+++Toukotuhisijat vk 16+++

Mä halusin omalta osaltani kommentoida tuota Evianin kirjoitusta sektiosta. En mä ainakaan koe, että sektio olisi jotenkin " huonompi" tapa synnyttää tai että olisin jotenkin muita huonompi äiti koska olen kiireellisellä sektiolla esikoiseni saanut. Sektio oli meillä silloin ainoa oikea vaihtoehto, eikä mulla ollut sitä mitään vastaan silloin, kuten ei nytkään. Tärkeintä oli saada lapsi syntymään terveenä ja elävänä tavalla tai toisella. Meillä se synnytys päättyi sektioon ja hyvä niin.



Toiveena oli silloin esikosen aikaan normaali alatiesynnytys, mutta toisin kävi. Kaikkea ei todellakaan voi etukäteen suunnitella vaan täytyy mennä tilanteen mukaan. Toivoin tässä toisessa raskaudessani, että saisin alatiesynnytyksen, mutta toisin kävi myös tällä kertaa. Musta on aivan yhtä normaalia toivoa normaalia alatiesynnytystä kuin on toivoa sektiotakin. En näe niissä mitään eroa. En kuitenkaan koe, että toiveellani olisin hakemassa itselleni " kirkkaampaa kruunua" tai että yrittäisin sillä jotakin muille todistaa. Mä vaan haluaisin kokea senkin kokemuksen. Ehkä olen outo kun haluan normaalia alatiesynnytystä siinä missä joku toinen sektiota, mutta se on mun oikeus. En missään tapauksessa ole sektiota vastaan nytkään, sillä se on aivan yhtä hyvä tapa synnyttää kuten jo aiemmin totesin. Tässä tapauksessa ainoa oikea tapa. Se on vain erilainen kokemus. Siinä kaikki.



Sitten muihin asioihin. Täällä alkaa kaikki tavarat olla jo omilla paikoillaan ja suurin osa siivouksestakin on tehty. Keittiön ikkunat ajattelin vielä pestä, koska aurinko paistaa suurimmaksi osaksi päivää sinne ja lika näkyy niissä tosi hyvin. Pieniä hommia lukuunottamatta täällä alkaa olla valmista vauvan tuloa varten.



Aivilolle kommentoisin vielä, että kannattaa hankkia muutamia vaatteita koossa 50-56 cm. Mulla oli esikoisen kanssa pienimmät kokoa 56 ja ne olivat isot ihan vastasyntyneen kanssa. Aika nopeasti nuo kasvavat, mutta jos ei tykkää ylisuuria vaatteita lapsellensa pukea niin suosittelen muutamat pienet vaatteet hankkimaan.



Vielä imetysliiveistä. Stockkalla mua neuvottiin, että kannatta hankkia ne aikaisintaan kuukautta ennen laskettua aikaa. Sovituksessa pitäisi ottaa huomioon se, että rinnan kuppiosan alle saa mahtumaan kaksi sormea (kasvuvara). Käytännössä tämä kai tarkoittaa, että ostaa yhtä kuppikokoa isommat kuin normaalisti.



Tässäpä tätä jaarittelua taas kerrakseen. Täytyy nyt lähteä siivoamaan nuo viimeisetkin paikat kuntoon.



Hyvää viikonjatkoa kaikille toukotuhisijoille!



Pikkupapu, esikko 2v 2kk ja perätilapoitsu rv 38+0 tasan

Viime tiistaina neuvolassa ja lääkärillä. Lääkäri tutkaili paikat ja meinasi käsikopelolta, että pitäisi n. 3,5 kg vauveli mahtua syntymään alakautta. Kohdun suu oli pehmentynyt, mutta edelleen 3 cm. Vauveli jo muutaman viikon ollut pää alas päin.Verenpaineet ym. oli kunnossa. Ainoa mist[ huomautettiin, oli paino, jota oli tullut viikossa 1000g, vaikka en ollut ihmeemmin herkutellut.



Masussa erityisesti iltaisin kova myllerrys, kun itse ehtii rauhoittua. Hauska seurata, kun liikkeet välillä näkyy päälle päin niin selkeästi, että tulee alien-elokuvat mieleen! Tuntuu, että vauveli ei ole vielä ymmärtänyt mistä päin sitä pitäisi maailmaan tulla, kun edelleen suurimmat " pönkäämiset" kohdistuu palleaan.



Huomenna ÿtaas neuvolaan! Ja nyt ulkoilemaan, kun aurinkokin paistaa.



t. Vappull[ri rv. 37

Eli vessaan sai hiihdellä kolmesti + tietysti rennien haku reissu päälle. On kauheeta herätä siihen että on hiestä märkä ja jalat ihan puupökkelöt, kun on niin kovasti pidättänyt. Mä todella toivon että menis nää muutamat viikot kuin siivillä! Mä tahdon vauvan!=)



Sektiosta oli puhetta, niin olen kanssa sitä mieltä että sama se millä tavalla tulee ulos, kuhan tulee. Joissain keskusteluissa täällä vauvalehden sivuilla on ollut kauheeta mesoomista siitä mikä olisi paras tapa synnyttää. Jos on tarve sektiolle, niin toki se tehdään, eikä siitä sen enempää. Musta on hienoa että suomessa ei äidit enään kuole (kuin harvoin) synnytyksiin, koska on mahdollisuus ultriin, sektioihin yms. Mulle on oikeasti aivan sama vaikka " joutuisin" sektioon, ei mua arpi tai kaksi lisää rumenna enää=)

Ja vaikka nää vauva/synnytys/vaippa etc. jutut on nyt mielessä koko ajan ja niistä täällä keskustellaan paljon, niin ainakaan mun kohdalla uskon että homma laantuu pian. Siis tarkoitan että en mä ymmärrä että jokaisissa akkojen illanistujaisissa ja saunailloissa käydään läpi jokaisen synnytys sadannen kerran... Älkää ymmärtäkö väärin tota äskeistä, tarkoitin vaan että oli synnytys millainen tahansa ja jos vauva ja äiti selviää siitä terveenä, niin eiks kaikki ole silloin hyvin?



Kauheeta avautumista=) Mä lähden käymään mummolla, jotta saisin jotain uutta näihin puuduttaviin päiviin!



T: Masunasu 34+1

Viikonlopun jäljiltä hieman tullut aktiivisuutta tälle palstalle. Hienoa.



