanlaisen kortin myös minun miehelleni isänpäivänä, tosin se ajatus tuntuu aika oudolta.

Ja aloituksen otsikossa mainitset että ex-miehesi vaimo

Monta vuotta lapsesi on ollut päiväkodissa? Kuinka pieni hän oli kun erositte?

asia ole määrätä lasta tekemään korttia sinulle, jos lapsi on itse halunnut tehdä kortin isänsä vaimolle. Sitäpaisti, hoitaahan isän vaimo äidin tehtäviä (kokkailu, siivous ym) siellä isän kodissa joten ihan kivahan se on, että hän saa lapselta kortin :). Olisit tyytyväinen, että lapsesi isällä on niin kiva vaimo, että lapsesi haluaa häntä muistaa. Turha syyttää päiväkotia.

Erosta ei ole pitkä aika. En ala sen yksityiskohtaisemmin tästä nyt kertomaan teille. Epäilkää vaan, ihan sama.



Kysyin lapsilta nyt asiasta. Sanoin että olitte askarrelleet äitienpäiväkortteja päiväkodissa(kehuin korttia jonka sain) ja kysyin kelle piip oli tehnyt ja kelle piip ja miten hienon kortin poika teki tälle isänsä naiselle? Toinen vastasi heti että tein äitille ja tämä poika josta puhutaan niin sanoi että: Minä olisin halunnut tehdä äitille(painoi pään alas). Sanoin että miksi et saanut tehdä? Vastaus oli että kortteja ei saanut tehdä montaa. Alkoi itkemään. Kehoitus tekemään kortti isänsä naiselle tuli päiväkodista. Selvisi tästä lauseesta jonka tämä toinen(ei tämä joka ei tehnyt minulle korttia) poikani sanoi: Piip halusi tehdä äiti kortin sinulle, mutta Jenni sanoi että pitää muistaa muitakin? Lohditin poikaa ja sanoin että voimme mennä tekemään kortteja omaan huoneeseen. Eli huomenna sitten askarrellaan. Tuli pojallekkin hyvä mieli.



Olihan se sinänsä paska tilanne muutenkin kun lapseni eilen kortin antoi, tietenkin halasin ja kiitin kortista(kehuin miten hieno) ja sitten toiselle tuli paha mieli kun hänellä ei ollut minulle mitään annettavaa. Tietenkin halasin toistakin poikaa, mutta ihmetys oli molemman puoleinen.



Että kyllä tässä päiväkoti on mokannut ja pahasti! Olisi kannattanut päiväkodin miettiä myös lapsen tunteita, miltä lapsesta tuntuu kun toinen antaa kortin äitille ja saa kehut ja toinen ei voi mitään antaa.

Lasten puheistä päätellen ruoan tekee isä.

jos lapsi ei saa tehdä korttia kenelle haluaa. Tuon isän vaimon pitäisi suhtautua lapsiisi kuin omiinsa, olla heille ystävällinen ja kärsivällinen, hoitaa heitä kuin omiaan, kannustaa, kuunnella ja jaksaa silloinkin, kun on väsynyt. Hänen pitää päästää toisen lapset kotiinsa aina, kun he haluavat tulla, vaikka häntä ei kenties joskus oikeastaan huvittaisikaan. Mutta korttia he eivät saisi lapsilta saada, niinkö?

kun hän on halunnut tehdä kortin isän naiselle? Että ei saa tehdä? Olisiko pitänyt laittaa lapsi oikein pahoittamaan mielensä asiasta? Siinäpä opetettaisiin lapselle, että kaikki aikuiset perheessä ovat yhtä arvokkaita (sillä ei kai kukaan halua lapsensa oppivan, että jotkut perheenjäsenet ovat arvokkaampia kuin toiset?).



Meidän lapsi ainakin saa antaa esim. vaarin synttärinä kortin myös mummille, jos haluaa. Minusta tässä ei ole siihen verrattuna mitään eroa.

Lapsi halusi tehdä kortin äidille eli minulle. Hänellä on paha mieli kun toisen pojan kortti on keittiönpöydällä ja hän ei saanut antaa äidilleen korttia.



Lapseni välittävät tästä naisesta paljon, kuin myös minun miehestäni, mutta eivät he ole vielä niin tuttuja lapsille että niille lahjoja ostettais tai kortteja askarreltaisiin. Näin se nyt vaan on, sanotte te mitä haluatte.

äitienpäiväksi kortit myös isänsä avovaimolle- minun kanssani. Olen niin iloinen siitä, että isänsä on löytänyt ihmisen, joka jaksaa minun melko villejä lapsiani hermostumatta heihin totaalisesti. Hän ei ole tietääkseni kertaakaan antanut lasten ymmärtää, että eivät olisi tervetulleita. Päinvastoin, tuntuu pitävän heitä kuin omiaan. Arvostan hänen panostaan lasteni hyvinvoinnin eteen ja siksi teemme nuo kortit. Ei se minulta ole pois.

Onkohan oikein käsketty tehdä?

Eri asia ystävänpäivänä! Kyllä jokaisen lapsen kanssa askarrellaan äitienpäiväkortti vaikkakin ryhmässä olisi sisarukset. En usko kertomustasi hetkeäkään. Vaikutat todella epäkypsälle (etkä vähiten puutteellisen oikeinkirjoituksesi takia).

Kyllä minä olen kiitollinen tästä naisesta vaikken häntä tunnekkaan. Lapset puhuvat hänestä positiiviseen sävyyn. Ystävänpäivä tervehdykset varmasti tehdään ja joulukortit hänelle ja isälleen. Eihän siitä nyt ollut kyse. Te nyt meette hieman liian syvälle tässä keskustelussa. Kyse on nyt lapsen tunteista, minun ihmetyksestä ja päiväkodin omituisesta virheestä.