Vauva-lehden nettijatkot: Näin äitiys muuttaa naista

Olen ollut periaatteessa "aina" äiti: sain esikoisen 20-vuotiaana, joten en osaa sanoa onko äitiys minua muuttanut tai miten on.

Olen perusluonteeltani temperamenttinen, nopeatempinen, en jaksa "lässyttää" kovin kauaa kun jo "täsähdän" että NO NIIN NYT.... eikä äitiys tuolloin nuorena äitinä tätä luonteenpiirrettä muutanut mihinkään. Minusta ei siis äitiyden myötä tullut kärsivällistä, pitkämielistä, lempeää..

VAnhemmat lapset ovat nyt täysi-ikäisiä ja asuvat omillaan.



Iltatähtien myötä kuvittelin, että äitinä olisin kypsynyt kärsivällisemmäksi. Lievää kadetta ja ihailua tuntien kun aina olen katsonut niitä äitejä / vanhempia, jotka ovat lempeän napakoita. Ääntään korottamatta ja lempeällä mutta määrätietoisella äänellä he komentavat ja rajaavat lapsiaan, jotka tottelevat. Heidän lapset eivät ulvo kauppajonossa tai heittäydy keskelle ajorataa, näiden lasten kanssa ei taistella ruokapöydässä jne jne....



Ja nyt, kypsässä iässä, itseni kanssa tasapainossa olevana kypsänä ihmisenä minä myös olisin tuollainen äiti iltatähtösilleni. Eikä nämä iltatähtöset ulvoisi tai karjuisi tai temppuilisi samalla lailla kuin nuo vanhemmat lapset....



HEH! Harmi ettei ole semmoista hervottomasti hekottavaa hymiötä valikoimassa

:D



En minä äitinä sitten niin kamalasti muuttunutkaan. Ja "itsetekemiä" ovat nämä nuoremmatkin.



Perusluonne on edelleen sama: temperamenttinen, kovaääinen, nopeatempoinen, vähän kärsimätön..

No, se ei sulje pois syliä, halia, rakkautta ja hellyyttä, ei tietenkään, se tulee näkyviin vain arjen toiminnoissa ja kasvatuksessa siinä vaiheessa, kun lapsi temppuilee, ei tottele, kun pitää rajata jne.

Ja mitäpäs muuta minä sitten lapsistakaan saan, kuin niitä temperamenttisiä, itsepäisiä, vahvatahtoisia, jotka näyttävät kaikki tunteensa avoimesti, myös julkisilla paikoilla.



Jotain toki minussa on muuttunutkin näiden iltatähtien myötä: en enää pode jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että luonteeni on "epä-äitimäinen", sillä tiedän, että ihan hyviä, yhteiskuntakelpoisia ja tasapainoisia aikuisia tälläkin peruspersoonalla kasvatetaan ja näiden geenien kautta kasvaa.



Olen myös paljon sallivampi. Lellimiseksikin sitä voisi sanoa.. en jaksa jankuttaa enkä inttää joistakin asioista, jotka "pitkässä juoksussa" olen todennut toisarvoiseksi.

En kiirehdi lasta isommaksi kuin hän onkaan, nautin enemmän siitä, että he ovat pieniä, nyt. Vaikka nämäkin kypsän iän hedelmät heittäytyvät ulvomaan keskelle kuraista katua, kun homma ei mene oman mielen mukaan, nautin tästä pienten lasten äitiydestä.

Myös syliä on huomattavasti enemmän kuin vanhemmille lapsille. Olen myös ymmärtävämpi mitä tulee ikätasoiseen kehitykseen, tiedän mitä voi vaatia ja mitä ei tietyn ikäiseltä lapselta. Sillä tavalla olen kyllä kypsynyt ja viisastunut.



Aikuiseksi ennättäneet lapseni sanovat, että mutsista on tullut pehmo. Ja kun nuorempi iltatähtönen, yllätysvauva, syntyi, minä pehmenin lisää, huushollissani on jo vaaleanpunaista !!



Odottakaas, kun minusta joskus mummo tulee! Sitten minä vasta pehmomummo olenkin ! :)



- hui kun tästä tuli pitkä vastaus--