Joku kyseli imetysliiveistä, oma kokemus on siinä mielessä erilainen, että rinnat ei ole kasvanut synnytyksen jälkeen. Olen voinut käyttää raskausaikana ostettuja liivejä. Tosin lehmänä olisin ollut lahtilavalla jo vuosia sitten, maitoa ei vaan tule tarpeeksi. Ja kaikkea on yritetty 3 lapsen kanssa. Tämän neljännen kanssa osaa jo odottaa että täysimetykseen en pysty. Hyviä lapsia noista on silti tullut, ei allergioita tms... Ja onpa miehenkin helpompi hoitaa kun pullosta antaa...



Sektiosta ja alatiesynnytyksestä: Itse toivon voivani synnyttää tämänkin alakautta ja ainoa syy on että ei tarvitse kärsiä leikkausalueen kivuista. Alatiesynnytyksen jälkeen olen aina pystynyt istumaan heti ja kivut on loppunut " kuin seinään" .

Mikäli lapsen tai oma vointi vaatii leikkausta, en sitä missään nimessä vastusta..



(.) Vauva liikkuu kovasti ja maha vaan hytkyy. Edellisessä raskaudessa oli vauvalla täysin eri mentaliteetti, hän vain " kutitteli" . Juurikaan vatsan päälle nähtäviä liikkeitä ei silloin ollut, terve poika kuitenkin syntyi. Kaikki vauvat on ollut erilaisia mahassa...

Laiskottaa ja väsyttää, en ole saanut tänään mitään aikaiseksi, vaikka hommia olisi kauheasti.



seppäskä 35+1

Ja taas on viikko vaihtunu, huih kun tämä aika menee nopeesti!



Ja mä oon saanu jopa jotain ajalliseksi, aatella... Oli eilen niin ankea keli, että tuli pestyä vauvanvaatteita ja laiteltua muutenki tavaroita valmiiksi - reipas minä :o) Noh, miehelle se suurempi kunnia taitaa kuitenki kuulua, se ku päätti laittaa vauvankopan (meillä alkuun käytössä semmonen perintökoppa, jossa itekki oon vauvana nukkunu) ja hoitopöydän paikoilleen, niin pakkohan mun oli olla touhussa mukana... Mutta tulihan hyvä mieli, ku sai jotain ajalliseksi. Tänään oon sit viikannu ne pestyt vauvanvaatteet hoitopöydän laatikoihin ja pedannu sen sängynki valmiiksi. Hyvähyvä!



Joops, ainahan tuo sektio vs. alatiesynnytys herättää melkolailla kiivastakin keskustelua, ja monesti siinä tosiaan unohtuu se pääasia, eli että tärkeintä kuitenki on se lopputulos - vauva saadaan turvallisimmalla (sekä äidille että lapselle) mahdollisella tavalla tähän maailmaan.

Se, että mä henkilökohtaisesti toivoisin alatiesynnytystä, ei tosiaan johdu siitä, että kokisin sen olevan millään tavalla oikeampi tapa synnyttää, että olisin jotenki enemmän äiti ja nainen, jos niin synnyttäisin, vaan ihan siitä syystä, että mulla on kokemusta molemmista. Ja sektiostaki sekä kiireellisestä että suunnitellusta. Ja mun vaan on tunnustettava potevani sektiokammoa :o( Jos jollaki on synnytyspelko, niin mulla se on sektiopelko. Enkä osaa sitä järjellä selittää, mulla kuitenki kaks hyvinmennyttä sektiota takana. Ja se alatiesynnytys siinä välissä.



Noh, jokatapaukses täytyy toivoa, että meistä kukin saa tuhisijansa tavalla tai toisella turvallisesti maailmaan :o) Kyllähän se lopputulos kuittaa lopulta ne kivut, oli ne sitte mitä tahansa.



Omassa olossa ei valittamista, yöt tietysti on vähä rikkonaisia, mut ehkä se on hyvää valmentautumista tulevaan...pakko psyykata itteensä jollain tapaa!?! Supistelut on olevinaan vähentyneet viime aikoina, mut toisaalta ne supparit, mitä tulee, onki sit jo melkolailla tuntuvia ja pitkäkestoisia. Ens maanantainahan mulla on se synnytystapa-arvio, että sitte tietää, onko muutoksia tuolla alakerrassa.



Imetysliiveistä on ollu kans puhetta. Mun tarttis kans käydä toi " vanha varasto" läpi, et onko sielä enää yksiäkää käyttökelpoisia/sopivia yksilöitä, vai tarviiko lähtee liivikaupoille...



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!!!



KK ja AlmaElmeri rv36+

tullu käytyä neuvolassa ja äippäpolilla. Se Afos joka mulla oli kohonnut, kohoaa jokatapauksessa raskauden aikana eivätkä puuttuneet asiaan sen kummemmin. verikokeilla joudun kuitenkin vielä varmuuden vuoksi käymään perjantaina. Siinä samalla kun käynti sinne oli kyselin hiukan painoarvioo jne. tällä hetkellä vaavi olis 2.8kg ja pitäis mahtua tulemaan normaalisti. Poikana se oli myöskin pysynyt ;)

Neuvolassa kaik hyvin myöskin,

jännä juttu kun mulla tosiaan vaihtunut nyt terkkari niin mainitsi että painoa mulle on tullu hyvin ja taisaisesti, eli siinä ei mitään. Ja entinen terkka käski yrittää himmata painon nousua, kyllä meitä siis moneksi on. Toinen on toista mieltä ja toinen toista.



MIllasina teillä kipeät supparit on tuntunu jos on tullu? ensisynnyttäjänä en osaa sanoa mikä lie kipuilu mulle on tullu... vatsakin tuntuu koko ajan olevan niin kovana etten tosiaan osaa sanoa.. tänään mulle on tullu muutama kipeä, nipistävä kipu mahaan joka on menny ohi kuitenkin. Äippäpolilla oli niin rajut alapää tutkimukset jos vaikka se laukasi ne.. (jaa-a?!)



