Lue keskustelun säännöt.
Mieheni jättää minut aina huomiotta seurassa - onko tuttua sinulle?
01.01.2015 |
suututtaa, kun mieheni aina seurassa (ystävät yökylässä, juhlat tms.) "unohtaa" minut. Hän ei katso minua, puhuu päälle, ei jatka aloittamaani keskustelua jne.
Loukkaavaa käytöstä minusta. Ei mirkestään tee näin joten riita tulee joka kerta kun pettyneenä tästä mainitsen.
Kommentit (63)
Häpeää sinua :( vähättelee, mitätöi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:51"]suututtaa, kun mieheni aina seurassa (ystävät yökylässä, juhlat tms.) "unohtaa" minut. Hän ei katso minua, puhuu päälle, ei jatka aloittamaani keskustelua jne.
Loukkaavaa käytöstä minusta. Ei mirkestään tee näin joten riita tulee joka kerta kun pettyneenä tästä mainitsen.
[/quote][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:51"]suututtaa, kun mieheni aina seurassa (ystävät yökylässä, juhlat tms.) "unohtaa" minut. Hän ei katso minua, puhuu päälle, ei jatka aloittamaani keskustelua jne.
Loukkaavaa käytöstä minusta. Ei mirkestään tee näin joten riita tulee joka kerta kun pettyneenä tästä mainitsen.
[/quote]
On tuttua nimenomaan tuo 'ei jatka aloittamaani juttua
Se tuntuu tyrmäykseltä. Ja sitä on vaikea selittää
Mun mies huomio minua kavereiden seurassa kivasti mutta aina jos olemme hänen perheen seurassa niin yhtäkkiä olen kuin ilmaa...ei kuuntele minun kertomisia, puhuu päälle, saa minut tuntemaan oloni näkymättömäksi :( Esimerkiksi jos ollaan hänen lapsuudenkodissa ja hän keskustelee sisarustensa kanssa sohvalla ja tulen mukaan keskusteluun niin heti mies alkaa puhua päälleni ja yrittää lähteä tilanteesta muualle sisarustensa kanssa jättäen minut ulkopuolelle...
En oikeesti ymmärrä mistä tää johtuu? Totta kai itsekin olen oman lapsuuden perheen kesken erilainen kun olen kavereiden seurassa mutta ei tulisi koskaan mieleenkään käyttäytyä noin.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:58"]
Mun mies tekee samaa - minusta tulee ilmaa. Olen asiaan sopeutunut eli kun mennään illanviettoon tms. niin etsin jonkun syrjäisemmän kolosen, kaivan kassista kirjan ja ryhdyn lukemaan tai vastaavasti räplään kännykkää. Tällainen vähittäinen sivuunhivuttautuminen onnistuu uskomattoman helposti. Mies (ja muutkin) havahtuvat poissaolooni vasta siinä vaiheessa, kun on aika lähteä kotiin. OLen jo oppinut tunnistamaan sen hetken, jolloin pujahdan eteiseen ja laitan kenkiä jalkaan sen oloisena kuin olisin vasta äsken poistunut seurasta käydäkseni vessassa ja ollakseni sitten lähtövalmiina.
[/quote]
:( !!!
Minä luulen, että mies pitää minua jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, kuin solmio kaulassaan, eli se on siinä, koska kuuluu olla, mutta ei sitä tarvitse ajatella. Kiusallinen tilanne on silloin, kun on esim. miehen firman pikkujouluissa avecina, joissa ei tunne ennalta ketään. Tässä oli juuri tilanne, että olimme katsomassa erästä konserttia ja mies tunsi yhden bändin jäsenen. Lapset ovat täysi-ikäisiä, joten olimme koko perhe katsomassa. Bändin jäsen kävi moikkaamassa, ja mies esitteli lapset, mutta ei minua :(. Mä jäin sille tyypille ilmeisesti joksikin randomiksi. Kyseessä ei ole mikään valtakunnallisesti tunnettu bändi, ihan paikallisesti vain, joten en ollut mitään julkkiksen kosketusta vailla. Mies käskee hakeutua muiden seuraan, mutta miten sitä osaa täysin tuntemattomien seuraan mennä, jos ei tiedä näistä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te annatte kohdella itseänne noin?! Ei tajua.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:08"]
Miten te annatte kohdella itseänne noin?! Ei tajua.
[/quote]
Ei sitä viitsi alkaa vieraiden ihmisten nähden mitään kohtaustakaan järjestää ja kotona vähättelee asiaa. Minä olen siis se joka jättää lähtemättä mukaan enää ollenkaan, jos ei tiedä ennalta, että paikalla on ihmisiä, joista on minulle seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko tosiaan noin huonoitsetuntoisia? Miksette ota omaa paikkaanne tilanteissa? Ihme tossukoita suomalaiset naiset, ei voi muuta sanoa.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:58"]
Mun mies tekee samaa - minusta tulee ilmaa. Olen asiaan sopeutunut eli kun mennään illanviettoon tms. niin etsin jonkun syrjäisemmän kolosen, kaivan kassista kirjan ja ryhdyn lukemaan tai vastaavasti räplään kännykkää. Tällainen vähittäinen sivuunhivuttautuminen onnistuu uskomattoman helposti. Mies (ja muutkin) havahtuvat poissaolooni vasta siinä vaiheessa, kun on aika lähteä kotiin. OLen jo oppinut tunnistamaan sen hetken, jolloin pujahdan eteiseen ja laitan kenkiä jalkaan sen oloisena kuin olisin vasta äsken poistunut seurasta käydäkseni vessassa ja ollakseni sitten lähtövalmiina.
