onko teiän lapset nirsoja syömäreitä?

Jo imetysaikana meni tutteli, ädinmaito, pakastettu äidinmaito ja jääkaapista otettu äidinmaito; rinnasta, hörpyttämällä, tuttipullosta, kaikki kävi. Sama jatkui soseiden ja vellien kautta normaaliruokaan. Mausteita on syönyt aina, ja etnisiä ruokia, kaikki ruokaympyrän osa-alueet menee. Meillä kokataan paljon, ja hyvinkin eksoottisista raaka-aineista, ja kaikki menee. 7-v syntymäpäivänään lapsi toivoi, että syötäisiin paistettua kalaa ja valkosipuliperunoita. Se oli siis hänen toiveensa, että miten vietetään syntymäpäivää; halusi syödä hyvää illallista ja nimenomaan kalaa (kaverisynttärit olivat sitten tulevana viikonloppuna).



Ihme kyllä, lapsi on todella hoikka, jopa liian laiha.

meilläki samalaista ku teillä, joten en osaa neuvoa miten saa syömään.

Älkää huutako tai pakottako, se pahentaa asiaa aina. Ruokailutilanteet ovat lapselle ahdistavia. Lapsi syö sen, millä elää. Kukaan ei kuole meillä nälkään. Tarjoa lapselle maistuvia ruokia ja lopeta se huuto niin että ruokailutilanteet rauhoittuvat. Palkinnot ja kiristys eivät kuulu syömistilanteisiin. Kaikille ruokaa lautaselle ja syötte, ette kyttää. JOs lapsi jättää syömättä, kysy ottaako vielä vai korjaatko pois. Ei syömättömyys ikuisuutta jatku. Sitten ihan vähitellen uutta, kun ahdistava tunnelataus on helpottanut ruokailuissa.



On todella vaikeaa, rasittavaa ja työlästä ja älyttömän vaikeaa on hillitä itsensä, koska vanhemmalle on kauheaa kun lapsi ei syö. Ei ole muuta keinoa, kun aika ja maltti.

joitakin ruokia/ruoka-aineita on joita ei syö, mutta lähes kaikkea kuitenkin. Tomaatti, paprika, ja lehtisalaatti on ainakin sellaisia mitkä ei maistu.



Toiset ehkä vaan luonnostaan on varauksellisempia uusien makujen suhteen kuin toiset. Missään nímessä ei mielestäni kannata kyllä pakottaa, uhkailla tai kiristää, se tekee enemmän haittaa kuin hyötyä.



Meillä on pienestä asti saanut maistaa kaikkea mitä on ollut pöydässä tarjolla (paitsi tietty jotain olutta, kahvia tai vahvaa chilikastiketta). lautasta ei oo ollut pakko syödä tyhjäksi, lapsi on saanut syödä sen verran kuin maistuu. ei kuitenkaan olla tarjottu monia eri vaihtoehtoja, jos ei ensin tarjottu ruoka kelpaa. ei oo toruttu tai moitittu jos ruoka ei maistu, sen sijaan on kehuttu kuinka hyvin välillä syö. " joitpa reippaasti kaiken maidon" , tai sit kehuttu haarukan käyttöä tms. kun usein tuppaa vielä pistelemään käsin ruuan suuhun.

Meilläkin kokataan paljon ja monipuolisesti ja lapsi tykkää kovasti auttaa ruuan valmistuksessa ja leipomisessa (minä olen kokki ja mies leipuri). Syö vain todella huonosti ja vähän. on 99cm ja painaa 12.5kg. Ei sitä ruokaa voi väkisinkään kurkusta alas työntää. lapsi on oikein reipas ja iloinen ja jaksaa touhuta PALJON joten en jaksa syömisesta stressata, en usko että nälkään itseään tappaa. Ruokaa siis on tarjolla säännöllisesti 5 kertaa päivässä kuitenkin.

meillä on kokeiltu melkein kaikkea mitä keksiä saattaa: on pyydetty nätisti ja on huudettu, on pakotettu syömään lusikallinen ja poistettu pöydästä jos ei syö, on jätetty asia huomioimatta, annettu pelkästään herkkuruokia tai jätetty ilman jos ruoka ei kelpaa jne. mutta mikään ei välttämättä auta, jotkut konstit ehkä hetkellisesti ja jotkut eivät ollenkaan.



tämä on jotenkin luonteeseen ja ikäänkin sidoksissa oleva juttu. meillä esikoinen alkoi syömään paremmin tuossa 4-vuotiaana ja pari vuotta söikin varsin reippaasti. nyt on 7v ja tänä talvena on taas alkanut nirsoilemaan ja rajoittamaan ruokavaliotaan. keskimmäisellä vaihtelee myös, nyt on taas vähän huonompaa kuin viime talvena. 2-veellä voi liittyä myös uhmaankin.



kannattaa seurata lapsen syömisiä aika tarkasti. me oltiin keskimmäisen kanssa helisemässä yhdessä vaiheessa kun lopetti syömisen lähes kokonaan. jouduttiin käymään ravitsemusterapeutilla hakemassa ohjeita miten saadaan poika taas syömään edes jotain.

Jokainen on saanut/saa opetella syömään uusia ruokia omaan tahtiinsa, mitään maistamispakkoa ei ole ollut eikä tule olemaankaan. Meillä on aina ruoka-aikana monenlaista terveellistä tarjolla, joista lapset saavat itse valita mitä syövät ja minkä verran. Ruokailu tilanne pyritään pitämään mahdollisimman rauhallisena ja kaikille miellyttävänä. Pakottaminen, tuputtaminen, hoputtaminen... vain lisäävät syömisongelmia. Lapsia 6 (nuorin vielä täysimetyksellä).