Lue keskustelun säännöt.
Onko joku saanut umpikujassa olevan liiton vielä toimimaan? Vinkkejä!
14.04.2008 |
Miehen kanssa on oltu yhdessä kohta kymmenen vuotta, on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta nyt tuntuu ettei tästä tule enää mitään. Meillä on pienet lapset joiden takia en haluaisi luovuttaa, mutta en oikein itse näe miten saisin asiat korjattua. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia (pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia), tuntuu että suurin probleema on toisen arvostuksen ja kunnioituksen puute.
Vaikka olen mielelläni lasten kanssa kotona, tuntuu että se imee minusta kaikki voimat enkä jaksa panostaa miehen huomioimiseen. Ja mies olettaa, että koska minun ei tarvitse käydä töissä hänen ei tarvitse osallistua mihinkään kodin töihin eikä lasten hoitoon. No, kotitöiden jakaminen ei varmasti ole se todellinen ongelma vaan se on jossain syvemmällä, en vain saa sitä kaivettua esiin.
Miten tätä vyyhtiä kannattaisi lähteä purkamaan?
Kommentit (5)
En vaan usko että mies siihen lähtee. Onkohan siitä apua jos kävisin juttelemassa yksin jonkin ammatti-ihmisen kanssa? On kaikenlaista paskaa kertynyt painolastiksi, voisi samalla kertoa parisuhdeongelmistakin. luulen että yksi meidän ongelmistamme on mun negatiivinen ajattelu. Pystyisikö sitä muuttamaan?
Yritän aina kehua miestä kun siihen on aihetta, se vaan kuulostaa omissa korvissa niin teennäiseltä. Täytyy yrittää enemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkätyyppisiä keskusteluja siellä pariterapiassa käydään? Ap
Elimme yhdessä lähinnä pienten lastemme takia, mutta lapsia lukuunottamatta tuntui että meillä ei ollut enää juurikaan mitään yhteistä. Emme jaksaneet enää keskustella omista tärkeistä asioista, haaveistamme, murheistamme jne, vaan kaikki keskustelut liittyi arkisiin asioihin tai lapsiin.
Kun pahaolo oli kasaantunut tarpeeksi, uskalsin lopulta viime vuoden lokakuussa ottaa puheeksi sen, miten onneton olen ja miten tyytymätön olen avioliittoomme. Myös mieheni totesi suhteemme olevan todella surkeassa tilassa. Samassa keskustelussa totesimme myös molemmat, että periksi emme tahdo antaa, sillä lapsemme ansaitsevat ehjän kodin.
Mutta uskomatonta kyllä siitä se nousu alkoi. En vieläkään uskalla väittää, että olemme selvillä vesillä, mutta selkeästi vankemmalla pohjalla meidän liitto jälleen on ja se kadotettu rakkauskin on molemmin puolin alkanut löytyä uudestaan.
Tärkeimpiä teitä tähän oli keskusteleminen. Se että varasimme aikaa todelliselle keskustelulle. Illalla kun lapset meni nukkumaan, niin telkkari laitettiin kiinni ja keskusteltiin. Keskusteltiin siitä, millainen meidän suhde molempien mielestä tällä hetkellä on, mitä ongelmia meillä on ja mikä meidän suhteessa vieläkin on hyvin. Ja sitten sovittiin yhdessä, että rupeamme korjaamaan niitä asioita, jotka ovat vialla.
Samoin keskusteltiin molempien tulevaisuuden unelmista, haaveista, arkisista pienistä toiveista jne. Löysimme uudestaan keskusteluyhteyden muistakin kuin lapsiin tai kodinhoitoon liittyvistä asioista.
Matkan varrella on tarvittu paljon pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi, esim mieheni on tyhjentänyt tiskikoneen pyytämättäni, vienyt lapset ulos, jotta olen saanut hetken levätä tai käynyt tankkaamassa minun autoni tms. Tai minä olen tehnyt ruoaksi miehen herkkuja tai tarjoutunut hieromaan näyttöpäätetyöstä kipeytyneitä hartioita.
Myös läheisyys, niin fyysinen kuin henkinen, oli meillä kateissa ja vähä vähältä ne ovat alkaneet palata. Ensin sovimme, että otamme jälleen käyttöön joka aamuiset ja iltaiset suukot ym ym. Alkuun se tuntui vähän teennäiseltä, mutta päivä päivältä se oli yhä luonnollisempaa.
Liitossa pysyminen vaatii TEKOJA ja molemminpuolista TAHTOA. Jos näitä molemmilta löytyy, niin kaikki on mahdollista.
Minäkin haluaisin uskoa että mekin selviämme tästä vielä omin voimin. Mun on ollut hirveän vaikea tunnustaa että meillä on ongelmia. Jotenkin tuntuu että jos sen sanoo ääneen, niin sitten ei ole enää mitään tehtävissä. Ja toisaalta on vaikeaa keskustella asioista suoraan kun pelkään että loukkaa toista, ei uskalla olla tarpeeksi avoin. Ap
Et voi vaatia mieheltä arvostusta etkä olettaa hänen muuttuvan. Ala sinä arvostaa häntä ja esim. sitä, että hän käy töissä ja tuo rahaa kotiin. Luultavasti mies kokee sun vastaanottavan tämän edun yhtä itsestäänselvästi kuin mitä hän vastaanottaa sun kotitöiden tekemisen.