*~*~*HUHTIHIPPUSET vko16 ma-ke*~*~*

Vihdoinkin pystyn hetken olemaan koneella. Siksi siis kovin myöhään tulee meiltä kertomusta.



Mutta ensialkuun onnentoivotukset kaikille muillekin jotka ovat vauvansa jo saaneet. Ja samoin iloa ja onnea loppuodotukseen teille joilla vaavi on vielä masussa.



Synnytyskertomus



Lapsivedet siis karkasivat illalla 8.4. (rv 39+4) ja yöksi menimme NKL sillä liikkeiden voima tuntui heikentyvän. KTG:ssa kuitenkin kaikki ok joten jäin osastolle odottelemaan suspistuksia. Niitähän sitten odoteltiinkin. Yöllä muutama hento. Päivällä ei niin mitään. Juostiin mihen kanssa pitkin räntäsateista meilahtea ja NKL rappusia ilman toivottua tulosta. 9-10. välisenä yönä alkoi supistelu säännöllisenä, ja istuinkin osaston aulassa aamuyön sparraamassa itselleni tiukempia kipuja. Mutta supistelut laantuivat pois klo 05.00 mennessä ja lannistuneena palasin nukkumaan.

Koska yläpää alkoi olemaan jo aika kypsä kuten kohdunkaulakin, niin olin onnesta soikeana kun viimeinkin päättivät käynnistää synnytyksen oksitosiinilla. Koska lapsivettä oli noronaan valunut 1,5 vrk niin synnytys tapahtui ab-suojassa.



Olin toki haaveillut avautumisesta altaassa ja jakkarasynnytyksestä jne. mutta ei kun emäntä kiinni piuhoihin ja maailma rajoittui sänkyyn. Oksitosiinitippa aloitti samointein supistelun ja pitkään pärjäilimme meditaatiolla ja lämpimällä jyväpussilla. Polttamastamme synnytys cd:stäkin oli iso apu. Jossain vaiheessa kuitenkin poltot olivat niin uuvuttavia ja väli niin lyhyt että pyysin tarkistamaan kk tilanteen. Se oli auki vasta 6 cm joten tilasimme epiduraalin. Olin toivonut pärjääväni ilman, mutta nukkumatti tuli kyyllä tarpeeseen. Tunnin ajan epiduraalista rentouduin kun supistukset olivat taas hieman lievempiä, mutta seurtaava vartti oli jatkuvaa kärvistelyä. Kätilö antoi uuden annoksen sillä ja totesi että viimoiseen varttiin olinkin avautunut loppuun.

Epiduraali vei ponnistuksesta kaiken kivun pois. Jäljellä oli vain voimakas supistus ja ponnistustarve, sekä syvä rentous välissä. Hassu kait olen mutta nautiskelin tilanteesta. Ison episitomian joutuivat kyllä tekemään, sillä lantionpohjalihaksistossa oli liikaa poweria jotta olisivat riittävästi venyneet (joogan " huono" puoli). Vältimme siten hallitsemattomat repeämät.

Viimeisen ponnistuksen aikana syntyi suloinen tyttömme. Taustalla soi CMX Vallat ja väet.

strategiset mitat olivat 3066g sekä 47cm. Pipo 34cm ja runsas kullanvaalea kuontalo.



Sairaala-aika



Saimme perhehuoneen ja oli upeaa kun sain rauhassa toipua synnytyksestä samalla kun kätilöt opettivat mihelleni lapsenhoitoa. Tyttäreltämme mitattiin seuraavana elinpäivänään korkea CRP minkä vuoksi hänelle aloitettiin iv. antibiootti. Tieto oli helpotus sillä iltapäivän mittaan tyttömme oli mielestäni muuttunut käsittelyaraksi ja muutenkin heikompivointiseksi. Tämä pitkitti sairallassaoloaikaamme, mutta oli upeaa kun sai turvallisessa ympäristössä tutustua esikoiseensa ja samoin huomata lääkityksen tehon ja tytön piristymisen.



Kotona ja 1 vko nla



Kotona saimme luvan opetella lapsentahtista imetystä. Sairaalassa imetysaika oli 20 min maksimi ja loput korvikkeena pullosta jottei muksu liikaa väsyisi. Kotona tyttömme sitten protestoi hieman sitä vastaan että joutuu niin kovasti työskentelemään ateriansa eteen, mutta vaiva kannatti sillä maitoa tulee nyt miltei ongelmaksi asti.

