KisuKameli75

Hei!

En tiedä tilannettasi tällä hetkellä, mutta ajattelin kertoa oman kokemukseni :)

Ikää minulla 39v, useampi lapsikin on ja sterilisaatio tehty vuosia sitten. Asia, jota olen katunut ensihetkistä lähtien :(  Mutta eipä sitä auta märehtiä, tehty mikä tehty, ja jokainenhan meistä tekee päätöksensä kulloistenkin olosuhteiden/tilanteiden/ajatusten pohjalta... Eipä sitä silloin arvannut, että ero tulee.

No, tuli uusi mies elämään. Ja ajatus yhteisestä lapsesta (miehellä ei ole lapsia ennestään). Kauan sitä vatvottiin ja mietittiin, ja lopulta otettiin yhteyttä lapsettomuusklinikkaan. Hieman "pelonsekaisin" tuntein, johtuen iästäni ja tehdystä sterilisaatiosta. Mutta ihanaa kyllä, vastaanotto klinikalla oli todella myönteinen :)

Ensikäynnillä lääkäri ultras munasarjat ja kohdun ja totesi, että olen "biologisesti nuorempi, mitä ikä antaa ymmärtää" - eli omaa reserviä oli mukavasti jäljellä ja estrogeenitaso hyvä. Miehen siittiöiden todettiin olevan ok, eli ei muuta kuin aloitettiin hoidot IVF:ää varten.

Nyt on hoidot sillä mallilla, että eilen pístin irrotuspiikin, huomenna on tiedossa punktio ja perjantaina näillä näkymin alkionsiirto (sikäli saadaan hedelmöitettyä)... Mulla vaste noille munarakkuloiden kasvatuspiikeille oli tosi hyvä, ja sillä tämä hoitoprosessi oli nopeampi, kuin uskoinkaan (vajaan viikon ehdin pistämään). Ja nyt oonkin pää ihan pyörällä, kun kaikki tapahtuu niin nopeasti. Huh! Piinailut alkaa...

Eli aloittajalle rohkaisuksi - ei se ikä ole este :) Tsemppiä vain hoitoihin, jos niihin päätätte lähteä!

Jännittynein tuntein KK

Aikasemminki olen käyny näitä suurperhekuumeilijoiden juttuja lukemassa, ja nyt ku varsinaisesti tunnustin jo itselleni, että kyllä - vauvakuume se taas kalvaa, niin ajattelin että olis kiva jakaa tätä "hulluutta" samanhenkisten kanssa ;o)



Eli viidennestä (ja viimeisestä????) haaveilen. Kovasti. Mulla on kyllä hyvä lääke tähän VAUVAkuumeeseen, ku kuopus on vasta 8kk, eli mulla on vauva, mutta haave siitä seuraavasta...huoh. Miehelle olen tehnyt haaveni tiettäväksi, hän vielä harkittee... Ei sanonu heti ei, mutta ei myöskää ihan heti luvannu. Tosin tuumas täs yks päivä, että "voishan se olla aiva ihanaa"... -tämä olkoon mun oljenkorteni tällä erää :o)

Minipillerit käytössä, ku kuopus vielä tissillä. Sanoinki miehelle, et pitkään en näitä hormoneja popsi, että ku imetys loppuu ja olis aika vaikka vaihtaa normi pilsuihin, ni sit on miehen käsissä - meneekö sterilisaatioon vai tuleeko meille mahdollisuus pienokaiseen.

Viimeiseksi se mahdollinen viides sit varmaan sais jäädä, mulla ku on takana kolme sektiota, niin lääkärit viimeks tuumas, että yks olis vielä mahdollinen, mutta... :o(((( Huoh. Ja tietenkää alatisynnytykseen ei enää mun kohdallani ole mahdollisuuksia - valitettavasti.



Meillä siis asuu vakituiseen nämä neljä lasta (kolme mun edellisestä liitosta + tämä yhteinen) ja vierailevina tähtinä miehen kolme lasta hänen edellisestä liitostaan, että tuntuma suurperheeseen on :o)



Mä oon nyt palaamassa töihin, mies jää toistaiseksi kotiin lasten kanssa. Katotaan, saako työelämään paluu mun mielen muuttumaan vai kuumeen vahvistumaan...

Multa tais tosiaan ainaki mennä koko syyskuu ihan ohi!?! Mä en ymmärrä, mihin nää päivät menee...aika kuluu aiva hurjan nopeaa. Huh huh!



Kuulumisia sitten... Noh, pääsääntösesti meillä menee tosi hyvin ja vallan mukavasti. Paitsi yöt. Nykyään olis kyllä käyttöä sille paidalle, jossa lukee "Äiti on vähän väsynyt" - vois saada paljon anteeksi ;o)

Emmä tiedä, mikä niissä öissä mättää, jätkä vaan ei malta nukkua. Ja näin on menny ny kuukauden ainaki. Eli nukahtaa tosi hienosti ja helposti omaan sänkyynsä n.20.30(-21.00) ja nukkuu melko levollisesti about kahteen...sit alkaa hulinat; koko pinnis vain hytkyy jätkän melskatessa. Siis ei itke eikä mitää semmosta, vaan potkii, kiertää akselinsa ympäri, jokeltelee (todella kuuluvalla äänellä), fyrrää (siis pärisyttää sylkee kielellään ulos), kiljahtelee ja välillä jopa naureskelee... Että yritä siinä sitte nukkua!?! Joskus nukahtaa sit itekseen uusiksi vähäksi aikaa, ennenku taas herää haluamaan tissiä, mut toisinaan melttoaa sen kaks tuntia, ja sit alkaa parkumaan tissille. Ja siinähän sitte imuutellaan tunti jos toinenki. Eli loppuyö vietetään äitin kainalossa... eli hyvästit levolliselle unelle myös aamuyöstä.

