+++ Toukotuhisijat vko 17 +++

Heti ekaksi: Jettaneito lähetin sulle s-postia äsken, koskien niitä vaippameininkejä sekä messuja eli oon niinku puoliksi unohtanut ne, hyvä minä... eli olisin kyllä vielä kiinnostunut lähtemään tampereelle tai stadiin! Vastaile kun kerkeet, toivottavasti tuli se viesti perille, en meinaan käyttänyt s-postia aikoihin... *nolo*



Mä kävin siellä neuvolassa tänään ja kaikki ok. Painoa tullut öbaut 13 kg tähän mennessä, pissa ok, verenpaine 110/70, sf-33 cm. Lapsi oli edelleen raivotarjonnassa ja tosi alhaalla, muttei täysin kiinnittynyt. Kohdunsuu oli kiinni. Vauvan koosta se ei sanonut mitään, ainoastaan että sf-mitta kulkee niinku pitääkin. Lekuri sanoi että vaikea arvioda koska syntyy, mutta koska on jo niin alhaalla ja supistelee usein, niin periaatteessa lähtö voi olla tulla koska vaan. Tiedä häntä. Viikon välein on nyt sitten vikat käynnit neuvolassa...



Ja galluppi:

1. Olotila on ihan ok. Väsyttää ja kolottaa, niinkuin asiaan varmaan kuuluu=)



2. Mukavinta on ollut ommella vauvalle vaippoja ja vaatteita. On kiva miettiä iltaisin minkähän näköinen vauveli tulee olemaan ja minkä sille antaisi nimeksi. Myös ekat liikkeet ja sydänäänet yms. on ollut ihania!



3. Ikävintä on raskausarvet ja erilaiset vaivat. Selkäkipuja olen kirjaimellisesti itkenyt monta kertaa. En myöskään pidä mieliala vaihteluista... meinasin unohtaa alkuraskauden hallitsemattomat oksut!



4.Kaipaan rehellisesti tupakkaa välillä ihan kaameesti, (olen pari kertaa vetänyt " hermosavut" raskausaikana), mutta koitan pysyä ilman röökiä tulevaisuudessakin. Kylmä karpalolonkero terassilla maistuisi kyllä! Eniten kaipaan kuitenkin " omaa" kroppaa ja normia seksielämää...



5. Arpia on ja ne harmittaa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Painoa on tullu n.13kg ja saman verran on liikaa muutenkin, siis työmaata on kesällä tän kropan suhteen!



6. Vauvalle on kaikki muuten valmiina, mutta tutit ja pullot pitää keittää...



Nyt voi nukkua puol tuntia=)



T: hölmöläinen samoilla viikoilla kuin aamulla 35+4 =)

Hyviä neuvolakuulumisia on monella ja nyyttejä oottelette kovasti. Mulla laskettuun aikaan viä kuukausi, vaikka se lääkäri vähän lupailikin varaslähtöö. Pari päivää on nyt oltu ilman suppareita tai muitakaan oireita, että eiköhän tässä kuitenkin saa mahan kasvattelua jatkaa.. Huomenna on neuvola taas ja verenpaineen seuranta, vaikka kotona mittailtuna ne on koko viikon ollu ihan hyviä taas (noin 130/80).



Ja galluppiin:

1. Olotila: hyvä ja tuskanen. Ilonen ja onnellinen vauvasta ja sen koko ajan lähestyvästä syntymästä. Tuskanen hengitys ja liikkuminen, saamattomuus ja löhöily ärsyttää. Eli kaikkee löytyy, mut ne kuuluu " taudin" kuvaan:)



2. Mukavinta: Vauva tottakai, sen mekastus ja kasvu mahassa. Mä tahon oikeen esitellä mahaa kaikille tyyliin huomaatteko, kohta musta tulee äiti. Myös kaikenlainen hössötys, pienet vaatteet ja hankinnat on ollu kivaa. Esikoista oottavalle tää on ollu hieno kokemus. Vielä kun lonkkasärkyjä lukuunottamatta on selvinny suht pienillä vaivoilla.



3. Ikävintä: Oli närästys, joka onneks loppu 30 viikon tietämillä, enää tosi harvoin närästää. Lonkkakivut oli ja on edelleen, mut nyt kun ei töissä tarvi olla ja ei ihan hirveesti rieku niin niidenkin kans pärjää. Itku on ollu typerää, hyvästä ja pahasta, välillä ilman syytä on pillitettävä ja se jatkuu aina vaan. Sukkia ei taho saada jalkaan, kengät on vaihtunu ilman nauhoja/solkia oleviin ja taipuminen ja kyykistely on tuskaa.



