Huh huh, jouduin synnytyksen jälkeen itse vaihamaan veriset lakanat

Ja ne jotka ei pysty, niitä tottakai autetaan.



Jos synnyttäjät alkavat VAATIA hoitohenkilökuntaa vaihtelemaan terveille ihmisille lakanoita tulee synnyttäjillekin uusi kuri. Kanttiinissa ja tupakalla ei juoksennella ilman lupaa (olettehan niin heikossa kunnossa ja väsyneitä). Myöskään vieraita ei todellakaan voi ottaa vastaan samaisesta syystä.

Jos äiti on tipassa ja katetrissa kiinni plus leikkaushaava, niin hänkö on sinusta riittävän hyvässä kunnossa esim. vaihtamaan lakanat? Sittenhän voi ottaa tipan ja katetrin pois, ja lähteä kotiin, eikö niin?

etten olisi ikinä kanttiiniin asti päässyt saati tupakalle, tosin en polta, mutta ei silti apua herunut yhtään. Kukaan ei muutenkaan kysellyt vointia tm. Ensi kerralla en enää alisti, vaan alan juoksuttaan niitä hoitajia sillä hälytyskellolla....

kun synnytysosastolla ihana kohtelu, kaikki tehdään ja vauva ja äitikin puetaan, suihkussa käyntiä valvotaan ja vaatteetkin autetaan päälle. Sitten kun on kärrätty pyörätuolilla vuodeosastolle, niin kahden tunnin kuluttua pitää jo veriset lakanat vaihtaa ja ruoat ja kipulääkkeet itse hakea ja huolehtia itsestään ja vauvasta, vaikka olo on vielä yhtä heikko kuin synnärillä. ap

Niitä jotka eivät pysty, autetaan.



Ja tipassa ja katetrin kanssa yleensä autetaan sängystä pystyyn ja liikkeelle. Yleensä tarkoittaen pikkupesuja muutaman metrin päässä vessassa. Tällä välin kätilö yleensä vaihtaa ne kuuluisat lakanat.

Sille liikkeelle patistamiselle on ihan perustelut. Ei kätilöt laiskuuttaan ketään sängystä ylös patista, vaan ihan saamiensa oppien perusteella. Ja kaikelle löytyy kyllä ihan tieteellinen perusta.

vaihdoin itse ja syömässä kävin tottakai itse. Tosin joka synnytyksen jälkeen olen ollut hyväkuntoinen... Mutta eipä kukaan muukaan ole ko. sairaalan synnyttäneiden osastolla noin hyvää palvelua (tutuista ainakaan) saanut. Siis en ole synnyttänyt TYKSissä vaan paljon pohjoisemmassa...Vierailija:

Kaikki muut ruuat paitsi iltapala tuotiin sänkyyn. Tarjottimet haettiin pois jos ei itse ajoissa sitä pois kantanut.

Vauva otettiin hoitoon yöllä jos itse halusi nukkua.

Särkylääkkeet tmv. tuotiin sängyn viereen kun niitä pyysi sisäpuhelimen kautta.

Kerran taisin lakanatkin veristää ja joku ne vaihtoi sillä välin kun menin suihkuun.

Ja itse olin hyväkuntoinen synnytysten jälkeen.

mutta miksei voida sanoa nätisti, että jaloittelu tekee hyvää, kertoa miksi ja sitten auttaa jaloittelemaan.



Ja sitten siivooja siivoaa ja hoitaja tuo ruoan.

t. eräs, jonka peräsuolen sulkijalihas repesi ja istukka irrotettiin nukutuksessa.

jos kaikki pitää tehdä itse???????

koko juttu.

kaikki vaihdettiin ja vauvaa vietiin aina vauvalaan. Oli jotenkin kamalan vaikea orientoitua sitten arkeen kun oli monta päivää passattu.



