Huh huh, jouduin synnytyksen jälkeen itse vaihamaan veriset lakanat
vuodeostastolla. Hemppa oli alle 90 ja pyörytti ja heikotti puhumattakaan juuri leikatusta episiotomi-haavasta. Olin ehtinyt olla osastolla pri tuntia yöllä, kun lakanat olivat veriset ja kysyin kätilöltä, että saisinko uudet lakanat. Kätilö sitten sanoikin, että voin vaihtaa ne itse..Samoin kuin jouduin hakemaan ja etsimään ruot ja juomat itse ja kipulääkkeitä hakemaan, vaikka juuri ja juuri pysyin tolpillani.
Aika karua meininkiä. Kukaan ei tullut kysymään / tarjoamaan apua vauvanhoidossa, vaikka olin niin poikki rankasta synnytyksestä. Onko tää siis ihan perusmeininkiä vuodeosastoilla????
Kommentit (273)
Kun minun mieheni/äitini/anoppini sairastaa vaikkapa tavallista flunssaa kuumeineen, minä hoidan heitä kantaen ruokaa, lääkettä ja peittoja tarpeen tullen eteen.
Kun minun läheistäni on leikattu (umpisuoli/kasvain/sektio) ymmärrän, että keho ei toimi niinkuin normaalisti. Ja autan.
Kyllä! Kun minä olen itse heikossa kunnossa ja kerrankin tarvitsen apua, oletan, että sitä myös vuorostani muilta saan. Vastavuoroisuus kun on inhimillistä toimintaa.
luin vaan ensimmäisen sivun, mutta mitä ihmettä?!?! kyllä mulla ainakin on palvelupelannut, aina on kaikki tuotu ja vaihdettu, alussa ihan ruokia myöten ja " vessavahteina" oltu heikottaessa!! sairaalat naikkari ja kättärin haikaranpesä!
Vierailija:
jo ulkomailta saatu ammattitaitoista - ja silti ystävällistä - väkeä hoitajiksi.Tämän huonommaksi kun ei voi mennä. Nyt siellä on ammattitaidottomia, töykeitä ja kalliita riivinrautoja.
Ymmärräthän, että ne ulkomaiset hoitajat tulisi Suomeen elämään tosi ankeissa oloissa, että ne voi lähettää suunnilleen kaiken köyhään kotimaahansa. Ne jättää jälkeensä sinne omat lapsensa ja miehensä.
Ne naiset tulee elämään Suomessa monen hengen huoneissa, huonolla ruualla, jotta voisivat lähettää rahat kotimaahansa suurimmaksi osaksi.
Eipä jää rahat Suomeen ja hyödynnä meikäläisten taloutta.
Lapsivuodeaika on kyllä palautumista varten, mutta kyllä silloin pystyy ja täytyykin toipumisen vuoksi sängystä nousta ja monen lapsen äidit tekevät ihan tavallisia kotitöitä ja hoitavat sen vauvan lisäksi muitakin lapsia. Komplikaatiot ja erikoistilanteet tietysti erikseen! Jos on sairas, niin sitten on.
luin jotenkin hätäisesti viestit ja ymmärsin lukemani päin mäntyä, kuvittelin, että viestisi oli sarkastisesti kirjoitettu ja yritit esittää, ettei muilla olisi syytä auttaa.
Minun mokani, pahoittelut. Siksi laitoin nimenomaan tuon edellisen viestin, jossa mielestäni on perää kotioloissa, muut passatkoon sairaalassa.
Kyllä siellä vaihdellaan muidenkin osastojen potilaiden lakanat.
Itse makasin sairaalassa monta päivää pääsemättä sängystä kunnolla ylös. Olin hoitajien mielestä just sellainen ruikuttava uusavuton raukka. Komensivat reipastumaan ja ryhdistäytymään. Muutaman päivän päästä sain huonekaverin joka oli vuotanut verta synnytyksessä paljon. Häneltä tultiin mittaamaan hb, siitä keksin pyytää, että voisko multakin mitata. Hb oli siellä 70 luokkaa, hoitajien asenne muuttui ja sain lisäverta. Seuraavana päivänä lähdin kotiin. Onneksi ei enää tarvitse sinne mennä! Ja valittamisesta, hyvä idea ja suosittelen jonkinlaisen muistutuksen tekemistä niille joilla asia on ajankohtainen. Itse olin niin pihalla, että en tajunnut.
Tehkööt työnsä kunnolla ja nurkumatta niin heidän ei tarvitse hyväksikäyttää ketään.
Tässä keskustelussa olikin nyt kysymys enemmänkin siitä, että ne, jotka ovat tosi kipeitä, ovat kokeneet aika nöyryyttäväksi vaatimukset hakea omat ruokansa ja siivota omat jälkensä.