4. Kaipaan: Eniten mahalla nukkumista. Mä oon aina nukkunu mahallani ja nyt on outoo, kun ei pääse. Tyynyjen kans voi vähän huijata ja tehä tunteen, et on mahallaan. (kuulostipa hassulta).. Omaa mahaa, jonka kans pysty taipuun ja touhuamaan. Maksalaatikkoo, maksamakkaraa ja graavilohta. Ja tietysti sitä kunnon seksiä, jolloin kummankaan ei tarvi aatella mahaa tai sitä, että painaako johonki nyt liikaa..



5. Raskausarpia on pari molemmin puolin napaa, mut ne ei haittaa. Sillon tällön oon rasvaillu, mut en oo ressiä ottanu. Tulee mitä tulee ja niistä tulee osa mun mahaa ja merkki siitä, että joku on sitä venytelly, ei tää roppa koskaan missikunnossa oo muutenkaan ollu. Painoo on tullu noin 13 kiloo.



6. Periaatteessa joo. Peti on tekemättä, ettei vaan kissa majotu sinne. Kissaportti makuuhuoneen oveen on vaiheessa. Tuttipullot ja tutit on keittämättä ja puhdistusaine on apteekissa edelleen. Sairaalakassi on silleen lähes valmis. Että vois vauva jo tulla. Ikkunoiden kevätpesu on yhä tekemättä, mut tuskin se vauvaa häirittis:)



-Norpanpoikanen, rv 35+4

onpas kisukamelilla ollut todella ilkeä lääkäri! aivan väärällä alalla, ei sitä noin saa mennä sanomaan kenellekään!



tänäään onkin hirmu kiire päivä, pitäisi laittaa loputkin tavarat laatikoihin ja suojata arimmat huonekalut kunnolla ja siivota koko kämppä, koska huomenna sitten onkin lopullinen muutto, ja tän täytyy sit olla valmis¿huh huh kun ei millään jaksaisi¿



han kamalaa...tähän asti oon selvinnyt ilman raskausarpia, mut viime päiviä mahaa on kiristellyt siihen malliin (supistellut ilmeisesti) että navan ympärillä on nyt sellaisia kurjia punaisia viiruja...saakohan ne enää millään pois :(



ja galluppiin vastauksia..



1. olo on ihan hyvä, mitä nyt masua kiristelee lähes koko ajan, mutta sehän on vaan positiivista 



2. tietysti pikkuisen liikkeet ja jumppatuokiot¿onkin vilkas yksilö ;)



3. oikeastaan vaan nykyisin levottomat yöunet ja loputtomat vessakäynnit.. ja muuton yhteydessä tietty, älä-sä-nyt-vaan-rasita-itseäs-kommentit



4. ostan heti parmesania ja ilmakuivattua kinkkua¿ja hyvää ruokaa oon kyllä kaivannut koko ajan, se kun on aina kuulunut minun ja miehen viikonloppuihin varsinkin vahvasti, hyvä ruoka ja viini..



5. painoa on tullut 6kg ja sitten ne pienet punaiset viirut ilmeisesti navan ympärillä on niitä arpia..



6. vauvalle kaikki on ostettu, mutta ei vielä koottu (sänky, hoitopöytä) vaatteet on pesty ja viikattu, mutta vielä muuttolaatikoissa¿tulee kiire siis¿



mulla viimeinen ultra-arvio oli 36+6 niin 3300-3400g, toivottavasti ei hirmuisesti kasva enää¿ensi viikon tiistaina onkin sitten seuraava arvio jälleen, milloin ehkä päätetään jatkosta



-sylinalle ja nökö 37+2

Tasan kaksi viikkoa vielä... Olen miettinyt paljon, miltähän vauva näyttää, kun näemme hänet ensimmäistä kertaa. Onko hän ihan oman näköinen vai muistuttaako jotain. Voi että, tulisi jo!



Täällä jollain (anteeksi, en muista nimeä) oli sitä vatsatautia. Meidän perheessä se kävi tammikuussa ja jokainen sairastuttiin päivän välein. Lapset taisivat selvitä taudista vähemmällä, kuin me aikuiset. Oli miten oli, niin tauti oli järkyttävän kauhea, kuume nousi kummastakin päästä tuli tyhjennystä yhtä aikaa. Yök. Tsemppiä vaan kaikille poteville!



Kävin neuvolalääkärissä keskiviikkona ja tulos alapäässä oli sellainen, että paikat ovat täysin pehmeät, joten kuulemma synnytys tulee olemaan nopea. Nopea siksi, että kaikki kanavat ym. on jo raivattu pois tieltä ja jää pelkkä avautuminen. Joten sairaalaan on lähdettävä heti, kun huomaa säännölliset supistukset. Mutta yhtään ei tietysti pysty arvioimaan miten lähellä synnytys on. Valkovuoto on ollut tämän viikkoa runsasta aika ajoin ja kädet ovat turvoksissa. Tuntuu, kuin välillä veret kiehuisi tai jotain. Mutta muuten en ole huomannut mitään muutosta, mistä voisin itse " tulkita" synnytyksen olevan lähellä (tai katsomalla kalenterista huomaa, että on lähellä ;)).