17.4. oli 1 vko nla jossa kasvu näytti hyvältä. Paino 3110 ja lupa ulkoilla. Pituus 48,5 cm ja pipo 34,8cm.



Eli täällä Vantaalla yksi pieni hippunen vanhempiensa kanssa voi hyvin ja paksusti.



Pumpulipingu + Hilla

Nyt vihdoin pystyy istumaan kunnolla, aiemmin peräpukamat isona vaivana ja pysty istumaan kerrallaan vain pieniä pätkiä.



Mutta palataan lauantaihin 5.4. Aamulla sängyssä miehen kanssa mietimme että mitä tekisimme viikonlopun aikana. Sanoin heti aamulla että tänään mennään ulos syömään, on viimeinen mahdollisuutemme pitkään aikaan. Myös kolmas S tuli siinä aamun mittaan kokeiltua. Lauantai menikin kotihommissa ja supisteluja tuli silloin tällöin päivän mittaan ja iltaa kohden enemmän. Syömässäkin kävimme Rossossa iltapäivän tunteina. Illalla sitten saunaan ja sen jälkeen sainkin muutaman tunnin jo kellotella supistuksia 5min välein. Eivät kuitenkaan olleet kipeitä, jotkin hiukan tuntemusta selkään antoivat. Nukkumaan menin kuitenkin illalla yhdentoistamaissa ja uni tulikin heti.



Olin sitten nukkunut kahteen, kun heräsin supistukseen ja vessassakin piti toki käydä. Supistuksia tuli silloinkin viiden minuutin välein mutta eivät tuntuneet missään. Eli uni tuli vielä noin tunnin ajaksi. Kolmen jälkeen en sitten saanutkaan enää unta, alkoi olla jo pientä tunnetta supistuksissa. Neljältä sitten nostatti jo pystyyn ja kävelemään. Jumppapallolla istuskelu tuntui erittäin hyvältä joten tietokoneen ääressä sitten lueskelin ja kirjoittelin. Viiden maita yritin mennä takaisin sänkyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Mieskin heräsi puhinaani. Siinä sitten mietimme hetken verran ja soittelimme miehen vanhemmille että alkavat tulla meille päin.



Noin kuuden jälkeen lähdimme ajamaan 85km matkaa sairaalaan. Kivut eivät olleet vielä pahoja, mutta halusin pitkän matkan vuoksi lähteä ajoissa ettei tarvitte autossa kipuilla. supistukset kun tuntuivat ainoastaan selässä ja lonkissa. Autossa hyvän avun antoikin lämpöpakkaus ja istuimen lämmitys täysillä. Sairaalassa olimme seittemän jälkeen ja meidät ohjattiin suoraan saliin. Siellä vaihtoin vaatteet ja sitten käyrälle keinutuoliin istumaan. Siihenkin sain lämpöpakkauksen selkään. Sitten tutkittiin tilanne, koska halusin ammeeseen. Olin auki jo 6cm.



Altaassa sain olla tunnin verran. Ihanaa siellä olikin kellua. Kontallaan supistukset otin vastaan ja mies painoin aina selkää. Edelleen supisti viiden minuutin välein. Altaasta noustuani sitten alkoi jo olla kipua supistuksissa. Mutta käyrälle saliin ja vauvalla kaikki kunnossa. Pikkuhiljaa kivut alkoivat sitten olla niin pahat että en pystynyt enää rentoutumaan yhtään supistuksen aikana, lonkkakipu tuntui kyllä tosi ikävälle. Aqua rakkkuloita kokeiltiin, mutta niistä ei apua paljon ollut. Auki olin tässä vaiheessa noin 8cm. Päätimme että spinaali voisi olla ratkaisu asiaan, myös supistuksista alkoi terä mennä, vaikka kipu kasvoikin. Kätilö puhkaisi kalvot tässä vaiheessa että saisimme vauhtia tapahtumaan. Lapsivesi olikin vihreää. Ja kalvojen puhkaisu sai kohdunsuun löpsähtämään että olinkin taasen vain 7cm auki. Nukkumattia jouduimme odottelemaan jonkin aikaa koska hän oli sektiossa. Mutta melko pian sieltä tulikin. Ihana tunne kun kipu helpotti. Tunsin kyllä supistukset mutta kipua ei ollut enää niin paljon. Spinaali kyllä aiheutti sen että vauvan sydänäänet hiukan laskivat ja enää en voinut olla toisella kyljellä ollenkaan, silloin sydänäänet laskivat alle sataseen eivätkä korjautuneet heti. Lääkäri kutsuttiin paikalle, otti vauvan päästä verinäytteen ja se onneksi oli normaali. Eli vain odottelimme taasen. Vauva keikku edelleen korkealla tässä vaiheessa, mutta olin jo auennut kokonaan. Ponnistuken tarvetta vain ei tullut kun vauva korkealla. Lääkäri kävi aina välillä katsomassa tilannetta, koska vauva ei laskeutunut. Ottivat jo sektiota varten verikokeetkin ja lääkäri sektiolla vilautteli muutamaan otteeseen. Mutta sitten yhtäkkiä tulikin ponnistamisen tarve. Vauva lähti laskeutumaan ja pääsin tositoimiin. Ponnistusvaihetta kesti 16min ja se oli kyllä kipeää. En oikein uskaltanut ponnistaa kunnolla, koska pelko oli koko ajan kun iso lapsi tulossa. Epsiotomiaa ei kuitenkaan tarvittu ja vauva tuli kuulema koko ajan hienosti ulospäin, vaikka itse en uskonutkaan asiaa. Ja suurin kipu tuntuikin peräaukon suunnalla, ilmeisesti pukamat aiheuttivat lisäkipua. Spinaalin vaikutus oli kuitenki tässä vaiheessa jo lakannut. Vihdoin 15.51 syntyi sitten poika tähän maailmaan. Pääsi heti napanuoran leikkauksen jälkeen masulle pötköttämään ja itkemään. Napanuora oli vain 45cm joten sen kanssa ei mahalle ylettynyt. Istukka syntyi noin 10min myöhemmin painamalla. Sitten saimme rauhassa harjoitella imetystä.



