Mieheni jättää minut aina huomiotta seurassa - onko tuttua sinulle?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:02"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:51"]suututtaa, kun mieheni aina seurassa (ystävät yökylässä, juhlat tms.) "unohtaa" minut. Hän ei katso minua, puhuu päälle, ei jatka aloittamaani keskustelua jne. 

Loukkaavaa käytöstä minusta. Ei mirkestään tee näin joten riita tulee joka kerta kun pettyneenä tästä mainitsen.
[/quote][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:51"]suututtaa, kun mieheni aina seurassa (ystävät yökylässä, juhlat tms.) "unohtaa" minut. Hän ei katso minua, puhuu päälle, ei jatka aloittamaani keskustelua jne. 

Loukkaavaa käytöstä minusta. Ei mirkestään tee näin joten riita tulee joka kerta kun pettyneenä tästä mainitsen.
[/quote]
On tuttua nimenomaan tuo 'ei jatka aloittamaani juttua
Se tuntuu tyrmäykseltä. Ja sitä on vaikea selittää
[/quote]
Jäin pohtimaan tätä. Olen monesti miettinyt, että olen liian vaativa ja nipo, kun olen näiden tilanteiden jälkeen ottanut asian puheeksi. Ja mies tietty ollut sitä mieltä.
Näihin tilanteisiin liittyy myös se, että kerron seurassa jotain juttua, mitä on esim. reissussa tapahtunut ja mies alkaa korjata merkityksettömiä yksityiskohtia kertomastani. Lopputulos on se, että joko väittelemme keskenämme (kyllä, se oli tiistai, se ei ollut keskiviikko) tai annan mennä toisesta korvasta ulos ja onnittelen itseäni loistavasta valinnasta.

Sama täällä. Ei edes tahdo istua vierekkäin, saati sitten koskea, vaikka muut istuisivat käsi kädessä. Kotona taas on todella läheisyydenkipeä.

Voi ei kamalalta kuulostaa miestenne käytös! Oma mies aina huomioi aina nauramalla jutuilleni, ottamalla kädestä kiinni ja kyselemällä mun mielipidettä..

Huh, luulin olevani yksin tämän kanssa. Kotona saan huomiota, keskustelua, hellyyttä ja rakkaudentunnustuksia. Eli kaikkea mitä voin toivoa. Sen sijaan esimerkiksi eklen oltiin uuden vuoden juhlissa miehen kavereilla (2 lapsuudenkaveria ja toisen avopuoliso. Olen tavannut kaverit pari kertaa ja avovaimon kerran.) Mies istui nojatuolilla yksin eri puolella huonetta heti kun sisään pääsimme. Kertaakaan ei puhunut sanaakaan minulle suoraan, ainoastaan saattoi jotain kommentoida jos itse otin osaa keskusteluun. Jos kerroin jotain juttua ja kysyin vaikka miehen mielipidettä että "eikös se näin mennyt" tjtn sinnepäin sain vain hymähtelyä ja aiheenvaihdon. Keskiyöllä sain pienen nopean suukon "koska kai munkin sit on pakko"-lauseen saattelemana. Kavereilleen juttelee, nauraa ja jopa kaverin avovaimoa halasi poislähtiessä. Parhaani yritin toki jutella muille, mutta vähän paha ottaa osaa johonkin teinisekoiluja koskevaan keskusteluun kun muutenkin on vähän ujo vieraiden seurassa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:58"]

Mun mies tekee samaa - minusta tulee ilmaa. Olen asiaan sopeutunut eli kun mennään illanviettoon tms. niin etsin jonkun syrjäisemmän kolosen, kaivan kassista kirjan ja ryhdyn lukemaan tai vastaavasti räplään kännykkää. Tällainen vähittäinen sivuunhivuttautuminen onnistuu uskomattoman helposti. Mies (ja muutkin) havahtuvat poissaolooni vasta siinä vaiheessa, kun on aika lähteä kotiin. OLen jo oppinut tunnistamaan sen hetken, jolloin pujahdan eteiseen ja laitan kenkiä jalkaan sen oloisena kuin olisin vasta äsken poistunut seurasta käydäkseni vessassa ja ollakseni sitten lähtövalmiina.

[/quote]

Miksi menet miehesi mukaan noihin tapahtumiin? Minä jäisin mieluummin kotiin pyjamahousuissani lukemaan kirjaa. Äärimmäisen inhottavaa käytöstä mieheltäsi.