Tässä gallupvastaukset:



1. Mikäs on olotila? * Paksu, norsumainen, mutta muuten hyvä ja energinen.



2. Mukavinta raskausaikana? * Vauvan potkut, uusi elämä, tieto tulevasta muutoksesta, " odottaminen" ja tietynlainen sisäinen rauha: kaikki on tässä ja nyt.



3. Ikävintä raskausaikana? * Alun pahoinvoinnit, turvotukset, närästys ehdottomasti, loppuvaiheen tuskaisuus ja " odottaminen" .



4. Mitä olet kaivannut eniten raskausaikana? * Nyt kun kesä lähestyy, entisenä tupakoitsijana olen haaveillut kylmästä oluesta ja muutamasta tupakasta oluen lomassa. Vatsalihaksia kaipaan myös. Kakkosen jälkeen liikunta jäi todella vähälle ja nyt olen päättänyt saada itseni seuraavan vuoden aikana hyväryhtiseksi ja hyväkuntoiseksi (tai edes välttävä...). Kolmantena kaipaan hyvää seksiä, johon ei ole tässä tilassa riittänyt kiinnostus, aika tai jaksaminen ;)



Se mitä olen myös kaivannut raskausaikana, liittyy vauvaan. Jos käsittäisi kysymyksen toisella tavalla, sanoisin, että kaipaan vauvan läheisyyttä ja syli huutaa pientä nyyttiä.



5. Onko tullut paljon raskausarpia, painoa ym. * Painoa on tullut n. 10-12kg, ja muutama kilo taitaa tulla vielä ennen synnytystä. Raskausarpia ei ole tullut, mutta kaksi isoa vauvaa on repinyt vatsanahkan jo valmiiksi ja tälle vauvalle on riittänyt vanhat venymiset...



6. Joko vauvalle on kaikki valmiina? * Vaatteet, sänky, vaunut, turvakaukalo ja pehmolelut on valmiina. Ensimmäiset vuoteni -kirja puuttuu, itsetehty taulu puuttuu (minkä olen kahdelle ekalle tehnyt raskausaikana) ja nimi on vielä epäselvä (mikä sekin on kahdelle ekalle ollut valmiina ennen syntymää).



Hauskaa viikonloppua kaikille!



Terkuin HugoX3, rv 38+0

1. Mikäs on olotila?

Ihan ok, paitsi todella kärsimätön..



2. Mukavinta raskausaikana?

tuntea vauvan liikkeet

3

. Ikävintä raskausaikana?

Jatkuvat vessassa ramppaamiset, erilaiset kivut. se kun ei saa tehdä tiettyhä juttuja tai syödä tai juoda. Ja se kun tuntemattomatkin ihmiset kuvittelevat että heillä on oikein kosketella mahaani ja kysellä henk.koht.asioita. aivan kuin olisi kaikkien omaisuutta. lista on pitkä...



4. Mitä olet kaivannut eniten raskausaikana? Eli mitä ryntäät tekemään, kun tämä odotus viimein päättyy ;)

NOrmaalia seksiä, se ettei maha olisi tiellä kun halaa miehen kanssa. Kuivaa omena siideriä =) OMaa kroppaa ja vaatteita. ( nää samat housut alkaa jo kyllästyttää...)



5. Onko tullut paljon raskausarpia, painoa ym.

ei raskasuarpia mahaan mutta rintoihin sitäkin enemmän. Painoa nyt tullut n.15kg



6. Joko vauvalle on kaikki valmiina?

kaikki hommattu, matkarattaita vaille ja tosiaan ne tuttipullot ja tutit pitäs viä keittää :)





Olotilassa ei muutoksia... syntyis jo..



Rv 38+2

Synnytystapa-arvio takana. ultran mukaan vauvalla olis painoa tällä hetkellä 2,9kg. Lääkärin arvio oli kuitenkin 2,7kg. Lantio on kuulema hyvä, muttei sieltä kuitenkaan 5 kilosta lähetä pukkaamaan pihalle. Yhdelle sormelle olin auki ja kohdunkaula oli pehmeä. Tyttöä veikkasivat vieläkin syntyväksi. Lapsivettä oli hyvä määrä ja istukka pelaa hyvin. Omalle kohdalle osui aivan ihana hoitaja ja lääkäri.. Harmi, että löytyy noitakin lääkäreitä ja hoitajia, jotka eivät mieti mitä suustaan päästää.