MussunMusssun Rv36+5

Täällähän on mielenkiintoisia keskusteluja käynnissä. Lähinnä tuo sektioasia on sydäntäni lähellä. Ennen Hertan syntymää pelkäsin tosissani joutuvani sektioon ja pohdin etukäteen kuinka pettynyt varmasti olen jos alatiesynnytys ei onnistu. Voin istukan irtoamisen jälkeisen hätäsektion kokeneena kertoa, että leikkauksen jälkeen on vain puhdasta kiitollisuutta siitä, että kaikki on hengissä! Eli kokemukseni on tosi positiivinen. Vaikka leikkaukseen päädyttiin, niin pelkäämäni pettymys ei tullutkaan. Olen tosi kiitollinen Taysin henkilökunnalle, että pystyivät tarpeeksi nopeaan toimintaan.



Kisukameli, mullakin on synnytystapa-arvio ens maanantaina. Juurikin tuon sektion takia. Lähinnä mua jännittää, kuinka lääkäri suhtautuu mun toiveisiin käynnistellä synnytystä vähän ennen laskettua aikaa. Mua meinaan tosissaan pelottaa, että tuo istukka prakaa ennen aikojaan. Sektion jälkeen ei mielellään käynnistellä, koska haavan kohta on jotenkin heikompi. Oon jo nyt aika hermoraunio, saati sitten kuukauden päästä. Haluaisin niin kovasti odottaa kärsivällisesti ja rauhallisesti synnytystä, mutta kun pelottaa niin pelottaa.



Neuvolasta saamani Äidille-opas neuvoo nauttimaan näistä " lomapäivistä" ja keräilemään voimia suureen koitokseen, tekemään kaikkea mistä nauttii jne. Kolmen lapsen kotiäitinä tosi helppo toteuttaa! Hertta 2-v päätti lopettaa päiväunet tässä pari viikkoa sitten ja kaksosethan ei myöskään ole tunnettuja lepäilytauoistaan... Tiukkaa vääntöä on siitä seiskasta ysiin. Odotan innolla tuota tulevaa sairaalajaksoa! En olisi ikinä uskonut nauttivani sairaalassa olosta, mutta Hertan kanssa sairaalassa olin onnellisimmillani. Hätäsektionkin jälkeen ne alkoi pistää mua kotiin kolmantena päivänä. Mie sanoin, että taidanpa nautiskella vielä yhden yön.



Imetysliivit kävin jo ostamassa, koska kokemuksesta tiedän, että synnytyksen jälkeen meikäläinen on tissisuussa vuoden verran. Siitä ei paljon maalta kaupungille lähdetä. Tuli hiukan järkytyksenä tuo kupin koko. Siis alusvaateliikkeeseen piti hakeutua, kun ei noista tavarataloista löytynyt tarpeeksi suuria utareenpitimiä. Oli tuo ympärys vain 75, niin kuppikooksi tuli sitten (nyt hävettää) G niin kuin Gaabriel. Huh huh!



Kaikkea hyvää katkonaisiin öihinne ja lantionseudun kipuiluihin ja rutinoihin, närästyksiin, hikoilukohtauksiin (mullakin on noita), hankalaan hengittämiseen, supisteluihin, suonikohjuihin ja peräpukamiin, suonenvetoihin, turvotuksiin jne. Kyllä raskaana nainen on kauneimmillaan!



Noora ja Taimi 35+6

Hyvää uutta viikkoo mammat!



Mussunmussun kyseli supistuksista: mulla on esikoisen oottajana sama ongelma. En oo ollu oikeen varma, onko supistuksia vai ei. Viime torstaihin asti on tullu sellasia kevyitä aaltoja, ihan kun tosi laimeita menkkakipuja, jotka on menny mahan läpi. Harvoin tuli sellasia. Mut torstaista lähtien ne on muuttunu toisenlaisiks. Lähtee ylämahalta, leviää alas ja selkään ja reisiin, ei kestä kauaa, mut pistää välillä pysähtyyn, kipua on tullu mukaan ja jotenkin aaltoihin on tullu myrskyä, mut kai nää siltikin on harjotusta. Neuvolatädille, kun näistä puhuin, niin sanoi, että kohtu on harjotuksensa aloittanu. Niitä on nyt tullu kolme neljä päivässä. Siinä mun kokemus supistuksesta.



Sektiosta on väitelty. Mä en oo osannu ajatella sektiota, vaan oon ajatellu, et alhaalta tulee. Ens maanantaina on lääkärin arvio tilanteesta. Mut sektio tulee, jos se vauvan ja mun kannalta on turvallisin vaihtoehto. En oo ehdottomasti alasynnytyksen kannalla, jos se ei onnistu. Pääasia, et saadaan vauva turvallisesti maailmaan. Enkä suostu ajatteleen, et olisin muita huonompi äiti, jos en pystykään alakautta synnyttään.



Imetysliiveistä: Mun rinnat kasvo heti raskauden alusta niin, ettei vanhat liivit enää mahtunu. Ostin jo silloin parit isompia ja heti imetysliivejä sekä yhet urheiluliivit. Toiveena, ettei rinnat kauheesti enää kasva, niin pystyn sit käyttään samoja imettäessä. Kaaritukiliivejä en oo ees aatellu sitten syyskuun. Rinnat on vuotanu rv 15 lähtien, aamusin peti on märkänä ja välillä päivälläkin paita kastuu. Liivinsuojiakin ostin, mut tuntuu hölmöltä käyttää, kun vauva vielä mahassa.



Tänään oli neuvola. Kaikki ok, arvot ja pissa. Vauva pää alaspäin ja sykkeet hyvät. Ens maanantaina lääkäri ja sit neuvolakäynnit viikon välein.



Hyvää viikkoo kaikille!

Norpanpoikanen, rv 34+1

Musta on tullu joku ilta hullu. Ihan hillitön himo laittaa paikkoja järjestykseen. Siis tarkoitan tyyliin keittiön kaappien siivoamista ym... Päivällä ei käynyt mielessäkään. Kävin varastosta hakemassa viimeiset pienet vaatteet, jotka pyörivät juuri koneessa.

Viimeviikon pinosta huomasin sellaisenkin asian, että multahan puuttuu imetysliivitkin vielä. Mihin mä päätyisinkään ilman tätä palstaa? Pitänee käydä vilkaisemassa niitä liivejä, joista joku oli linkinkin laittanut. Lähes saumattomat ja mahdollisimman vähän pitsejä ym koristeita sopii parhaiten mun herkälle hipiälleni. Ja samalla voisin vilkaista niitä kestositeitä ja vaippoja...