[/quote]

Koska miehen mielestä minun tytyy ehdottomasti tulla mukaan, koska muuten "ne ihmettelisi, että missä sä olet enkä mä jaksa keksiä selityksiä". Olen viettänyt oikein mukavaa aikaa dekkarin parissa miehen parhaan kaverin tupaantuliaisissa ja setänsä 70-vuotispäivillä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:58"]

Mun mies tekee samaa - minusta tulee ilmaa. Olen asiaan sopeutunut eli kun mennään illanviettoon tms. niin etsin jonkun syrjäisemmän kolosen, kaivan kassista kirjan ja ryhdyn lukemaan tai vastaavasti räplään kännykkää. Tällainen vähittäinen sivuunhivuttautuminen onnistuu uskomattoman helposti. Mies (ja muutkin) havahtuvat poissaolooni vasta siinä vaiheessa, kun on aika lähteä kotiin. OLen jo oppinut tunnistamaan sen hetken, jolloin pujahdan eteiseen ja laitan kenkiä jalkaan sen oloisena kuin olisin vasta äsken poistunut seurasta käydäkseni vessassa ja ollakseni sitten lähtövalmiina.

[/quote]

Miksi menet miehesi mukaan noihin tapahtumiin? Minä jäisin mieluummin kotiin pyjamahousuissani lukemaan kirjaa. Äärimmäisen inhottavaa käytöstä mieheltäsi.

[/quote]

Koska miehen mielestä minun tytyy ehdottomasti tulla mukaan, koska muuten "ne ihmettelisi, että missä sä olet enkä mä jaksa keksiä selityksiä". Olen viettänyt oikein mukavaa aikaa dekkarin parissa miehen parhaan kaverin tupaantuliaisissa ja setänsä 70-vuotispäivillä.

[/quote]

No mies saa vaatia mitä tykkää, jos kohtelee sua noin nöyryyttävästi niin saa keksiä ihan itse selitykset mikset ole paikalla. 

Jollain tasolla tuttu ilmiö. Meillä on tyypillistä "selän taakse jättäminen" ja se menee näin; seisomme porukassa juttelemassa useimmiten minulle vieraiden mutta miehelle tuttujen ihmisten kanssa. Mies innostuu selittämään ja jotenkin siirtyy minun eteeni niin että minä seison 2 metrisen mieheni takana tavallaan ulkoringissä. Paha sieltä on 1.6metrisen hippiäisen tunkea esiin. Yleensä seisoskelen hetken aikaa ja jollei mies huomaa mitään, saatan häipyä paikalta vessaan, baaritiskille, tupakalle tai jotain. Jos ollaan paikassa jossa on paljon porukkaa, voin aivan hyvin olla "hukassa" mieheltä muutaman tunninkin. Mä näen sen helposti väkimassassa mutta se ei näe mua.

Asiasta ollaan joskus puhuttu mutta mies ei vaan tajua mitään. 

Exäni teki tuota paljon. Kerran oltiin exän kaverin häissä ja vastapäätä meitä istui bestmanin tyttöystävä. Tuijotteli tätä ihastuksissaan ja nojautui oikein eteenpäin juttelemaan tämän kanssa. Nainen tajusi mistä oli kyse ja yritti hädissään vältellä miestä. Koko ilta oli ihan fiasko, kun mies sanoi jotain naiselle, nainen sitten vastasi katsoen minua ja minä taas yritin jutella kohteliaasti molemmille.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:15"]Jollain tasolla tuttu ilmiö. Meillä on tyypillistä "selän taakse jättäminen" ja se menee näin; seisomme porukassa juttelemassa useimmiten minulle vieraiden mutta miehelle tuttujen ihmisten kanssa. Mies innostuu selittämään ja jotenkin siirtyy minun eteeni niin että minä seison 2 metrisen mieheni takana tavallaan ulkoringissä. Paha sieltä on 1.6metrisen hippiäisen tunkea esiin. Yleensä seisoskelen hetken aikaa ja jollei mies huomaa mitään, saatan häipyä paikalta vessaan, baaritiskille, tupakalle tai jotain. Jos ollaan paikassa jossa on paljon porukkaa, voin aivan hyvin olla "hukassa" mieheltä muutaman tunninkin. Mä näen sen helposti väkimassassa mutta se ei näe mua.

Asiasta ollaan joskus puhuttu mutta mies ei vaan tajua mitään. 
[/quote]

Kuulostaa niin meiltä. Ei tarvitse olla edes iso porukka vaan vaikka pari kaveria baaritiskillä niin mies höpöttää kavereilleen ja pikkuhiljaa hivuttaa minut selkänsä taakse asiaa edes tajuamatta. Sitten jos tästä tai muista keskustelussa kerrotuista tilanteista huomautan niin mies suuttuu ja syyttää että olen aina muka valittamassa. (mielestäni ystävällisesti aina sanon, mutta paha yrittää pitää vittuuntuneisuus pois mielestä kun pari tuntia istunut sanaakaan sanomatta pimeässä baarissa.)

