Minua inhottaa kaikki yli kolmekymppiset, koska olette niin VANHOJA!

Roikkuvat paikat ja rypyt ei haittaa, kun korvien välissä on jotain.

Vierailija:

Sanokaa mitä sanotte, mutta teillä roikkuu jo paikat, naamassa ryppyjä. Elämä jo puolessavälissä, ei kehtaa enää mennä nuorisopaikkoihin kun kaikki on " teinejä" ja pitää alkaa ostamaan vaatteensa jostain sokoksen naistenosastolta....sitten kun minä täytän kolkyt (9 vuoden päästä, läl läl lää), mä haen hautapaikan. Mitä elämällä tekee enää vanhana?

... on niin täysin tyytyväisiä elämäänsä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen?!?! En minä ainakaan. Uskon, että monet OIKEASTI ovat edes vähän kateellisia nuoremmilleen - kyllähän nuoruus on kaunista! Pakkohan meissä jokaisessa on oltava edes ripaus sitä pientä pinnallisuutta, joka panee meidät katsomaan päivittäin peiliin, laittamaan ryppyvoidetta, polkemaan kuntopyörää, tarkkailemaan syömisiä jne. Ei se iän tuoma kokemus poista sitä meissä kaikissa asuvaa kuolemanpelkoa. Senhän takia juuri nuoruutta ihannoidaan. Haluttaisiin elää kauemmin/ ikuisesti. Minusta on tekopyhää väittää, että kolmekymppiset eivät (suuri osa) olisi kateellisia nuoremmilleen nimenomaan näiden nuoruudesta. Itse en todellakaan ampuisi itseäni jos olisin nyt 20 v., niin kuin joku tuossa aikaisemmin lohkaisi. Itse olin parikymppisenä jo kypsä, tiedostava opiskelija. Naiivi toki monen asian suhteen, mutta samalla myös nälkäinen kokemaan ja oppimaan uutta. Eläisin mielelläni tuon ajan uudelleen, vaikken mitään elämässäni tällä hetkellä muuttaisikaan. (Paitsi ehkä maan vetovoimalle periksi antaneen habitukseni..)

Perästä tulet sinäkin, kysyn sinulta mitä olet asiastasi 20 vuoden kuluttua!!!! Niin ne vuoden vierivät ja mieli muuttuu!!

Ja veikkaan, että jopa meistä ikälopuista nelikymppisistä suurin osa on samaa mieltä kanssani.



Elämässä on onneksi hurjan paljon muutakin kuin rypyt ja ulkonäkö. Surullista, jos ei jollain ole. Ja moni asia on paaaaljon helpompaa ja mukavampaa, kun ikää karttuu, kokemusta karttuu, taitoja karttuu, itsevarmuutta karttuu, omaisuutta karttuu, lapset varttuu...

joten ei se ulkoinen olemus niin paljon heikentynyt ole. Ja suoraan sanottuna noita nuoria naisia katsellessa joskus ihan ihmetyttää miten niin nätit tytöt saavat karmeilla lantiofarkuilla itsestään pullautettua mauttoman näköisiä.



Ja itse ainakin olen nyt paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja kokeneempi kuin nuorena olin, muista en tietenkään tiedä.

saisi vaihtaa tämän kolmevitosen, hieman jo elähtäneen ulkokuoren kaksikymppisen kroppaan, niin totta munassa sen tekisin. Vaan kun ei saa. Mieluummin otan tämän nykyisen kokonaisuuden kuin sen silloisen kokonaisuuden. Eikä tarvitse olla kateellinen nuorille naisille, kun pitää huolta kunnosta ja itsetunnosta.

Iho nyt ehkä oli sileempi, mutta mitään muuta hyvää en keksi. Enkä mä nytkään ole mitenkään ryppyjen peitossa :)



Vaikka itse sanonkin niin mä olen hyvännäköinen edelleen, enkä ole lakannut seuraamasta muotia, mä vaan tiedän nykyään paremmin mikä sopii mulle ja mikä ei. Parikymppisenä en tiennyt. Nyt on lapset hankittu, mies ihana ja talous kunnossa. Ei, en todellakaan kaipaa aikaa kun oli kakskyt.

On kivempi olla sinut itsensä kanssa, henkisesti kasvanut ja varma itsestään.