Mittaa vauvalla oli 52cm ja painoa 4315g.



Synnytyksestä toivuin muuten tosi nopeasti, mutta istumisen kanssa oli niin ja näin reippaan viikon verran pukamien vuoksi. Nyt sekin vaiva helpottamassa ja nautimme vauva-arjesta.



Virpi ja poika 13vrk

tai oikeastaan mä olen toukokuisten pinossa, la on 25.4, mutta aikanaan ajattelin, että reilusti toukokuulle menee. Teidän juttujanne olen lueskellut melkein joka päivä, ja nyt täytyi päästä itsekin kirjoittamaan, tai lähinnä valittamaan. Jos vaikka joku sais tsempattua jaksamaan..



Heräsin meinaan 4 aikaan kohtuullisiin supistuksiin, tulivat melko säännöllisinä 3-7 min, kello 7 saakka. Niin paljon sattuu. ettei pysty nukkumaan, mutta vielä pystyn esim. kävelemään ja puhumaan ihan normaalisti supistusten aikana. Maha on sekaisin, paineet koholla, ja nivusia ja alaselkää särkee. 7 aikaan pidin synnyttämään lähtöä melko todennäköisenä. lähdin vähän kävelemään, jos vaikka olisin sit saanut nukahdettua. siihen lenkkiin supistukset sitten loppuikin, niitä on nyt tullut vain silloin tällöin, ehkä 15 min välein, edelleen samaa kipuluokkaa.



Tätä ei jaksais enää kauaa, kauhea väsykin. sais supparit loppua kokonaan tai sitten alkaa oikeasti, että pääsis sinne synnärille.



Lohdutusta ja tsemppausta täällä siis ollaan vailla, ja myös hyviä vinkkejä siihen, miten nuo supparit sais tosissaan alkamaan.



Helena, 39+2

[color=limegreen] Isot onnittelut vauvansa saaneille!!! :) ja tervetuloo vauva-puolelle.



Päivitin tossa taas esittelypinoa ja ainakin 30 huhtikuista mammaa on jo synnyttäny!



Tsemppiä kovasti kaikille masulaisille! Koittakaa nauttia raskaanaolosta, vaikka olo kaikkee muutaku nautittava oliski.. :)



burde, anni 17vrk (sylissä) & heidi 1,5v (nukkumassa)

Meillä sama la ja itsekin ajattelin, että toukokuun puolelle mennään. Esikko kun syntyi 10 päivää yli. Nyt toiveet on korkealla päästä masusta eroon, pientä supistelua/mahan kovettumista jonkun verran on, muttei lainkaan tuollaista kuin sulla. Täällä ilmeisesti tihkuttaa pikkusen lapsivettäkin.. :)))



Huomenna aamulla neuvola niin ollaan viisaampia sitten.



