+++ Toukotuhisijat vko 17 +++

Ankkikselle kovasti tsemppiä huomiseen sektioon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääset pian tänne kertomaan tuoreita vauvauutisia. :)

Ja heti alkuun ISOT ONNITTELUT ÖTTISELLE JA KOKO PERHEELLE isosta pikkumiehestä :o)

Ihana kun näitä vauvauutisia alkaa tulemaan.



Pikkupapulle tsemppihali! Ikävän kuuloinen tilanne teillä sielä oli ollut :(

Hyvä, että pääsette jatkotutkimuksiin ja toivotaan kovasti, ettei mitään vakavaa olisi!!!

Meillä esikoinen sai aikoinaan ensimmäisen kuumekouristuskohtauksensa vajaa 2-vuotiaana, ja se oli hyvin samantapainen, kuin kertomasi. Suljettiinko sen mahdollisuus jo pois?

Muistan vain sen oman avuttomuuden tunteen, kouristeleva, tajuton lapsi sylissä, keskiyöllä, yksin kotona vauvan ja tämän esikon kanssa...

Mutta ihmeesti sitä vaan pysty joinki toimimaan niin kauan, kunnes sai ammattiavun paikalle... Sit tuli se romahdus ja hillitön itku itelle. Että se hätä omasta lapsesta on oikeasti todella suuri. Mut meillä onneksi tosiaan selvisi syyksi toi kuumekouristus, ja niitä tuli vielä jokunen aikaa myöden, mutta loppuivat joskus esikoisen ollessa 3-vuotias. Muilla lapsilla ei sitä taipumusta onneksi ole ollut.



Tänne ei mitää kummempaa, nautin nyt tästä yksinolosta :o) Eilen käytiin tekemässä viimiset hankinnat vauvaa varten (punkka, tutteja ja tuttipullon tutteja yms. pientä), että nyt on periaatteessa kaikki valmiina. Viimistään viikon päästä maanantainahan meidän pienen pitäis tälle puolen masua pääsevän :o) Ihanaa, ja samalla niin haikeaa... Mä oon tällä hetkellä jotenkin niin ylionnellinen ja todella ylpeä tästä mahastani :o) Ku nyt ei oo mitää sanottavampia vaivoja, niin tämä raskaus tuntuu aivan iiiiihanalta jutulta!!! Mut toisaalta kaipaan kyllä vauvaa jo syliinki, että vähä ristiriitaista. Jooh.



Jos menis tekeen munkkitaikinan kohoomaan, ja koittais saada jotain järkevää ajalliseksi siinä välissä...loppupäivä ku menee sit paistamisessa.



Nauttikaahan elämästä naiset!!! Ja suppareita kovasti niitä toivoville!!!



KK ja AlmaElmeri rv38+1

(Teksti tosiaan katosi taas, mitäköhän teen väärin...? Kiitokset kopio-vinkistä!)

Ei ole oikeen jaksanut/huvittanut kirjoitella, viimeksi kun sepustukset hävisi. Nyt vinkeistä viisastuneena (kiitos!!) kopioin tekstin ennen lähetystä.



Isot onnittelut kaikille jakaantuneille :) Ihanaa vauvantuoksua!



Pikkupapu: Kyllä oikeen itku pääsi kun sun juttua luin. Jotenkin on tosi herkillä tämmösten tapausten sattuessa. Voin kuvitella miten vaikeaa on ollut kun pieni on kouristellut.. :( Toivottavasti ei ole vakavaa. Paljon voimahaleja!!! Se on aivan kamalaa ajatella että omalle pienelle lapselle sattuisi jotain. Voimia!



SISU-08: Ne miehet! Tiedän tunteen. Äijät aina niin tärkeinä niitten töittensä kanssa.Ohan se elatuksen kannalta tärkeetä mutta jos joskus voisi edes hetkeksi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kyllä lapsen syntymä AIKA tärkeä juttu on. Siis nämä ajatukset tulee ihan omasta kokemuksesta... Meillä se tilanne että mies jatkuvasti töissä. Palkkatyön lisäksi oma yritys. Palkkatöissä jatkuvasti työmatkoja, sekä kotimaassa että ulkomailla. Ja kun olis vapaata, niin pitäähän silloin hoitaa yritystä...huoh. Nyt olen kyllä sen verran painokkaasti selvittänyt että matkat saa odottaa kunnes baby on saapunut. Tosin ei sekään kivaa ole että reissaa heti kun on pienen kanssa kotiutunut.. toivon että syntyis pian niin olis miehellä mahis pitää edes muutama päivä lomaa. Puoli leikillään on mies ehdotellu mikäpäivä olis töitten kannalta hyvä päivä synnyttää! Aargh! Ne miehet! Koitetaan kestää....



