Lue keskustelun säännöt.
Voisin antaa vauvani pois.
13.04.2008 |
Tyttö on suloinen ja kiltti, pian 5 kk. Silti en vaan rakasta sitä. Vauvan kanssa leikkiminen on tylsää, inhoan imetystä, en oikeen osaa tehdä vauvan kanssa mitään. Oikeasti voisin antaa se adoptoitavaksi, en tosiaan usko että jäisin kaipaamaan. Miehelle en ole voinut puhua, se suuttuisi heti. Ei tämä mitään masennusta ole, en vaan tykkää vauvastani.
Tunnen syyllisyyttä kun tiedän miten suunnilleen kaikki muut rakastavat lapsiaan ja miten moni kärsii lapsettomuudesta. Tuntuisi hyvältä auttaa jotain lapsetonta.
Kommentit (75)
Kun lapsi kasvoi niin ne tunteetkin löytyivät pikkuhiljaa.
Ensimmäiset 7kk hänellä " oli vain vauva" mutta sen jälkeen äitiys ja sen tavalliset tunteet kehittyivät pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasi on ilmeisesti esikoisenne, joten elämäntilanne on uusi ja tottuminen siihen voi olla vaikeaa. Ei kaikki äidit (tai isät) tunne heti vanhemmuuden rakkautta. Sen kasvaminen voi kestää pidemmänkin aikaa. JOka tapauksessa kehottaisin juttelemaan asiasta jonkin ammatti-ihmisen kanssa. Tsemppiä sinulle. Muista, että olet kuitenkin vauvasi äiti, yksi hänen elämänsä tärkeimmistä ihmisistä.
ehdottaisin kuitenkin ensin, että lopetat imettämisen ja käyt tsekkauttamassa hormonitasosi, kuten joku jo ehdottikin.
palataan sitten myöhemmin tuohon adoptioasiaan :-)
vähän aikaa erossa, jos et kaipaa sittenkään, anna adoptioon
Olen tässä odotellut että koska se vauvaan rakastuminen alkaa, kirjoittelin tänne joskus aikaisemminkin asiasta, muutama kuukausi sitten. Silloin tuntui siltä että okei, jossain vaiheessa se rakkaus vauvaan syttyy mutta niin ei ole käynyt. Mies taas ihan lääpällään lapseen joten oikeasti ei poisantaminen ole mahdollisuus.
En usko että ikinä opin lasta rakastamaan. Totta kai huolehdin siitä ja hoidan varmaan ihan hyvin, mutten rakasta. En yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se sitä masennusta. Juttele neuvolassa tai ota yhteyttä johonkin tahoon... Surullista.
voimakkaampia omaa lasta kohtaan kuin sinulla.
Neuvolassa oikeasti osataan auttaa. Ja vaikka sinusta tuntuisi, ettet apua tarvitse, tilanne on sellainen, että lapsesi tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole muuten lapsen psyykelle hyväksi jos välinpitämätön äiti hoitaa.
En jaksa millään uskoa että äidinrakkaus enää tulisi esiin. Elämä ei sinänsä ole mitenkään " pilalla" siksi että meillä on lapsi, mutta en viihdy lapsen kanssa enkä halua olla sen seurassa. En edes tiedä mitä sen kanssa kuuluisi tehdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
voimakkaampia omaa lasta kohtaan kuin sinulla.Neuvolassa oikeasti osataan auttaa. Ja vaikka sinusta tuntuisi, ettet apua tarvitse, tilanne on sellainen, että lapsesi tarvitsee apua.
mutta uskon että ohjaavat sinut eteenpäin esim. neuvolapsykologille.
kohtalaisen pian kuitenkin. Neuvolassa ei todellakaan voi ottaa asiaa puheeksi, varovasti yritin mutta th ei yhtään tajunnut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset vanhemmat sinulla on ollut?
Millainen lapsuus?
Hoitamatta/hellimättä jääminen saattaa aiheuttaa ongelmia oman jälkeläisen hoidossa. Hellitty lapsi yleensä normaaliolosuhteissa hellii omaa lastaan samoin kuin hänelle on tehty.
Vierailija:
kohtalaisen pian kuitenkin. Neuvolassa ei todellakaan voi ottaa asiaa puheeksi, varovasti yritin mutta th ei yhtään tajunnut.
ap
Ei terveydenhoitajalle tarvitse kaikkea selvittää. Psykologeilla on erilaiset valmiuden kohdata tällaisissa tilanteissa olevia äitejä. Eli: hae ihmeessä apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti ei tunne rakkautta vauvaa kohtaan, ja se oli todella sydäntä särkevää katsottavaa. Vauva ei voi kiintyä ja kehittyä tunneelämältään normaalisti, jos äiti ei osoita mielihyvää ja rakkautta lasta kohtaan. Siinä kyllä terapeutin avulla nämä äidit löysivät kiintymyksen ja rakkauden lastaan kohtaan. Mutta oli se vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä oli aika kamalaa katsottavaa ns. tavalliselle äidille, ei ollut katsekontaktia, vauva ei ollut huolestunut siitä oliko äiti siinä vai joku muu, ja lapsen kasvot olivat vähän eksyneen näköiset. Se terapeutti opetti äitejä olemaan lapsen kanssa, kuinka osoittaa hellyyttä ja rakkautta. Lapsen tulee tuntea läheisyyttä äidin kanssa, jotta hänelle muodostuisi perusturvallisuuden tunne.