Mulla on tullu hiki! Yöllä nukun käytännössä pelkät kalsonkerit jalassa ja hikeä pukkaa. Unet on merkillisiä ja kun herään vessaan on jo niin kova hätä, että mahaan ihan sattuu. Haluaisin jo vauvan (taas kerran), mutta en haluaisi synnytystä. En alakautta, enkä leikkauksella.

Nimi on mun mielestä päätetty, pitää vielä mieheltä varmistaa, että onko se nyt varmasti samaa mieltä. Mutta kummi asia on edelleen avoin. Se on jotenkin tälläkertaa kamalan vaikea päätös.



Mutta nyt on pyykkikone valmis ja jos ihan vähän aloittaisin niitä kaappeja puunaamaan...

Tähti ja maha 33+4

Sektio-asiaan.. Tässä jo moni hyvin asiaa tiivistikin!

En todellakaan halua tuomita toista tapaa paremmaksi kuin toinen tai tohdi arvostella, mikäli joku haluaa juuri tietyn tavan, oli se sitten sektio tai alatiesynnytys. Jos joku näin on kirjoituksistani ymmärtänyt, pahoittelen kovasti! (paras ystäväni toivoi aikanaa sektiota ja ymmärrän häntä vallan hyvin) Sen verran omia ajatuksiani kuitenkin selvitän, että _omalla kohdalla_ toivon taas kovasti saavani kokea alatiesynnytyksen, mitä " luomumman" version, sitä parempi (ja jos mahdollista, haluaisin synnyttää ammeeseen). Tämä siis synnytystoiveena, ei -suunnitelmana! Tausta tälle toiveelle kumpuaa varmasti osittain jo esikoisen " alullelaitosta" (meillä siis lapsettomuushoitoja esikoista yritettäessä ja koin odotuksen odotusajan kovin raskaana). Esikoinen leikattiin perätilan takia, sektioon päädyttiin lääkärin suosituksesta (tajusin kunnolla vasta, kun luin leikkausepikriisin, että alatiesynnytys olisi todennäköisesti ollut todella suuri riski) Koin sektion jonkin laisena pettymyksenä, koska olisin halunnut kokea " normaalin" synnytyksen. Huonommuutta äitinä en oikeasti kokenut, vaikka tosin hiipihän peikkona hetkeksi herkkään mieleen, että olenko _edes_ äidiksi tarkoitettu, kun ei lasta meinata saada ensin millään mahaan ja sitten sitä ei saada (taaskaan ilman lääketieteen apua) pois sieltä. Tosin mitä sitä ei hormoonihöyryissään hetken hairahduksena ajattelisi? ;)

Mulla siis vain kokemus sektiosta, eikä oikeastaan ollenkaan huono sellainen. Leikkaus sujui hyvin (puudutuksen laittoa lukuun ottamatta) ja toivuin tosi nopeasti. Eli koin jokseenkin kivuttoman synnytyksen ja sen jälkivaiheen. Siitä huolimatta haikailen sen toisen tavan perään tällä kertaa. Jo senkin takia, että kahden sektion jälkeen synnytystapana on aika automaattisesti sektio.

Synnytyspelko on mun mielestä sellainen syy, johon on jossain määrin väärää myöntää sektio suoralta kädeltä. Mielestäni pelkopoli on oikea osoite ja jos _sen jälkeenkin_ haluaa edelleen mieluummin sektion kuin alatiesynnytyksen, on siihen oltava oikeus.



Imetysliiveistä.. Ostaisin kokoa suuremmat, mutten kovin monia ennen synnytystä. Pehmeät ja joustavat. Ja sitten kotiuduttua hankkimaan (ehkä paras lähettää mies asialle ohjeiden kera..) lisää, joko samaa tai eri kokoa. Joillain rinnat turpoaa kovastikin, kun maito nousee, toisilla kokomuutos on tosi pieni. Voi olla, että pari ekaa päivää tarvitsee isommat ja sitten rintojen koko jonkun verran palautuu, kun maidon määrä tasaantuu. Ei voi tietää etukäteen.



Nukkumisista. Tuskaa herätä yöllä, kun ei unissaan käännä kylkeä ja nukkuu sikeästi. Eli herätessä kaikki paikat jumissa ja puuduksissa. Kun kääntää kylkeä, iskee järkky vessahätä. Pissi meinaa lirahtaa, kun könyää vessaan. No, veskireissun jälkeen onneksi nukahdan nopsaan ja oikeastaan nukunkin noista kahdesta harmista huolimatta nyt oikeastaan ihan hyvin. Päivällä tosin huomaa, että unet on katkennu useamman kerran, mutta onneksi torkkuja voi tarpeen tullen ottaa sohvalla..



Meillä on alkanu vessapaperia kulua enempi ku ennen, mieskin huomautti viikonloppuna. Johtunee siitä, että saan rampata huussissa välillä jopa tunnin välein. Toisaalta hyväkin juttu, vauva on meinaan alempana ku esikoinen, koska painaa rakkoa pahemmin.



Supistuksia melko vähän. Iltaisin usein enempi. Alkaa ylävatsalta, tuntuu menkkamaisina polttoina alavatsalla, muttei selässä. Ei riittävän kipeitä, jotta ois kertaakaan oikeasti toiveita herättäny. Eilen illalla kattelin telkkua ja kuulostelin masua, niin tuli muutaman tunnin ajan suppareita, tosin väliä niillä oli 15-20 min. eikä kipuilu lisääntyny. Harmistuin ja läksin nukkumaan, aamulla edelleen yhdessä koossa. Miten niin malttamaton? Viiminen viikko on menny toivoessa, että joko ens yönä? Voih, jos tässä on peräti 5 viikkoa vielä edessä, niin miten maltan odottaa? Tahtoo vauvan syliin! (nyt-just-heti-kaikki-tänne-mulle -ihminen oon monessa asiassa)



Tulipas omanapasta juttua taas kerran. Voikaahan kaikki mahdollisimman hyvin! Nyt tää mamma läjähtää hetkeks vielä soffalle ja sitten pyykit kuivumaan & nukkumaan..

JN + masukaveri 37+1 (vasta.. plaah)

En olekaan aikoihin kirjoittanut tai käynyt lukemassa täällä mitään.

Meillä oli muutto ja koko talon remontti, nyt on jo hieman helpottanut.