Galluppiin voisin vielä vastata:

1: Olotila?

Päivät ok, yöt tuskaa lantionseudun kipujen kanssa taistellessa.



2: Mukavinta ollut?

Ylipäätään se tieto että pieni ihminen kasvaa sisällä.



3: Ikävintä?

Alkuajan pahoinvointi, jatkuva väsymys, kömpelyys, hankala nukkuma-asento



4: mitä olet kaivannut?

Drinksuttelua, tavallisia farkkuja, mahallaan nukkumista, seksiä..



5: Raskausarvet/painon nousu?

Painoa hiukan vajaa 10kg, ei arpia. 3v tyttö tykkää rasvailla masua ;) + saunahunajaa oon laittanut (ihan tavallista hunajaa) oisko allu apua, en tiedä.



6: Onko vauvalle kaikki valmiina? Suurin piirtein tärkeimmät, katsotaan sitten vielä mitä tarvitaan kun nyytti on kotona.





Laskettuun aikaan enää viikko! Olo on jotenkin kiukkunen, kärttynen koko ajan, toivottavasti menee ohi kun baby syntyy!

muuten ei mitään merkkejä synnytyksestä... esikoinen syntyi rv39 + 4.



Poksahdusta odotellen,Plutuna rv38 + 6



Jaksamisia loppuun, kohta se on ohi kaikilla!

KisuKameli ja Plutuna. Kyllä täytyy sanoa, että hirveää se oli ja vieläkin itku tuli kun tuota juttua tänne palstalle kirjoitin. Se näky minkä mä silloin yöllä kohtasin oli sellainen etten sellaista koskaan halua enää nähdä. (En ole koskaan ennen kouristelevaa lasta tai aikuista nähnyt). Ensin epäilin, että josko hän olisi jotakin saanut kurkkuunsa nukkuessaan, mutta järki sanoi, ettei voi olla mahdollista. Sängyssä kun ei ole mitään sellaista mihin voisin järjen mukaan tukehtua. Sitten epäilin sitä kuristustautia. Olin kyllä ollut tietoinen, että lapsille voi tulla juuri noita kuumekouristuksia ja siskon miehen pojalle tuli aikoinaan kouristuksia raivareiden jälkeen, mutta omituista tässä oli se kun tämä tapahtui pojan nukkuessa ja pojalla ei ollut kuumetta (ambulanssimies mittasi heti, samoin tehtiin Jorvissa ja normaali lämpö oli).



Mitään muutakaan selitystä ei tuolle oikein löytynyt. (Ei ollut lyönyt päätään, ei ollut syönyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa, käyttytyi aivan normaalisti ennen nukkumaanmenoa jne.). Voi olla, että tämä jää mysteeriksi jos ei aivosähkökäyrässä perjantaina mitään epänormaalia näy. (Toivon kyllä ettei mitään näykään).



Onneksi poika on kuitenkin sen kouristuksen jälkeen ollut aivan normaali oma itsensä. Se tuo lohtua tähän. Ainoa asia mikä vähän harmittaa on, etten ole varma pääsenkö tutkimukseen mukaan jos olen silloin vielä sairaalassa itse. Onneksi mies kyllä pääsee pojan kanssa menemään, mutta haluaisin kyllä itsekin olla mukana. Katsotaan nyt.



KisuKamelille vielä, että kyllä sullakin on kova paikka ollut lapsesi kanssa. Tiedän nyt oman kokemuksen myötä sen tunteen liiankin hyvin, enkä tiedä miten olisin kestänyt jos mies ei olisi kotona ollut. Hän on kyllä mulle sellainen tuki ja turva ollut.



Sitten.

Meillä mies tulee mukaan synnytykseen, oli se sitten sektio tai normaali alatiesynnytys. Mies työskentelee Helsingissä, joten pääsee tarvittaessa nopeasti paikalle. Hän on muutenkin ollut valmiudessa lähtemään heti kun kutsu käy. Nyt hän on torstaista asti kotona ollut (perjantaina ei mennyt töihin esikoisen takia) ja maanantain otti vapaaksi ja tiistaina onkin se Jorvin reissu. Hän jää suoraan isyyslomalle jos sektio toteutuu. Muussa tapauksessa hän menee vielä tiistaina takaisin töihin ja sitten vain odotellaan lisää.