Sitte vielä vastausta galluppiin.



1. Mikäs on olotila?



Olotila on tällähetkellä hyvä, joskin raskas.



2. Mukavinta raskausaikana?



Vauva potkut (tosin ei enää), Isot rinnat;), miehen innostus tulevasta perheenlisäyksestä.



3. Ikävintä raskausaikana?



Muutamat raskausarvet, kipeä selkä



4. Mitä olet kaivannut eniten raskausaikana? Eli mitä ryntäät tekemään, kun tämä odotus viimein päättyy ;)



Nukun mahalla heti kun mahdollista, lähden salille, ostan jotain kivoja vaatteita:)



5. Onko tullut paljon raskausarpia, painoa ym.



Muutama raskausarpi reisissä ja painoa 22kg.. tosin lähtöpainoaei ollu kummosesti.



6. Joko vauvalle on kaikki valmiina?



Vauvalle on suurimmat hankinnat tehty, tai oikeastaan puuttuu enää äidin pienet hankinnat.



Burmilla 36+6

Tais sitten tarttua toi pojan vatsatauti muhunkin. Sen verran etova olo ollu koko päivän. Tolkuton väsymys ollu koko päivän enkä tietenkään oo saanu mitään aikaseks. Hugolle: meillä oli edellinen kierros ja tammikuussa. Ite olin kaikista kipein (johtuu varmaan siitä, että " altistuin" kaikista eniten, kun olin töissä pienten puolella päiväkodissa). Poika oli tänään jo päiväkodissa eikä toi mies oo mitään valitellu (taaskaan, ei se tammikuussakaan oikeen ollu kipee)

Masunasu: laitoin postia tulemaan..



Pikasesti lukaisin teitin kuulumisia, ihana toi gallup-idea! Kiitos aloittajalle (oli vissiin Hontta?)



Voikaahan hyvin, nauttikaa viikonlopun aurinkoisista keleistä ja käväiskää munkin puolesta siellä Tampereen hulinoilla tai Helsingin lapsimessuilla!

Ja synnärille suuntaaville (jotka on... harmi kun ei oo kristallipalloa!) kovasti voimia ja jaksamista. Täällä tsempataan ajatuksenvoimin! Tuutte sitte kertoilemaan ilotapahtumia, kunhan kotiudutte..



JN + masukaveri 38+5 (ihanaa, enää himpun päälle viikko laskettuun, eli maks n 3 viikkoa jäljellä)

Galluppivastaukset:

1. Mikäs on olotila?

Kohtuullinen, viime päivät raskaampi ja käveleminen on ollut vaikeaa kun alapäätä vihloo ja alavatsaa puristaa.



2. Mukavinta raskausaikana?

Kaikki ne pienet merkit vauvasta, ensimmäiset liikkeet, sydänäänet, ultrakuvat



3. Ikävintä raskausaikana?

Kyllä nää vaivat ja liikkumisen rajoitukset on tietysti ikäviä vaikka onneksi ei ole mitään oikeita vakavia vaivoja. En mä ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka väittävät olevansa elämänsä kunnossa raskausaikana.



4. Mitä olet kaivannut eniten raskausaikana? Eli mitä ryntäät tekemään, kun tämä odotus viimein päättyy ;)

Kyllä mä kaipaan sitä, että voi syödä ja juoda ihan mitä haluaa, esteetöntä liikkumista ja seksiä. Seksiä joutuu kuitenkin varmaan odottelemaan niin kauan kuin imetän.



5. Onko tullut paljon raskausarpia, painoa ym.

Parhaimmillaan oli jo varmaan 15kg, mutta onneksi trendi on nyt ollut laskeva eli jotakuinkin 13kg. Uusia raskausarpia en ole huomannut. Esikoisesta repesi takapuoli, joten Weledaa on mennyt kohta kolme putelia, kun olen rasvannut sekä mahaa että ahteria.



6. Joko vauvalle on kaikki valmiina?

No nyt vihdoin alkaa olemaan. Pinnasänky on vielä kasaamatta ja tutit keittämättä, mutta sen ehtii sunnuntaina niin saan omat tutit Kättärille maanantaina mukaan.



Ankkis rv38+4

Taas hujahtanut yksi päivä ihan ohi...

Mä kävin tossa koirien kanssa järvellä, niin pääsi elukat juoksee. Ja tietty ne raahas taas autolle kuolleita lokkien ja kalojen jämiä=( Hirvee käry tuli piskien suusta...yök...



