Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät! Otetteko ikinä omia hetkiä niin että lapset on hoidossa ja te kotona/kuntosalilla/kaupassa yksin/nukkumassa?
Kommentit (29)
siellä lapset vain pakollisen työssäoloajan. Vapaa-aikanani lapsia hoitaa mieheni tai turvaudun isovanhempiin, jotka suureksi onnekseni ovat aika lähellä ja usein käytettävissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari kertaa hoidin itse viikkosiivousta ja pari kertaa olen ollut flunssassa kotona. Meillä myös hoituu oma aika niin että mies on tytön kans tai jos mies on reissussa ja mulla menoa, pystyn viemään tytön joskus äidilleni.
Kauppaan jos haluan yksinäni niin jätän tytön kotiin miehen kanssa, yleensä otan mukaan.
Teen silloin tällöoin töitä kotona, eikä todellakaan onnistuisi jos olisi lapset kotona. Silloin lapset tosin on lyhyemmän päivän hoidodssa, kun ei tarvitse käyttää aikaa 100 km:n työmatkaan.
Vierailija:
pari kertaa hoidin itse viikkosiivousta
Mutta nykyään... tulen nyt ainakin kuukauden ajan tekemään niin että vaikka itse teen neljän päivän työviikkoa niin lapset on viitenä päivänä viikossa päivähoidossa. Taustalla vireillä oleva ero, uupumusta, masennusta, unettomuutta, työstressiä. Katson, että meidän tapauksessa tämä on kaikkien osapuolten kannalta järkevää. Tätä ei tosin tule loputtomiin jatkumaan, vain sen aikaa että selviän taas " tolpilleni" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Teen silloin tällöoin töitä kotona, eikä todellakaan onnistuisi jos olisi lapset kotona. Silloin lapset tosin on lyhyemmän päivän hoidodssa, kun ei tarvitse käyttää aikaa 100 km:n työmatkaan.
teen itsekin joskus etäpäiviä ja kyllä tyttö silloin on päiväkodissa. Silloinhan minä teen töitä... enkä ota omaa aikaa.
-5
Meillä lapset ei edes ole hoidossa, vaan limitämme työaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuukautta aiemmin kuin minulla alkoivat työt. Olivat hoidossa klo 9-15. Sen aikana minä tein työhakemuksia (ja aika pian siis tärppäsi), hoidin hyvät feng shuit kotiin ;) järjestämällä raivoisasti kaikki kaapit jne. Lisäksi kuntoilin entistä enemmän, kävin kirjastossa lehtiä lukemassa, istuksin kaupungilla kahviloissa. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen olin taas kuin vapaa opiskelija eikä minulla ollut siitä huonoa omaatuntoa. Oli kuitenkin jollain tapaa liian vapaata, turhauttavaa, olo oli jotenkin levoton. Eli olin kyllä oikeasti tyytyväinen kun työt sitten alkoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen sairaslomalla. jos muksut ei ole kipeitä, niin he tasan varmasti menevät hoitoon kun mä olen kipeä.
En koe tarvitsevani. Ajattelen niin, että tämä on nyt tämä elämänvaihe kun lapset ovat pieniä ja silloin elämä pyörii aika pitkälle lasten ehdoilla. Koska olen päivät töissä niin illat ja viikonloput sitten kyllä vietän lasteni ja perheeni kanssa. Ei siihen kauaa mene kun sekin aika koittaa ettei lapsia äidin/isän seura kiinnosta...
Sitäpaitsi kotiäitivuosien jälkeen koen työssäoloaikani mitä suurimmassa määrin omaksi ajakseni, silloinhan saan rauhassa keskittyä tekemään sitä mitä teenkin. Kotona semmoinen ei onnistu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli käynhän minä silloin tällöin satunnaisesti lenkillä kaverin kanssa. Siloin ei ole lapsia mukana =)
a omaatuntoa enkä voi tajuta, että miksi mun pitäisi viettää joka sekunti vapaa-aikaani lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn lenkillä silloin kun lapset on laitettu nukkumaan ja mies jää kotiin, muilla satunnaisilla omilla menoilla myös mies on lasten kanssa sillä aikaa. Teen 4 päivän työviikkoa ja lapset on totta kai aina kotona kun minäkin olen!
Ei kun joo, kerran viikossa lähden vähän aikaisemmin töistä ja käyn tekemässä viikon ruokaostokset ennen kuin haen lapset... Mutta siis olen hakemassa lapsia normaaliin aikaan.
Itse pääsen töistä monesti klo 15.15 ( ja mieheni klo 16). Asumme työpaikani vieressä, miehen työpaikka ja lapsen päiväkoti vierekkäin n. 2,5km:n päässä keskustan toisella laidalla. Kaikkien etu lienee, että minä kipitän 5min kotiin ja ehdin laittaa ruoan yms, kun mies ja lapseni saapuvat kotiin klo 16.30. Näin minulle jää harvase päivä " omaa aikaa" .
Jos töistä kävelisin hakemaan lasta, olisin päiväkodissa n. klo 15.40, ja kävellen kotona klo 16.15. Varttia aikaisemmin lapsi kotona, mutta ei lämmintä ruokaa valmiina ja äitikin aika puhki.
jos en töiden takia tarvitse kaikkia niin varaan ne silti ja pidän tarpeen mukaan lasta hoidossa muutaman tunnin ja käytän sen ajan omiin menoihini.
Viime viikolla pidin vapaapäivän ja hoidin asioita, lapsi oli päiväkodissa. Teki ihan hyvää mullekin.
Silloin syynä on tärkeiden asioiden hoitaminen eli vaikkapa vien virastoon jonkin paperin (siihen ei kauaa aikaa mene) ja loppupäivän shoppailen. :) Ja joskus olen joutunut kampaamon vuoksi (en millään ehdi töiden jälkeen, sillä isällä iltaopintoja) ottamaan vapaapäivän. Kyllä silloinkin vien lapsen päiväkotiin. En koe minkäännäköistä omantunnon tuskaa tästä. Maksan siitä hoidosta ja se on turvallinen ja asiallinen paikka, eikä muita hoitajia ole, koska suku satojen kilometrien päässä.
Muutamalla tunnilla omaa aikaa joskus ja jouluna olen elänyt ja jaksanut monta päivää tyytyväisenä. Lapset ovat saaneet levänneen ja seestisen äidin ja minä hetken nollaukseen.
Kaikki voittavat.
Mieheni on, sillä hän tekee vuorotyötä ja vie iltavuoropäivinään lapset päiväkotiin syömään ja sitä myöten ehtivät pk:hon päiväunille. Mies ehtii olla n. tunnin yksin kotona. Joskus kadehdin tuota tuntia.
Joskus olen vienyt lapset hoitoon, kun olen ollut kipeä (ranne murtunut, en pystynyt nosteleen lapsia). Silloin sain olla useampana päivänä seitsemän tuntia (!) yksin kotona. Taivaallista. Toisaalta tuli hyvinkin syyllinen olo...