Meillä se on helppoa kun mies ei ole yrittäjä, eikä tee matkatyötä ja työpaikkakin on lähellä. Mä uskon, että muuten se varmasti itseäkin enemmän mietityttäisi.



Pikkupapu rv 39+6

ihan kauhee koettelemus teillä ollut, tuli oikein kylmät väreet kun luin tarinaa. Toivottavasti ei toiste tule eikä sieltä sähkökäyrästä mitään erikoista löytyisi!!



CalZal rv39+5

Öttiäiselle pienestä pojasta:)



Kauheeta mitä pikkupapu oot joutunu käymään läpi. Tippa linssissä luin sun kertomusta. Toivotaan, ettei enää tuu uudestaan ja teisteissä ei ilmene mitään erikoista.



Täälä on viikonlopun aikana tehty pihatöitä, pesty vauvan vaatteita ja kasattu hoitopöytä.



Joku kysyi onko mies tulossa synnytykseen mukaan. Tarkotus olis tulla, mutta juuri työntakia ei välttämättä kerkeä paikalle.. mies, kun tekee reissuhommia. Tosin on työnantajan kanssa sopinut, ettei lähde pitkiä reissuja tekemään.. on ainakin paremmat mahdollisuudet keritä paikalle. Mä en oo kyllä edes miettiny millä mä meen synnyttään jos mies ei oo kotona.. pitäs varmaan miettiä nämäki asiat valmiiks.



Miten teillä muilla, joko on limatulppa irronnu? Mulla on nyt kaks päivää tullu sellasta kellertävää limaa/kokkareita, enkä keksi muuta, ku että olis tuota limatulppaa??? Ällöttävän kuulosta:D



Nyt ottamaan pienet päikkärit:)



Burmilla 37+1

Aikajärjestyksessä :)

Masunasu: koita jaksaa miehen kanssa, ne osaa välillä olla ajattelemattomia..



Maria: koita saada öisin nukuttua, jottei mene rytmi ihan sekasin. Mulla sellanen käsitys, että vauvankin on sitten synnyttyä helpompi sisäistää tämä " oikea" rytmi, jos on tottunut mahdollisimman rauhallisiin öihin. Tiedä sitten, pitääkö se paikkaansa.



Öttinen: onnittelut koko perheelle pikkuprinssistä, tai kunnon kokoinen poikahan tuo on.. (se oli vissiin se ensimmäinen poitsu meidän tuhisijoiden joukkoon, jollen väärin muista). Kirjoittelehan kuulumisia, kunhan vauvahuumasta joudat.



Hontta: tää on " helppo" vatsatauti itelle, perjantaina olo oli kuvottava koko päivän, eilinen jo ok ja tänään aamupäivän voin pahoin. Vatsa vähän sekasin, muutoin ei mitään. Paljon helpommalla pääsin, ku toi meitin pikkumies. Kiitos kuitenkin toivotteluista!



Aivilo: toivotaan, että pysyy pieni kyydissä, kunnes selviät alkuviikosta! Tsemppiä sekä hautajaisiin että tenttiin, kummatkin kun on omalla tavallaan haastavia tilanteita..



CalZal: ei huvittais tulla pesemään meitinkin akkunoita? ;) täytyy varmaan kaivaa pesuvälineet esiin, on noi sen verran harmaat



SISU-08: meillä mies pääsee (onneksi) aika sujuvasti lähtemään kesken työyön, joten sitä ei tarvii jännittää. Enempi jännitän sitä, että synnytys käynnistyy yöaikaan, jolloin oon esikoisen kanssa kaksin kotona. Meidän perheen ainoa ajokortti on kaiken kukkuraks mulla, joten varmaan joudutaan tilaamaan taksi.. Mies oli esikoisen sektiossa mukana, eli tiedän että kestää leikkauksen. Se tietty jännittää, että miten kestää toisen nuppi alatiesynnytyksen, kun ei oo kokemusta. Kai se hyvin menee. Tulee siis mukaan, jollei paniikki iske mun kipuilun takia, mitä en toisaalta pidä kovin todennäköisenä. Tsemppiä miehesi työjuttujen sietämiseen! Voin vaan kuvitella, miten keljulta tommonen tuntuu. Näin punaista jo siitä, että mulle ilmotettiin leikillään, ettei Suomen lätkäpelien aikaan sitten sovi synnyttää. (vaikka itekkin katon pelit mieluummin kotona)



Pikkupapu: täälläkin tuli myötätuntoitku, kun kertomuksen kauhunhetkistäsi luin. Kovasti voimia tämän kaiken keskelle, toivotaan ettei mitään vakavaa ole kouristusten taustalla! Tulethan kertomaan, kun tietoa saatte? Koittakaa jaksaa! Tsemppiä myös tiistaille!