KIITOS kaikille synnytystarinansa kertoneille ja burdelle listan päivityksestä. ONNEA nyyttinsä lunastaneille ja pian kuultaneen montako viikonloppu- ja sunnuntaivauvaa on syntynyt jälleen ;)



Ja nyt VAUVApuolelle urkkimaan.



t.Ufa rv39+2 (tai 40+3)



PS. onkos kaikki muut jo tositoimissa?!!!!

PALJON, PALJON ONNEA KAIKILLE NYYTIN NOUTANEILLE!!

Teitä oli siellä taas niin monia että nimet unohtuu mutta tässä onnittelut kaikille tasapuolisesti.



Taitaa nyt päivittäin näitä vauvoja putkahdella maailmaan, jee!



Itselläkin lupaavaa selän jomotusta, samalla lailla alkoi ekakin synnytys, mutta en nuolaise vielä.. Parempi vaan asennoitua siihen että toukokuulle menee, niin sitten voi yllättyä positiivisesti jos lähtö koittaa aiemmin.



Saatiin miehen kanssa eilen yllättäen vapaailta, kun kävimme mummolassa normaalilla viikonloppu-kyläilyllä. Esikoinen halusi jäädä yökylään ihan omasta tahdostaan ensimmäistä kertaa, joten ei siinä muuta sitten voinut kuin hakea kotoa tarvittavat varusteet ja jättää poika leikkimään mummin ja ukin kanssa. :) Oli illalla vähän orpo olo molemmilla kun tuli niin yllättäen ilta kahdestaan, tosin saipahan nukkua kunnolla koko yön ja nyt tuntuu että virtaa riittäisi vaikka muille jakaa.



Jaksamista kaikille koitokseen lähteville ja supistuksia kaikille niitä tarvitseville!!



äiti-05-08 rv38+5

Tulin nopeesti kertomaan, että meille syntyi 16.4 klo: oo.16 pieni tyttövauva, painoa uudella tulokkaalla oli 3370kg ja pituutta 50cm.

Kotiuduttiin tänään sairaalasta, laskettuaika meillä oli vasta 27.4 ja synnytys jouduttiin käynnistämään ja niihin yrityksiin menikin viikko ennen ku alko tapahtumaan, mutta tuun kertomaan myöhemmin lisää.



Vointeja kaikille!

Onnittelut kaikille vauvautuneille, kateellinen täällä lueskelee näitä ihania uutisia! Kiitokset myös synnytyskertomuksista!



Ufa, ei täältä näköjään meikäläinen ainakaan pääse minnekään *huokaus* Mullakin on ollut ihan mukavia ja tujuja suppareita tuolla alavatsalla ja alaselkää särkenyt kaksi iltaa jo tosi lupaavasti mutta eipä siitä sittenkään ole mitään seurannut. Kauratyyny ja Panadol on vienyt kivut mennessään... Mistä sä epäilet että tihkuis lapsivettä? Mulla kun on muutaman kerran ollut samanlainen fiilis, siis pikkarit epämääräisen märät jollei sitten valkovuoto oo muuttunut ihan " vedeksi" . Mutta en oo mihinkään asiasta soitellut kun ei tosiaan niitä suppareita tuon enempää ole ollut. Ja olen nyt kaksi päivää kiillottanut tätä kämppää niin että kohta voi lattialta syödä, käynyt pitkillä lenkeillä jne mut ei oo vaan tämä vaavi vielä valmis...



Emmis, esikko 01/06 ja poju 39+0

mä luulin et Emmis on lähteny jo aikoja sitten synnyttämään :))) No niin, täytyy vaan ajatella positiivisesti eteenpäin: ei sinne mahaan kukaan ole asumaan jääny. Kyllä nuo pikkuset tiensä ulos löytää, kunhan ovat valmiita ja halukkaita tulemaan :)

Millai sul esikoinen synty? Meil meni 10 päivää yli lasketun ja oltiin saatu jo käynnistysaika (samalle aamulle!). Mäkin hinkkasin ja putsasin paikkoja mut ei mikään tehonnu. Luulenpa et rentoutuminen oli kaiken A ja O, olin jo niin orientoitunu siihen käynnistykseen..