Sain aikaan hyvän riidan miehen kanssa, se oli taas jostain NIIN pahalla päällä kun tuli kotiin että oksat pois. Vituttaa suoraan sanottuna kun on koko päivän venannut että se tulee ja vois tehdä kimpassa jotain kivaa, niin toinen on ihan niiteissä valmiiksi. Ja pitihän mun tietysti kysyä että mikä mättää, vastaus " ei mikään, nälkä" . Ok, tein sille safkaa ja lähin koirien kaa ulos. Ei se perään soitellut ja kun tulin tulin takas kotiin, niin herra oli hävinnyt... Hyvää viikonloppua sille=)



Mä oon syöny tänään kolme jäätelöä,possu minä. Tuolla on niin kaunis sää, että tekis mieli hakea essolta take-away kahvi ja lähteä synnyttää=) Ois sellanen niinku hyvä fiilis siihen hommaan. Ja miehelle vois laittaa sit viestiä että " susta tuli isä" kun homma olisi pulkassa... Hähää=) Niin ja ps. käytä koirat=)



Joopa joo, kai mä lähen kaverille kahville ja meen sinne laitokselle vähän myöhemmin, vaikka suunnitelma olisikin jo valmis...



Hyvää viikonloppua kaikikke!

T: Masunasu 35+5

Minä täällä kukun keskellä yötä ja vastailen kyselyyn. :)



1. Olotila: Päivisin on tosi hyvä. Olen energinen ja intoo on tehdä vaikka mitä, mutta öisin en nyt tahdo saada nukuttua. Onneksi voin nukkua pitkään aamulla. Luulin aina, että viimeisillään raskaana oleminen on paljon raskaampaa ja että mitään ei voi tehdä. Mutta tämähän on tosi kivaa!!



2. Mukavinta: Kaikkein kivointa on ettei tarvii vetää vatsaa sisään missään tilanteessa. Esim. jos on jossain kekkereillä ja syö pitkin iltaa niin monesti mua on alkanut aikaisemmin turvottaa, mutta nyt sitä ei huomaa, ku on vähän muutakin turvotusta vatsan seudulla :).



3. Ikävintä: Ku kaikki kyselee koko ajan miten sä nyt jaksat tuossa tilassa tehdä sitä ja tätä. Ja kaikki mitä tekee tai jättää tekemättä liittyy raskauteen. Tuntuu että jotkut luulee, että kaikkien viimeisillään raskaana olevien pitäs maata vaan sängyssä ja voivotella. Se on niin yksilöllistä, miten kukakin voi.



4. Kaivannut: Sitä että voi ottaa muutaman juoksuaskeleen vaikka bussiin, mahallaan nukkumista sekä kuivaa omenasiideriä.



5. Arpia, painoa: Painoa on tullut n. 10 kg eli ihan sopivasti. Raskausarpia on tullut muutamia vain rintoihin. Maha on tosi sileä.



6. Onko valmista vauvaa varten: Kaikki mitä olen suunnitellut tekeväni on tehty. Mutta on varmasti paljon sellaista mitä en ole hoksannut tarvitsevani, mutta eiköhän sitä voi puuttuvat asiat hoitaa vauvan synnyttyäkin.



Pitäsköhän taas yrittää mennä nukkumaan.



terveisin yökukkuja maria7 sekä poitsu rv 39+2

(hui, onpas noita viikkoja jo kertynyt paljon, kohta tasan 40 täynnä)

pikaisesti tulin kertomaan vauva uutiset.Maanantaina kävin magneettikuvissa ja sit alettiin käynnistely.Poika syntyi keskiviikko aamuna 1.24.Painoa 4410g ja pituus 50cm,ihana pulloposki.



öttinen kera 4pojan

...Öttiselle ja koko kasvaneelle perheelle! Ihanaa kuulla vauvauutisia! Kaikkea hyvää vauva-arkeen ja voimia miesnelikon kanssa! Komean kokoinen kaveri sieltä tuli, vaikka vähän etuajassakin. Käyhän kertomassa tarkempaa selontekoa kun jaksat ja ehdit.



Kärsivällisyyttä meille odottajille toivoen,



Noora ja Taimi 37+4

Komean kokoinen kaveri teille tulikin! Synnytyskertomusta odotellaan, kunhan ehdit tulla kirjoittelemaan :) Nauttikaahan vauvantuoksuisista hetkistä!!



Toivoopi Hönttä (37+1) aavistuksen verran naama vihertävänä ;)



Kiva kun olette ahkerasti vastailleet galluppiin, niitä on tosi mukava lueskella :) Kun ollaan niin samassa veneessä kaikki mahoinemme ja vaivoinemme.



Jettaneitoko nyt sitten itsekin huonossa kunnossa? Voi kurjuus, vatsatautia sitä nyt viimeeksi kaipaisi tässä tilassa! Toivottavasti menis paha olo pian ohi!