Tavarat on saatu sisätiloissa purettua, mutta kaappeihin ei kannata sen kummemmin katsoa... Remontti on vielä wc:n ja eteisen osalta kesken, mutta ne valmistunee tämän viikon aikana.



Muutto meni minun osalta lähinnä katsellessa, mutta väsyttävää tämä on ollut. Hb laski taas jossain vaiheessa 100:n ja olen yrittänyt muistaa nyt joka päivä ottaa nestemäistä rautalääkettä, Ferronolia. Meillä oli kaikkien sängyt muuton jälkeen siskonpetinä ja siinä otin päiväunia remonttimiesten keskellä, minkäs teet.



Vauvan sänky on laitettu makuuhuoneeseen ja laitoin tänään lakanat sängyn päälle pinkkaan. Ohjeistin miestä, että tietää niiden olevan siinä valmiina, jos minä en ehdikään niitä petailla (olisi kiva, jos sänky olisi pedattu, kun tullaan laitokselta).



Vauvan vaatteet on valmiina, sairaalakassit on vain pakkaamatta. Huomenna olisi tarkoitus käydä ostamassa vielä pieni college-puku tai -haalari, jonka voisin vauvalle pukea kotiin lähdettäessä bodyn ja potkarin päälle. Kun ei tuosta lämpötilasta osaa juuri muuta arvioida, kuin että luulen kevyttoppapuvunkin olevan liikaa. Paitsi että toivottavasti ilmastonmuutos ei paiskaa paukkupakkasia toukokuulle ;)



Neuvola olisi vasta torstaina. Soitin sinne kuitenkin jo tänään, koska olin tänään aivan äärettömän väsynyt. Nukuin vain, enkä saanut mitään tehdyksi. Tulimme siihen tulokseen, että viikonloppuna saatoin vastaavasti tehdä yli voimavarojen. Tein mm. la ja su kunnon ruoat lisukkeineen, kun pääsin kokkaamaan ekaa kertaa viikkoihin.



Mitäpäs vielä? Niin, supistukset! Niitä riittää. Mulla ihan synnytyssupistukset koskee tuonne alapäähän kaikista kovimmin, mutta ei nämä tämän hetkisetkään supistukset mitään kivuttomia ole. Lauantaina istuin alle puolen tunnin kauppareissulla kolmesti hyllyjen välissä ja odotin, että kiristely helpottaa. Sitten iskee vielä se vessahätä.



Yöllä juoksen monta kertaa vessassa, kolme on ihan minimimäärä. Viimeyönä kävin tunnin - kahden välein ja alkoi jo tosissaan potuttamaan. Meillä on vielä tuon vessaremontin vuoksi juostava koko talon läpi kylpyhuoneen pöntölle ja inhoa sellaista yövaeltelua...



Huomasin tuossa nopeasti silmäillessäni, että olitte keskustelleet mm. sektioista ja imetysliiveistä. Itse olen kaksi synnyttänyt alateitse, mutta en ole koskaan ajatellut, että esim. ystäväni, jolle tehtiin sektio, olisi jotenkin " vajaa" synnyttäjä. Eiköhän se suurin urakka tehdä tässä yhdeksän kuukauden aikana, niin ihmeellistä se uuden ihmisen alkutaival on ja vain äiti voi tehdä sen!



Itse menin ostamaan imetysliivejä muutama viikko sitten ja liikkeessä kaksi myyjää (päättelin, että omistaja ja myyjä) nyökytteli, että " tulet sitten vasta ostamaan, kun maito on noussut rintoihin" . Olisin esittänyt eriävän mielipiteeni, mutta en jaksanut. Edellisellä kerralla ostin mielettömän hyvät kaarituelliset liivit kuukausi ennen synnytystä. No mutta, ajattelin, että minulla on muutama noita entisiäkin ihan ok-kunnossa ja pärjään niillä alkuviikot. Raahaudun sitten ostamaan ne liivit, kun se näille kaupantädeille passaa :)



Että tällaisia. Kertokaahan muutkin näistä supisteluista ja jos teillä on lapsia siunaantunut enemmänkin, kertokaa myös miten paljon aiemmin alkoi tällaiset ehkä ennakoivat supistelut! Meidän eka meni 2vk yli la:n, toinen käynnistettiin viikko la:n jälkeen. Olen varautunut myös tämän kolmannen yliaikaisuuteen, mutta kahden ekan kanssa ei ole ollut tällaisia supisteluja pätkän vertaa. Sen vuoksi epäilen ja välillä oikein toivon, että alkaisi tulla jo! ;) Niin ja supistus saattaa kestää 1,5-2min. kerrallaan, vaikkakin ne jää aina yhteen tai kahteen.



Aurinkoista viikkoa toivotellen

HugoX3, rv:t 36+3 (20min päästä 36+4, heh)

Meinasin eka etten jaksa enää pinoutua, mutta kun luin tuon Jettaneidon tekstin niin pitihän sitten tulla sanomaan, että me ollaan varmaan telepaattiset kaksoset tai jotain. Veit sanat suustani sektion suhteen. Ainoo ero asiassa on, että mulla esikoisen sektiosta toipuminen kesti jumalattoman kauan ja siitä syystä toivon, että voisin saisin synnyttää kaksoseni alateitse. Jos se ei kuitenkaan onnistu jostain syystä (huono asento vauvoilla tms) niin so be it. Sitten eletään sen mukaan, että mennään sektioon ja valmistaudutaan siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Evianille vilkutan sen verran silmää, että pikkukakkoseni oli syntyissään 4370g ja selvisin parilla tikillä alapäähän eli 4500g vauva ei lähtökohtaisesti tarkoita pahaa repeämää. Riippuu kovasti äidin lantiomitoista ja kudostyypistä miten käy.