Muiden kanssa halusin heti itse hoitaa omat asiani ja vauvan. Enää ei kyllä haluttanut alistuakaan siihen " olen juuri synnyttänyt, olen marttyyri, kumartakaa kaikki minua, olen maailman ainoa äiti" rooliin.

eikä osastolla tai synnytyssalissä huomioineet sitä ollenkaan. Sitten yöllä kun menin osastolla vessaan ulos tuli suuri hyytymä ja kutsuin hoitajat paikalle kysymään onko tämä aivan normaalia, että lorisemalla valuu verta ja tulee näin isoja hyytymiä, hetken siinä ihmettelivät ja kutsuivat kolmannen hoitajan paikalle, joka taas piikitti oksitosiinia mikä taas aiheutti valtavat supistukset, ja kohdusta tuli litran hyytymä. Olin tosi heikkona sen jälkeen ja kun hoitajat olivat aikansa palloilleet ja miettineet mitä tehdä ja kenelle soittaa, he viimein soittivat lääkärin paikalle, joka totesi, että istukkaa on jäänyt varmaan kohtuun ja kohtu pitäisi kaapia. Ja kun minut kärrättiin sänkyä leikkaussaliin, hoitaja jauhoi purukumia ja kolisteli sänkyä pitkin seiniä ja hissin ovia. Kohtuun olikin jäänyt runsaasti istukkaa ja kohtu kaavittiin vasta 7 tuntia synnytyksen jälkeen, kuinka paljon ehdinkään vuotaa verta, sitä en tiedä. Hengissä kuitenkin selvisin joten kuten.



Eniten minua ärsytti, että hoitajilla ei oikein ollut toimintaohjeita, vaan heillä meni aikaa ihan vain palloilluun ja purukumin jauhamiseen. Kaksi osaston hoitajaa oli ihan pallo hukassa ja vasta kolmas hoitaja, joka tuli paikalle osasi antaa oksitosiinia ja arvella, että nyt varmaan tarvitaan kaavintaa.

hoitanut. Sen ymmärrän, että osastolla on taas paljon niitä sairaampiakin, hoidettavia, joiden hoitotoimenpiteissä ym. menee paljon aikaa, samoin vauvojen tarkkailussa ja hoitotoimissa. Minusta olisi kohtuutonta hyväkuntoisena vaatia jotain kiireistä kätilöä lakananvaihtoon...

ja ne kaksi oli varmaan hyppykeikkalaisia, jotka eivät olleet perehtyneet synnyttäneiden naisten hoitoon.

Tilanne tulee pahenemaan vielä kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Silloin saa soittaa kelloa ihan rauhassa ja siellä toisessa päässä ei ole edes sitä palloilevaa hoitajaa.

että siivoan sairaalassa. Sitä varten siellä on henkilökunta.



Jos aika tulee pitkäksi, voi tehdä jotain järkevämpääkin.

jo ulkomailta saatu ammattitaitoista - ja silti ystävällistä - väkeä hoitajiksi.



Tämän huonommaksi kun ei voi mennä. Nyt siellä on ammattitaidottomia, töykeitä ja kalliita riivinrautoja.

Ei minua haittaa se, että omat veriset lakanani vaihdan. Kätilöillä on vaativa koulutus ja ammattitaito ja heille riittää töitä osastolla ilman turhaa passautustakin.

ottakaa omat mukaan. Mulla oli omat 1000 mg Panadolit messissä, eipä tarvinnut olla vinkumassa ja selittelemässä mihin koskee...

niin kyllä joutavat minua muutaman päivän palvelemaan sairaalassa.

Samaa saa tehdä mies kotona ja äitini ja anoppini. Minun tehtäväni on levätä ja huolehtia, että maitoa riittää. Muut saa hoitaa vauvan ja tuoda ruoat ja siivota minun jäljet.

mutten ihan ymmärrä, miksi täällä joku, jonka synnytys on sujunut näppärästi ja voimat palanneet heti, on arvostelemassa toista, jolla on ollut vaikeampaa?



Sairaalassa ollaan käsittääkseni siksi, että ollaan sen verran toipilaita, ettei kotona pärjätä. Vaihtakoon lakanansa ken tahtoo, mutta mielestäni on täysin kohtuullista vaatia peruspalvelua (ruoka, pyyhkeet ja lakanat) kipeänä POTILAANA.



Toivottavasti en itse kohtaa tuollaista kohtelua parin viikon päästä. Osaan nimittäin olla todella vittumainen silloin, kun olen toipilas, ja saattaisin päästää suustani aika ilkeitä.

Kun itse on asiakaspalvelutyössä ja on tottunut aina selittämään asiat pitkällä pinnalla vaikeissakin tapauksissa ja oikeasti PALVELEMAAN, en tuossa ainutkertaisessa tilanteessa sietäisi keneltäkään välinpitämättömyyttä.