Onnittelut öttiselle ja koko perheelle. Oli tosiaan potran kokoinen poika. Kyllä tämä mamma olis ihan valmis lähtee synnyttään. Vinkkinä vaan tuolle asukille ;)



Ihanan aurinkoista tänäänkin. Lasten kanssa pihalla oltu ja pyykit kävin just laittamassa ulos kuivumaan. Ihanaa ku saa pyykit taas ulos. Tuoksuvat niin hyvälle sitten. Ja meillä kun tuota koirankarvaa on kotona niin paljon niin sisällä kuivattaessa ovat ihan karvaisia. Kuivausrumpu on kyllä vielä hankintalistalla, niin ja uusi pesukone myös.



Hoitopöytä saatu eilen kasattua, tai isäntä kasasi. Pitää vielä laittaa se tähän tietokonepöydän paikalle, eli vielä en ole viitsinyt vaatteita sinne laittaa kun joutuu vielä siirtämään sitä. Tietokone pitäs saada sit johonki sopimaan tänne makkariin. Alkaa olla aikas ahdasta :S



Nyt pukemaan lapsille vaatetta ja takas pihalle. Oltiin kyllä jo aamupäivästä aika kauan, ja tultiin sisään syömään. Mut tuo aurinko kyllä houkuttelee ulos. Ja on sitten kotona vähemmän siivoamista kun sotkivat tuolla pihalla :)



Saas nähdä kuka seuraavaksi pääsee hakemaan oman nyyttinsä :)



eikun tasaisesti supistuksia vaan kaikille (jotka niitä toivovat)!!



amaria 38+2

1. Mikäs on olotila? Ihmeellisen hyvä. Välillä tuntuu ettei kyllä oikein enää hyvin mahduta tämän jälkikasvun kanssa samaan kroppaan :)



2. Mukavinta raskausaikana? Pyöreä masu, vauvan potkut :) Syy olla laiska välillä, hih.. ;) Ihmisten huomio :) Olen tosi ylpeä mahastani :)



3. Ikävintä raskausaikana? Huolehtiminen, hormonimyrskyt



4. Mitä olet kaivannut eniten raskausaikana? Eli mitä ryntäät tekemään, kun tämä odotus viimein päättyy ;)

Tällä hetkellä kaipaan minäkin tupakointia, mutta yritän olla ilman sitä kuitenkin odotuksen jälkeenkin:) Mahalla nukkuminen ja se vapaa sekstailu! Omia vaatteita on ihana päästä käyttämään ja tavallaan se " vapaus" ottaa esim. saunakalja :D



5. Onko tullut paljon raskausarpia, painoa ym. Raskausarpia en ole ainakaan huomannut. painoa on tullut raskauden aikana tähän mennessä n.7kg



6. Joko vauvalle on kaikki valmiina?

[/quote]

Alkaapi olla, paitsi lakanat ei ole vielä sängyssä



sama84 ja pikku pallero 36+4

Oikein paljon onnea siis öttiselle vielä pikku prinssin johdosta!!! :)

Kiva galluppi - hyvä idea Hontta....



Muuten mennyt kivasti mutta yksi yö oli aika kipeitä supisteluita - mies jo kyseli josko menisi kääntämään auton lähtövalmiiksi oven eteen. Aamulla tosin kipuilut ja supparit poissa... Toisaalta meillä on ensi viikolla tiistaina hautajaiset ja keskiviikkona olisi viimeinen tentti joten koitan olla jalat ristissä ;-) Tosin jos tämä masuvauva ulos päättää tulla ennen keskiviikkoa niin sitten tulee...



John Foghertyn konsertissa oltiin eilen ja oli aika yllättynyt että masu ei mitenkään protestoinut. Ehkä siitä tulee rokkari ;-)



Oliko / onko kukaan käynyt Lapsi2008 messuilla? Mitä piditte? Olisin itse halunnut mennä sinne mutta en tietentahtoen viitsinyt mennä rasittamaan itseäni sinne (jalat ristissä keskiviikkoon asti ;).



Mutta galluppiin....

1. Mikäs on olotila?

Fyysisesti ja henkisesti ok. Jos menee yliaikaa niin sitten alan varmasti olla jo aika kärsimätön... ;)



2. Mukavinta raskausaikana?

Liikkeet ja masu.



3. Ikävintä raskausaikana?

Kömpelyys ja rajoitetut ruoka aineet (aina tekee mieli sitä mitä ei saa syödä)....



4. Mitä olet kaivannut eniten raskausaikana? Eli mitä ryntäät tekemään, kun tämä odotus viimein päättyy ;)

Ketterää seksiä, shampanjaa ja mätivoileipiä olen himoinnut viimeiset kuukaudet...