Jettaneidon kanssa käy yksiin myös nukkumisasiat... tänään aamusella en meinannut selvitä vessaan millään kun oli köllöttänyt pitkään samalla kyljellä ja rakko oli niin täynnä, että sattui. Kamalaa... vessapaperin kulutus on myös huimaa ;)



Imetysliiveistä pikaisesti sen verra, että mulla aivan ykköset liivit ovat olleet Carriwellin drop cup braat. Ihanan pehmeät eivätkä kiristä ja purista mistään. Hellivät todellakin turvonneita rintoja. Yhdet tämmöset uskaltaa ostaa jos ennen synnytystäkin kun venyvät hyvin sen turvotusvaiheen yli ja palautuvat. Kokohaarukatkin ovat varsin kivat. Muistan muuten vielä elävästi kun esikoisen syntymän aikaan lähetin isännän ostamaan toisia liivejä ohjeiden kera (olin siis yhdet ostanut ja ne olivat hyvät ja halusin toiset samanmoiset). Isäntä työtä käskettyä Lindexille ja päätti sitten turvata myyjään ja jonotti myyjän luokse lappunsa kanssa. Siinä sitten tuli joku 50+ täti-ihminen paikalle just kun oli isännän vuoro ja kiilasi tylysti eteen. Myyjä sitten totesi ystävällisesti, että " herra kyllä oli ensin vuorossa" , josta täti sai sitten hepulin ja alkoi huutamaan, että mitäs mies muka naistenvaatekaupasta haluaa, kunhan tulee vaan naisia kattelemaan ja tirkistelemään. Isäntä oli sitten koittanut selittää, että vaimolle imetysliivejä tarvis (vaikka se nyt ei rouvalle kuulukaan) mihin täti sitten hepuloi, että no on se nyt kumma kun vaimo ei itse pääse paikalle... Oli aika rikkinäinen mies joka tuli kotiin. Myyjä oli kovasti pahoitellut ja se täti-ihminen oli loppupeleissä suuttunut niin,e ttä oli heittänyt ostoksensa pitkin lattiaa ja häpynyt kun kerran miestä ensin palveltiin naisten kaupassa. Heh.



Sitten muuta. Viime viikosta ja painoasioista tuli vielä mieleen, että taitaa tosiaan täällä Varsinais-Suomessa olla melkoisen kuumat paikat vähän kaikilla tässä painoasiassa. Mulla ei varmaan ole yhtääN ylipainoista raskaana ollutta ystävää, joka ei olisi saanut kuulla olevansa ylipainoinen useammin kuin kerran ja hyvin syyllistävästi. Tää johtuu ilmeisesti siitä (joku nuori lääkäri mua valisti), että TYKS on tehnyt mittavaa tutkimusta raskausdiabeteksesta ja sen johdosta sairaanhoitopiirin alueella tähän painoasiaankin kiinnitetään eritystä huomiota. Turussahan on muutenkin käynnissä n+x liikalihavuudentorjuntaprojekteja, jotka kaikki on pilotteja omassa sarjassaan. Onhan se ihan hyvä, että ylipainoon puututaan ja siitä pyritään eroon jne, mutta välillä herää kysymys ainakin minulla, että kannattaisko kummiskin yrittää jollain muulla konstin kun kauheen syyllistämisen kautta.



Mitäs vielä... perjantiana on taas TYKS kontrolli ja nyt jännätään olisko tenavat asettuneet hyvästi tonne massuun, että vois rauhassa valmistautua synnytykseen vai pitääkö alkaa asennoitumisharjoitukset leikkauspöytää kohti. Suppareita satelee ihan kiitettävästi ja tänään vielä sain jonkun kohtauksen ja päätin lähteä kirjastoon kävellen isännän ja pojun kanssa. Lonkat huusi solvauksia ja selkä herjasi vahvasti. Hyvä kun selvisin kotiin takaisin. Ei sitten enää mitään lenkkeilyjä minulle... lauantaina tosin innostaisi kingetä itsensä Turun kestovaippahulinoille t-talolle, mutta en tiedä jaksanko... Plääh.



Jaksuja kaikille!



Kyrk@ & Tiitiäiset rv 35+1

Mies lähti kouluun ja tuuppas mut hereille. Taas ravasin yön pissalla ja vessapaperin kulutus on tosiaan tuplaantunut, niinkuin jettaneitokin mainitsi... Mua nauratti ihan kipeenä äsken kun makasin sohvalla ja koira änkes mun pepun taakse nukkumaan, niin mies sano piskille " että hyvähän sinne talon isoimman perseen taakse on mennä jemmaan" =) Reilukerho. Vähänkö mä alan treenaa kun jakaudun joskus,alan olee kyllä aikamoinen vanukas!



Tänään voisi olla sellainen reippailu päivä, ei siis päikkäreitä yms.=) Eilen kun ajelin 70km/ per siivu kylään, niin oli ihana kun motarilla paisto aurinko ja niin kesäisen näköistä. Sama kun käytiin miehen kanssa american car showssa, niin mulla tulee kaamee prätkä/auto kuume. Mä oon aina rakastanut autoja ja kaikkee mikä liittyy vauhtiin. Voisin jopa kuvitella opiskelevani autoalaa äippäloman jälkeen... kattoo nyt... tää kesä menee ainakin kaahatessa vaunujen kanssa=)



Tuntuu hassulta kun osalla alkaa jo oikeesti olee h-hetki käsillä. Siis tässä vauva hommassa. Koskahan tulee seuraava toukovaavi?

Mulla piti olla jotain asiaakin, mutta pää on ihan laho...



Palataan. T:Mä ja maha rv34+2

Aikaisin tänään herätty. Iskä lähti 7 töihin, niin ei uni tullut enää sen jälkeen. Ja tänään napsahti tilille ensimmäinen äippäloman palkka. Piti tietenkin heti tilata uusi kantoliina ja vaunut. Edulliset vaunut ostin, kun meidän kummatkaan muksut eivät oikein ole nukkuneet vaunuissa. Mutta on ne hyvät kuitenkin olla kun lähdetään isompien kans pyöräilemään/kävelemään. Hirveesti en viitsi siis noihin vaunuihin sijoittaa. Onko täällä muita jolla kokemuksia rengasliinoista/vastasyntyneen kantamisesta?? Meillä ei aikaisempaa kokemusta rengasliinasta (sellasen tilasin), mutta halusin nopean liinan jota ei tarvi hirveästi solmia ja kääriä. Rengasliinan ja kantopussin välillä mietin kauan, että kumman ostan. Tuo rengasliina ehkä parempi (??) kun sitten saa kiristettyä/löysättyä tarvittaessa.



Kuopuksen kans kaksistaan kotona kun esikoinen lähti kerhoon. Vaari vei, kun itsellä ei autoa nyt käytössä. Jotain järkevää tekemistä pitäisi tässä keksiä. Kahvit pannussa vielä juomatta, joten jos tässä joisi että saa päivän käyntiin. Sitten pojan kans pihalle tekemään lumikakkuja (ja lisää vaan lunta tulee). Sit jotain ruokaa kun neiti saapuu kerhosta kotiin.