[/quote]
Miksi menet miehesi mukaan noihin tapahtumiin? Minä jäisin mieluummin kotiin pyjamahousuissani lukemaan kirjaa. Äärimmäisen inhottavaa käytöstä mieheltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:14"]
Oletteko tosiaan noin huonoitsetuntoisia? Miksette ota omaa paikkaanne tilanteissa? Ihme tossukoita suomalaiset naiset, ei voi muuta sanoa.
[/quote]
Hyviin tapoihin kuuluu esitellä avecinsa. Huonoihin tapoihin kuuluu mennä kuin jyrä muiden väliin. Siksi.
Ex oli just tollanen kuin ap:n kertoma mies...tuntui hirveen loukkaavalta,varsinkin kun itse oon tällainen sosiaalisesti hieman rajoittunut ja mulle oli iso juttu aina mennä uuteen kaveriporukkaan ja panna itseni likoon. Siinä tilanteessa pystyi vaan toivomaan et sosiaalisesti lahjakkaampi mieheni tulis vastaan ja ei ainakaan kyttäis mua ja puhuis päälle.
No myöhemmin tajusin et eihän se mies ollut sosiaalisesti lahjakas, vaan oikea typerys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mies teki tota nuorempana, silloin jotain 25 vuotiaana, muttei onneks enää yli 30v:na.
Mun äijä taas vetäytyy etäämmälle musta ihan fyysisesti. Ihan kuin esittäisi ettei olla riippuvaisia toisistamme. Kun en oikein usko että häpeästä olisi kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienissä piireissä ei ongelmaa. Isommissa juhlissa olen ilmaa. Ratkaisu: En lähde ja olen syyn sanonut. Kuulemma se on omassa päässäni, no ei tasan ole. Ajattelemattomuutta kai se on.
Mun mies tekee samaa - minusta tulee ilmaa. Olen asiaan sopeutunut eli kun mennään illanviettoon tms. niin etsin jonkun syrjäisemmän kolosen, kaivan kassista kirjan ja ryhdyn lukemaan tai vastaavasti räplään kännykkää. Tällainen vähittäinen sivuunhivuttautuminen onnistuu uskomattoman helposti. Mies (ja muutkin) havahtuvat poissaolooni vasta siinä vaiheessa, kun on aika lähteä kotiin. OLen jo oppinut tunnistamaan sen hetken, jolloin pujahdan eteiseen ja laitan kenkiä jalkaan sen oloisena kuin olisin vasta äsken poistunut seurasta käydäkseni vessassa ja ollakseni sitten lähtövalmiina.
Oletteko tosiaan noin huonoitsetuntoisia? Miksette ota omaa paikkaanne tilanteissa? Ihme tossukoita suomalaiset naiset, ei voi muuta sanoa.
Kertoisitteko MITEN?
Tyrmää kaikki keskustelun alut tyyliin:
Sinä puhut vain itsestäsi!
Eikö MINULLA saisi olla kavereita?
Sinuako pitäisi koko ilta viihdyttää?
Oletko joku vauva kun et osaa yksin olla?
Oletko noin huono itsetuntoinen ja mustasukkainen!
Mitäs olet niin ... jne...
Jos menen miehen viereen ja sanon jotain, hän tiuskaisee ja nolaa minut kavereiden edessä. Siis saa minut vaikuttamaan mustasukkaiselta vaikka niin ei ole. Viimeksi oli jo kiire kotiin kun vauvalta loppui vaipat ja kauppaan olisi ollut pitkä matka. Pyysin että menisimme jo. Hän loukkaantui ja koki että nolasin hänet! Sanoi "mene yksinäs mä jään tänne".
Näin miehenä täytyy kysyä että kun mennään tapahtumiin, eikö se ole normaalia, että mennään virran mukana ja seurustellaan muiden ihmisten kanssa, eikä roikuta puolisossa kiinni?
Oma vaimo onneksi on sellainen että osaa itsekin olla porukassa, eikä tarvitse kokoajan miehen mukana mennä. Ja osaa itsekin antaa ja ottaa tilaa ja olla pakkautumatta mukaan tai lähteä yöpuulle jos porukka/tapahtuma on sellainen ettei häntä kiinnosta.
Nainen on siinä huushollissa se alistuvampi. Valinakysymys, siis puolison.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy kysyä että kun mennään tapahtumiin, eikö se ole normaalia, että mennään virran mukana ja seurustellaan muiden ihmisten kanssa, eikä roikuta puolisossa kiinni?
Oma vaimo onneksi on sellainen että osaa itsekin olla porukassa, eikä tarvitse kokoajan miehen mukana mennä. Ja osaa itsekin antaa ja ottaa tilaa ja olla pakkautumatta mukaan tai lähteä yöpuulle jos porukka/tapahtuma on sellainen ettei häntä kiinnosta.
Tottakai saa seurustella muiden kanssa.
Mutta. Jos ei ole huomaavinaan omaa puolisoa tai yrittää nolata hänet!
Jossain on silloin vikaa!
Ootko kysyny mistä johtuu tai tiedostaako mies itse edes? Meillä mies seurassa kuuntelee, nauraa, kehuu hauskaksi ja ottaa kainaloon tai koskettaa muuten ohi mennen. En hyväksyis ap:n miehen kaltaista käytöstä.