5. Onko tullut paljon raskausarpia, painoa ym.

Taidan laittaa ennätyksen kehiin - kiloja 17 kiloa. Raskausarvilta onneksi vältytty (jokapäiväinen mahan, pepun ja lantion rasvaaminen.....)



6. Joko vauvalle on kaikki valmiina?

Aikalailla kaikki akuutti on jo hankittu. Aika vähän vaatteita olen ostanut koska onhan ne kaupat sitten auki toukokuussakin. Näkee sitten mikä on se oikea koko - ensisynnyttäjän on sitä niin vaikea arvioida...





- Aivilo + masuvauva 38+4 (10 pvää jäljellä laskettuun aikaan.....)

Itse edelleen vielä täällä ja jos tää olotila jatkuu niin varmaan vielä seuraavat 3 viikkoa, humph. Mut eilen saatiin vihdoin ikkunat pestyä ja puuhommiakin tehtyä kun esikoinen on mummolassa. Kaikki S:tkin kokeiltu mut eipä auttanut :)



CalZal rv39+5

Huomenta vaan kaikille!

Ompas ollut nätti ilma viikonloppun varmaan koko Suomessa, ainakin täällä Turun suunnalla. Eilinen päivä meni isännän kanssa pihatöissä, oli tosi kivaa vaihteeksi tehdä jotain yhdessä - päivät kun menee hyvin pitkälti yksin hänen pitkien työpäivien johdosta.



Onko kaikilla toukotuhisijoilla täysin selvää että mies tulee / ehtii / pääsee lähtemään töistä synnärille heti kun puhelinsoitto tulee? Meille tämäkin asia tuo lisä-jännityksensä synnytykseen...hän kun on yrittäjä ja tiettyjä päiviä / työjuttuja sopineena ei voi lähteä kesken päivän, on vielä tällä hetkellä 1,5 h päästä kotoa ja 2h päästä TYKS:istä. Olen kirjannut kalenteriini ne päivät mitkä näyttää hänen kohdalla erittäin huonolta lähteä kesken päivän ja taasen ne päivät jotka olisivat järjestettävissä. Mua stressaa/jännittää/ja ketuttaakin tämä tilanne, helvetti soikoon!



Ja tietysti heti syntymän jälkeen 2 vkon isyysloma ei tule myöskään onnistumaan - yrittää toki tehdä parhaansa että on mahdollisimman paljon kotona. Tämä kaikki jotenkin purkautuu vaan nyt pintaan kun olen joutunut siirtämään jo kerran TYKS:in synnytysvalmennusta hänen töiden takia ja saatiin joku " sääli-aika" huomiselle maanantaille ja nyt perjantaina tulikin tieto että läskiksi meni sekin ja menen sinne nyt sitten yksin...



Vaikka tilanne on täysin eri kuin Masunasulla, olen myös suunnitellut laittavani tekstaria isännälle kun baby on päässyt maailmaan niin hän voi laittaa sen kalenteeriinsa ylös!!!!!



Hei, onnea pikku-käärönsä saaneelle, ihanaa että tämä tuhisija-joukko alkaa poksahdella!



Taidanpa lähteä aamupalan syöntiin,



SISU rv 37+2

Isot onnittelut Öttiselle ja perheelle prinssin syntymän johdosta! Olenkin täällä odotellut koska saadaan kuulla tuoreita vauvakuulumisia. Niitä on aina kiva lukea.





Meille taas ei kuulunut nyt viikonlopun aikana kovinkaan hyvää. Tuli torstai-perjantai välisenä yönä lähtö ambulanssilla Jorviin. Lähdettiin viemään esikoispoikaa hoitoon.



Kello neljän aikaan aamuyöstä herättiin miehen kanssa pojan äänekkääseen hikkaamiseen. Hetkeä myöhemmin poika kuulosti siltä kuin olisi unissaan itkenyt. Mies meni poikaa herättelemään. Mieheni äänestä kuulin, ettei kaikki ollut hyvin. Minä nousin salamana sängystä (kaadoin yöpöydän lampun ja sen päällä olleen valokuvakehyksen) ja laitoin valot päälle ja tulin katsomaan poikaa, joka siinä vaiheessa oli jo mieheni sylissä. Poika tärisi ja kädet kouristivat. Silmät olivat vähän raollaan ja tuijottivat tyhjinä suoraan eteenpäin. Poika ei reagoinut nimeensä eikä herättelyihin.