Omaa napaa: eilisen mökkireissun aikana alkoi supparit kiltisti (ja valitettavasti lähes kivuttomina) melko säännöllisinä (n 10 min välein) puol viiden aikaan jatkuen ilta kymmeneen. Tuona aikana jänskättiin, kun tultiin mökiltä isännän kaukispelin takia ja vitsailinkin, että jossain vaiheessa peliä huutelen kaukaloon, jotta lähtö tuli.. Vaan eipä tarvinnu. Illalla kuuman suihkun avulla maha rauhottui ja sain yön nukuttua hyvin. Kummallista sinänsä, ettei esikoisesta ollut ollenkaan vastaavaa. Naureskelin eilen, kun luin jostain synnytystä koskevasta jutusta, että ensisynnyttäjäkin tietää kyllä ihan varmasti, kun supistukset on " niitä oikeita" eli ei noiden takia oo tarvinnu juuri miettiä. Toki mietityttää aina, että alkavatko voimistua vai eivät, mutta ei tuo pieni " menkkajomotus" vielä oo saanu edes sairaalaan soittamaan. Kai tää tästä, raivostuttaa vaan, kun odottaa vauvan syntymää niin kovasti ja sit tulee näitä lupauksia, mitkä ei johdakaan lähtöön.



Tänään ollu vähän huono olo ja heikottanu, mutta nyt alkaa tuntua paremmalta. Toivottavasti tää nyt ois ohi, eikä tarttis enää miettiä mitään pöpöjä..

Nyt on pakko alkaa pientä siivousta tekemään, täällä kaatuu seinät kohta niskaan kun ahdistaa noi karvakasat nurkissa.



JN + masukaveri 39+0 (jesh, tasan viikko laskettuun aikaan)

Pikkupapulle vielä siihen kohtaukseen liittyen.

Itse kun olin pieni, n. 5v, niin sain sain keskellä yötä kouristelukohtauksen,

ilman mitään ennakkovaroituksia. Taju meni ja raajat koukisteli.

Selvää syytä tähän ei löytynyt. Diagnoosiksi sain epileptinen kohtaus. vissiin siinä aivosähkökäyrässä jotain sit näkyi.

Tämän jälkeen tuli vielä muutamia kohtauksia, varoille oli oli lääke joka kohtauksen tullessa annettiin

peräsuoleen. Kohtaukset loppui itsekseen kouluikään mennessä.

Yhden kohtauksen muistan itse. Olin syömässä lettuja kun poski alko nykimään tahtomattani.

Äiti vaan torui että ei saa pelleillä, mutta veli huomasi että kyseesä olikin kohtaus. puhumaan en pystynyt mutta taju pysyi.

Nyt aikuisenakin käynyt aivosähkökäyrässä kovien päänsärkyjen vuoksi, ja jonkun tyypin migreeni löytyi. En tiedä liittyykö mitenkään niihin lapsuuden kohtauksiin.



Kerroin vaan tämän kun olen itse selittämättömän kohtauksen kokenut, en mitenkään tarkoita että nyt sinun pojallasi olisi sama juttu! Onneksi poikasi pääsee tutkimuksiin ja tosiaan toivotaan että ei olis mitään vakavaa. Jaksamisia !

Plutuna

Vietiin tuleva isoveli jo mummille kun aamulla pitää jo seitsemältä olla sairaalassa. Täällä on ihanan rauhallista.



Öttiselle isot onnittelut miehekkään kokoisesta poikavauvasta ja hyviä vointeja!



Pikkupapu, tippa tuli linssiin täälläkin. Toivottavasti oli pojan ensimmäinen ja viimeinen kouristuskohtaus eikä aivosähkökäyrästä löydy mitään syytä huoleen. Kiitokset sektiotoivotteluista ja tsemppitoivottelut myös sulle, kun taidat kuitenkin tulla heti tiistaina perässä.



Nyt siirryn tuijottamaan telkkaria.



Ankkis rv38+6