Hienoa, jos synnytys sujuu hyvin, ja palautuminen on nopeaa! Ei silloin ole mitään estettä toimia. Mutta tähän ketjuun on kirjoittanut useampi todella heikossa hapessa ollut, jolle apua soisi enemmän kuin mielellään.
kun terveet kermaperseet haluaa maata kuin lahnat sängynpohjalla ja odottaa palvelua. Näin se vain menee.
eikä kokisi sellaista palvelua tarvitsevansa. Todellisessa hädässä pitäisi tietysti saada apua ja kätilöiden pitäisi olla valveutuneempia (näiden viestien perusteella) myös apua tarjoamaan tarpeen mukaan.
olla sairaalassa, kun kotona ois toipunu paremmin ja saanu jotain palveluakin, edes hellää hoivaa, huolenpitoa ja lämmintä ruokaa. Syyllistävien kommenttien sijaan.
Mutta ei kai sille sitten minkään voi, jos sille kaikelle on tieteellinen peruste. Kurjalta se vaan hormonihöyryissä umpiväsyneenä ja verta vuotavana tuntu.
p. s. meillä ei muuten saanu lähteä edes kanttiiniin...
Ja hoitotyöhön kuuluu, että apua tarvitsevia autetaan.
Ja hoitotyöhön kuuluu myös kuntouttava hoitotyö, jossa kannustetaan ihmistä toimimaan omien voimavarojensa mukaan. Tässä tapauksessa lakanavaihtoon itse kykenevä vaihtaa itse lakanansa. Ja pienen poikkilakanan vaihto ei vaadi suuria voiman ponnistuksia.
Ja voin kertoa, että mainitsemallasi vittumaisella asenteella ei pääse pitkälle. Ehdottaisin, että lähdet avoimin mielin synnyttämään, etkä valmiiksi karvat pystyssä. Suurin osa sairaalan henkilökunnasta haluaa kuitenkin sinun ja lapsesi parastasi.
Voitko todella sanoa, että synnytyksen jälkeen pitäisi olla heti 100% menossa mukana, vaikka ei olisikaan ns. vaikeimmasta päästä?
Uskoisin, että tavallinen flunssa on kuitenkin vähän helpompi tila, kuin vuorokausi synnytyksen jälkeen. Ihminen kaipaa varmaankin välillä hiukan apua ja ymmärrystä suuren ponnistelun jälkeen.
mutta jos olen sairaalassa, siellä on siivooja ja keittäjä ja ruoanjakelija. He hoitakoot työnsä. Minä olen siellä maksavana asiakkaana. On se nyt kumma, että näinkin yksinkertainen asia on unohtunut!
vaan vastasynnyttänyt äiti.
Jos palvelu ei kelpaa, voit ihan hyvin synnyttää kotona.
synnytystä voidaan verrata ohitusleikkaukseen ja sen jälkeen tulee kuitenkin pitkä sairasloma...En siis muista missä näin sanottiin. Itse olen synnyttänyt molemmat lapseni ilman sen kummenpia ongelmia ja palvelu on ollut ihan ok sairaalapalvelu. Olen ollut sairaalassa isossa sisäelinleikkauksessa ja silloin passattiin niin viimoisen päälle. Olin 2 vkoa sairaalassa.
Olen myös luottavainen, että sairaalassa toimitaan normaalien inhimillisten arvojen puitteissa. Tutustumisesta jäi tosi hyvä kuva, siksi tällaisten asioide, joita täällä on tullut esiin, kuuleminen tuntuu lähes käsittämättömältä.
Tiedän itsestäni, että jos olen niin kipeä, etten pääse sängystä ylös, ja ruokaa ei suostuta tuomaan eteen, kuten jollekulle oli käynyt, saan mielestäni aiheesta sanoa.
En ole koskaan nitkuttanut mistään turhasta, mutta jos kokee saavansa epäinhimillistä kohtelua, siitä täytyy osata avansa suunsa.
Ja olen sitä mieltä, että vaikka sh tai kätilö ei varsinaisesti ole palveluammatti, pitää ihmisten kanssa tekemisissä ollessaan osata käyttäytyä korrektisti, eikä väheksyä toisten hätää, tuntemuksia tai käyttäytyä ylimielisesti, kuten jotkut ovat kokeneet. t. 113
Kätilöt ovat olleet empaattisia ja mukavia, mutta ellei vauvojen tila olisi vaatinut hieman tarkkailua synnytyksen jälkeen olisin mielelläni lähtenyt kotiin ja vointini puolesta olisin siellä hyvin pärjännytkin. Sairaana ollessa olen ollut " toipilaampi" ja kipeämpi.
Suomessa ollaan huolissaan syntyvyyden laskusta, joten eiköhän siinä pikemminkin olisi asennemuokkauksen varaa toiseen suuntaan.
Sairaala on hierarkinen paikka. Yleensähän sairaanhoitaja ei tee apuhoitajan töitä jne. Miksi ihmeessä asiakkaan pitäisi tehdä siivoojan töitä? Tehkööt lorvivat hoitajat ne joutessaan.
106