Siitä LAPSIVEDEN TIHKUMISESTA en ole ihan varma, voi olla myös vetistä valkovuotoa, mut haju on muuttunu imelämmäks.. Eikä koko aikaa tihku, tippoja vaan vähän väliä. Ja mul kuuluu mahasta aika ajoin sellanen poks, tuosta vasemmalta kylkiluiden alta.. En tiedä sitten.. En mäkään ole minnekään soittanu =P



Ufa taas

Hyvä vitsi Ufa, mihin ihmeeseen mä täältä oisin lähtenyt ;DD Esikoinen tuli itseasiassa laskettuna päivänä joten siinä mielessä mulla on vielä lauantaihin asti aikaa olla täsmällinen. Taitais kyllä olla tilastoharvinaisuus jos kaksi lasta saa tarkalleen laskettuna aikana vai mitä? ;D



Tänään olen yrittänyt ottaa vähän rennommin ja alkuviikon aion ottaa levon kannalta! On nimittäin yöunet kärsiny noista siivouksista kun on särkenyt paikkoja sen verran paljon (mut ei " oikeella" tavalla). Parempi siis olla tekemättä mitään, ottaa vastaan ne supparit mitä saa ja nukkua yöunensa hyvin vai mitä? :D



Jahans, mun pitäis lähteä esikoisen seuraksi potalle...



Emmis, esikko ja masu 39+0

Olen lukenut koko odotusajan huhtihippuisten keskustelua aktiivisesti, mutta aina on jäänyt kirjoittamatta, vaikka monta kertaa on pitänyt.



Täällä siis yhden taustailijan vauvauutisia: Meille syntyi 16.04. klo 01.50 suloistakin suloisempi poikavauva. Mittoja pojalla oli 3632 g ja 51 cm.

Raskausviikkoja oli tuolloin jo takana 41+3, joten oli ihana tunne saada vihdoin vauva masusta syliin! Tsemppiä kaikille, jotka vielä omaa masuasukkiaan odottavat, tiedän että odottavan aika voi olla todella pitkä ja kaikki lasketun ajan ylimenevät päivät oli ainakin omalta osalta aikamoista piinaa.



Nyt ollaan siis vauvan kanssa kotiuduttu perjantaina ja kaikki mennyt todella upeasti. Vauva on tosi kiltti ja tyytyväinen. Imetys sujuu ja oma olokin on jo hiljalleen alkanut kohentua (tänään oltiin jo pienellä kävelylenkilläkin!)



Synntyksestä sen verran, että edellinen poikamme syntyi kiireellisellä sektiolla -04 eteisistukan takia. Emme etukäteen osanneet varautua sektioon, koska tämä selvisi vasta ko. aamuna kun poika syntyi rv:lla 39+6. Sektio oli minulle kova pala, kun olin asennoitunut alatiesynnykseen. Lopulta kyllä ymmärsin, että lapsen ja oman turvallisuuden vuoksi sektio oli ainoa vaihtoehto, mutta silti se tuntui kovalta, kun ei siihen saanut etukäteen mitenkään valmistautua.

Jälkikäteen on ihmetelty, miten eteisistukka jäi ultrassa huomioimatta, mutta sellaistahan sattuu.



Toinen synnytys jännitti kovasti, kun tuli sellainen olo, että kaikkea voi sattua. Sektiohaavan kestävyys mietitytti ja ultrassa tuli kyllä tarkkaan kyseltyä istukan paikat yms. Onneksi päästiin synntystapa-arviointiin 36+5 ja siellä lääkäri tutki todella tarkkaan ja antoi vihreää valoa alatiesynntykselle ja vakuutti, ettei edellinen sektio ole este alatiesynnykselle. Synnytys sujui sitten lopulta hyvin, vaikkakin vauvan sydänäänet romahti synnytyksen loppuvaiheessa niin, että oli lähellä ettei päädytty hätäsektioon.



Lopuksi haluan vielä selvyydeksi todeta, että en ole mitenkään sektiota vastaan, jos tästä sellainen kuva jäi. Sektio oli minulle vaan ensimmäisellä kerralla niin suuri yllätys, että siitä toipuminen vei aikaa.





Voimia kaikille vielä odottaville ja onnittelut jo vauvansa saaneille!



MammaKesäkuu ja ihanat pojat 4 v ja 5 pv

Tällekin taustailijalle syntyi piiiiitkän odotuksen (41+4) jälkeen poika 17.4.kriittiset mitat 4150g,52,5cm,py 37cm.synnytyksen kesto oksitosiinilla käynnistämisen jälkeen 2t10min.rajua meininkiä oli,ilokaasun avustuksella ja äipän apinankarjaisujen saattelemana poitsu saapui käsi poskella maailmaan :) tänään kotiuduttiin,toivuttu ollaan todella hienosti.

tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille yliviikoilla kärvistelijöille ja totta kai muillekin mammoille!pian odotus palkitaan ruhtinaallisesti!

kivaa kevättä kaikille!

terkuin mamuli