Otin pojan syliini ja käskin miestäni välittömästi soittamaan ambulanssi paikalle. (Tässä vaiheessa poika roikkui hervottomana sylissäni ja hengitys kuulosti siltä kuin hän olisi viimeisiä henkäyksiään vetämässä). Tästä panikoituneena lähdin pojan kanssa parvekkeelle ja vedin parvekelasit auki. (Ensimmäisenä syynä tuohon tilaan tuli mieleen kuristustauti, jonka kylmä ilma laukaisee).( Poikahan oli ollut kovin nuhainen ja yskäinen koko edellisen viikon). Samalla yritin saada häntä hereille ja tarkkaillin pojan hengitystä. Mies soitti hälytyskeskukseen.



Ambulanssi tuli todella nopeasti paikalle. Siinä vaiheessa pojan tila oli jo parantunut, mutta tajuihin hän ei ollut tullut. Hän vääntyili ja kääntyili tuskaisen näköisenä, eikä herännyt herättelyihin. Tilattiin toinen ambulanssi paikalle arvioimaan tilannetta.

Tämä toinen miehistö soitti Helsinkiin ja kyseli josko sinne vietäisiin, mutta kuitenkin Jorviin tuli lähtö. Minä lähdin esikoisen kanssa ambulanssilla ja mies tuli omalla autolla perässä. Vasta ambulanssin saavuttua Jorvin päivystyksen eteen poika heräsi.



Siellä lääkäri teki hänellle perusteellisen lääkärintarkastuksen. Mitattiin hemoglobiini, verenpaine, pulssi ja saturaatio. Tämän lisäksi otettiin verikokeet, sokerit ja sydänkäyrää. Kaikki nämä olivat kuitenkin kunnossa. Poika oli koettelemuksestaan väsynyt ja nukahti lopulta hoitopöydälle.



Tarkoitus oli vielä saman päivän aamuna ottaa aivosähkökäyrä ja tavata neurologi. Jäimme sitten häntä odottelemaan. Poikakin heräsi tunnin nukuttuaan ja oli pian normaali itsensä. Odottelimme neurologia muutamia tunteja kunnes saimme tiedon siitä, ettemme häntä samana päivänä tapaisikaan. Sen sijaan saimme ajan aivosähkökäyrän otolle ensi perjantaiksi. Saimme myös tiedon siitä, että neurologi katsoo ensin nämä aivosähkökäyrän tulokset ja ottaa sitten meihin päin yhteyttä. Käyrän perusteella päätetään jatkosta.



Varsinaista syytä tuolle kouristuskohtaukselle (se oli diagnoosi) he eivät löytäneet. Lääkäri sanoi, että saattaa johtua monesta syystä aina suoltatasapainon häiriöstä epilepsiaan. Kaikki kartoitettiin tosi tarkkaan kyselemällä, vieläpä moneen kertaan eri ihmisille. Lisäksi saimme mahdollista ensi kertaa varten reseptin kouristuksen laukaisevalle lääkkelle sekä opastuksen sen käyttöön.



Koska poika oli jo normaali, eikä neurologia tavattu pääsimme kotiin. Poika oli onnellinen kun pääsi sairaalasta lähtemään kuten me myös. Yö oli ollut elämäni kamalin.



En kertaakaan puhjennut itkemään tapahtuman aikana, koska ajattelin vain, että mun on pystyttävä toimimaan ja itku ei siinä tilanteessa auta. Pystyinkin hallitsemaan tunteeni aina Jorviin asti, jossa sitten puhkesin itkuun kun kerroin hoitajalle pelänneeni lapseni kuolevan syliini. Tämä hoitaja oli itsekin kyyneleet silmissä kun kuunteli kertomustani. Kovasti hän myös kantoi huolta mun jaksamisesta kuten ambulanssimiehistökin. (Olenhan näkyvästi ja vielä viimeisillään raskaana). Sanoin hoitajalle, että kyllä mä fyyisesti jaksan mitä vain, mutta henkisesti mä olen aivan rikki.



Vielä tänäänkin mä muistan tuon öisen kohtauksen ja se kummittelee mun mielessä. En varmasti koskaan sitä unohda ja toivon, etten enää koskaan joudu samanlaiseen tilanteeseen. On se niin kamalaa nähdä lapsensa tuollaisessa tilassa ja pelätä pahinta. Kyllä laittoi elämänarvot taas kummasti järjestykseen tuollainen kokemus...



Kaikeksi onneksi masuasukki on voinut hyvin koko tämän koettelemuksen ajan. Kovasti on liikettä masussa ollut, ettei ole tarvinnut huolissaan olla.



Tiistaina sitten nähdään kuka siellä on asustanut tai sitten joudun vielä kotiin. Tässä tilanteessa se nyt on sama. Pääasia on, että lapsi syntyy terveenä ja hyvinvoivana. Oli se sitten ensi viikon tiistaina tai vasta kahden viikon päästä.



Pikkupapu, kovia kokenut esikko 2v 2kk ja perätilapoitsu rv 39+6