Tämän sanon käsi sydämellä: en edes haluaisi sitä 2-kymppisen kroppaa ja kauneutta. Jos näyttäisin parikymppiseltä, mua ei otettaisi työmaailmassa tosissaan. Nytkin on noiden ulkomaalaisten vanhojen setien kanssa välillä vähän vaikeaa, kun eivät meinaa tajuta, että naisetkin voivat tehdä töitä ja olla jopa päteviä ja älykkäitä!

Vierailija:

... on niin täysin tyytyväisiä elämäänsä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen?!?! En minä ainakaan. Uskon, että monet OIKEASTI ovat edes vähän kateellisia nuoremmilleen - kyllähän nuoruus on kaunista! Pakkohan meissä jokaisessa on oltava edes ripaus sitä pientä pinnallisuutta, joka panee meidät katsomaan päivittäin peiliin, laittamaan ryppyvoidetta, polkemaan kuntopyörää, tarkkailemaan syömisiä jne. Ei se iän tuoma kokemus poista sitä meissä kaikissa asuvaa kuolemanpelkoa. Senhän takia juuri nuoruutta ihannoidaan. Haluttaisiin elää kauemmin/ ikuisesti. Minusta on tekopyhää väittää, että kolmekymppiset eivät (suuri osa) olisi kateellisia nuoremmilleen nimenomaan näiden nuoruudesta. Itse en todellakaan ampuisi itseäni jos olisin nyt 20 v., niin kuin joku tuossa aikaisemmin lohkaisi. Itse olin parikymppisenä jo kypsä, tiedostava opiskelija. Naiivi toki monen asian suhteen, mutta samalla myös nälkäinen kokemaan ja oppimaan uutta. Eläisin mielelläni tuon ajan uudelleen, vaikken mitään elämässäni tällä hetkellä muuttaisikaan. (Paitsi ehkä maan vetovoimalle periksi antaneen habitukseni..)

Et oo ehkä vieläkään löytänyt itseäsi.

Vierailija:

Jos näyttäisin parikymppiseltä, mua ei otettaisi työmaailmassa tosissaan. Nytkin on noiden ulkomaalaisten vanhojen setien kanssa välillä vähän vaikeaa, kun eivät meinaa tajuta, että naisetkin voivat tehdä töitä ja olla jopa päteviä ja älykkäitä!

Minulle ei ikuinen nuoruus ole kummoinen arvo, mutta perhe ja ura ovat. Siis apua, jos olisi vielä uskottavuusongelmia työelämässä!

ja ikävää, jos koet itsesi ikälopuksi jo kolmekymppisenä, eipä kaksista ole elämäsi

Et tiedä mitään Elämästä, ja ehkä hyvä niin.



Terveisin, 26-vuotias, joka olisi mieluummin 30- kuin 21-vuotias, jos joutuisi valitsemaan.

Rypyt kertoo vaan eletystä elämstä. Niin se vaan on.

Katsotaan sitten kun olet 30, että oletko valmis kuolemaan. Menehän nukkumaan!

että sinä ap nuoruuden kukkanen olet vielä noin tyhmä. Kasvunvaraa on siis reilusti. Kyllä se elämä sinuakin opettaa. Vanhuus ja viisaus.

parasta aikaa, juu roikkuu paikat, mutta mitä sitten, onhan elämässä muutakin kuin roikkuvat paikat. Sitä paitsi on ihanaa, kun ei enää tartte olla täydellinen. Tänäänkin jumpalla olin kaikkein läskein, mutta mulla oli tosi kivaa. Huomasin kun pari nuorta tyttöä katseli koko ajan peileistä tyyliin onko tukka hyvin. Ne peilithän on sitä varten, että voi katsoa tekeekö liikkeet oikein. Ikävää jos jo noin nuorena sinä päätät vihata ja olla noin negatiivinen. Mut hei, it' s your life.

Vierailija:

Sanokaa mitä sanotte, mutta teillä roikkuu jo paikat, naamassa ryppyjä. Elämä jo puolessavälissä, ei kehtaa enää mennä nuorisopaikkoihin kun kaikki on " teinejä" ja pitää alkaa ostamaan vaatteensa jostain sokoksen naistenosastolta....sitten kun minä täytän kolkyt (9 vuoden päästä, läl läl lää), mä haen hautapaikan. Mitä elämällä tekee enää vanhana?

kyllä on hassua :)

ehkäpä olet kasvanut aikuiseksi viimeistään sitten kun päädyt tähän ikään. Noin minäkin ehkä joskus ajattelin. ;)

jotain järkevämpää tänne!!