Mene ihmeessä neuvolaan puheille, ap. Vauvaasi ajattelen, varmasti sinäkin haluat hänen parastaan.
Mitä Alma on?
Vauva tuo syntyessään mukanaan monenlaista. Iloinen odotus saattaa joskus muuttua yllättäen väsymykseksi, osaamattomuudeksi. Vauvan kanssa oleminen alkaa pelottaa. Äiti ei jaksa, isä ei ymmärrä ja vauva on levoton, ei nuku. Apua on saatava, mutta mistä?
Alma-keskus on lähinnä pääkaupunkiseudulla toimiva viiden työntekijän joustava ja nopeasti reagoiva yksikkö. Työntekijät ovat kiinnostuneita vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksesta ja kehityksestä. Apu on yhteistyötä perheen kanssa. Vauva ja vanhemmat opettelevat yhdessä ymmärtämään toisiaan paremmin. Vanhempi oppii tunnistamaan sekä omia että vauvan tarpeita. Vanhempi oppii kuulemaan, mitä vauva kertoo ja vauva luottamaan vanhempiinsa. Molemmat oppivat iloitsemaan toisistaan ja leikkimään yhdessä.
Miten Alma toimii?
Alma-keskus tekee vauvaperhetyötä ja työn paikka on useimmiten vauvan ja perheen koti. Vauvaperhetyön työvälineitä ovat mm. keskustelu, toiminnalliset menetelmät ja vuorovaikutuksen videointi. Tavoitteena on saada liikkeelle vauvan näkökulma perheen elämäntarinassa.
Alma-keskus myös kouluttaa ja konsultoi muita vauvaperheiden kanssa työtä tekeviä.
Alma-keskus on kolmen järjestön Ensi- ja turvakotien liiton, Folkälsanin ja Pelastakaa Lapset ry:n yhteishanke. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.
Miten Almaan pääsee?
Alma-keskuksen asiakkuuteen on helppo tulla. Se ei edellytä lähetettä. Puhelinsoitto tai sähköpostiviesti riittää yhteistyön aloittamiseen. Aloitteen voi tehdä asiakas itse tai vauvaperheiden kanssa työskentelevä, esimerkiksi synnytyssairaalan, neuvolan tai lastensuojelun työntekijä. Yhteydenotto kannattaa tehdä heti, kun herää huoli vauvan ja vanhemman olemisesta.
Yhteystiedot
Ensi- ja turvakotien liitto
Alma-keskus
Asemamiehenkatu 4, 7. krs
00520 Helsinki
puh. (09) 4542 440, faksi (09) 4542 4430
Johtaja
Sinikka Kuosmanen
Puh. (09) 4542 4436 tai 0400 818 301
Sähköposti: sinikka . kuosmanen (ät) etu. inet. fi
©
oma lapseni on jo 1 v, enkä vieläkään tiedä/koe rakastavani häntä, toki kiintymys on syventynyt, lapsi on ollut vaativa ja olen kaiken muun melkein jotunut jättämään elämässäni taka-alalle kun hoidan lastani. Olen vasta hakautumassa terpaiaan, ja tunnistan, että tämä äitiys on mulle tosi kova paikka, " en vain osaa olla äiti" , vähän jos lentopelkoinen laitettaisiin lentokapteeniksi. tämä on sikälikin outua, et olen muuten tosi empaattinen, ystävystyn helposti, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, tykkään eläimistä ym, mutta oma lapsi " eu tunnu omalta" ..sanomattakin on selkvää, et tämä on suuri tragedia, ja vaikea tästä on ääneen monille puhua
Vanhempani ovat eronneet, isän kanssa en ole tekemisissä kovin paljoa. Sisaruksia ei ole. Olen aina ajatellut että haluan olla parempi äiti kuin omani, siis hellä ja äidillinen ja lämmin, mutta se ei onnistu kun tuntuu etten rakasta vauvaa yhtään.
ap
Ne, jotka sanovat, että hae neuvolasta apua, ovat oikeassa. Varmaan kannattaa pitää vauvaa mahdollisimman paljon sylissä ja kantaa vaikka liinassa, niin läheisyys voi auttaa teitä molempia tunnesiteen muodostumisessa. Vauvan kanssahan ei tarvitse tekemällä tehdä varsinaisesti yhtään mitään, sen kun annat rintaa ja syliä, muusta noin pieni ei välitä, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos tuntuu ettei osaa tai keksi tekemistä. Sen kuin olette vain, ja menette sinne mihin sinä haluat.
Sitä paitsi ei se vauva aina ole niin ihana ja rakastettava muillakaan, totta kai se vie oman aikansa ennen kuin täysin ventovieraaseen ihmiseen rakastuu. Pikku hiljaahan se kiintymyssuhde syntyy, ei se kaikilla ole mitään rakkautta ensi silmäyksellä-meininkiä. Sitä se vanhemmuus kuitenkin on, että kantaa vastuun ja hoitaa sitä lasta, vaikka ei aina kivalta tunnu. Ja 5-kuukautisen kanssa ei todellakaan tarvitse mitään erityistä tekemällä tehdä...
Joku tulee onnelliseksi.