Uskomattomia urpoja teidän miehet. Onneksi en ottanut ekaa joka tuli vastaan.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:26"]Uskomattomia urpoja teidän miehet. Onneksi en ottanut ekaa joka tuli vastaan.
[/quote]

No eipä ole ensimmäinen täälläkään...

Mutta kertokaa te keittiopsykologit etta mista tama kaytos johtuu?

Onko suhde ihan tuhoon tuomittu jos mulla on tuollainen mies?

Minä ilmoittaisin heti ensimmäisen tälläisen tapahduttua, että se on sitten niin että joko tapa muuttuu tai en ikinä lähde hänen kanssaan mihinkään tapahtumaan.  Älkää mahdollistako tollasta käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:15"]Jollain tasolla tuttu ilmiö. Meillä on tyypillistä "selän taakse jättäminen" ja se menee näin; seisomme porukassa juttelemassa useimmiten minulle vieraiden mutta miehelle tuttujen ihmisten kanssa. Mies innostuu selittämään ja jotenkin siirtyy minun eteeni niin että minä seison 2 metrisen mieheni takana tavallaan ulkoringissä. Paha sieltä on 1.6metrisen hippiäisen tunkea esiin. Yleensä seisoskelen hetken aikaa ja jollei mies huomaa mitään, saatan häipyä paikalta vessaan, baaritiskille, tupakalle tai jotain. Jos ollaan paikassa jossa on paljon porukkaa, voin aivan hyvin olla "hukassa" mieheltä muutaman tunninkin. Mä näen sen helposti väkimassassa mutta se ei näe mua. Asiasta ollaan joskus puhuttu mutta mies ei vaan tajua mitään.  [/quote] Kuulostaa niin meiltä. Ei tarvitse olla edes iso porukka vaan vaikka pari kaveria baaritiskillä niin mies höpöttää kavereilleen ja pikkuhiljaa hivuttaa minut selkänsä taakse asiaa edes tajuamatta. Sitten jos tästä tai muista keskustelussa kerrotuista tilanteista huomautan niin mies suuttuu ja syyttää että olen aina muka valittamassa. (mielestäni ystävällisesti aina sanon, mutta paha yrittää pitää vittuuntuneisuus pois mielestä kun pari tuntia istunut sanaakaan sanomatta pimeässä baarissa.)

[/quote]

Olen joskus kokeillut tehdä miehelle saman mutta eihän se toimi kun olen häntä olkapäähän asti, hän on ihan hyvin porukassa mukana vaikka oliskin mun takanani =)

Baarissa käännän joskus myös eli ollaan selikkäin ja näin ollen mun luullaan olevan eri porukkaa. Ei mun tarvitse kauaa yksin seisoa, kyllä juttuseuraa riittää

Exä oli tuollainen ja muutkin sen huomas, eli ei ollut mitään kuviteltua. Muutkin kuvaili sitä käytöstä törkeäksi. No eipä se ollut päästään ihan terve sit muutenkaan. Jätin, paras päätös ikinä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:26"]

Uskomattomia urpoja teidän miehet. Onneksi en ottanut ekaa joka tuli vastaan.

[/quote]

En minäkään, edellistä testasin lähes 8vuotta. Tämä nykyinen on siltikin parempi, ehkä hieman ajattelematon mutta ehdottomasti koulutettavissa.

hippiäinen

Täällä bingo. Olen monet illat istunut minulle tuntemattomassa seurassa, jossa ei ole mahdollista osallistua keskusteluun. Mies ja kaverinsa puhuvat aina jostain autoista ja armeijasta mistä minulla ei ole mitään hajua. Kun kieltäydyn nykyään lähtemästä tällaiseen seuraan kun en jaksa olla mikään seinäruusu, raivoaa mies että NO SAA OSALLISTUA KESKUSTELUUN ettei kukaan "kiellä". Mitäpä tuollaisiin aiheisiin sanoo? "Määki ajan autoa"? :D toivoisin että mies ottaisi minut huomioon ja ohjaisi keskustelua niin että minäkin voisin osallistua.

Meillä sama. Aikani kärsin asiasta ja nykyään teen samaa eli en noteeraa miestäni juuri mitenkään muiden seurassa. Sitä saa mitä tilaa.

Ihan käsittämätöntä käytöstä, erityisesti noilla jotka kertovat miehen kotona olevan huomioiva ja hellä. Mistä ihmeestä tällainen käytös sosiaalisissa tilanteissa voi johtua?

2