Hyvin nukuttu yö takana. Ei yhtään ainutta vessareissua. Ihme kyllä... Täälläkin jo alkanut tulla " kipeitä" supistuksia. Sellaisia kuukautiskipumaisia aaltomaisia... Tulee silloin kun olen lähdössä nukkumaan iltaisin. Eli kyllä se synnytys häämöttää siellä jossain :) Haluan kyllä jo päästä tästä masusta eroon, mutta toisaalta tätä massua jää kaipaamaankin. Kakspiippunen juttu :)



Nojoo, nyt kahveelle.



Mukavaa tiistaita toukomasut!



amaria 36+4

Mullakin on menkkamaista jomotusta aina välillä, mutta ei kauhean kivuliasta. Tuntuu monesti alkavan rasituksesta esim. tavaroiden noukkimisesta lattialta tai kun vauva liikkuu oikein vauhdikkaasti. On tosi haasteellista jos just on jossain julkisella paikalla ja haluais vaan mennä kontalleen lattialle. Jomotus menee yleensä muutamassa minuutissa ohi. Mielenkiintoista seurata, että milloin ne itse synnytyssupistukset alkaa, ku näin ensikertalaisena ei ole aikaisempaa kokemusta miltä ne tuntuu. Mielellään minäkin kuulisin teiltä konkareilta voiko harjoitussupistuksista päätellä mitään milloin vauva syntyy.



Kaikki alkaa olee valmista. Parit imetysliivitkin ostettu Lindexiltä. En yhtään tiedä onko hyvät käytännössä, mut suht koht halvat oli ainaskin. Kävin tänään neuvolassa ja kaikki oli kunnossa. Vauvan pää on edelleen alaspäin ja kaikki arvot kohillaan. Nyt on reilu kaksi viikkoa laskettuun aikaan, joten käytännössä vauva voi syntyä kuukauden sisällä milloin vaan. Uskomatonta että ollaan jo näin pitkällä!



maria7 & poitsu rv 37+5

Hei!



Synnytyksestä on ollut paljon juttua. Täytyy tässä tunnustaa, että minä toivon alatiesynnytystä nytkin, sektio pelottaa ja paljon! En kuitenkaan koe itseäni mitenkään paremmaksi äidiksi vaikka olen synnyttänyt alakautta esikoiseni. Synnytys oli itsessään helppo ja aikas kivuton. Vauvan koon vuoksi joutuivat kuitenkin leikkaamaan aika paljon ja kokoon kursimisessa meni lähes kaksi tuntia! Verta meni yli 1,5 litraa ja heikko olo oli pitkään. Parantuminen kokonaan kesti pitkään, vaikkei särkylääkkeitä tarvinnut syödä säännöllisesti kuin reilun viikon ajan. Tosi asia on kuitenkin se, että pelkään sektiota. Tietenkin se tehdään, jos katsotaan tarpeelliseksi. En lähde pelkoni takia leikkimään kummankaan hengellä.



Mies tulee mukaan tähänkin synnytykseen, jos vaan saadaa hommattua lapsenvahti esikoiselle. Toivoisin melkein käynnistystä niin voisin etukäteen ilmoittaa isovanhemmille aikaa, heillä kun matkaa on reilu 100km tänne. Ja sitten osaisivat ottaa vapaatakin töistä, koska voi hyvinkin olla etteivät pääse työvuorojensa takia tulemaan ja minä joudun yksin synnyttämään.



Viimeksi mies tuli synnytykseen suoraan kasarmilta, neljä tuntia kesti siitä kun soitin niin mies oli synnytyssalissa. Poika syntyi kaksi ja puoli tuntia sen jälkeen. Ettei nyt ainakaan tarvitse miestä odotella, jos vaan lapsenvahti löytyy :)



Supistuksia tulee päivittäin. Ei kuitenkaan kipeitä, joten varmaan minä joudun sen kuusi viikkoa vielä odottamaan, että saan nyytin kainoloon. Esikoinenkin syntyi rv 41+5. Yritin viimeksi viime viikolla lääkärille ehdotella käynnistystä laskettuna aikana kun ennustivat isoa vauvaa, mutta ei kuulema käy päinsä. Pitää vielä yrittää uudelleen.



Mutta nyt päivälevolle, ku esikoinenkin nukkuu. Aurinkoista viikkoa!



Amy, esikoinen 1v7kk ja " Hippu" rv 36+2

neuvolareissu eilen: hemppa 133, paineet: 112/80, pissa puhdas ja paino tippunut kilon edellisestä kerrasta. Vielä yksi neuvolakeikka jäljellä ensi viikolla ja sitten onkin vauvan vuoro tulla maailmaan.



Synnytyksestä. Kun kuulin, että esikoinen on perätilassa mulla ei juolahtanut pieneen mieleenkään, että olisin alakautta lähtenyt edes yrittämään, enkä ole koskaan ollut pettynyt, että niin kävi. Toki toivoin toisen kanssa, että normaali alatiesynnytys olisi onnistunut, mutta vauvan hyvinvointi oli tietysti tärkein asia siinä kohdassa kun leikkaukseen päädyttiin ja sainpahan kuitenkin sitä ennen tuta miltä kivuliaat synnytyssupistukset tuntuvat. Tämän kolmannen kanssa toivon vain, että toivun leikkauksesta nopeasti kuten kakkosen kanssa, sitä kun ei koskaan valitettavasti voi etukäteen tietää.



Nyt olis lipasto valmiina vauvan vaatteille, mutta mitään en ole sinne kerennyt vielä laittamaan, kun olen ollut liesussa koko ajan. Yksiäkään päikkäreitä en ole tainnut tässä kotona ollessa nukkua. Manana, onhan tässä vielä puolitoistaviikkoa aikaa :)



Nyt täytyy taas ruveta tekemään lähtöä kohti pojan jumppaa.



Ankkis rv37+1

huh mikä yö takana,tunnin välein sai juosta vessassa ja supisteluja oli aamuyölle asti,mut sitten ne hävis.No huomenna äitipolille meno ja sinne sitä sitten varmaan jäädään käynnistelyyn.