Että tämmönen yökyöpeli meillä. Aamukasilta sit herää niin iloisena ja onnellisen pirteänä, että voi ih ja ah!



Päivät menee nykyään kaksilla päiväunilla, yhdet pidemmät (n.3h) ja sit toiset 45min-tunti. Muuten on oikein pirteä ja iloinen ukkeli, joka on oppinu viihtymään vähän myös itekseen (kunhan vain joku on näköpiirissä). Tosi aurinkoinen lapsi, sitä ei voi kieltää.



Soseita on syöty ny kuukauden verran, ja hyvin maistuu. Varsinki peruna on kova juttu, hedelmät ei oo ollenkaa niin hyvää ku potut :o) Nyt kolmena iltana ollaan maisteltu myös puuroa, jonkin verran sitäki uppoaa, mut ei ny niin kovin innokas oo puuron perään...

Nyt on menty niin, et 2xpvä soseita ja sit puuro illalla. Ja tissiä vähä joka väliin...

Kunhan saadaan tota iltapuuroo paremmin meneen, niin sit pikkuhiljaa otetaan myös aamupuurot mukaan. Vähitellen.



Melko pieni ja siro poika on edelleen, meillä yhä käytössä 60-62cm vaatteet. Ens viikolla neuvola, niin näkeepä sitte, miten on kasvanu.

Kääntyilyä on ny ihan vasta alkanu harrastamaan, ja tosi satunnaisesti vielä. Eiköhän se siitä.



Että kaikenkaikkiaan hyvin menöö, jahka nuo yöt saatais rauhotettua... En vaan ymmärrä, et miten??? Ku makkari meillä on pimeenä, ja ite ollaan ihan hissuksiin, ku jätkä alkaa kömyämään... Eli mitää virikkeitä ja innostajia ei näille yöllisille sessioille oo, ihan itsekseen alkaa sielä hihkumaan... Huoh. Toivottavasti on joku ohimenevä kehitysvaihe...kovin vain pitkään kestää.



Vauvakuumeisia täällä tuntuu olevan ;o) Mäkin tunnustan kuuluvani niihin, vaikka ei mulla oo mitää kiirettä asian suhteen. Ehkäsyä ei olla käytetty, mut eipä mulla oo vielä menkatkaa alkaneet (edellisistä alko vasta vuoden päästä synnytyksestä, joten ei varmaan nytkää ihan nurkan takana oo tulossa...). Jälkitarkastuksessahan sain reseptin ja alotuspakkauksen minipillereihin, mut en oo tosiaan alkanu syömään... Eikä mieskää oo mitää asiasta kummemmin puhunu, eli tietoisella riskillä (ja toiveella) tässä mennään.



Hups, nyt tarvii rientää hakemaan pikkutytöt kerhosta...



Pirteitä syyspäiviä ja palstaillaanhan ahkerasti!!



KK

...miksei kukaan (????) raahaisi kolmea lasta päiväkotiin???

Minä raahasin. Tai siis kuljetin :o) Kun ei kunnalla ollut osoittaa lapsille hoitajaa kotiin. Periaatteessahan sen pitäisi onnistua, jos perheessä kolme alle kouluikäistä, vaan eipä onnistunut meillä -valitettavasti.

Kyllähän ne aamulliset lähdöt melkoista härdelliä oli kolmen tenavan kanssa, vielä ku kyse oli aikaisista herätyksistä (5.30) ja töihin oli pakko ehitä ajoissa (sellainen työ, josta ei voi myöhästyä lainkaan). Mutta kaikkeen tottuu.



Nyt oonki nauttinu kiireettömistä aamuista vauvan ja kahden alle kouluikäisen kanssa esikoisen lähtiessä kouluun, mutta vajaan vuoden päästä olisi taas töihin mentävä... Ja taas olis kolme hoitoonvietävää... Mutta eiköhän siihenki taasen totu. Ja nyt on onneksi puoliso apuna noihin aamuihin, aikaisemmin olin yh...



Nauti raskaudesta ja vauva-ajasta, älä suotta murehdi hoitoasioita ihan vielä ;o) Asioillahan on tapana järjestyä.

Heti alkuun kysyn, että onko mahd. sairaudet suljettu pois? Eli oletko jutellut esim. neuvolassa tästä hikoilusta?



Meillä kolmas lapsi hikoili kans vauvana ihan tosissaan ja paljon. Lääkäri otti asiaan heti kiinni, ja pienen sydän tutkittiin tarkoin (ja löytyikin pieni vika, joka tosin ei sitä hikoilua aiheuttanu eikä ollut muutenkaa vakava vika), samaten verensokeria mittailtiin.

Mitään vikaa ei kuitenkaan tytöstä löytyny, ihan terve 4-vuotias tällä hetkellä. Ehkä edelleenkin hikoilee enemmän kuin vanhemmat siskonsa, mutta ei enää niin silminnähtävästi, kuin vauvana.



Eli voipi olla vaan normaalia voimakkaampi aineenvaihdunta tms. kyseessä, mutta kannattaa ilman muuta ottaa asia puheeksi neuvolassa/lääkärissä, olletinki kun ajattelit vauvan olevan usein hengästynyt.