Ajatus pätkii väsymyksen takia eikä taasen muista mitä on kirjottamassa.Pitäs sairaala kassi itselle pakata,vauvalle jo onkin pakattu.Muutenkin kaikki valmiina uutta tulokasta varten,eilen käytiin kotiin noutamassa tupla vaunut.

Liiveistä kun oli puhetta myös täältä suosittelen carriwellin pehmoliivejä sekä toppia,aivan parhaat päällä kun ei paina eikä purista mistään.

nyt pikkumiehen kanssa unille



öttinen 37+4

tai alkaahan tuo päivä jo olemaan. Ulkona märkää ja loskasta, ei hirveästi huvita lähteä tuonne. Mutta jossain vaiheessa pakko, että lapset pääsee vähän tuulettumaan. Nyt leikkivät niin nätisti (kerrankin) että en viitsi häiritä.



Yö suht hyvin nukuttu. Heräsin pari kertaa, toisella kerralla en meinannut saada unen päästä kiinni ollenkaan. Jalkoja pakotti ja särki. Mutta kyllä se sitten muutaman vesilasin jälkeen uni tuli.



Tilattu on vaunut, hoitotaso, muutamat imetysliivit ym. Pieniä hankintoja vielä tekemättä. Sairaalakassi on osittain pakattu, pitää vaan keksiä isompi laukku, tuo nykyinen liian pieni. Kotiintulovaatteet itselleni on varmaan samat kun nyt odotusaikana. Jotkut rennot äitiyscolleget ja paita. Vauvalle body joka käy tytölle/pojalle, sitten samat potkarit jotka meidän kaksi aiempaa vauvaa on käyttänyt. Ei ole kun ihan muutamat 56senttiset potkarit, kun ovat kasvaneet niin nopsaan.



Imetysliiveistä tosiaan suosittelen Carriwellin Comfort pehmoimetysliivejä. Niitä on jo muutama sairaalakassissa. Sit tilasin ekaa kertaa nuo drop cup liivit, samaa merkkiä. Babyidean sivuilla vaikka mitä ihania imetysliivejä. Rengasliinan tilasin kans, ja jotain muita pitkiä liinoja onkin ennestään/saan lainata.



Supistelee täälläkin, mutta ei hirmu kipeästi eikä säännöllisesti. Tuossa kun söin aamupalaa niin tuli vajaa minuutin kestoinen suppari, poltteli vähän alavatsassa ja reisissä. Ja nukkumaan mentäessä tulee aina 2-3 supistusta.



Saisi vielä masukki pari viikkoa (niinkuin varmasti onkin) viihtyä masussa, että saisin sen hoitopöydän. Se pitää laittaa valmiiksi ja sänky pedata. Nyt kaikki vaatteet ovat muovipusseissa pinnasängyssä. Apteekista pitää vielä hakea bepanthenia, keittosuolatippoja, septidiniä ja jotain perusvoidetta. Niin ja vaippoja. Yks paketti onkin ihan pienimpiä, mutta niitä ei tartte enenpää kun saa jo pian siirtyä isompiin. Kestovaippojakin olisi kiva kokeilla. Millä olisi hyvä aloittaa? Jotkut helpot ja suht edulliset.



amaria 36+5

Mä en olekaan tänne pitkään aikaan kirjotellut. Mulla alkoi ne supistukset jo tammikuun alusta. Hassua, äitiysloma alkaa virallisesti vasta ens tiistaina. Jos olisin ollut työelämässä, niin olispa tullut ruhtinaaliset sairaslomat tammikuusta lähtien. Lääkärit on joka käyntikerralla olleet kaksin käsin tyrkyttämässä sairaslomaa, mutta kun mä olen jo valmiiksi kotona, niin ei sitä lomalappusta tartte. Täällä on otettu aika rauhallisesti ja muutamaa sataa metriä pitempiä lenkkejä ei ole harrastettu. Supistuksia tulee välillä säännöllisesti, mutta levolla ne ovat hiipuneet. Pahimmat supistukset on semmosia, että pissa meinaa tulla housuun. Tarkottaako se sitä, että on huonot lantiopohjalihakset vai että supistus on tosiaan niin kova? En ole kahannut tätä kysyä ollenkaan neuvolassa tai gyneltä. Aika laiskasti olen niitä lantiopohjalihas harjoituksia tehnyt... Onko muilla ollut tämmösiä supistuksia???



Huomenna mulla on seuraava alapään tarkastus. Viimeksi 2 viikkoa sitten kohdunkaula oli lähtenyt lyhenemään. Se on varmaan lyhentynyt lisää, mutta en jaksa siitä olla huolissani. Viikkoja on kuitenkin jo " huimat" 34 takana ja monta kuukautta tässä on jo kärvistelty supistusten takia ja makoiltu kyljellään osa päivästä.



Synnytyksestä ja sektiosta oli paljon puhetta. Mä haluaisin ite alatiesynnytyksen. Perusteluina sektion aiheuttama veritulppariski ja se ettei mua ole koskaan nukutettu ja pelkään nukutusta. Herääkö siitä varmasti? Mutta jos vaikka hätäsektio tulee, niin se sitten tulee. Tärkeintähän se on saada vauva hengissä pihalle.



Täällä on jonkun verran laitettu vauvan tavaroita valmiiksi. Sitten mulla on pitkä ostoslista valmiina, jahka mies ehtisi niitä eri kaupoista ettimään esikoisen kanssa. Imetystyyny on melkein tärkeinpänä listassa. Vaatteita me ei tarvita enää yhtään lisää. 50 senttisiä bodyjakin on 10 kpl. Ehtiiköhän niitä kaikkia edes käyttämään? Ostin niitä lisää esikoisen syntymän jälkeen kirpputorilta, kun kerran " halvalla sai" . 60 senttisiä yöpukuja on myös se 10 kpl. Taidan olla ihan tyhmä, kun olen niitä hamstrannut.



Hb oli 3 viikkoa sitten 110 ja tän hetken tilanteesta ei ole tietoa, kun neuvolatäti on semmonen laiska vätys, eikä viitti sitä mitata pyynnöistä huolimatta. Mä en pysty rautalääkkeitä syömään, kun tulee joku tietty suolenmutka aina kipeeksi. Olisi tietty kiva tietää onko se hb nyt yli vai alle 100.



Nyt täytyy lähteä ettimään jotakin syötävää ja mennä makoilemaan sen jälkeen.



Vuokko rv 34 + 0